Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa nepsylapsen raivokohtauksia?
06.10.2025 |
Antakaa viisaammat neuvoja. Miten äitinä jaksaa nepsylapsen saamia raivokohtauksia? Joita tapahtuu siis lähes päivittäin. Lapsi osaa käyttäytyä oikein hyvin, siitä ei ole kyse. Siis kunhan asiat menee hänen ympärillään hyvin. Niin silloin raivareita ei tule ikinä. Mutta jos hänen ympärillä tapahtuu jotain ikävää tai kamalaa, menee hänen kuppi nurin sekunnissa. Jos vaikka hänen selatessa kirjahyllyä kirja vahingossa putoaa hänen varpaille (ja sattuu vähän, mutta ei pahasti), on puolessa sekunnissa kamala raivari päällä, ja se kohdistuu käytännössä aina minuun, lapsi huutaa minulla ja yrittää satuttaa. Vaikka olisin ollut eri huoneessa tekemässä jotain ihan muuta, lapsi syöksyy sinne sitten. Tai jos joku muu ihminen toimii häntä kohtaan ikävällä tavalla (satuttaa, kiusaa, huutaa tms.), on sekunnissa hirveä raivari päällä, ja taas yleensä minuun kohdistuen. Jos asia on tapahtunut siten, että en ole ollut ollenkaan paikalla, niin lapsi odottaa vaikka tunteja, että olen paikalla ja heti silloin alkaa raivarit. Näitä ei voi millään ennakoida, koska ei kukaan voi ennakoida sitä milloin joku vaikka satuttaa varpaansa tai että onko päivän aikana joku toinen lapsi kiusannut. Eikä näitä oikein kasvattamalla saa pois, koska niissä tilanteissa kun lasta sattuu, niin kaikki opetettu katoaa hänen päästä, vaikka muulloin hän ne asiat osaa oikein hyvin. Niitä on aika vaikea jaksaa näin äitinä. Pahimpina aikoina raivareita on pari päivässä. Ja lapsi kun aikansa raivoaa, niin sen hän on taas ok ja rauhallinen ja kaikki hyvin, mutta minuun nämä jäävät vaikuttamaan pidempään, välillä pidättelen vain itkua koko päivän, kun tunnen että en pysty yhtään vaikuttamaan siihen, alkaako aivan yllättäen ja yhtäkkiä taas minuun kohdistuva raivari siksi, että lapsi satutti yllättäen varpaansa. En myöskään pääse koskaan näistä tilanteista sivuun, koska olen ainoa vanhempi, joka lapsesta ja arjesta huolehtii.
Kommentit (168)
Hanki painava nyrkkeilysäkki, pehmustetut hanskat, ja kohtauksen aikana kannusta pieksemään sitä rättiväsymykseen asti. Vie nyrkkeilyseuraan jossa isot turvalliset sedät pitää kuria ja opettaa aggressioiden hallintaa ja nyrkkeilytekniikkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimintaterapiaa
sopeutumisvalmennuskurssi
Vierailija kirjoitti:
toimintaterapiaa
sopeutumisvalmennuskurssi
Ilmeisesti parhaat ohjeet:
- Lastensuojelu
- Neuvola ja koulu
- Terapia
- Toimintaterapia
- Puheterapia
- Lääkäri ja neuropsykologiset tutkimukset
- Kaikki mahdolliset vertaistukiryhmät
- Kaikki muu paitsi hyväksyntä ja keskittyminen lapseen tai rakkaudellinen kasvatustyyli ylipäätänsäkään.
Nyt osaatte jokainen toimia kaikissa tilanteissa itsenne ja muidenkin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuollaista pidäkään kenenkään jaksaa. Raivostu takaisin ja käske huoneeseensa miettimään, kuka sen kirjan pudotti.
Aivan sairas neuvo, häpeäisit.
Sinä siis asetut toisten yläpuolelle ja vielä haukut sairaaksi. Mitä jos häpeäisit ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Onpa tullut nuijia kommentteja tähän ketjuun.
Se joka toisia haukkuu on itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua auttaa se, kun tiedän, ettei lapsi tarkoita oikeasti mitään pahaa, hän ei haluaisi raivota, hän ei tarkoita mitä sanoo silloin, kyseessä on vain hermostollinen reaktio.
Toki meillä tähän ei liity mitään fyysistä. Lapsen ei tietenkään voi antaa satuttaa ketään, ja sen estämiseen mulla ei ole neuvoja.
