Onko vika minussa kun ajattelen että vauvan paikka ei ole päiväkodissa?

Sillon kun työskentelin alle 3 v ryhmässä päiväkodissa pk-seudulla, ajattelin etten vie ikinä alle 3 vuotiasta hoitoon. Oli jatkuva hoitajapula eikä kaikki halukkaat päässyt syliin. Oma lapseni meni hoitoon maaseudulla 2.5 vuotiaana. Ryhmässä oli ihan eri meininki kuin pk-seudulla. 5 aikuista ja 8 lasta. Jos olisin tiennyt että tuollaisiakin päiväkotiryhmiä on olemassa, olisin voinut laittaa lapseni hoitoon jo nuorenpanakin. Nyt jos saisin lapsen, voisin kuvitella laittavani hoitoon vuoden ikäisenä, juurikin tuohon samaan ryhmään. Joillakin kunnilla on jätän enemmän rahaa käytettävissä laadukkaan hoidon takaamiseen.

Alle 3-vuotiaan paikka on kotona.

Äitini oli vuosia päiväkodissa töissä, ja kertoi miten pienet jäävät sielä helposti huomioimatta. Itkevät yksi kun kukaan ei ehdi sylittää. Monet päiväkodit 'painottaa' esim liikuntaa,  musiikkia ynm mutta käytännössä kaikilla se on samaa arjen pyöritystä. Sisälle, ulos, syömään, nukkumaan, syömään, ulos jne

Henkilökuntaa on aivan liian vähän, ja siitäkin vähästä joku sairaana tai muita velvoitteita hoitamassa. Lapset tottuvat että pitää selviytyä ilman hellää huomaa monessa tilanteessa. Mikä on surullista.

Keltikangas-Järvisellä oli hyvät perustelut asialle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan noin ajatella, mutta sitten on hyvä muistaa, että Suomessa yhden ihmisen palkka ei riitä kolmen ihmisen elättämiseen. Onhan sen vauvan parempi päiväkodissa olla kuin yksin kotona.

Hyvin riittää. Sitä kallista lukaalia ei tarvitse ostaa ennen lasten syntymää.

Meinaat siis, että kaikki pikkulapsiperheet nostaisivat toimeentulo- sekä asumistukea? Paljonkohan meidän valtionvelka siinä tapauksessa olisi?

Tämä(kin) ongelma on helppo välttää, ei lisäänny.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo alle kolmivuotiaan paikan olevan kotona kehityspsykologisten seikkojen takia. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys.

Keltinkangas-Järvinen varmaan kertoo sitten myös millä perhe tulee toimeen.

 

Sitä on mietittävä ennen perheen perustamista. Kotihoidon tuki on äidille vajaa 400 euroa kuussa ja pienokaiselle lapsilisä. Unkari tukee avokätisesti lastensaantia monilla eduilla, tämäkään ei käy varsinkaan äidinvaiston puutetta sairastaville veloille koska Unkari on pa#ka maa ja sieltä ei saa matkia mitään.

                  Näin velana, ainakin minulle, on aivan sama minne ne pennut kärrätään tai ollaan kärräämättä. Erikoisinta näissä on tämä ulina vallitsevasta tilanteesta. Jokainen tietää valtion olemattoman rahatilanteen ja netistä näkee mitä tukia on oikeutettu saamaan, lisääntyminen kun on ihan oma ja vapaaehtoinen valinta. Lisäännytään, ja sitten ulistaan kun ei valtio huolehdikkaan kaikesta ja maksa kuluja. Kuitenkin suomessa on jopa se mahdollista, että vanhaemat molemmat työtöminä ja pennut päivähoidossa.

Tämä on ihan yhtä absurdia kuin kaikki muukin nykyajassa. Kaikkien pitäisi mennä töihin mielellään heti ja toisaalta syntyvyys pitää saada välittömästi kasvuun, mutta kaikki vanhemmuuden tuki vähennetään minimiin, ettei vaan kukaan pystyisi tai haluaisi lapsia itse kasvattaa. On aivan päätöntä miten koko kansa saadaan uskomaan, että ihminen on työtä ja taloutta varten eikä toisinpäin. Oli lyhyt hetki historiassa, jolloin lähes kaikki ajattelivat toisin, silloin ei ollut yhtä yltäkylläistä, mutta ihmiset vaikuttivat toiveikkailta ja onnellisilta, vaikka lapsia oli paljon ja kotihoidossa tottakai.

pitäkää vaan ne lapset kotona  ettei totu vieraisiin ihmisiin ,aikuisena tule sitten kotona istujia videon katsojia omissa pieruissa viihtyviä 

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmiset hankkii lapsia, jos ne ei halua olla niiden kanssa edes ekan elinvuoden ajan? 

