Onko vika minussa kun ajattelen että vauvan paikka ei ole päiväkodissa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kestää raskauden, synnytyksen, imetyksen, yöheräilyt ja hampaantulot. Ja mies ei voi olla 9 kk kotona omalla vuorolla?! Kyllä on onnetonta sakkia, ei voi muuta sanua. Ja nämä duunariäijät eivät edes luo mitään uraa tai tienaa tähtitieteellisesti. 

 

Ei kaikki tee sellaista työtä että voi olla 9kk pois.

Äidit tekee kaikki sellaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi versio entä miehet -ajattelusta. Ei tällainen ajattelu ole sellaista miten miehet ovat aina ajatelleet. Olet luonut mielessäsi aina miehet -olkiukon ja perustat oman ajattelusi ja toimintasi se

Voitte korjata ongelman ottamalla sitä roolia lastenne hoivasta. Problem solved.

Olen nainen. Eli miesten pitäisi korjata naisten ajattelussa oleva ongelma. Anteeksi nyt mutta niin tyypillistä. Olemmeko me naiset vastuullisia aikuisia, jos emme itse voi korjata ajatteluamme?

Onko ongelma se ettei ole naiivi? Miksi äidin pitäisi olla hölmö? Johtuuko se siitä että asetelma ei ole kovin reilu ja toivotaan että äidit eivät huomaa tätä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on kerrottu, kuinka miehet (itse valitut??) kieltäytyvät huonoilla tekosyillä jäämästä kotiin pienten lasten kanssa. Oletteko ajatelleet, että he eivät ehkä tunne pystyvänsä olemaan pienten kanssa samalla tavoin, kuin ovat nähneet teidän äitien olevan? Miksi ensimmäinen ajatus tuntuu olevan, että kyse on vastuunpakoilusta?

Isät ja äidit ovat molemmat tärkeitä mutta eivät kaikessa päikseen vaihdettavissa. Meitä ohjaavat hormonit toimivat miehellä ja naisella hieman eri tavoin, esim. kiintymykseen ohjaava oksitosiini erittyy osin eri ärsykkeestä. On ihan perusteltua, että varhaislapsuudessa turvaa tuo äiti (syli, imetys, hoiva) ja sen jälkeen isä tavallaan avaa lapselle maailman seikkailuleikkien ja vauhdikkaampien tekemisten kautta.

On miehiä ja on "miehiä", on isejä ja "isejä".

Ja kaikki itse valittuja? Vai naitetaanko teidät vasten tahtoanne?

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on kerrottu, kuinka miehet (itse valitut??) kieltäytyvät huonoilla tekosyillä jäämästä kotiin pienten lasten kanssa. Oletteko ajatelleet, että he eivät ehkä tunne pystyvänsä olemaan pienten kanssa samalla tavoin, kuin ovat nähneet teidän äitien olevan? Miksi ensimmäinen ajatus tuntuu olevan, että kyse on vastuunpakoilusta?

Isät ja äidit ovat molemmat tärkeitä mutta eivät kaikessa päikseen vaihdettavissa. Meitä ohjaavat hormonit toimivat miehellä ja naisella hieman eri tavoin, esim. kiintymykseen ohjaava oksitosiini erittyy osin eri ärsykkeestä. On ihan perusteltua, että varhaislapsuudessa turvaa tuo äiti (syli, imetys, hoiva) ja sen jälkeen isä tavallaan avaa lapselle maailman seikkailuleikkien ja vauhdikkaampien tekemisten kautta.

Kauheasti lesoavat ainakin, miten älykkäitä ovat ja pyörittävät ja rakentavat koko yhteiskunnan. Mutta jos pitäisi vaippa vaihtaa tai lämmittää tuttelia niin "emmä osaa"???

Häpeäisitte...

Vierailija kirjoitti:

Voi luvata että äiti jonka selkänahasta otetaan koko yhteiskunnan tulevaisuus ja joka kokee olevansa kotona epäreilulla diilillä ei välttämättä pullistele oksitoniinia

Siksi mun lapsiluku jääkin yhteen. Syntyvyys laskee.. voi harmi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi versio entä miehet -ajattelusta. Ei tällainen ajattelu ole sellaista miten miehet ovat aina ajatelleet. Olet luonut mielessäsi aina miehet -olkiukon ja perustat oman ajattelusi ja toimintasi se

Voitte korjata ongelman ottamalla sitä roolia lastenne hoivasta. Problem solved.

