Miten suhtaudutte, mitä teette, jos rahavaikeuksissa oleva ystävä pyytää rahaa?

En leveillyt perinnöllä, mutta toki hän tiesi läheiseni kuolleen, lähetti adressinkin. En pidä häntä mitenkään manipuloivana, vaan lähestyi arkana ja sanoi, miten hirveän noloa ja vaikeaa on pyytää tällaista, mutta...  Ap

Minulle ei ole kukaan koskaan kieltäytynyt lainaamasta, vaikka olinkin itse sössinyt asiani päihdeongelman vuoksi. Muutaman kerran on joku lahjoittanut työttömäksi jäätyäni mutta harvemmin. Vanhempia ei ollut jotka olisivat voineet auttaa. Ja aina olen maksanut takaisin sen pienen lainaamani summan, jotta sain ruokaa. Enkä jatkuvasti lainaillut. 

Kannattaa muuten muistaa, että ajattele jos joskus elämässä tulisi vastaan tilanne, että sinua ei autettaisi. Muista sitten tämä hetki... Jos minulle olisi joku kieltäytynyt, niin en minäkään koskaan auttaisi sellaista ihmistä, oli tilanne sitten mikä hyvänsä. Tokikaan sellaista tilannetta ei varmaan koskaan tule, mutta näin teoriassa. 

En lainaa rahaa ystäville enkä tuttaville, tein jo kauan sitten siitä periaatteen. Olen nähnyt ja kuullut ihan tarpeeksi tositarinoita joissa ystävyys ja luottamus on tuhoutunut sellaisen takia. 

Jos oikeasti hyvä ja luotettava vanha ystävä olisi oikeasti pulassa, voisin tietenkin auttaa perustarpeissa tarjoamalla ruokaa tai yösijan hetkeksi jos hätä on suuri ja akuutti. Rahaa en ikinä antaisi.

Vierailija kirjoitti:

En leveillyt perinnöllä, mutta toki hän tiesi läheiseni kuolleen, lähetti adressinkin. En pidä häntä mitenkään manipuloivana, vaan lähestyi arkana ja sanoi, miten hirveän noloa ja vaikeaa on pyytää tällaista, mutta...  Ap

Vielä vaikeampaa on yleensä se takaisinmaksu. Anelevan koiranpennun katsetta osaa imitoida jokainen.

Vierailija kirjoitti:

En lainaa rahaa ystäville enkä tuttaville, tein jo kauan sitten siitä periaatteen. Olen nähnyt ja kuullut ihan tarpeeksi tositarinoita joissa ystävyys ja luottamus on tuhoutunut sellaisen takia. 

Jos oikeasti hyvä ja luotettava vanha ystävä olisi oikeasti pulassa, voisin tietenkin auttaa perustarpeissa tarjoamalla ruokaa tai yösijan hetkeksi jos hätä on suuri ja akuutti. Rahaa en ikinä antaisi.

Siihen se avuntarve usein tyssääkin kun tarjoat vaikkapa ostamaan perunoita ja jauhoja rahanpyytäjälle. Yhtäkkiä se hätä ei olekaan enää suuri kun ei ole seteleitä tyrkyllä.

Holtiton ostaja on elänyt yli omien varojensa ja halua nyt alkaa käyttämään muiden varoja. Mikä voisikaan mennä pieleen?

Aloitus voi toki olla provo, mutta oikeasti sinisilmäisiä ihmisiä on tässäkin maassa vaikka kuinka ja heiltä uunotetaan vuosittain kymmeniä miljoonia erilaisiin huijauksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Muakin arveluttaa tuo, ettei se jäisi yhteen kertaan. Ymmärrän vaikean tilanteen toki, mutta arveluttaa lähteä ostamaan jotain, vaikka petiaatteessa haluaisinkin. Joku tässä hiertää ja kovasti. Eikä se ole  saituuteni. Ap

Joskus tyyppi paljastuu kaikilta lainaajaksi, ole varovainen.

En lainaa enkä anna rahaa enää kenellekään. Pieni paikkakunta, jossa kaikki tuntevat toisensa, sana kiirii. X osti tän mulle, kato miten kiva, ja pian onkin seuraava koura ojossa. En ole hyväntekeväisyysjärjestö. 

