Kokemuksia tuulimunaraskaudesta?

Ikävä kuulla, että olet kokenut menetyksen, pienen aavistuksen vauvasta, näin raskaasti. Kaikilla meillä on oma tapamme surra, mutta yhteistä meille kaikille on, että suru on surtava, vasta sitten voi siirtää katseensa eteenpäin.



Mietit uskallatko yrittää uudestaan? Vastauksiahan siihen ei ole kenelläkään muulla kuin itselläsi, mutta muutaman kysymyksen voin esittää, jotka toivottavasti auttavat miettimisessä:



Kerroit kuinka ne muutamat viikot, kun olit raskaana muuttivat elämäsi täysin (näin varmasti kävi meille kaikille jotka ensiraskaudessa ovat kokeneet tuulimunan).



Kuinka paljon se ihan oikea oma vauva sylissä muuttaisikaan, kun raskauden alku muutti jo niin paljon?



Kuinka erilaiselta nyt tuntuukaan odottaa positiivista testitulosta kuin alle puoli vuotta sitten?



Kuinka paljon iloa vauva sylissä tuottaisi nykyisen surun jälkeen?



Keskenmenoon on aina riski, mutta mielestäni myös nämä kokemukset tuottavat elämään rikkautta ja kykyä ymmärtää elämän eri puolia.



Uskonkin, että ilman riskinottoa ei elämäänsä mitään uutta ja iloista voi koskaan saada.



Toivotan jaksamista sinulle Cerise (ja meille kaikille muillekin) sekä rohkeutta tehdä elämään vaikuttavia päätöksiä. Meillä jokaisella päätökset ja se minkälaisen matkan jälkeen niihin päädymme ovat varmasti erilaisia. Mielestäni onkin hienoa, että tässä maailmassa olemme kaikki erilaisia ja siksi ainutkertaisia!

Haltiakummi, kiitos rohkaisevista sanoista, lämmittivät sydäntä. Kyllä minä uskon, että se hetki kun saa oman käärön syliin, on kaiken tämän arvoinen. Toivottavasti se tulee pian...



Minulla ei ole uskonnollista vakaumusta, mutta kyllä nyt tuli opittua kantapään kautta, että lapsia ei tehdä, niitä saadaan.



Läheinen ystäväni synnyttää lähipäivinä, ja täytyy tunnustaa, että olen paitsi iloinen, myös kateellinen. Toisaalta, kaikkia ympäristön vauvoja ja lapsia katsellessa on pakko uskoa, että se on mahdollista, eikö?

Mun ensimmäinen tuulimunakokemus sattui marraskuussa 2004 rv11+4. Silloin se tuli ihan salamana kirkkaalta taivaalta, kun en ollut koskaan kuullutkaan mokomasta, olin vain ollut onnesta ymmyrkäisenä, kun ei ollut mitään vuotoja, jotka voisivat viitata keskenmenoon. Eipä tullut silloin juurikaan myötätuntoa keski-ikäiseltä naislääkäriltä. Lääkkeellinen tyhjennys vei koko pitkän päivän ja puolilta öin pääsin lähtemään kotiin, muuten kaikki ok ja toivuin hyvin.



Uutta raskautta yritettiin ekojen menkkojen jälkeen ja seuraavien ja seuraavien... Kahdeksannesta kierrosta tulin vihdoin raskaaksi ja rakas poikamme syntyi huhtikuussa 2006, 10 kk myöhemmin, kuin tuulimunaraskauden la olisi ollut.



Onnistuneen raskauden jälkeen tuli kahdet kuukautiset ennen plussaa, joka yllätti meidät tietenkin positiivisesti " nopeudellaan" . Eilen tuli kuitenkin tyly tuomio,kun olin ensimmäisellä neuvolakäynnillä rv 9+0. Sydänääniä ei kuulunut eikä ultrassa kunnolla näkynyt neuvolassa mitään. Singahdin siitä sairaalaan päivystyspolille ja lääkäri löysi sikiön, joka vastasi viikkoja 5 eli kehitys oli pysähtynyt kolme viikkoa hedelmöittymisen jälkeen. Huomenna edessä lääkkeellinen tyhjennys ja jälkitarkastuksessa tsekataan pitääkö mukana kulkenut myooma leikata ennen uutta yritystä. Sairaalan hoitaja saa kyllä 10 pistettä ja papukaijamerkin A)väliaikatiedoista, kun odottelin pääsyä vastaanotolle B)aidosta empatiasta totuuden paljastuttua.



