Millä alalla et ikinä voisi työskennellä?

Vierailija kirjoitti:

Oikeastaan on aika vähän sellaisia mitä en voisi missään nimessä tehdä, mutta esimerkiksi bisnesmaailmassa, lakimiehenä tai muilla ns kovilla aloilla tuskin viihtyisin. 

Mulla taas on toiste päin, että on todella vähän niitä mitä voisin kuvitella tekeväni.

Vierailija kirjoitti:

Poliisi, lastensuojelun sosiaalityöntekijä, varhaiskasvatus (mikä tahansa rooli), yläkoulun opettaja, astronautti, teurastaja....

Astronautti on äärimmäisen mielenkiintoinen ammatti vaikka en kyllä itse haluaisi tällainen olla.

28 vuotta Stockalla asiakaspalvelussa eikä enää ikinä asiapalvelua!!! Mieluummin köyhänä työttömänä kuin kuuntelemassa niitten idioottiasiakkaiden veetuilua. Ja ihan tiedoksi niille: minä en päätä aukioloista, en hinnoista enkä siitä että onko jonoa. Ja jos se kortti/lahjakortti jäi kotiin niin silloin sitä ei vaan voi käyttää. Ja rähjääminen ei nopeuta tilannetta, päin vastoin sillon henkilökunta hidastelee tahalteen, vink vink;)

Luokanopettaja tai aineenopettaja. Tuhat kertaa mieluummin olisin siivooja tai paskakuski.

Pappina. Olen aivan liian pakana alistuakseni moiseen.

Opettaja. Vihaan esillä olemista, puhumista ja lapsia. 

Ulosottomies

Krematorion hoitaja.

Lentokapteeni, laivan kapteeni.

Haudankaivaja.

Myyntityö, tyyliin häiriköit kauppakeskuksessa ihmisiä tuputtaen liittymäsopimusta tai myy Gigantissa ylihintaisia, tarpeettomia tuotteita vanhuksille. Ilmeisesti jotkut heistä pääsevät huippupalkoille, mutta oma omanarvon- ja omatunto ei sallisi sitä hommaa mistään hinnasta. 

Prostituutio ainakin, vaikka sitä ei alsksi lasketa.

Kampaaja, tarjoilija, teurastaja, artisti, johtaja, lääkäri, mikään ala missä ollaan vastuussa toisen hengestä.

Vierailija kirjoitti:

Radiotoimittaja, siis nämä turhan lässyttäjä jotka joutuvat repimään tarinaa vaikka kuivasta riihen seinästä

Se on helppoa työtä, luetaan ääneen iltapäivälehtiä. Lisäksi miespuolinen kertoo puujalkavitsejä ja naispuolinen kikattaa.

Hoitoalalla. Minulta puuttuu hoivavietti. Kun nuorena pääsin ylioppilaaksi, perhe ja sukulaiset painostivat minua pyrkimään sairaanhoitokouluun ja tilasivat jopa hakupaperitkin. En täyttänyt niitä. Sanoin, etten halua siivota potilaiden kusia, paskoja, oksennuksia ja vaihtaa verisiä siteitä. Yäk!

Se että lähdin opiskelemaan yliopistoon, oli joillekin kova pala purtavaksi, koska olin tavallisen duunarierheen penska, ja sinne kuulemma menevät vain herrojen lapset. No minä menin ja valmistuin aikanani. Kun suku havaitsi, ettei päähäni ollut noussut keltaista nestettä, alkoivat he hyväksyä ratkaisuni.

Vierailija kirjoitti:

Poliisina. Jos otat rikollisen kiinni niin olet joko itse syytteessä tai sitten oikeus antaa jonkun naurettavan tuomion ja sama paska on kohta taas vapaana. Siihen sitten kaikki ruumiitten näkemiset ja kännisten kuskaamiset niin eihän sitä pää kestäisi.

Ja kotiinhälytykset joissa tkeviä lapsia kännisten vanhempien riitojen kärsijinä.

Ei oikein mitkään työt kiinnosta, hyvin on pärjätty ilmankin.

Teurastaja tai koe-eläinten hoitaja. 

Olen kerran kieltäytynytkin ottamasta vastaan teurastamon siivoojan työtä. Ainut kerta elämässäni, kun kieltäydyin työstä ja silloin en saanut karenssia, koska virkailija oli onneksi empaattinen tyyppi.

Olen lähihoitaja ja vihaan työtäni. En osaa toimia ihmisten kanssa.  Kouluttauduin yt- neuvottelujen päätteeksi hätäpäissäni alalle, te- toimisto suositteli koulutusta.   (Tykkäsin entisestä työstäni, jossa olin 15v.  Työ oli itsenäistä.)   En pärjää alalla. Onneksi määrä- aikaisuus loppui. Odotan vain eläkkeelle pääsyä. 

Näitä olisi loputtomiin, en oikeastaan haluaisi tehdä mitään muuta työtä kuin nykyistä. Mutta listataan nyt muutamia:

- Teurastaja, elintarviketyöntekijä, maatilan emäntä tms - ei mitään mikä liittyy eläinten tehotuotantoon (olen ollut vegaani jo yli kaksikymmentä vuotta)

- Päiväkodissa työskentely - en kestäisi pienten lasten aiheuttamaa päivittäistä melua ja kaaosta

- Myyntityöt, markkinoiti tms - en ole yhtään sen henkinen että jaksaisin tuputtaa tai houkutella ostamaan jotain tai ylipäätään tehdä itseäni tykö