Miten suhtaudutte, mitä teette, jos rahavaikeuksissa oleva ystävä pyytää rahaa?
Hän on rehellinen, ettei voi maksaa takaisin. Hän tietää, että sain perinnön ja myös ilman sitä olen suunnitelmallisen talouteni ansiosta ihan varoissani. Hän on ollut, mutta menetti holtittoman ostelun seurauksena tasapainon. Antaisitko rahaa? Tai ostaisitko esim. talvihaalarit lapsille tai kengät?
Kommentit (63)
En anna rahaa kuin aivan viimeisessä hädässä ja oletan saavani takaisin. Ruokaa sen sijaan olen tarjonnut jopa omista viimeisistäni.
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on varaa lainata ystävällesi niin mikset lainaisi hänelle? Onko rahallinen takaisinmaksu se mitä ehdottomasti haluat tai tarvitset?
On muitakin tapoja ns. kuitata velkapääomaa - auttaminen, kutsuminen mukaan, muiden asioiden jakaminen, avun ottaminen vastaan asioissa jotka itsellesi saattavat olla epämieluisia. Ehkä ystäväsi osaa jotain mitä et itse osaa ja voi auttaa näissä asioissa...
Olen lainannut rahaa tietäen että en saa rahoja takaisin. Mutta olen saanut vastapalvelukseksi konsertteja, taidetta, yöpymispaikkoja reissuilla, itsetehtyä ruokaa, leivonnaisia, osallistua ystävien elämään monin eri tavoin. Kaikkea ei kannata mitata rahassa.
Mutta jos ystävä ei ehdota mitään tällaista vastavuoroisuutta? Teet nyt ap:sta ahneen kitupiikin. Tämä ystävä ei tee mitään noista asioista. Niin, mitä sitten?
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on varaa lainata ystävällesi niin mikset lainaisi hänelle? Onko rahallinen takaisinmaksu se mitä ehdottomasti haluat tai tarvitset?
On muitakin tapoja ns. kuitata velkapääomaa - auttaminen, kutsuminen mukaan, muiden asioiden jakaminen, avun ottaminen vastaan asioissa jotka itsellesi saattavat olla epämieluisia. Ehkä ystäväsi osaa jotain mitä et itse osaa ja voi auttaa näissä asioissa...
Olen lainannut rahaa tietäen että en saa rahoja takaisin. Mutta olen saanut vastapalvelukseksi konsertteja, taidetta, yöpymispaikkoja reissuilla, itsetehtyä ruokaa, leivonnaisia, osallistua ystävien elämään monin eri tavoin. Kaikkea ei kannata mitata rahassa.
Oletat nyt aika vapaasti säveltäen, mihin tuo kaveri on valmis ryhtymään yöpymisviikonlopusta leipomuksiin, taideteoksiin ja konserttiin korvaamaan saadun rahan. Kai viestiketjun aloittaja hyvin tietää, ettei mitään sellaista ole odotettavissa. Olen aika varma tästä.
Viisaampaa olisi auttaa hyvällä neuvolla, joka auttaa ystävääsi saamaan taloutensa pysyvästi tasapainoon. Kertaluontoinen avustus on äkkiä tuhlattu, mutta pysyvä myönteinen elämänmuutos antaa mahdollisuuden sekä henkiseen että taloudelliseen vaurastumiseen.
Voit opettaa ystäväsi säästämään ruokakuluissa satoja euroja kuukaudessa sitrn, että syö jatkossa sekä terveellisempää että maittavampaa ruokaa. Kutsu ystävä kanssasi kaupunkiseikkailuun ja valmistakaa yhdessä herkullinen illallinen. Siinä hän oppii selviytymistaitoja ja yhteistoimintaa ja saa kokea onnistumisen elämyksiä.
Aamuyön hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisillä atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmistusohje on seuraava:
Kuumenna paistinpannu ja loruta siihen öljyä. Paistele fretin osia niin, että ne saavat kunnon paistopinnan. Lado palaset uunipataan ja ripottele päälle suolaa ja mustapippuria.