Surua ja murhetta suurta, mutta totta puhuen tuntuu kuitenkin paljon ensimmäistä kertaa helpommalta. Toivoa uudesta onnellisesta raskaudesta kaikesta huolimatta on ja kyllähän suurin surun poistaja on tuo iki-ihana esikoinen, joka hymyllään ja kikatuksellaan saa hymyn huulille, vaikka kuinka surettaisi.



Voimia kohtalotovereille.

Myös minun ensimmäinen raskauteni todettiin tuulimunaksi " rv" 12+ viime elokuussa. Tuntemukseni olivat hyvin samanlaiset kuin Tuutupiillä. Siis aluksi valtava shokki ja suru, hieman myöhemmin koin tulleeni törkeästi petetyksi. Ei ollut edes ollut mitään vauvaa, jota voisin surra, oli vain kuvitelmia ja haavoja sydämessä...



Tyhjennys kuitenkin onnistui hyvin ja lääkärini oli aivan ihana. Aloimme sitten miehen kanssa heti luvan saatuamme yrittää raskautta uudemman kerran. Ensimmäisellä kerralla raskauduin heti, tällä kerralla kuukausi toisensa jälkeen toi mukanaan pettymyksen. Tuulimunan laskettu aika tuli ja meni, ja se oli ehkä kaikkein vaikein hetki koko hekisessä toipumisessa. Maaliskuussa kuitenkin tein ilokseni plussatestin, mutta koko ajan pelkäsin uutta tuulimunadiagnoosia. Pääsin alkuraskauden ultraan, jossa varmistui alkio oikeassa paikassa ja sydän sykkimässä :-) Voi helpotusta! Vasta silloin uskalsin luottaa, että raskauden olisi madollista jatkua ihan synnytykseen saakka.



Alussa ollaan edelleen, nyt menossa vasta 11. raskausviikko. Keskenmenokin yhä hirvittää ajoittain, mutta ainakin tuulimuna on selätetty.



Voimia kaikille tuulimunaraskaudesta toipumiseen ja plussatuulia uuteen yritykseen!

Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä jo pitkään, ja nyt kun vihdoin valmistuin yliopistosta aloimme olla valmiita kasvattamaan perhettä. aika nopeasti tulinkin raskaaksi, joulun välipäivinä testi näytti plussaa. Vähäinen vuoto hermostutti ihan raskauden alussa, mutta neuvolassa vakuutettiin, että kaikki on kunnossa. Samoin ensimmäisellä lääkärikäynnillä sanottiin, että kaikki olisi kunnossa, vaikka sydänääniä ei kuulunutkaan - että on ihan normaalia ettei niin aikaisin vielä kuulukaan (rv9+4). Pari päivää myöhemmin oli kramppeja ja pientä tipoittaista vuotoa. Vaikka soittaessani sanottiin, että voin vain tarkkailla tilannetta, menin kuitenkin päivystykseen. Lääkärin tutkimuksen jälkeen hoitaja sanoi, että oli ollut 100% varma, että kaikki on kunnossa, mutta eipä sitten ollutkaan. Tämä oli siis helmikuun alussa. Kaavinnan jälkeen pääsin kotiin ja toivuin nopeasti. Vieläkin kyllä välillä itkettää. Nyt olen uudestaan raskaana, ja toivon kovasti, että tällä kertaa kaikki olisi hyvin. Hermot ovat sen verran heikkona, että varasin jo huomiselle ajan gynelle ultraan, vaikka vasta vähän yli rv6. Näkeepä ainakin onko oikeessa paikassa - eikä tarvitse pelätä vielä kuukautta!



Se ajatus on lohduttanut minua, että ehkäpä meidän pitää odottaa lasta vain vähän pidempään kuin ideaalitapauksessa. Ja jos pidempi odotus palkitaan, ehkä osaamme arvostaa elämän mysteeriä vieläkin paremmin.

ja kyllä siellä näkyi sydän, pää ja käsi. Ihmeellinen tunne, kun edellisellä kerralla ei näkynyt muuta kuin ruskuaispussi ja nyt näkyi niin paljon muutakin.



