Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten jaksaa nepsylapsen raivokohtauksia?
06.10.2025 |
Antakaa viisaammat neuvoja. Miten äitinä jaksaa nepsylapsen saamia raivokohtauksia? Joita tapahtuu siis lähes päivittäin. Lapsi osaa käyttäytyä oikein hyvin, siitä ei ole kyse. Siis kunhan asiat menee hänen ympärillään hyvin. Niin silloin raivareita ei tule ikinä. Mutta jos hänen ympärillä tapahtuu jotain ikävää tai kamalaa, menee hänen kuppi nurin sekunnissa. Jos vaikka hänen selatessa kirjahyllyä kirja vahingossa putoaa hänen varpaille (ja sattuu vähän, mutta ei pahasti), on puolessa sekunnissa kamala raivari päällä, ja se kohdistuu käytännössä aina minuun, lapsi huutaa minulla ja yrittää satuttaa. Vaikka olisin ollut eri huoneessa tekemässä jotain ihan muuta, lapsi syöksyy sinne sitten. Tai jos joku muu ihminen toimii häntä kohtaan ikävällä tavalla (satuttaa, kiusaa, huutaa tms.), on sekunnissa hirveä raivari päällä, ja taas yleensä minuun kohdistuen. Jos asia on tapahtunut siten, että en ole ollut ollenkaan paikalla, niin lapsi odottaa vaikka tunteja, että olen paikalla ja heti silloin alkaa raivarit. Näitä ei voi millään ennakoida, koska ei kukaan voi ennakoida sitä milloin joku vaikka satuttaa varpaansa tai että onko päivän aikana joku toinen lapsi kiusannut. Eikä näitä oikein kasvattamalla saa pois, koska niissä tilanteissa kun lasta sattuu, niin kaikki opetettu katoaa hänen päästä, vaikka muulloin hän ne asiat osaa oikein hyvin. Niitä on aika vaikea jaksaa näin äitinä. Pahimpina aikoina raivareita on pari päivässä. Ja lapsi kun aikansa raivoaa, niin sen hän on taas ok ja rauhallinen ja kaikki hyvin, mutta minuun nämä jäävät vaikuttamaan pidempään, välillä pidättelen vain itkua koko päivän, kun tunnen että en pysty yhtään vaikuttamaan siihen, alkaako aivan yllättäen ja yhtäkkiä taas minuun kohdistuva raivari siksi, että lapsi satutti yllättäen varpaansa. En myöskään pääse koskaan näistä tilanteista sivuun, koska olen ainoa vanhempi, joka lapsesta ja arjesta huolehtii.
Kommentit (168)
Annatko lapsen katsoa telkkaria tai muita laitteita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehillintää ja rauhoittumista pitäisi harjoitella silloin kun on kaikki hyvin. Lapselle voisi hankkia nyrkkeilysäkin, johon saa purkaa turhautumistaan. Tuo pitää kyllä ehdottomasti opettaa ettei raivoa pureta muihin ihmisiin. Muuten käy jollekin vielä huonosti.
Näihin saisi varmaan ammattilaisen apua..?
Vierailija kirjoitti:
Minäpä tein vaikean uhmaikäisen (löi, raivosi, tuhosi paikkoja) niin, että pidin kiinni sylissäniin kauan, että rauhottuu. Sekään ei auttanut aina, kun saattoi iskeä päällä niin, että olisi ollut hampaat sisällä. Lohdutin ja annoin empatiaa. Jossain vaiheessa lapsi pyysi sitä itse, koska ei hallinnut itseään. Siinä kohtaa kuvio oli niin tuttu, että osasi jo kuunnella muita vaihtoehtoja tilanteelle.
Kauheaa aikaa, mutta välttämätöntä. Oltaisiin muuten tilanteessa etten enää pärjäisi hänelle ja mihähän en ala lastani pelkäämään. On todella hyvät keskustelu ja tunnetaidot nykyisin sekä muutenkin hyvin voiva lapsi. Ehkä hänestäkin olisi sitten tullut nepsy ajastaan, jos ei olisi ajoissa toimittu
Ei kenestäkään tule nepsyä, se ominaisuus on jo syntyessä. Se vain näkyy eri tavoilla eri ikä- ja kehitysvaiheissa.
Minulla on 3 lasta joista 2 saanut jonkin nepsydiagnoosin. Olen pienestä pitäen silti kasvattanut ja pitänyt järjestystä yllä, väkivaltaan on ollut nollatoleranssi. Raivota sai yksin omassa huoneessa, ei toisille ihmisille eikä toisten korvaan. Nämä meni pikkuhiljaa perille jo ennen eskaria, raivoja tuli vielä mutta nekin oppivat hoitamaan itse ja rauhoituttuaan hakeutuivat syliin. Olen rauhallinen ja lempeä kasvattaja,mutta noissa väkivalta- ja raivotapauksissa ei löydy joustoa ja ilen todella itsrkin raivostunut.
Jos tuollainen jatkuu vielä kouluiässä niin alkaa varmaan olla peli menetetty.
Nepsyiltä voi ja pitää vaatia ihan samaa kuin muiltakin, vaatii vaan enemmän toistoja ja työtä.
Vierailija kirjoitti:
Mene vessaan turvaan ja anna lapsen raivota itsekseen. Tuo kuulostaa oudolta, että hän säästää raivoaan sinulle kaikissa tilanteissa, jopa ajan kanssa.