Kuori neljä porkkanaa ja leikkaa ne renkaiksi ja kaksi sipulia pieniksi lohkoiksi. Lisää muutama pieni pala palsternakkaa Lisää porkkana-, palsternakka- ja sipulipalat pataan. Kaada lihojen päälle vettä niin että ne peittyvät.
Laita pata 200 asteiseen uuniin ja anna olla siellä noin 2 tuntia, laske lämpöä tämän jälkeen 180 asteeseen ja hauduta kannen alla 1,5-2 tuntia.
Kun liha alkaa irrota luista, lisää runsas desilitra kermaa ja sekoittele. Laita vielä 150 asteeseen ja anna olla noin 45 min.
Tässä saat samaan pakettiin jännittävän seikkailun, saumatonta yhteistyötä vaativan urakan ja mahtavan herkkuhetken. Samalla ystäväsi oppii kuin huomaamatta, että metsästämällä ruokansa itse, säästää pitkän pennin joka aterialla.
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi auttaa hyvällä neuvolla, joka auttaa ystävääsi saamaan taloutensa pysyvästi tasapainoon. Kertaluontoinen avustus on äkkiä tuhlattu, mutta pysyvä myönteinen elämänmuutos antaa mahdollisuuden sekä henkiseen että taloudelliseen vaurastumiseen.
Voit opettaa ystäväsi säästämään ruokakuluissa satoja euroja kuukaudessa sitrn, että syö jatkossa sekä terveellisempää että maittavampaa ruokaa. Kutsu ystävä kanssasi kaupunkiseikkailuun ja valmistakaa yhdessä herkullinen illallinen. Siinä hän oppii selviytymistaitoja ja yhteistoimintaa ja saa kokea onnistumisen elämyksiä.
Aamuyön hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisillä atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmi
Tuossa on ideaa. Muistan kuulleeni myös toisen hyvän neuvon säästää suurin osa ruokamenoista pienellä omatoimisuudella. Kyseessä on tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein kertoi.
Mummon lapsuudenkodin lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.
Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.
Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoihin tulee.
Se liitto oli alkanut uskottomuudesta (mummo tosin käytti siitä rumempaa sanaa), mutta alkoholia se pariskunta ei käyttänyt pisaraakaan. Eikä käyttänyt mummokaan ja mistä hän olisi sitä voinut saadakaan, kun oli vasta lapsi.
Kaikenlaista voi siis sattua ja joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa, kuten mummo aina opetti.
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi auttaa hyvällä neuvolla, joka auttaa ystävääsi saamaan taloutensa pysyvästi tasapainoon. Kertaluontoinen avustus on äkkiä tuhlattu, mutta pysyvä myönteinen elämänmuutos antaa mahdollisuuden sekä henkiseen että taloudelliseen vaurastumiseen.
Voit opettaa ystäväsi säästämään ruokakuluissa satoja euroja kuukaudessa sitrn, että syö jatkossa sekä terveellisempää että maittavampaa ruokaa. Kutsu ystävä kanssasi kaupunkiseikkailuun ja valmistakaa yhdessä herkullinen illallinen. Siinä hän oppii selviytymistaitoja ja yhteistoimintaa ja saa kokea onnistumisen elämyksiä.
Aamuyön hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisillä atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmi
Koirat on isompia ja kesympiä, samat kokkausohjeet pätee.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos vastauksista. En nyt voi mennä yksityiskohtiin, siksi jätin ne pois. Tässä taitaa käydä ystävyydelle huonosti, teen niin tai näin. Ap
No ei nyt välttämättä käy. Jos molemmat hoidatte tilanteen omasta puolestanne fiksusti ja sivistyneesti. Tuollainen romahdustila missä joutuu pyytämään lähipiiriltä rahaa on kyllä varmasti rankka paikka, taustalla on voinut olla jo tosi pitkään muhinut melkoinen kaaos, ja minusta siinä täytyy kyllä huomioida ja muistaa että toinen on varmasti vähän henkisesti huonolla tolalla ja ei oikein hoksaa omasta puolesta asioita just esim että voisi vaikka tarjoutua niitä ikkunoita pesemään ja muita kysymyksiä. Minusta anteeksiannettavissa oleva asia. Kaverin taas täytyy osata esittää pyyntönsä kunnioittavasti ja asiasta ei saa tulla toistuva tapa ja hänen täytyy ymmärtää että sinullakin on rajat ja täytyy myös hyväksyä ja kunnioittaa sitä jos sinä sanot ei. Jos sanot ei niin hoitaa asiansa sitten muutoin ja ystävyys ei voi olla siitä kiinni että sinä ostat hänelle asioita. Ne on sinun perintörahat, ei teidän perintörahat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla on varaa lainata ystävällesi niin mikset lainaisi hänelle? Onko rahallinen takaisinmaksu se mitä ehdottomasti haluat tai tarvitset?