Miten olisi raha? Omat olen vienyt n. 1.5v:nä, kun sen max puoli vuotta vanhempainrahakauden jälkeen vielä pystyy kituuttamaan puolison palkalla ja n. 300e hoitorahalla. Sen jälkeen ei oikein talous kestä ja pitänyt palata töihin vähintäänkin osittaisena, vaikka kovasti haluaisi lapsiaan hoitaa. Monikin haluaisi hoitaa lapsia kotona vaan ei pysty. 

Mä olen samaa mieltä.

Tässähän vastaan tulee se, että kuinka vaatimattomasti haluaa elää silloin ja miten suunnittelee taloutensa.

Yhdellä palkallakin elää (2+2) + perustuet. Eikä tarvii kädestä suuhun elää. Kun miettii, mitä oikeasti tarvii ja mistä tekee ostokset. Oma osaaminen plussaa. Eli ruuanlaitto ja auttavat käsityötaidot.

Asuttiin Helsingissä lasten ollessa pieniä. Asossa lainanturvin. Samalla saatiin säästettyä kodin ostoa varten.

Esikoinen aloitti koulun uudella alueella, kun saatiin ostettua kämppä.

Ketään ei tarvinnut päiväkotiin laittaa. Turvaverkosto on tiheä ja tiivis. Omat työajat joustavat, että saatiin homma toimimaan. Vaati myös suunnittelua.

Toimi 2000 luvun alussa. Ei välttämättä nyt.

Jos ajattelet omaa vauvaasi ja hänen paikkaansa niin ei mitään vikaa.

Jos ajattelet tietäväsi, mikä muiden vauvoille on parasta ja että kaikkien on tehtävä asiat kuten sinä ajattelet niin siinä on vika.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan noin ajatella, mutta sitten on hyvä muistaa, että Suomessa yhden ihmisen palkka ei riitä kolmen ihmisen elättämiseen. Onhan sen vauvan parempi päiväkodissa olla kuin yksin kotona.

Hyvin riittää. Sitä kallista lukaalia ei tarvitse ostaa ennen lasten syntymää.

Meinaat siis, että kaikki pikkulapsiperheet nostaisivat toimeentulo- sekä asumistukea? Paljonkohan meidän valtionvelka siinä tapauksessa olisi?

Ei tarvitse nostaa toimeentulotukea tai asumistukea. Yhden palkalla kyllä pystyy maksamaan pienen asunnon menot. Isomman asunnon ehtii hankkimaan sitten, kun lapset ovat isompia.

Vierailija kirjoitti:

pitäkää vaan ne lapset kotona  ettei totu vieraisiin ihmisiin ,aikuisena tule sitten kotona istujia videon katsojia omissa pieruissa viihtyviä 

Minun lapseni käy viikon jokaisena päivänä jossain kerhossa, vaikka ei ole päiväkodissa.

Ainahan on sanottu että pienen lapsen paikka on nimenomaan kotona. En raaskisi viedä mitään vauvaa päiväkotiin. Eikä ne päiväkodin täditkään tykkää että pieniä lapsia sinne tuodaan.

Sillä, että lapset viedään vauvana päivähoitoon haetaan jonkinlaista tasa-arvoa. Mielestäni 

yhteiskunta ei arvosta naisen luontaista osaa lisääntymisessä ja lasten hoidossa. Eräskin johtaja sanoi töitä hakiessani - kun kuuli, että olen ollut kotiäitinä muutaman vuoden-  ettei tiedä mitään niin laiskaa kuin kotiäiti. Tästä jokainen

lapsiaan itse hoitanut on varmasti eri mieltä. Itse koin työelämän helpommaksi, oli vaihtelua ja seuraa. Hoidin siis 

lapseni kotona ja siitä olen enemmän kuin tyytyväinen. Lapset ovat hyvissä asemissa työelämässä, eivät käytä

mitään päihteitä. Saan usein kuulla kuinka hyvä äiti olen heille ollut ja pitävät minusta hyvää huolta nyt kun olen vanha. Ihanaa kun saa usein kuulla olevansa heille todella rakas. Näin se vaan on, kiintymys-suhteet luodaan hyvin varhaisessa vaiheessa eikä päiväkotien vaihtuvien hoitajien kanssa. Parhaansa tekevät ja kolmi-neljä vuotiaat varmasti viihtyvät. Olisiko masennuksessakin syynä lapsuudessa koettu liian aikainen erottaminen vakinaisesta hoitajasta, useimmiten äidistä.

