Miten jaksaa nepsylapsen raivokohtauksia?
Antakaa viisaammat neuvoja. Miten äitinä jaksaa nepsylapsen saamia raivokohtauksia? Joita tapahtuu siis lähes päivittäin. Lapsi osaa käyttäytyä oikein hyvin, siitä ei ole kyse. Siis kunhan asiat menee hänen ympärillään hyvin. Niin silloin raivareita ei tule ikinä. Mutta jos hänen ympärillä tapahtuu jotain ikävää tai kamalaa, menee hänen kuppi nurin sekunnissa. Jos vaikka hänen selatessa kirjahyllyä kirja vahingossa putoaa hänen varpaille (ja sattuu vähän, mutta ei pahasti), on puolessa sekunnissa kamala raivari päällä, ja se kohdistuu käytännössä aina minuun, lapsi huutaa minulla ja yrittää satuttaa. Vaikka olisin ollut eri huoneessa tekemässä jotain ihan muuta, lapsi syöksyy sinne sitten. Tai jos joku muu ihminen toimii häntä kohtaan ikävällä tavalla (satuttaa, kiusaa, huutaa tms.), on sekunnissa hirveä raivari päällä, ja taas yleensä minuun kohdistuen. Jos asia on tapahtunut siten, että en ole ollut ollenkaan paikalla, niin lapsi odottaa vaikka tunteja, että olen paikalla ja heti silloin alkaa raivarit. Näitä ei voi millään ennakoida, koska ei kukaan voi ennakoida sitä milloin joku vaikka satuttaa varpaansa tai että onko päivän aikana joku toinen lapsi kiusannut. Eikä näitä oikein kasvattamalla saa pois, koska niissä tilanteissa kun lasta sattuu, niin kaikki opetettu katoaa hänen päästä, vaikka muulloin hän ne asiat osaa oikein hyvin. Niitä on aika vaikea jaksaa näin äitinä. Pahimpina aikoina raivareita on pari päivässä. Ja lapsi kun aikansa raivoaa, niin sen hän on taas ok ja rauhallinen ja kaikki hyvin, mutta minuun nämä jäävät vaikuttamaan pidempään, välillä pidättelen vain itkua koko päivän, kun tunnen että en pysty yhtään vaikuttamaan siihen, alkaako aivan yllättäen ja yhtäkkiä taas minuun kohdistuva raivari siksi, että lapsi satutti yllättäen varpaansa. En myöskään pääse koskaan näistä tilanteista sivuun, koska olen ainoa vanhempi, joka lapsesta ja arjesta huolehtii.
Kommentit (168)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanon heti, että en ole asiantuntija ja arvelen, ettei keskusteluun kommentoijista muutkaan ole, joten ota nämä kommentit sellaisina.
Kuitenkin: lapsesi odottaa joskus tunteja, että pääsee raivoamaan sinulle. Teet mielestäni väärin kun oletat, että hän ei voi raivareilleen mitään. Hän pystyy niitä hillitsemään koulussa, hän ei vain halua hillitä niitä kotona. Hän raivoaa sinulle, koska saa siitä hyvän tunteen. Hän tarvitsee keinoja saada tuo hyvä tunne itselleen muilla keinoin. Terapia auttaa tässä.
Älä suostu olemaan se likasäkki, johon voi kaiken pahan olon oksentaa. Lapsesi kasvaa kohta teiniksi ja sitten aikuiseksi. Soittaako hän vielä 25-vuotiaana sinulle raivotakseen, koska pomo sanoi poikkipuoleisen sanan? Pistä tuolle stoppi nyt.
Et tosiaan selvästikään ole asiantuntija, vaan sun kirjoituksesta paistaa nimenomaan se, ettei tied
Sinun kommentistasi ei ollut myöskään apua. Se oli hyvin itsekeskeinen.
Taas keksitty aloitus että saa änkätä ihmisten kanssa ja vastailee välillä itselleen. En halua ottaa kantaa hullun houreisiin. 🤮🤮🤮👿👿👿👿
Minä nyt vaan ajattelin kysyä ihan siksi jos tämä kyseinen lapsikin olisi esimerkiksi nepsy.Eikös siihenkin kuulu käytös ongelmat?
Ja ihan turha minun on häneltä sitä kysyä kun voi vastata ihan mitä tahansa.Ei se hyödytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo minun kysymys ei suoraan liittynyt asiaan mutta voisiko joku mitenkään vastata siihen mistä se voisi johtua että kohta 7v puree lyö ja näyttää keskaria.
Kysy lapselta ja käytä aivojasi samalla. Paneudu asiaan.
Minä kun luulin että täältä saa niitä neuvoja tarvittaessa.Mutta ei näköjään saa.Ja miksi minun pitää asiaan paneutua kun kyseessä ei ole edes oma lapsi?
Tuossahan oli neuvo. Kysyvä ei tieltä eksy sanotaan useasti.