Vaikka keskenmenon riski on tottakai vielä olemassa, on vapauttavaa, kun ei tarvitse miettiä onko minulla ja miehellä jokin harvinainen geenien yhteensopimattomuus ongelma.



Tänään oli hyvä päivä.

olipa kiva kuulla iloisia uutisia! Onnea!

huoh....toivottavasti mekin päästään vielä iloitsemaan jossain vaiheessa......

Minulle ainakin useampi lääkäri sanoi, että tuulimunan jälkeen on HYVIN suuri todennäköisyys kokoaikaiseen raskauteen!

Minulla oli tuulimuna viime marraskuussa, sitä ennen kaksi tervettä poikaa ja nyt olen taas raskaana ja pelkään sitä tuulimunaa. Onko teillä ollut erilaiset oireet tuulimuna- vs. tavallisessa raskaudessa? Musta tuntuu, että tuulimunassa oireet oli paljon lievemmän kuin muissa. Yritän taas tietty epätoivoisesti etsiä merkkejä, että kaikki olisi hyvin...

Itsellä oli tuulimunaraskaudessa paljon enemmän oireita kuin tässä uudessa raskaudessa (joka ultralla todistettuna on ihan " oikea" ).



Tuulimunaraskaudessa piti syödä tasan neljän tunnin välein, tässä ei ole mitään sellaisia oireita.



Mutta tuulimunaraskaudessa oireet loppuivat noin viikolla 9, sitten ihan kokonaan.

Keväisen tuulimunan jälkeen, nyt raskaustesti näytti plussaa.



Hermoja raastavaa tämä odotus, että onko kyseessä normaaliraskaus vai toinen tuulimuna tai jotain muuta. Millä viikoilla ultrassa pitäisi näkyä sydämensyke?

..tämä ei varsinaisesti tänne ehkä kuulu, mutta päätin kuitenkin kertoa tarinan hieman toisenlaisesta tuulimunadiagnoosista.

meidän tuulimuna nimittäin nukkuu parhaillaan tuolla makuuhuoneen puolella.



eli tulin ( vahingossa=ehkäisystä huolimatta ) raskaaksi syksyllä -05, ja heti plussattuani varasin ajan YTHS:n gynelle ( ylioppilaiden terv.huol.säätiö ), koska olin tapahtuneesta lievästi sanottuna hämmentynyt ja halusin saada heti varmuuden, että voisimme miehen kanssa kunnolla jäsentää tulevaa ja tehdä ratkaisuja suuntaan tai toiseen. ensimmäisessä ultrassa lääkäri ei löytänyt muuta kuin pienen ruskuaispussin, mutta sanoi raskauden olevan niin alussa, että ei hätäilisi vielä ja käski varata uuden ajan kahden viikon päähän. ja minähän varasin ja palasin vastaanotolle melko tarkkaa kaksi viikkoa myöhemmin viikolla 7+, ja taaskaan ei mitään ruskuaispussia kummemp0aa. tällä kertaa lääkäri esitti pahoittelut ja ilmoitti raskauden olevan tuulimunaraskaus. kertoi selkeästi mistä on kysymys ja antoi lähetteen kättärille raskaudenkeskeytykseen. sanoi sen olevan tarpeen koska kehittymättömän alkion olisi pitänyt tulla ulos jo omia aikojaan. varmistin vielä lähtiessä että asia nyt siis on näin - muita vaihtoehtoja ei varmasti ole, eli siellä ei siis millään mahdollisuudella voinut olla elävää ja kehittyvää sikiötä. lääkäri katsoi minua hieman surullisesti ja vannoi, että niin ei valitettavasti ollut.

lääkkeillä tehtävä raskauden keskeytys oli kätilöopistolla viikon päästä. ensimmäiseksi minut ohjattiin ultraan jota hieman vastustelin koska koin sen epämiellyttäväksi ja EIHÄN SIELLÄ SIIS MITÄÄN OLLUT! ultratessa lääkäri ja hoitaja olivat ensin omituisen pitkään hiljaa ja katselivat minusta pois päin käännettyä kuvaruutua, kunnes lääkäri kysyi että olisisko tämä ollut toivottu raskaus. vastasin ( yllättäen itsenikin ) että kyllä, vaikkei raskautta oltu tarkoituksella yritettykään. siihen lääkäri sanoi että onneksi olkoon ja käänsi kuvaruudun minuun päin, näytti että täällä näkyy hyvinvoiva sikiö ja sykekin näkyy. vaikea sanoin kuvailla sitä tunnetta - silloin tajusin myös että tottakai pitäisin lapsen. ehdottomasti.