Kyseessä ovat tunnepuuskat eikä mikään aivo-ongelma. Kun puhuu normaalilla tavalla asioista niin kaikki on paljon selkeämpää. Lapsi kohdistaa tunteensa minne kohdistaa ja meidän aikuisten tehtävä on valvoa ja varmistaa että lapsi ei satuta itseään tai muita. Lapsille tulee useasti hallitsemattomia raivokohtauksia ja tuleehan niitä joillekin aikuisillekin, ei sellaisille vaan mahda mitään.
Kyllä mahtaa, loppujen lopuksi poliisi ja oikeuslaitos, ellei ala hillintää löytyä sitä ennen.
Opeta lapsi rauhoittumaan. Pidä tiukasti sylissä tai omaan huoneeseen rauhoittumaan. Meillä nepsyjä myös mutta pääsy jo tuon vaiheen yli. Sun pitää olla rauhallinen mutta tiukka näissä tilanteissa. Tehdä selväksi että ketään ei saa satuttaa. Meillä riittää nykyään ihan napakasti sanotut ohjeet siitä että nyt omaan huoneeseensa. Lapset autismi+ADHD, 12v ja 8v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlaisia rakkauden hedelmiä sitä on tehtykin, kohta saat äitinä pelätä henkesi puolesta. Lapsen paikka on hoitolaitoksessa.
Tuollaisia viestejä kirjoittavan ihmisen paikka olis hoitolaitoksessa. Et varmaan edes ymmärrä hävetä?
Häpeä kuule ihan itse vaan, kun tuollaista vihapuhetta suollat.
Käy puhumassa lääkärille omasta mielenterveydestä. Kuulostaa siltä että oot masentunut. Ei ole normaalia nähdä tilanne noin epätoivoisena että itket itse usein ja koet että et voi vaikuttaa asioihin.
Erityislapi ei tietenkään koskaan tule toimimaan samalla tavalla kuin lapsi jolla ei ole rajoitteita, mutta hänen toimintansa voi kehittää, mikä tietysti vaatii aikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyttiin lapsen ikää. Lapsi on 6, täyttää parin viikon päästä seitsemän. Ap
Hän kohdistaa sinuun tunteita paljon koska olet hänen turvansa. Se väsyttää, minäkin tiedän. Lapsessasi ei ole mitään vikaa ja kaikki työ jonka teet hänen hyväkseen on teille vain valoisampaa tulevaisuutta. Älä luovuta! Muista huumorintaju myös ja juttele vain lapsen kanssa kaikesta. Voit jutella myös omista tunteistasi ja fiiliksistäsi, joskus lapsiakin naurattaa kun äiti laittaa vähän teatteria ja kertoo kuinka rankkaa on olla lapsen äitinä ja rakastaa lasta kaikilla voimillaan. Pilkettä silmäkulmaan aina kun on mahdollista, sinä teet hyvää työtä. Kaikkea hyvää sinulle ja lapsellesi!
"Lapsessa ei ole mitään vikaa", mitä nyt vaan raivoaa ja hakkaa äitiään... ihan normaalia juu.
Sinä olet lapsellesi se pehmeä kohde, johon kohdistaa väkivaltaa. Takaan, ettei hän (toiste) hyökkää sellaisen isompansa kimppuun, joka pitää puolensa ja antaa takaisin. Nepsyt on fiksuja. Vanhemmat ja kasvatusneuvot eivät aina niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitää hyksyä että raivareita tulee. Lapsi rauhoittuu niistä. Ei se ole vaarallista. Tietysti lasta opetetaan että ei saa lyödä vaikka suututtaa. Eikä pidä potea huonoa omaatuntoa siitä että lapsi saa raivareita. Ne kuuluvat kehitykseen.
Vierailija kirjoitti:
Sanon heti, että en ole asiantuntija ja arvelen, ettei keskusteluun kommentoijista muutkaan ole, joten ota nämä kommentit sellaisina.
Kuitenkin: lapsesi odottaa joskus tunteja, että pääsee raivoamaan sinulle. Teet mielestäni väärin kun oletat, että hän ei voi raivareilleen mitään. Hän pystyy niitä hillitsemään koulussa, hän ei vain halua hillitä niitä kotona. Hän raivoaa sinulle, koska saa siitä hyvän tunteen. Hän tarvitsee keinoja saada tuo hyvä tunne itselleen muilla keinoin. Terapia auttaa tässä.
Älä suostu olemaan se likasäkki, johon voi kaiken pahan olon oksentaa. Lapsesi kasvaa kohta teiniksi ja sitten aikuiseksi. Soittaako hän vielä 25-vuotiaana sinulle raivotakseen, koska pomo sanoi poikkipuoleisen sanan? Pistä tuolle stoppi nyt.