Olen nainen. Eli miesten pitäisi korjata naisten ajattelussa oleva ongelma. Anteeksi nyt mutta niin tyypillistä. Olemmeko me naiset vastuullisia aikuisia, jos emme itse voi korjata ajatteluamme?

Mä olen jo korjannut. En usko enää äitimyytteihin ja siihen, että hoiva pitäis repiä yksin naisen selkänahasta ja tilipussista. Asetelma on epäreilu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa on kerrottu, kuinka miehet (itse valitut??) kieltäytyvät huonoilla tekosyillä jäämästä kotiin pienten lasten kanssa. Oletteko ajatelleet, että he eivät ehkä tunne pystyvänsä olemaan pienten kanssa samalla tavoin, kuin ovat nähneet teidän äitien olevan? Miksi ensimmäinen ajatus tuntuu olevan, että kyse on vastuunpakoilusta?

Isät ja äidit ovat molemmat tärkeitä mutta eivät kaikessa päikseen vaihdettavissa. Meitä ohjaavat hormonit toimivat miehellä ja naisella hieman eri tavoin, esim. kiintymykseen ohjaava oksitosiini erittyy osin eri ärsykkeestä. On ihan perusteltua, että varhaislapsuudessa turvaa tuo äiti (syli, imetys, hoiva) ja sen jälkeen isä tavallaan avaa lapselle maailman seikkailuleikkien ja vauhdikkaampien tekemisten kautta.

On miehiä ja on "miehiä", on isejä ja "isejä".

Meidät? Mulla on hyvä mies, joka on huippu isä ja ollut lasten kanssa kotona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kestää raskauden, synnytyksen, imetyksen, yöheräilyt ja hampaantulot. Ja mies ei voi olla 9 kk kotona omalla vuorolla?! Kyllä on onnetonta sakkia, ei voi muuta sanua. Ja nämä duunariäijät eivät edes luo mitään uraa tai tienaa tähtitieteellisesti. 

 

Ei kaikki tee sellaista työtä että voi olla 9kk pois.

Aa, no sit synnäriltä suoraan hoitoon vauvat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas yksi versio entä miehet -ajattelusta. Ei tällainen ajattelu ole sellaista miten miehet ovat aina ajatelleet. Olet luonut mielessäsi aina miehet -olkiukon ja perustat oman ajattelusi ja toimintasi se

Voitte korjata ongelman ottamalla sitä roolia lastenne hoivasta. Problem solved.

Olen nainen. Eli miesten pitäisi korjata naisten ajattelussa oleva ongelma. Anteeksi nyt mutta niin tyypillistä. Olemmeko me naiset vastuullisia aikuisia, jos emme itse voi korjata ajatteluamme?

Onko ongelma se ettei ole naiivi? Miksi äidin pitäisi olla hölmö? Johtuuko se siitä että asetelma ei ole kovin reilu ja toivotaan että äidit eivät huomaa tätä?

Niin mikä se on tämä "naisten ajattelussa oleva ongelma"? Mille miehet eivät kertakaikkiaan voi mitään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kestää raskauden, synnytyksen, imetyksen, yöheräilyt ja hampaantulot. Ja mies ei voi olla 9 kk kotona omalla vuorolla?! Kyllä on onnetonta sakkia, ei voi muuta sanua. Ja nämä duunariäijät eivät edes luo mitään uraa tai tienaa tähtitieteellisesti. 

 

Ei kaikki tee sellaista työtä että voi olla 9kk pois.

Aa, no sit synnäriltä suoraan hoitoon vauvat. 

Eli se ei kertakaikkiaan ole edes vaihtoehto, että isä huolehtisi lapsestaan? 😂😂😂

Joutuuko vastasyntynyt tarhaan, jos äiti kuolee synnytyksessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkikset ajattelee että lapsen pahin vihollinen ja kasvattaja on oma äiti ja koti.  

Tarhaan pitää viedä heti kun mahdollista ja antaa muiden kasvattaa lapsesi. 

 

Hienoa että pystyt tarjota kodin lämpöä ja syliä lapsellesi <3

Mitenkä ne isät?