ulos päästyäni soitin miehelleni joka oli vasta matkalla kättärille ja uutisen kuullessaan hän kertoi tuntevansa juuri samoin kuin minä olin lääkärin huoneessa tuntenut. tuntui hullulta että koskaan mitään muuta harkittiin - tottakai me pidettäisiin tämä vauva.

ja hyvä niin - meillä on ihana, vilkas ja iloluontoinen yksivuotias joka tuottaa meille niin paljon riemua joka ikinen päivä!

tällaisiakin tarinoita siis on - neuvolalääkäri myöhemmin sanoi että on harvinaista ettei siskiö näy ultrassa noilla viikoilla, muttei kuitenkaan mahdotonta. kaikenlaista sattuu.



tsemppiä kaikille!

Onneksi yleensä ja toivottavasti aina tehdään vielä uusi ultra sairaalassa ennen tyhjennys toimenpidettä!!!



Itse olin viime viikolla kaavinnassa tuulimunaraskauden vuoksi. Pikku hiljaa tästä aletaan toipumaan sekä henkisesti että fyysisestikin. Toivottavasti seuraavaa raskautta ei tarvitse odotella kauaa ja se päättyisi onnellisemmin!!! Toista tällaista koittelemusta ei ihan heti jaksaisi uudestaan.

Valitettavasti mulla on samanlainen tapaus kanssa takana..Sain eilen kuulla (rv 8+2) että kysessä on tuulimuna raskaus. Sain sitten keskenmeno lääkkeet ja sairasloma lapun käteen..En kyllä toivo tätä kenellekään.

Meille tämä on suuri suru, sillä kyseessä oli ensimmäinen raskaus ja toivottu semmoinen. Ehdin jo hetken aikaan kuvitella että musta tulee äiti ja se oli hieno tunne!

Se suututtaa eniten, että lääkärikin sanoi että " noh, sinä olet viel nuori, kyllä vielä ehdit..." Ei tuo paljoa lohduta!! Ja miten sitä uskaltaa enää yrittää toista? Jos tulee pian samanlainen raskaus...



Voimia sulle ja muilekin samassa tilassa oleville!

ja toivottu raskaus, ei sitten tullut marrasvauvaa. Meille lääkärit ja hoitajat kertoivat, että yhden tuulimunaraskauden jälkeen on erittäin todennäköistä, että seuraava raskaus on täysiaikainen.



Täytyy myös sanoa, että Kätilöopistolla saimme erinomaista ja nopeaa hoitoa, kiitos siitä.

Mulla sama tilanne, tuulimuna todettiin vk 12 ultrassa. Päällimmäisin tunne mullakin on edelleen suunnaton ärsytys, kun tuo todettiin noin myöhään. Ruskuaispussi vastasi vk 8 kokoa. Olisihan tuossa tietty voinut huonomminkin käydä ja tulla keskenmeno vielä myöhemmin, mutta silti ottaa päähän. Nyt onneksi päästy pahimmasta yli ja saa jo yrittää uutta, joten mieliala alkaa kääntyä hiljalleen positiivisemmaksi.

..vaikka hankalaahan se on ajatella nyt positiivisesti, mutta eteenpäinhän sitä on mentävä. Vaikka tuosta tuulimunaraskaudesta onkin vielä vähän aikaa, niin on hieno huomata kuitenkin se että pikkuhiljaa jo nauru ja hymy tulee myös mieheni kasvoille. Sukuumme syntyi tänään pieni poika vauva ja vaikka olemme onnellisia sen johdosta, niin tulee itsekkäästi mieleen kokoajan myös se mitä me menetettiin, vaikkei sitä oikeaa vauvaa masussa sitten ollutkaan...

