Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa nepsylapsen raivokohtauksia?
06.10.2025 |
Antakaa viisaammat neuvoja. Miten äitinä jaksaa nepsylapsen saamia raivokohtauksia? Joita tapahtuu siis lähes päivittäin. Lapsi osaa käyttäytyä oikein hyvin, siitä ei ole kyse. Siis kunhan asiat menee hänen ympärillään hyvin. Niin silloin raivareita ei tule ikinä. Mutta jos hänen ympärillä tapahtuu jotain ikävää tai kamalaa, menee hänen kuppi nurin sekunnissa. Jos vaikka hänen selatessa kirjahyllyä kirja vahingossa putoaa hänen varpaille (ja sattuu vähän, mutta ei pahasti), on puolessa sekunnissa kamala raivari päällä, ja se kohdistuu käytännössä aina minuun, lapsi huutaa minulla ja yrittää satuttaa. Vaikka olisin ollut eri huoneessa tekemässä jotain ihan muuta, lapsi syöksyy sinne sitten. Tai jos joku muu ihminen toimii häntä kohtaan ikävällä tavalla (satuttaa, kiusaa, huutaa tms.), on sekunnissa hirveä raivari päällä, ja taas yleensä minuun kohdistuen. Jos asia on tapahtunut siten, että en ole ollut ollenkaan paikalla, niin lapsi odottaa vaikka tunteja, että olen paikalla ja heti silloin alkaa raivarit. Näitä ei voi millään ennakoida, koska ei kukaan voi ennakoida sitä milloin joku vaikka satuttaa varpaansa tai että onko päivän aikana joku toinen lapsi kiusannut. Eikä näitä oikein kasvattamalla saa pois, koska niissä tilanteissa kun lasta sattuu, niin kaikki opetettu katoaa hänen päästä, vaikka muulloin hän ne asiat osaa oikein hyvin. Niitä on aika vaikea jaksaa näin äitinä. Pahimpina aikoina raivareita on pari päivässä. Ja lapsi kun aikansa raivoaa, niin sen hän on taas ok ja rauhallinen ja kaikki hyvin, mutta minuun nämä jäävät vaikuttamaan pidempään, välillä pidättelen vain itkua koko päivän, kun tunnen että en pysty yhtään vaikuttamaan siihen, alkaako aivan yllättäen ja yhtäkkiä taas minuun kohdistuva raivari siksi, että lapsi satutti yllättäen varpaansa. En myöskään pääse koskaan näistä tilanteista sivuun, koska olen ainoa vanhempi, joka lapsesta ja arjesta huolehtii.
Kommentit (168)
Miten selviät nepsyaikuisen raivokohtauksista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"En mä väittänyt puhuvani kaikkien autistien puolesta. Mutta kyllä mä asiantuntija olen näin autistina, autistin tyttärenä, autistin sisarena, autistien äitinä ja autistin vaimona."
On siinäkin meriittilista.
Ei ne mun meriittejä ole, ainoastaan omat lapsenihan minä noista olen tehnyt 😉.
Ei vaan vakavissaan, autismi (asperger) on ilmiselvästi erittäin voimakkaasti perinnöllistä mun suvussa. Ja se on tietysti aika loogista, että autisti päätyy helposti parisuhteeseen toisen autistin kanssa.
Mikä tässä on sellaista, että se sai sut haluamaan vittuilla? Ihan vilpittömästi kysyn.
Ja mainitsin asian tuossa tietenkin siksi, että totta kai mun oma ja lähipiirin autismi antaa mulle tiettyä asiantuntijuutta aiheessa, mikä on aika olennaista siihen liittyvän keskustelun suhteen.