Vierailija kirjoitti:

Sillä, että lapset viedään vauvana päivähoitoon haetaan jonkinlaista tasa-arvoa. Mielestäni 

yhteiskunta ei arvosta naisen luontaista osaa lisääntymisessä ja lasten hoidossa. Eräskin johtaja sanoi töitä hakiessani - kun kuuli, että olen ollut kotiäitinä muutaman vuoden-  ettei tiedä mitään niin laiskaa kuin kotiäiti. Tästä jokainen

lapsiaan itse hoitanut on varmasti eri mieltä. Itse koin työelämän helpommaksi, oli vaihtelua ja seuraa. Hoidin siis 

lapseni kotona ja siitä olen enemmän kuin tyytyväinen. Lapset ovat hyvissä asemissa työelämässä, eivät käytä

mitään päihteitä. Saan usein kuulla kuinka hyvä äiti olen heille ollut ja pitävät minusta hyvää huolta nyt kun olen vanha. Ihanaa kun saa usein kuulla olevansa heille todella rakas. Näin se vaan on, kiintymys-suhteet luodaan hyvin varhaisessa vaiheessa eikä päiväkotien vaihtuvien hoitajien kanssa. Parhaansa tekevät ja kolmi-nel

 

En pystynyt lukemaan koko viestiä sen väkivaltaisen kappalejaon vuoksi. Vieläkin sattuu silmiin.

Ei ole ap vikaa tuossa ajattelussasi. Olet yksi yhä harvemmiksi käyvistä tervejärkisistä tässä maassa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voihan noin ajatella, mutta sitten on hyvä muistaa, että Suomessa yhden ihmisen palkka ei riitä kolmen ihmisen elättämiseen. Onhan sen vauvan parempi päiväkodissa olla kuin yksin kotona.

Hyvin riittää. Sitä kallista lukaalia ei tarvitse ostaa ennen lasten syntymää.

Meinaat siis, että kaikki pikkulapsiperheet nostaisivat toimeentulo- sekä asumistukea? Paljonkohan meidän valtionvelka siinä tapauksessa olisi?

Ei tarvitse nostaa toimeentulotukea tai asumistukea. Yhden palkalla kyllä pystyy maksamaan pienen asunnon menot. Isomman asunnon ehtii hankkimaan sitten, kun lapset ovat isompia.

Ei kaikissa perheissä ole vain yksi lapsi, voi olla vaikka vauvan lisäksi koululaisia, teinejä tai lukiolaisia. Vaikea asua yksiössä tai kaksiossa enää siinä vaiheessa. Aika hyvin saa taloutensa suunnitella, kun asunnon lainakulut ja vastike voi olla suurin osa palkasta.

Jos varallisuus antaa myöten hoitaa vauvaa kotona, mutta on varmaankin paljon pienituloisia perheitä joiden on pakko mennä töihin elättääkseen perheensä, sekin täytyisi ymmärtää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alle 3-vuotias ei kuulu päivähoitoon.

Mutta kuka sitä hoitaa, kun vanhemmat on töissä? 

Toinen vanhempi käy töissä ja toinen on kotona hoitamassa lasta. Kannattaa vuorotella.

Mmm. Mutta vuorotteleeko miehet? Tasan?

Äiti on monissa tapauksissa empaattisenpi ja parempi vanhempi kotona, sori siitä. Niin se vain menee. Äidinvaisto ja lapseen tutustuminen alkoi jo 99 kk ennen lapsen syntymää. Äiti on lapselle tärkeä alussa.

Isä voi olla ihan yhtä tärkeä. 80-luvulla minun äitini hoiti 2 vuotta kun olin syntynyt ja sen jälkeen isä hoiti meitä 2 vuotta kun pikkusisko syntyi. Äiti oli juuri saanut uuden hyvän työpaikan joten se oli järkevä järjestely. Minulla ja siskolle isä ja äiti olivat molemmat tasan yhtä tärkeät ja läheiset vanhemmat. Isä oli enemmän humoristinen ja rento. Äiti oli tarkempi ja huolehtivampi. Molemmat oli ihan yhtä rakkaita.