Jaksamisia teille molemmille. Meillä tuulimunasta nyt kolme kuukautta. Asia on mielessä edelleen joka päivä, mutta päivä päivältä kipu helpottaa ja niin varmasti teilläkin. Ärsyttävintä oli tietenkin odottaa ne kahdet menkat ennen kuin pääsi kokeilemaan uudelleen. Mulla toipuminen eteni onneksi hyvin eikä menkkoja tarvinut odottaa kauaa. Nyt vaan odotellaan sitä plussaa. :-)



Toivottavasti teillä on ympärillänne ihmisiä, joille voitte jutella kokemuksesta. Mulla olisi edelleen tarve puhua asiasta, mutta lähipiirin reaktio on jotain tyyliin " yritä jo päästä asian yli" . Ehkä tämä on lähipiirillekin hankala asia käsitellä.



Lily76

Tosin olin tiennyt asian jo toissa viikolla kun kävin yksityisellä ultrassa. Nyt oli sitten kontrollikäynti ja asia varmistui. Koin todella tylyä kohtelua keskussairaalassa! Hoitaja oli vanha nainen joka vaikutti siltä kuin olisi ollut koko ajan todella vihainen. Lääkäri taas oli nuori nainen joka ei kertaakaan edes katsonut päälleni, tuijotti vain papereitani ja mutisi sanelukoneeseensa. Minulle totesi ultratessaan vain että " kyllähän tämä tuulimunalta vaikuttaa" ja että antavat minulle nyt ensimmäisen tyhjennyslääkkeen ja ylihuomenna pitäisi mennä osastolle. Ei minkäänlaista pahoittelua tai empatian osoitusta kummaltakaan. En oikein edes tiennyt koska saisin lähteä huoneesta kun kumpikaan ei sanonut mitään " loppusanoja" . Onneksi olin tällä kertaa henkisesti varautunut tilanteeseen ja pysyin siksi kasassa. Olen ollut todella monella gynellä elämäni aikana mutta tämä oli kyllä yksi surkeimmista kokemuksista! Yleensä on käynyt niin että mikäli lääkäri " unohtaa" empatian, hoitaja on sitten osoittanut myötätuntoa mutta nyt molemmat olivat yhtä kylmiä. Kaiken lisäksi jälkeenpäin jäin miettimään olisiko minun pitänyt saada sairaslomaa huomiselle päivälle vai pitääkö minun vaan vääntäytyä töihin päiväksi ennen keskiviikkoista sairaalareissua? Minulle on kerran aiemmin tehty lääkkeellinen tyhjennys ja silloin vuoto alkoi samana iltana. Henkisesti olen kyllä tällä kertaa jo voiton puolella sillä kahden tuulimunaraskauden jälkeen olin nyt alusta lähtien varautunut pahimpaan. Edellisellä kerralla tuulimunaraskaus oli todella raju shokki ja toipuminen vei aika kauan. Sen kokemuksen jälkeen tiedän että tästä selvitään tälläkin kertaa!

Toista lasta alettiin yrittää ja heti ensimmäisestä kierrosta tärppäsi. Kävin alkuraskauden ultrassa, piti olla rv 7+ jotain, mutta kohdusta löytyi vain alkioton pussi, joka vastasi viikkoja 5+2. Kahden viikon päästä uusintaultrassa ei tilanne ollut muuttunut miksikään eli diagnoosina tuulimuna ja lääkkeellinen tyhjennys " rv" 9+1. Ensin suretti pari päivää keskenmeno, sitten tuli tilalle tuo ap:n kuvailema ärsytys ja vitutus siitä, miten paljon aikaa meni hukkaan ihan turhan takia. Ja olo oli kaikenkaikkiaan jotenkin petetty. Sitten taas parin viikon päästä alkoi surettaa. Raskauduin uudestaan, kun tyhjennyksen jälkeen oli tullut kahdet normaalimenkat. Pelko oli hirveä, kun alkuraskauden ultraan menin, että mitäs jos ei taaskaan löydy asukasta mahasta. Kaikki oli kuitenkin ok ja nyt menossa jo rv 17+6. En voi kuitenkaan olla ajattelematta toukokuun puoltaväliä, joka tässä vääjäämättä lähestyy, silloin olisi meilläkin ollut laskettuaika, jos syksyn raskaus ei olisi ollut tuulimuna. Eihän asialle tietenkään mitään voi ja olen äärionnellinen nykyisestä masuvauvasta. Ketutus ja ärsytys kuitenkin käväisee mielessä välillä edelleen, kun tuulimunaa ajattelen...

Tsemppiä teille kaikille tuulimunan kokeneille ja plussatuulia kovasti puhaltelen kaikille niitä haluaville!