Tämä! Kyllä se skidi pystyy selvästikin raivoaan hillitsemään, mutta kotona kivasti valtaa raivoamalla. Tulee vielä kostautumaan äidille ja rankasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota yhteyttä lastensuojeluun ja painosta että saatte apua. Lapsi tarvitsee nyt apua kiireesti niin kuin sinäkin. Ja jätä nämä älykääpiöiden neuvot lukematta,kun eivät ymmärrä yhtään nepsy lapsen kanssa eläminen on.
Tuollainen älykääpiöiksi haukkuminen on vihapuhetta. Häpeäisit!
Vierailija kirjoitti:
Opeta lapsi rauhoittumaan. Pidä tiukasti sylissä tai omaan huoneeseen rauhoittumaan. Meillä nepsyjä myös mutta pääsy jo tuon vaiheen yli. Sun pitää olla rauhallinen mutta tiukka näissä tilanteissa. Tehdä selväksi että ketään ei saa satuttaa. Meillä riittää nykyään ihan napakasti sanotut ohjeet siitä että nyt omaan huoneeseensa. Lapset autismi+ADHD, 12v ja 8v.
Meillä lapsi siis saa huutaa ja purkaa huonoa oloa niin että mä kuuntelen ja lohdutan. Jos on väkivaltainen niin omaan huoneeseen, koska jo niin isoja että en jaksa sylissä pidellä. Toinen 161cm ja toinen 145cm ja itse noin 160cm. Lasten isä on pitkä.
Nepsy ei mene rikki kasvattamalla, silloin nepsykin lähtee omaan huoneeseen kun ei osaa käyttäytyä. Pettymyksiä on kyettävä kestämään, tai ei tule elämästä mitään on nepsy tai ei. Kasvata siis lapsesi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon heti, että en ole asiantuntija ja arvelen, ettei keskusteluun kommentoijista muutkaan ole, joten ota nämä kommentit sellaisina.
Kuitenkin: lapsesi odottaa joskus tunteja, että pääsee raivoamaan sinulle. Teet mielestäni väärin kun oletat, että hän ei voi raivareilleen mitään. Hän pystyy niitä hillitsemään koulussa, hän ei vain halua hillitä niitä kotona. Hän raivoaa sinulle, koska saa siitä hyvän tunteen. Hän tarvitsee keinoja saada tuo hyvä tunne itselleen muilla keinoin. Terapia auttaa tässä.
Älä suostu olemaan se likasäkki, johon voi kaiken pahan olon oksentaa. Lapsesi kasvaa kohta teiniksi ja sitten aikuiseksi. Soittaako hän vielä 25-vuotiaana sinulle raivotakseen, koska pomo sanoi poikkipuoleisen sanan? Pistä tuolle stoppi nyt.
Et tosiaan selvästikään ole asiantuntija, vaan sun kirjoituksesta paistaa nimenomaan se, ettei tiedä aiheesta mitään, ja siksi teet vääriä ja todella haitallisia tulkintoja.
On meille autisteille erittäin tyypillistä, että käytetään kaikki energiamme maskaamiseen kun ollaan kodin ulkopuolella. Sitten kun päästään turvalliseen ympäristöön, niin se kaikki kuormitus purkaantuu. Eikä me raivota siksi, että saataisiin siitä "hyvä tunne", vaan se raivoaminen tuntuu aivan kamalalta.
"Meille autisteille"? Et sinä puhu kaikkien autistien puolesta, joten älä esitä mitään asiantuntijaa.
Vierailija kirjoitti:
Aika yleistä, että isä häipyy kun lapsi on nepsy.
Aika yleistä että isäkin on nepsy, eikä hänellä ole keinoja toimia aikuisen tavoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa normaalilta hieman kiukkuiselta ja huomion tarpeessa olevalta lapselta.
Hämmennyin lukiessani aloitusta, onko tämä ymmärryksen taso lapsista yleistäkin? Ei tuossa vaadita mitään normaalia enempää.
Anteeksi nyt en kyllä ymmärtänyt kommenttiasi. Kysyin neuvoja siihen, miten äitinä jaksaa sitä, että joutuu olemaan päivittäin täysin ennakoimatta alkavien raivareiden kohteena niin, että joka kerta niissä yritetään satuttaa. Ja lapsi saa kyllä huomiota, vähintään saman verran kuin lapset yleensä nyt saavat. Luulen, että enemmänkin. Ap
Eikö lapseen sitten vaikuta mitään se jos sanot että suhun sattuu etkä tykkää?
Alue: Aihe vapaa
sitä olisi kannattanut jo miettiä raskausaikana, kun joit siideriä, poltit tupakkaa ja söit mt-pillereitä. tuommoinen kakara siitä sitten tuli.