No en taitaisi antaa, jos yleisesti tiedossa holtiton rahankäyttö. Ylläpidät ongelmaa jos menet hänet ns. pelastamaan. Ehkä jonkun kertaluontoisen ostoksen voisi tehdä just vaikka lapsille, jos siitä yhdessä sovitaan ja ollaan yhteisymmärryksessä että se ei ole hänelle syy jatkaa omien rahojen hupulointia.

Monta asiaa mitä pitäisi pohtia. Lähtökohtaisesti kyllä hyvää ja luotettavaa ystävää voi ja pitää auttaa, mutta järjen rajoissa. Ja aina välttämättä se apu mitä toinen pyytää ei ole se apu mitä oikeasti tarvitsee ja mistä olisi tälle ihmiselle apua. Juurikin esim rahan antaminen ihmiselle joka on sössinyt raha-asiansa tuhlaamisella. Siinä ruokitaan vaan sitä ongelmaa mitä toinen toistaa kerta toisensa jälkeen ja kohta on kaikki taas mennyt. Minusta järkevämpää olisi tarjota joku konkreettinen asia mitä tarvitsee, juurikin esim talvihaalarit tai kengät lapselle. Mutta siinäkin on sitten se ongelma että toinen voi heittäytyä passiiviseksi ja tuhlata omansa huoletta kun haalarit tulee muualta.  Ja kirjoitan tämän nyt itseni, sellaisen ihmisen näkökulmasta jolla on historiassa rahankäytön vaikeuksia vaikean masennusjakson aikana. Uskon että eniten olisi auttanut se että joku tulisi vaikka auttamaan asunnon siivouksessa, olisi ostanut kassillisen terveellistä ruokaa viikoksi tai uudet kumisaappaat kun vanhat meni puhki. Kaikki raha mitä olisin saanut olisi mennyt vaan pakastepizzoihin ja karkkiin ja muuhun turhaan. Oikeastaan tuossa tilanteessa parasta olisi ollut että joku olisi vienyt minulta kaiken käyttörahani nimenomaan pois ja hallinnoinut varojani, budjetoinut ja maksanut sähköt ja kotivakuutukset ja toimittanut viikottain oikeat ja normaalit ruokatarpeet kotiin. Eri asia rahan lainaamisessa on sitten tilanne missä ihminen on oikeasti herännyt rahankäyttöönsä sillä tavalla että nyt haluaa nousta kuopasta, tehdä muutoksen ja tarvitsee vaan tietyn tukisumman x alkuun.

Minusta kaverisi käytös on vähän tökeröä kahdesta syystä: perinnön perässä kärkkyminen ei ole ok, olettaen että toiselta on juuri kuollut oma vanhempi (suomessa harvemmin saa perintöjä miltään kaukaiselta tuntemattomalta enon serkulta). Minä en kehtaisi kyllä missään rahavaikeuksissa mennä pyytämään rahaa henkilöltä jolla on surutyö kesken. Jotenkin tuo "tietää että olen saanut perinnön" särähtää vähän korvaan. Perintöön pitää suhtautua vähän eri herkkyydellä kun ihmisen omiin rahoihin, siihen liittyy aina vähän erilaisia tunnekysymyksiä. Toinen seikka on se että kaveri ei tarjoa mitään vastineeksi saamastaan rahasta. Miksi ihmeessä ei tarjoudu esim tekemään lumitöitä, haravoimaan lehtiä, pesemään ikkunoita,keräämään mustikoita, imuroimaan kotia? Niin minä tekisin. Joku kohtuullinen pienikin asia vaikka olisi voimavarat ja aika miten kortilla, edes noin niin kuin eleenä.

Minusta hyvä asia kaverisi puolesta on se, että kertoo rehellisesti että ei kykene maksamaan takaisin. Tilanne voisi olla myös niin että selittelee tyhjiä lupauksia joojoo maksan sit ku on paremmin asiat selityksiä eikä koskaan ota mitään vastuuta. Kaveri on rehellinen ja avoin tilanteestaan, niin se on kyllä hyvä merkki.