Oikein hedelmällistä aina huutaa entä isää, entä miehiä, entä isoisiä. Toki me feministinaiset olemme valmiit heittämään omat lapsemme vaikka katuojaan, jos isäkin. Meitä ei kiinnosta uhrata sekuntiakaan, eikä etenkään euroja, lapsemme eteen, jos ei isäkään. Valitsimmeko edes lapsemme isän itse??

Onneksi sä Pertti voit pelastaa lapsiparat näiltä kylmäsydämisiltä naisilta! Teethän sinä kaikkesi näiden pienten eteen tietenki

Olen kyllä nainen. Ja olen ollut lasten kanssa kotona useamman vuoden. Itselleni ja avioliitollemme on tehnyt pelkkää hyvää se, että olen saanut huomata miehen huolehtivan meistä ihan täysin silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Tosi parantavaa kaiken epäilyn ja kytevän epäluottamuksen (pääni sisäisen) jälkeen. Ja mies tosiaan on maksanut lähes kaiken ja mukisematta. Suurempiin hankintoihin (auto, remontti) olen osallistunut äitiyspäivärahoista säästämilläni varoilla. Suosittelen lämpimästi. Ja jos mies on huono ja lähtee, onhan sulla kuitenkin koulutus ja työ, joten tyhjän päälle et jää.

"Olen nainen. Eli miesten pitäisi korjata naisten ajattelussa oleva ongelma. Anteeksi nyt mutta niin tyypillistä. Olemmeko me naiset vastuullisia aikuisia, jos emme itse voi korjata ajatteluamme?"

Siis vikahan on pakko olla naisessa tai naisen ajattelussa. Vika naisessa täytyy korjata, kun se ei toimi, kuten mies haluaisi.

Ps. Et ole nainen. 😅

Voi kun äidit ei olisi niin helvetin julmia toisilleen. Voi kun voitaisiin hyväksyä että toinen vie lapsen päiväkotiin 9-kuisena, toinen 6-vuotiaana. Mutta kun ei. 

"Olen kyllä nainen. Ja olen ollut lasten kanssa kotona useamman vuoden. Itselleni ja avioliitollemme on tehnyt pelkkää hyvää se, että olen saanut huomata miehen huolehtivan meistä ihan täysin silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Tosi parantavaa kaiken epäilyn ja kytevän epäluottamuksen (pääni sisäisen) jälkeen. Ja mies tosiaan on maksanut lähes kaiken ja mukisematta. Suurempiin hankintoihin (auto, remontti) olen osallistunut äitiyspäivärahoista säästämilläni varoilla. Suosittelen lämpimästi. Ja jos mies on huono ja lähtee, onhan sulla kuitenkin koulutus ja työ, joten tyhjän päälle et jää."

Mies on maksanut lähes kaiken mukisematta ja sä olet säästänyt äitiyspäivärahoista yhteisiin hankintoihin. Jokin ei täsmää.

Otan osaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi kun äidit ei olisi niin helvetin julmia toisilleen. Voi kun voitaisiin hyväksyä että toinen vie lapsen päiväkotiin 9-kuisena, toinen 6-vuotiaana. Mutta kun ei. 

Ja miettikää: isää ei tuomitse kukaan.

Vierailija kirjoitti:

"Olen kyllä nainen. Ja olen ollut lasten kanssa kotona useamman vuoden. Itselleni ja avioliitollemme on tehnyt pelkkää hyvää se, että olen saanut huomata miehen huolehtivan meistä ihan täysin silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Tosi parantavaa kaiken epäilyn ja kytevän epäluottamuksen (pääni sisäisen) jälkeen. Ja mies tosiaan on maksanut lähes kaiken ja mukisematta. Suurempiin hankintoihin (auto, remontti) olen osallistunut äitiyspäivärahoista säästämilläni varoilla. Suosittelen lämpimästi. Ja jos mies on huono ja lähtee, onhan sulla kuitenkin koulutus ja työ, joten tyhjän päälle et jää."

 

Mies on maksanut lähes kaiken mukisematta ja sä olet säästänyt äitiyspäivärahoista yhteisiin hankintoihin. Jokin ei täsmää.

Otan osaa.

Jos enempikin niiden lasten (monikossa) kanssa siellä kotona viihtyy, niin ei ole mitään takeita, että on työpaikkaa enää, kun alkaa huvittaa töihin mennä.

Olet kyllä naiivi.

