Miten suhtaudutte, mitä teette, jos rahavaikeuksissa oleva ystävä pyytää rahaa?

En välttämättä rahana, vaan ostaisin jotain. Jos olisin varoissa I niin en vaatisi takaisin. Tosin miettisin että varmaan sit jatkossakin pyytää kun kerran on saanut

Jos annat niin kerjuupyynnöt vain lisääntyy ja toistuu. En antaisi itse jos on kaveri sössinyt raha-asiansa.

Onpa hyvä ystävä, kun kehtaa pyytää rahaa. Olet ap onnekas.

En anna veljelleni joka tuossa tilanteessa. Pahentaa vain holtitonta rahan kulutusta. Kaikki menee mitä tulee. Opetelkoon käyttämään rahaa. Onneksi hänen lapset on jo aikuisia mutta hekään ei enää auta. Sama ku kaivoon heittäis rahaa.

Muakin arveluttaa tuo, ettei se jäisi yhteen kertaan. Ymmärrän vaikean tilanteen toki, mutta arveluttaa lähteä ostamaan jotain, vaikka petiaatteessa haluaisinkin. Joku tässä hiertää ja kovasti. Eikä se ole  saituuteni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Muakin arveluttaa tuo, ettei se jäisi yhteen kertaan. Ymmärrän vaikean tilanteen toki, mutta arveluttaa lähteä ostamaan jotain, vaikka petiaatteessa haluaisinkin. Joku tässä hiertää ja kovasti. Eikä se ole  saituuteni. Ap

Jos ostat hänelle jotain "auttaaksesi" niin hänelle jää omista rahoista tuhlata muuhun. Kokemusta tästä veljestä on. 

tuossa tapauksessa en lainaisi. Syynä ilmeinen ostoaddiktio mikä tuskin hallinnassa. Lapsille voisin ostaa ruokaa, mutta en muuta mikä olisi vaihdettavissa rahaksi. Ruokaostoksista en velkaa perisi takaisin.

En antaisi rahaa enkä ostaisi mitään, jos on itse asiansa sössinyt.

Eri asia voisi olla äkillinen pitkäkestoinen sairaus tms., mikä romahduttaa talouden. Tässäkin tapauksessa harkitsisin tilannetta vakavasti. Lapselle voisin ehkä ostaa jotain vähän parempaa/enemmän kuin mitä muuten ostaisin ja ystävälle kahvit, bensat, tms. tarjota. 

Saat tehdä rahoillasi mitä tahdot. Jos haluat antaa vastikkeetonta tukea, voit tehdä sen. Varaudu siihen, ettei se pyyntö ole viimeinen. Jotkut ei vain osaa elää suu säkkiä myöten. Terveisin, eräs, jolta ns. "ystävä" ns. "lainasi" huomattavan summan 10v sitten, ei maksanut takaisin, vaan hävisi kuin p... saharaan. Olen nyt itse laman takia rahavaikeuksissa, ja v...tuttaa tuollaiset siipeilijät, mutta rahaa en ole koskaan keneltäkään pyytänyt, enkä tule pyytämään.

Ystävälle, jonka olen tuntenut yli 30 vuotta, olen usein tarjonnutkin rahaa, mutta yleensä ei huoli. Pyytäminen tarkoittaisi todella valtavan suurta hätää tai alkanutta addiktiota. Enemmän huolestuisin pyytämisestä kuin rahan menettämisestä.

Ostaisin lapselle jotain tarpeellista. Mutta seuraavaan pyyntöön suhtautuisin jo negatiivisemmin.

Yhden kerran lainaan, mutta yleensä sen jälkeen niitä pyyntöjä alkaa tulemaan joka viikko ja totean, että lainaamalla vaan mahdollistan haitallisia toimintamalleja. 

Ensimmäinen red flag on se, että hän laskee sinun varaasi, kun sinulla on perintö. Siitä sitten lähtee tiedostaen tai tiedostamatta manipulaation kierre ja koukku. Tyyliin "hyvänä ystävänä autat minua, kun sinulla siihen on mahdollisuus . jos et auta, et ole hyvä ystävä".