Vierailija kirjoitti:
Nimenomaan se,että vielä ne lyönnit ja potkut eivät satu niin paljon mutta kun lapsi kasvaa niin tuollaista ei saa tapahtua. Toisten pahoinpitely on aina väärin, myös tavaroilla heittely ja se pitää saada loppumaan. Kerro tuo asia lapselle kun raivari ei ole päällä ja kysy häneltä mitä hän itse tekisi, jos hänelle tehtäisiin samaa, tai jos sinä joka kerta raivoaisit hänelle, kun sinulle käy jotain.
Lapsella ei ole kykyä hallita tunteitaan, ja ehdotat kysymään häneltä, mitä hän tekisi, mikäli joku toinen ei osaisi hallita tunteitaan?
Joo, tuohan on se, mitä lapsille aina väsyksiin saakka toistellaan. Kysellään, että miltäs susta tuntuis, jos toinen tekisi näin. Joo, totta munassa tuntuisi pahalta. Toimii ehkä sellaisten tavallisten ajattelemattomien mukuloiden kanssa.
Mutta kun tässä on kyse siitä, että lapsi nimenomaan ei tiedä, miten saisi itsensä hallintaansa. Aikuisella saattaisi olla himpun enemmän vastauksia kuin lapsella. Jos ei ole, niin sitten ehkä kantsisi kysyä nepsyvalmentajalta, jolla saattaa olla hiven enemmän ideoita kuin lapsella itsellään.
Kuskaa se vahinko johonkin kainuun luonnonpuistoon ja päästä vapaaksi niin siitä kasvaa vahva itsenäinen luonnonlapsi niinkuin Tarzanista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo minun kysymys ei suoraan liittynyt asiaan mutta voisiko joku mitenkään vastata siihen mistä se voisi johtua että kohta 7v puree lyö ja näyttää keskaria.
Kysy lapselta ja käytä aivojasi samalla. Paneudu asiaan.
Minä kun luulin että täältä saa niitä neuvoja tarvittaessa.Mutta ei näköjään saa.Ja miksi minun pitää asiaan paneutua kun kyseessä ei ole edes oma lapsi?
Tuossahan oli neuvo. Kysyvä ei tieltä eksy sanotaan useasti.
Nimenomaan! Juuri siksi kysyin!
Kun olen tässä itsekin miettinyt että onko se normaalia käytöstä kohta 7 vuotiaalta.
Että puree,lyö,näyttää keskaria ja lähettelee minulle videoita joissa huutaa ja riitelee siskonsa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo minun kysymys ei suoraan liittynyt asiaan mutta voisiko joku mitenkään vastata siihen mistä se voisi johtua että kohta 7v puree lyö ja näyttää keskaria.
Kysy lapselta ja käytä aivojasi samalla. Paneudu asiaan.
Minä kun luulin että täältä saa niitä neuvoja tarvittaessa.Mutta ei näköjään saa.Ja miksi minun pitää asiaan paneutua kun kyseessä ei ole edes oma lapsi?
Tuossahan oli neuvo. Kysyvä ei tieltä eksy sanotaan useasti.
Nimenomaan! Juuri siksi kysyin!
Kun olen tässä itsekin miettinyt että onko se normaalia käytöstä kohta 7 vuotiaalta.
Että puree,lyö,näyttää keskaria ja lähettelee minulle videoita joissa huutaa ja riitel
On se kuitenkin normaalia, jotkut aikuisetkin tekevät sitä. Älä huoli, lapsetkin ovat persoonallisuuksia ja ilmaisevat itseänsä kuten muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Ja ihan turha minun on häneltä sitä kysyä kun voi vastata ihan mitä tahansa.Ei se hyödytä.
Meinaatko, että tällä palstalla ihmiset, jotka eivät ole koskaan tavanneet kyseistä lasta, eivät voisi vastata mitä tahansa?
Omalla lapsella (nepsy) oli samaa 5-8 vuoden iässä. Olihan se raskasta, hain paljon apujakin (lähinnä jutteluapua sain), jouduin vähentämään omaa työaikaa ym että jaksoin. Erottiin lapsen isän kanssa kun lapsi oli 5, joten lapsella oli paljon vihaa sisällään ja lisäksi koulunaloitus, eskari jne on nepsyille usein vaikeaa.
Keinoja kokeilin kaikenlaisia. Osa hyviä, osa huonoja. Asiaan auttoi lopulta varmaan vaan aika ja ikä. Nyt tuo lapsi on 13-vuotias, mitä rauhallisin nuori mies eikä ollenkaan väkivaltainen.
Noissa tilanteissa meillä parasta oli vain se että yritin pysyä rauhallisena, en siinä hetkessä yrittänyt puhua lapselle mitään. Holdasin vaan, ettei satuttaisi minua tai rikkoisi kämppää. Monet kerrat istuin lattialla, kädet ja jalat tiukasti lapsen ympärillä. Jossain kohtaa lapsi rauhoittui sen verran että paineli sit lopulta sinne omaan huoneeseen. Jälkikäteen kirjoitti minulle paperilappuja, jossa luki anteksi äiti. Toki sit myös keskusteltiin asia läpi ja yhä uudestaan vannotin, ettei ketään saa satuttaa ja että voi lyödä vaikka tyynyä jos niin kovin suututtaa.