Keskityt myönteisiin asioihin ja hetkiin lapsen kanssa silloin kun niitä on (lapsi oppii nauttimaan seesteisyydestä ja tulee palkituksi ja huomioiduksi hyvistä asioista), ja olet kiinnittämättä liikaa huomiota epötoivottuun käytökseen (neutraali, ei myös pahenneta pientä kiukkuamista). Rajat täytyy löytyä ja ne on oltava lapsen tiedossa jos ei nyt niin johdonmukaisuudella jatkossa. Huonosta käytöksestä huitomisesta ym toisten häirinnästä ja tavaroiden heittelystä ym rangaistus. Varoitus ennalta, lapselle aikaa ennakoida käytöstään, ja sitten esim jonkun etuuden menetys toistaiseksi, joillekin toimii jäähy tms itse en ole tarvinnut käyttää, merkintöjäkin vanhempi voi tehdä lapulle jossa seurataan pitkällä aikavälillä käytöksen toistumista. Hyvästä viikosta voisi saada pientä kivaa, vaikka yhteistä mukavaa tekemistä johon lapsi saa valita koristeita, mitä vaan sopivan pientä, hienot tarrat myös kiva kerätä jne.
Huomauttaisin että toistaiseksi en juuri tunne rauhallisia itseohjautuva lapsia, vaan kaikki ne tarvitsevat ohjausta ja tekemistä sekä vanhemman joka tietää miten homma hoidetaan ja elämä on kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Käy puhumassa lääkärille omasta mielenterveydestä. Kuulostaa siltä että oot masentunut. Ei ole normaalia nähdä tilanne noin epätoivoisena että itket itse usein ja koet että et voi vaikuttaa asioihin.
Erityislapi ei tietenkään koskaan tule toimimaan samalla tavalla kuin lapsi jolla ei ole rajoitteita, mutta hänen toimintansa voi kehittää, mikä tietysti vaatii aikaa.
Ja todellakin tarkoitan tätä. Erityislasten vanhemmilla masennusriski on kohonnut useiden tekijöiden vuoksi, kuten jatkuvan stressin ja uupumuksen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita lapsi laitokseen ja kerro että pääsee kotiin, jos osaa käyttäytyä.
Sairas neuvo.Häpeäisit.
Ei keneltäkään voi vaatia kestämään raivohullua kotonaan. Jos lapsi ei ymmärrä olla lyömättä, raapimatta tai potkimatta, hänestä täytyy tehdä lasu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on 3 lasta joista 2 saanut jonkin nepsydiagnoosin. Olen pienestä pitäen silti kasvattanut ja pitänyt järjestystä yllä, väkivaltaan on ollut nollatoleranssi. Raivota sai yksin omassa huoneessa, ei toisille ihmisille eikä toisten korvaan. Nämä meni pikkuhiljaa perille jo ennen eskaria, raivoja tuli vielä mutta nekin oppivat hoitamaan itse ja rauhoituttuaan hakeutuivat syliin. Olen rauhallinen ja lempeä kasvattaja,mutta noissa väkivalta- ja raivotapauksissa ei löydy joustoa ja ilen todella itsrkin raivostunut.
Jos tuollainen jatkuu vielä kouluiässä niin alkaa varmaan olla peli menetetty.
Nepsyiltä voi ja pitää vaatia ihan samaa kuin muiltakin, vaatii vaan enemmän toistoja ja työtä.
Nepsyjä on erilaisia. Osalla vaikeamuotoinen, toisilla lievempi. Voivat ilmetä eri tavoin. Ymmärsin varmaan väärin, mutta et kai tarkoittanut, että lapsi laitettiin omaan huoneeseen ja oppi sitten itsekseen hillitsemään raivoaan? Olisitko jättänyt lapsen yksin huoneeseen, jos olisi satuttanut itseään tai hajottanut tavaroita?
Hei ap, halusin vain tulla antamaan vertaistukeni. Tsemppiä sinnekin.
Alue: Aihe vapaa
"En mä väittänyt puhuvani kaikkien autistien puolesta. Mutta kyllä mä asiantuntija olen näin autistina, autistin tyttärenä, autistin sisarena, autistien äitinä ja autistin vaimona."
On siinäkin meriittilista.