Tällaisen lauseen sisäistäminen ja hyväksyminen on se koukku, joka mahdollistaa taloudellisen ym. hyväksikäytön. Sinun ei tarvitse todistella ystävyyttäsi tai ihmisarvoasi sillä, että jatkuvasti pelastat tätä ihmistä hänen ongelmistaan. Ystävyyssuhteet menevät mönkään kun vajotaan rajattomuuden tilaan, jossa toista ei kunnioiteta.

Voit tietenkin auttaa häntä kertaluontoisesti jossain hankinnassa tiedostaen sen, että samalla ruokit hänen riippuvuuttaan sinun avustasi. Hän todennäköisesti ajattelee - x auttoi siinä niin hän auttaa tuossakin jne. 

Kun hän suoraan sanoo, ettei kykyne maksamaan takaisin sinulle - tällaisen diilin hyväksyminen omalta kohdaltasi on huono juttu. Olet sitten lupautunut koko ajan auttamaan ja hyväksynyt tosiasian, että apu on yksipuolista ja vastikkeetonta ja todennäköisesti kroonista.

Oon ostanut kavereiden lapsille vaatteita ja aina on tarpeeseen tullut, muista kysyä koko ja mitä väriä toivotaan.

Vierailija kirjoitti:

Ostaisin lapselle jotain tarpeellista. Mutta seuraavaan pyyntöön suhtautuisin jo negatiivisemmin.

Ja ystävä pyytäisi aina lisää vedoten lapsiin? Ei missään nimessä. Hänen on itse opeteltava rahan käyttöä jotta voi lapsensa elättää.

Ilman muuta annan ja niin olen tehnyt muutaman kerran, vaikka pyyntöä ei ole tullut, mutta olen huomannut, että tarvetta rahalle on. Olen auttanut myös muutamia tuntemattomia joissakin tilanteissa, kun olen nähnyt, että ihminen on varaton. Mihinkään keräyksiin en ole laittanut mitään vuosikausiin, kun on tullut jatkuvasti ilmi kavalluksia ja väärinkäytöksiä jopa tunnetuilla ja "luetetuilla" järjestöillä.

Kunniallisempi tapa pyytää rahaa olisi tarjota siitä joku vastapalvelus. Siis että tulee vaikka pesemään sun ikkunat ja tienaa siellä tietyn summan.

Mulla oli sellainen tuttava, joka oli täysin hotiton rahankäytössään.  Tilasi jatkuvasti tavaraa osamaksulla verkkokaupoista ja kävi sitten myymässä kirpparilla ne tavarat. Kai se on joku sairaus. En ole nähnyt aikoihin, kun hän  muutti Helsinkiin. Ostin joskus vaatteita lapsilleen, mutta nekin taisivat  mennä myyntiin. OIkein mukava ihminen ei sen puoleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ostaisin lapselle jotain tarpeellista. Mutta seuraavaan pyyntöön suhtautuisin jo negatiivisemmin.

Ja ystävä pyytäisi aina lisää vedoten lapsiin? Ei missään nimessä. Hänen on itse opeteltava rahan käyttöä jotta voi lapsensa elättää.

 

Kuten sanoin, seuraaviin pyyntöihin en suhtautuisi samalla tavalla. 

Jos teet selväksi, että apusi on kertaluonteinen eikä jatkuva.

Ethän sinä ole mikään pankki. Perintösi on sinun eikä kenen tahansa kaduntallaajan.

Ihan sama kun jos joku kertoo avoimesti, että on saanut suuren lottovoiton. Ei se ole mikään velvollisuus jaella ilmaista rahaa oikealle ja vasemmalle, sillä keinoinhan se loppuu alta aikayksikön.

Oikeastaan sanoisin itse tuossa tilanteessa (jos en olisi kyennyt pitämään perintöä salassa), että olet sijoittanut saamasi.

Tykätköön sitten kukin mitä tykkää.