Aloituksessa ei mainittu minkä suuruista summaa kaveri pyytää. Se vaikuttaa myös. Ja että MIHIN tarkalleen tarvitsee nyt rahaa. Ja voitko ap luottaa siihen että kaveri on oikeasti rehellinen, että ei ole itsellä esim mitään säästöjä vielä mitä käyttää tms? Varattomanhan pitäisi saada kyllä toimeentulotukea jos muu omaisuus on käytetty, ja sillä pitäisi saada vaikka juurikin ne talvihaalarit. Jos ap päädyt kuitenkin lainaamaan rahaa niin tee selväksi että tämä on kertaluontoinen poikkeus, koska et halua että ystävyyssuhteeseen sotkeutuu liikaa raha tai että muodostuu mitään epätervettä taloudellista riippuvuussuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Monta asiaa mitä pitäisi pohtia. Lähtökohtaisesti kyllä hyvää ja luotettavaa ystävää voi ja pitää auttaa, mutta järjen rajoissa. Ja aina välttämättä se apu mitä toinen pyytää ei ole se apu mitä oikeasti tarvitsee ja mistä olisi tälle ihmiselle apua. Juurikin esim rahan antaminen ihmiselle joka on sössinyt raha-asiansa tuhlaamisella. Siinä ruokitaan vaan sitä ongelmaa mitä toinen toistaa kerta toisensa jälkeen ja kohta on kaikki taas mennyt. Minusta järkevämpää olisi tarjota joku konkreettinen asia mitä tarvitsee, juurikin esim talvihaalarit tai kengät lapselle. Mutta siinäkin on sitten se ongelma että toinen voi heittäytyä passiiviseksi ja tuhlata omansa huoletta kun haalarit tulee muualta.  Ja kirjoitan tämän nyt itseni, sellaisen ihmisen näkökulmasta jolla on historiassa rahankäytön vaikeuksia vaikean masennusjakson aikana. Uskon että eniten olisi auttanut se että joku tulisi vaikka auttamaan asunnon siivouksessa, olisi ostanut ka

Edellinen jatkaa tähän vielä lisäkysymyksen, eli että mitä olivat ne asiat mitä kaveri holtittomasti osteli ja onko ne ostetut asiat edelleen olemassa? Nehän voisi ensin yrittää myydä eteenpäin ja katsoa saako rahoja takaisin. Jos ostanut vaikka jotain kalliita merkkituotteita yli varojen niin voi olla vielä jälleenmyyntiarvoa.

Miten isoista summista puhutaan?

Kiitos vastauksista. En nyt voi mennä yksityiskohtiin, siksi jätin ne pois. Tässä taitaa käydä ystävyydelle huonosti, teen niin tai näin. Ap

Vierailija kirjoitti:

En välttämättä rahana, vaan ostaisin jotain. Jos olisin varoissa I niin en vaatisi takaisin. Tosin miettisin että varmaan sit jatkossakin pyytää kun kerran on saanut

Lainaan tietenkin. Avainsana "ystävä".

Se että olisiko se kannattavaa antaa/ostaa on yksi kysymys, mutta ei itsellä kyllä antaisi luonto periksi pitää jotain kaverin muksua jossain rauskoissa vaatteissa, jos itse siihen voisin vaikuttaa, ilmeisesti vielä niin, että se ei talouteeni vaikuttaisi. Luultavasti en tosin rahaa antaisi, vaan sanoisin, että lähdetään hakemaan muksulle vaatteita tai mitä pakollista nyt uupuukaan. 

Holtiton ostaminen joten jatkaa ostamista ja velkaantumista jos annat noin vaan rahaa. Ei se rahan antaminen auta sitä ystävääsi yhtään. Sen pitää ensin ymmärtää että raha pitää säästää ensin ennen kun voi ostaa jotain. Jos ostaa velaksi niin en antaisi rahaa. Olen itse maksanut ystävän laskuja esimerkiksi koska sain ison perinnön. Maksoin sairaalalaskun  kun ystävä sairastui yllättävästi. Ystävä maksoi kyllä takaisin kun oli saanut työpaikan vakka en pyytänyt rahaa takaisin mutta se sanoi että on parempi mieli kun maksaa takas eikä halua ilmaista rahaa.

Kaverille voi aina parisataa antaa ilman selityksiä ja velvollisuutta maksaa takaisin,siksi on kaverini.Oma elo ei tästä köyhdy.

Kultaisen säännön mukaan vaan, siten löytyy kaikinpuolin hyvä ratkaisu.

Tälläiseen ei pidä lähtä mukaan. Köyhä kaveri on aina köyhä ja lopulta hän aina on pyytämänsä lisää, katkeruus kaataa teidän ystävyyssuhteen. Kokemusta on.

En lainaa kenellekään rahaa, mutta voin maksaa molempien lounaat, jos pyydän köyhää kaveria lounaalle.