Plääh. Harva suomessa varmaan on sitä mieltä että kaikkien vauvojen pitäisi olla päiväkodissa. Joskus kuitenkin se on pakko tai erilaisista syistä sille perheelle paras ratkaisu. Valtaosa vanhemmista varmaan toivoo pystyvänsä pitämään lapsen kotona sinne 1-1,5v ikään asti. 

Mitä kotihoitoon tulee niin siinäkin mun mielestä laatu on tärkeämpi kuin pituus. Mielummin näkisin lapsen aloittavan päivähoidossa taaperona, toimivassa perheessä jossa saa aikaa, huomioa ja rakkautta vanhemmilta kuin näitä jotka ovat kotihoidossa eskariin asti koska vanhempi ei kykene sosiaalisten ongelmiensa takia työelämään. Samoista syistä hän ei kykene liikkumaan lasten kanssa ihmisten ilmoilla, harrastamaan tai tarjoamaan lapsille sosiaalisia kontakteja. Muistaa joka päivä kertoa kuinka vihaa kotona oloa ja kuinka lapset on pilanneet hänen elämänsä, ovat kokoajan teillä ja häiritsevät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kukkikset ajattelee että lapsen pahin vihollinen ja kasvattaja on oma äiti ja koti.  

Tarhaan pitää viedä heti kun mahdollista ja antaa muiden kasvattaa lapsesi. 

 

Hienoa että pystyt tarjota kodin lämpöä ja syliä lapsellesi <3

Mitenkä ne isät?

Oikein hedelmällistä aina huutaa entä isää, entä miehiä, entä isoisiä. Toki me feministinaiset olemme valmiit heittämään omat lapsemme vaikka katuojaan, jos isäkin. Meitä ei kiinnosta uhrata sekuntiakaan, eikä etenkään euroja, lapsemme eteen, jos ei isäkään. Valitsimmeko edes lapsemme isän itse??

Onneksi sä Pertti voit pelastaa lapsiparat näiltä kylmäsydämisiltä naisilta! Te

Olen kyllä nainen. Ja olen ollut lasten kanssa kotona useamman vuoden. Itselleni ja avioliitollemme on tehnyt pelkkää hyvää se, että olen saanut huomata miehen huolehtivan meistä ihan täysin silloin, kun olin lasten kanssa kotona. Tosi parantavaa kaiken epäilyn ja kytevän epäluottamuksen (pääni sisäisen) jälkeen. Ja mies tosiaan on maksanut lähes kaiken ja mukisematta. Suurempiin hankintoihin (auto, remontti) olen osallistunut äitiyspäivärahoista säästämilläni varoilla. Suosittelen lämpimästi. Ja jos mies on huono ja lähtee, onhan sulla kuitenkin koulutus ja työ, joten tyhjän päälle et jää.

Oho, oletpa tehnyt huonon diilin jos äitiyspäivärahoista onnistunut säästämään ja nekin säästöt sulta viety.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äiti kestää raskauden, synnytyksen, imetyksen, yöheräilyt ja hampaantulot. Ja mies ei voi olla 9 kk kotona omalla vuorolla?! Kyllä on onnetonta sakkia, ei voi muuta sanua. Ja nämä duunariäijät eivät edes luo mitään uraa tai tienaa tähtitieteellisesti. 

 

Ei kaikki tee sellaista työtä että voi olla 9kk pois.

Aa, no sit synnäriltä suoraan hoitoon vauvat. 

Eli se ei kertakaikkiaan ole edes vaihtoehto, että isä huolehtisi lapsestaan? 😂😂😂

Joutuuko vastasyntynyt tarhaan, jos äiti kuolee synnytyksessä?

Tarkoitin, että jos kaikki ei voi olla pois töistä 9 kk, niin sitten ei äitikään ja lapsi pitää viedä suoraan hoitoon. Kun mieshän ei selkeästi voi hoitaa, kun on niin tärkeä työ. 😆

Eikös se ollut ylellä juuri, että korkeasti koulutetut arvostavat tätä jo vauvana aloitettua urapolkua ja ne vähemmän koulutetut taas haluavat olla kotona kotihoidonturvin, kun sillähän sitä eletään herroiksi.

Itse tulkitsen että ne paremmissa palkoissa olevat arvottavat rahan ja itsensä edelle, kun taas tämä alempi luokka vaan on perhekeskeisempiä ja lapsentahtisuus edellä