On muitakin tapoja ns. kuitata velkapääomaa - auttaminen, kutsuminen mukaan, muiden asioiden jakaminen, avun ottaminen vastaan asioissa jotka itsellesi saattavat olla epämieluisia. Ehkä ystäväsi osaa jotain mitä et itse osaa ja voi auttaa näissä asioissa...
Olen lainannut rahaa tietäen että en saa rahoja takaisin. Mutta olen saanut vastapalvelukseksi konsertteja, taidetta, yöpymispaikkoja reissuilla, itsetehtyä ruokaa, leivonnaisia, osallistua ystävien elämään monin eri tavoin. Kaikkea ei kannata mitata rahassa.
Mutta jos ystävä ei ehdota mitään tällaista vastavuoroisuutta? Teet nyt ap:sta ahneen kitupiikin. Tämä ystävä ei tee mitään noista asioista. Niin, mitä sitten?
Tämä on hyvä pointti, mutta vähän nyt armoa ihmiset, ystävä ei ole ehkä vaan oman tilanteensa kuormituksen vuoksi keksinyt tarjota mitään. Jos tässä on nyt taustalla esim joku tosi vaikea masennuskeissi niin voin sanoa että silloin ei järki, ongelmanratkaisu ja kommunikointi leikkaa ihan samalla tavalla kun normaalisti. Masennus on aika sisäänpäin käpertynyt ja täydellisen näköalaton tila missä ei keksi ulospääsyjä eikä ratkaisuja, vedetään vaan umpikujassa suoraa syöksyä kohti itsemurhaa. Jos ystävälle puolestaan tarjoaa erilaisia ideoita mitä voisi tehdä niin ihan mielellään voi myöntyä. Mutta tämä on tosiaan ihan tilannekohtaista ja apn harkinnassa, hän tuntee tapauksen yksityiskohdat paremmin ja osaa arvioida kaveriaan ja hänen tilannettaan.
Akuuttiin tarpeeseen tietty mutta sillä ehdolla että ystävä ottaa avun vastaan raha-asioidensa kuntoon laittamisessa. Tyyliin, annetaan kala nälkään mutta opetetaan myös kalastamaan.
Vierailija kirjoitti:
En lainaa kenellekään rahaa, mutta voin maksaa molempien lounaat, jos pyydän köyhää kaveria lounaalle.
Saako kysyä mikä on tällaisen periaatteen taustalla?
Vierailija kirjoitti:
Viisaampaa olisi auttaa hyvällä neuvolla, joka auttaa ystävääsi saamaan taloutensa pysyvästi tasapainoon. Kertaluontoinen avustus on äkkiä tuhlattu, mutta pysyvä myönteinen elämänmuutos antaa mahdollisuuden sekä henkiseen että taloudelliseen vaurastumiseen.
Voit opettaa ystäväsi säästämään ruokakuluissa satoja euroja kuukaudessa sitrn, että syö jatkossa sekä terveellisempää että maittavampaa ruokaa. Kutsu ystävä kanssasi kaupunkiseikkailuun ja valmistakaa yhdessä herkullinen illallinen. Siinä hän oppii selviytymistaitoja ja yhteistoimintaa ja saa kokea onnistumisen elämyksiä.