Oli se rankkaa aikaa, ihan h*lvetin rankkaa sit kun on juuri vielä eronnut ja yksin. Monesti pelkäsin että naapurit soittaa poliisin tai lastensuojeluun (vaikka lasun edustus nyt muutenkin meillä jo oli työkalupakissa mukana). Oli se vaan noloa näyttää naamaansa rappukäytävässä noiden lapsen huutojen jälkeen.
Toivottavasti menee ohi iän myötä. Ainakin omaan käytökseesi voit vaikuttaa. Älä puhu kimeällä heikolla äänellä vaan jämäkästi. Puhu vähän mutta asiaa. Ole turvallinen ja jämäkkä.
Aika moni on jättänyt lukematta otsikon ja aloituksenkin. Tässä nimittäin näytettiin kysyvän jaksamisen keinoja aikuiselle raskaaseen elämäntilanteeseen. Ei neuvoja miten kasvattaa lasta.
Aika yleistä, että isä häipyy kun lapsi on nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni on jättänyt lukematta otsikon ja aloituksenkin. Tässä nimittäin näytettiin kysyvän jaksamisen keinoja aikuiselle raskaaseen elämäntilanteeseen. Ei neuvoja miten kasvattaa lasta.
Joskus nämä ovatkin yksi yhteen. Hyvät kommentit kuitenkin painetaan alas tai jätetään täysin huomiotta. Aggressiivinen alistava vihakasvatus näyttää saavan eniten kannatusta.
Huomasin myös että sokeutta erilaisia tilanteita kohtaan on paljon, ajetaan monessa kohdassa vain yhtä asiaa läpi vaikkei se liittyisi koko tilanteeseen mitenkään. Joustoa ei löydy eikä kiinnostusta keskusteluun.
Riippuu todella paljon lapsen iästä. Alle 5-vuotiaan kohdalla kehottaisin laittamaan kuulosuojaimet päähän ja sitten pitämään napakasti sylissä ja rauhoittelemaan. Edellytys tämän onnistumiselle on, että kykenet olemaan rauhallinen ja lempeän jämäkkä, sillä idea on rauhoittaa lapsen keho käyttämällä omaa kehoa, jolloin sen oman kehon täytyy viestiä rauhaa. Ihan tutkitusti hermostot pystytään synkronoimaan tällä tavalla ja esimerkiksi omalla hengityksellä ja pulssilla voidaan vaikuttaa toisen ihmisen hengitykseen ja pulssiin. Vanhemman lapsen kohdalla kiinnipito edellyttää jo niin paljon voimaa ettei sitä oikein rauhallisena pysty tekemään.
Koulu-ikäisten kohdalla harhauttaminen esimerkiksi voimakasta aistiärsykettä käyttämällä saattaa onnistua, esimerkiksi jos lapsen saa imeskelemään jääpalaa, se saattaa toimia nopeastikin. Omien kohdalla kun sen jääpalan vaan sai heille suuhun, niin melkein heti rauhoittuvat ja sitten halittiin ja he imeskelivät jäätä kuin tuttia. Raivokohtaus on lapselle itselleen myös raskas kokemus.
Päivittäiset raivarit onneksi laantuvat kun lapsi kasvaa, meillä siinä 9v kohdalla tapahtui iso muutos. Hermot lapsella menee edelleen herkästi, mutta ei tule sellaisia pitkäkestoisia riehumisia. Lääkitys auttaa, ja arjen kuormituksen säätely ennalta on tärkeää. Mahdollisimman lyhyet koulupäivät ja riittävä aika palautumiselle, paljon unta, laadukas ravinto jossa varsinkin raudan ja kuitujen saanti huomioitu, ovat meillä rauhallisen ja toimivan arjen edellytykset.
Kuulosuojaimia kannattaa kotona käyttää matalalla kynnyksellä.
Vierailija kirjoitti:
Ei liity asiaan mutta minun on silti pakko kysyä.Onko normaalia että 6v tekee vielä sellaista että lyö ja puree? Ja näyttää keskaria?
Minäkin olen joutunut puremisen ja lyömisen kohteeksi.Kyseessä on sukulaislapsi.Lapsi osaa olla myös mukava silloin kun ei käyttäydy tuolla tavoin.
Meillä oli näitä naapureina parikin. Jatkoivat samaa peliä koulussa, toinen ainakin sai kunnolla lättyyn. Molempien äidit ymmärsivät lapsia koko ajan, kaikki muu oli vialla paitsi oman lapsen käytös. Erilaisista perheistä mutta toimivat tasan samalla lailla.
Ammattiapu ja vertaistukiryhmät.
Vierailija kirjoitti:
Mene vessaan turvaan ja anna lapsen raivota itsekseen. Tuo kuulostaa oudolta, että hän säästää raivoaan sinulle kaikissa tilanteissa, jopa ajan kanssa.
Se on ihan tyypillistä, ei outoa.
Minä kun luulin että täältä saa niitä neuvoja tarvittaessa.Mutta ei näköjään saa.Ja miksi minun pitää asiaan paneutua kun kyseessä ei ole edes oma lapsi?