Aamuyön hiljaisina hetkinä pyörii kaupungin puistoissa omistajiltaan karanneita frettejä ihan vilisemällä. Varustutukaa pitkävartisillä atraimilla. Kun ensimmäinen utelias fretti tulee nuuskimaan teitä, on iskun paikka.
Sitten vain kotiin ja nylkypuuhiin. Nylkemisen jälkeen paloitelkaa fretti pienellä lihakirveellä 8-10 osaan. Ja valmi
Herrajumala tätä palstaa:DDD kaveri tarvii lapselle haalarit, lähde kouluttamaan häntä kaupunkiin sieppaamaan ja nylkemään frettejä josta saa keittoa. kommentin on pakko olla trolli:D
En ikinä. Ystävät eivät pyydä ystäviltä rahaa, ja helpoin tapa pilata ystävyys on muuttaa se velkasuhteeksi.
Entä jos hän ei maksa velkaansa? Oletko valmis haastamaan käräjille ja hakemaan ulosottoon vai annatko hänen tuhlata sinun perintörahasi?
Entä jos (kun) hän pyytää lisää rahaa? Ihan pieni summa vain haluatko muuttua laina-automaatiksi?
Helpointa heti alkuun on sanoa ei. Älä tee itsestäsi osallista hänen raha-asioihinsa.
Vierailija kirjoitti:
Jos annat niin kerjuupyynnöt vain lisääntyy ja toistuu. En antaisi itse jos on kaveri sössinyt raha-asiansa.
Itse lainasin kaverille, maksoi viimesintä kertaa lukuunottamatta kyllä takaisin. Kyse oli muutamasta kympistä, joka ei talouttani kaatanut, mutta söi luottamusta. Mutta, otti yhteyttä vain, kun tarvitsi rahaa, eikä viimeisimmän kieltäytymisen jälkeen ole kuulunut ihmisestä mitään vuoteen. Ymmärrän, että hänellä on vaikeaa, ja varmasti rahahuolet hävettää, mutta mun mielestäni mulla on oikeus olla muutakin, kuin pankki.
Kaveri tai hänen puolisonsa voi kuitata velat pyllykololla "osamaksuna".
Ei mulla ole juurikaan mahdollisuutta antaa kenellekään rahaa, joillekin olen joskus pieniä summia lainannut, jos on lainaksi pyytänyt ja pyytäessään kertonut milloin maksaa takaisin. Ne tapaukset on aina toiminutkin sovitusti, ei ole jättänyt maksamatta eikä se ole mikään jatkuva tapa.
Kokemukseni pohjalta en lainaa rahaa kenellekään, koska lainan takaisin maksaminen on niin vaikeaa ja maksun kinuaminen on vielä vaikeampaa. Jos tarve on todellinen, annan pienen summan ja unohdan koko jutun.
Jos on ihan pa, ostaisin vaikka ruokaa, tai pyytäisin töihin esim. vkl
Eipä tarvi ihmeemmin suhtautua kun ei ole mistä lainata.
Riippuu ystävästä. Pyrin jotenkin myös rahallisesti auttamaan ja omalta osaltani ohjaamaan sellaisen avun ja neuvonnan piiriin missä autetaan tilannetta hallintaan ja pysymään hallinnassa.
Jos sinulla on varaa lainata ystävällesi niin mikset lainaisi hänelle? Onko rahallinen takaisinmaksu se mitä ehdottomasti haluat tai tarvitset?
On muitakin tapoja ns. kuitata velkapääomaa - auttaminen, kutsuminen mukaan, muiden asioiden jakaminen, avun ottaminen vastaan asioissa jotka itsellesi saattavat olla epämieluisia. Ehkä ystäväsi osaa jotain mitä et itse osaa ja voi auttaa näissä asioissa...
Olen lainannut rahaa tietäen että en saa rahoja takaisin. Mutta olen saanut vastapalvelukseksi konsertteja, taidetta, yöpymispaikkoja reissuilla, itsetehtyä ruokaa, leivonnaisia, osallistua ystävien elämään monin eri tavoin. Kaikkea ei kannata mitata rahassa.