Niinpä. Jos pystyy säästämään raivoaan, niin pystyy hillitsemään itseään. Eli raivo ei ole hallitsematonta. Lapsi kykenee parempaan käyttäytymiseen ja sitä voi ja pitääkin häneltä vaatia. Väkivalta on ehdoton EI.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene vessaan turvaan ja anna lapsen raivota itsekseen. Tuo kuulostaa oudolta, että hän säästää raivoaan sinulle kaikissa tilanteissa, jopa ajan kanssa.
Niinpä. Jos pystyy säästämään raivoaan, niin pystyy hillitsemään itseään. Eli raivo ei ole hallitsematonta. Lapsi kykenee parempaan käyttäytymiseen ja sitä voi ja pitääkin häneltä vaatia. Väkivalta on ehdoton EI.
Sinulla on väärää tietoa. Autisteilla ainakin usein on niin, että osittain nimenomaan siksi kun sitä raivoa,surua, ahdistusta, iloa jne. joutuu pidättelemään, se purkautuu sitten niin voimakkaasti turvalliseen ympäristöön päästyä.
Väkivallattomuutta pitää tietenkin vaatia, mutta se ei tule ikinä onnistumaan, jos ei ymmärrä edes tuollaisia perusasioita autistin hermoston toiminnasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo minun kysymys ei suoraan liittynyt asiaan mutta voisiko joku mitenkään vastata siihen mistä se voisi johtua että kohta 7v puree lyö ja näyttää keskaria.
Kysy lapselta ja käytä aivojasi samalla. Paneudu asiaan.
Minä kun luulin että täältä saa niitä neuvoja tarvittaessa.Mutta ei näköjään saa.Ja miksi minun pitää asiaan paneutua kun kyseessä ei ole edes oma lapsi?
Tuossahan oli neuvo. Kysyvä ei tieltä eksy sanotaan useasti.
Nimenomaan! Juuri siksi kysyin!
Kun olen tässä itsekin miettinyt että onko se normaalia käytöstä kohta 7 vuotiaalta.
Että puree,lyö,näyttää keskaria ja lähettelee minulle videoita joissa huutaa ja riitel
Ehkä haluaa kertoa, että jokin on pielessä..? Onko kotona kaikki ok? Kiusataanko lasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei tuollaista pidäkään kenenkään jaksaa. Raivostu takaisin ja käske huoneeseensa miettimään, kuka sen kirjan pudotti.
Jos raivostun takaisin, niin lapsen raivari siitä vain pahenee. Eikä hän sinne huoneeseen kesken raivarin suostu menemään, jos kannan hänet sinne niin hän ei siellä pysy, enkä sentään voi väkisin pitää vain ovea kiinni jotta hän siellä pysyisi. Koska jos näin tekisin, niin hän hajoittaisi siellä huonekalut ja satuttaisi siinä vahingossa itsensä. Jälkikäteen hän kyllä ymmärtää kuka sen kirjan pudotti, ja että toimi itse väärin ja pyytää anteeksi ja on selvästi surullinen siitä miten raivosi. Mutta siinä kesken raivarin hänen aivot on ikään kuin off-asennossa. Niihin ei toimi samat asiat mitä ei-nepsylapselle. Ap
Kuulostaa siltä, että hän tarvitsee pakkopaidan ja pyöreän, pehmustetun huoneen.
Mitään nepsylapsia ei ole edes olemasssa. On vain kus ipäitä joiden vanhemmat ovat avuttomia idi ootteja joiden ei olisi pitänyt lisääntyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäpä tein vaikean uhmaikäisen (löi, raivosi, tuhosi paikkoja) niin, että pidin kiinni sylissäniin kauan, että rauhottuu. Sekään ei auttanut aina, kun saattoi iskeä päällä niin, että olisi ollut hampaat sisällä. Lohdutin ja annoin empatiaa. Jossain vaiheessa lapsi pyysi sitä itse, koska ei hallinnut itseään. Siinä kohtaa kuvio oli niin tuttu, että osasi jo kuunnella muita vaihtoehtoja tilanteelle.
Kauheaa aikaa, mutta välttämätöntä. Oltaisiin muuten tilanteessa etten enää pärjäisi hänelle ja mihähän en ala lastani pelkäämään. On todella hyvät keskustelu ja tunnetaidot nykyisin sekä muutenkin hyvin voiva lapsi. Ehkä hänestäkin olisi sitten tullut nepsy ajastaan, jos ei olisi ajoissa toimittu
Nepsyys on synnynnäistä.
Eikä ole vaan synnynnäistä on persoonallisuus ja nepsyt ovat niitä jotka vaikeimpia ja vaativimpia persoonallisuuksia näistä jotka ovat alttiita tälle diagnoosille. En haluaisi korostaa neuropsykologiaa vaan puhuisin ihmisestä. Työtä täytyy tehdä eikä vedota siihen että lapsi on nepsy. Nepsy on ihan normaali ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Sama meillä mutta lapsi vielä pilkkaa päälle kun hän satuttaa minua ja jos itken. On tunnekylmä eikä tunne empatiaa.
Tuttua minullekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitään nepsylapsia ei ole edes olemasssa. On vain kus ipäitä joiden vanhemmat ovat avuttomia idi ootteja joiden ei olisi pitänyt lisääntyä.
Ei kannata leimata ihan kaikkia aikuisia eikä lapsia. Kirjo on isohko kuitenkin.
Tietämättömyydestä kumpuavat järjettömimmät ohjeet. En hakisi tukea/apua nepsyn haasteisiin tältä palstalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene vessaan turvaan ja anna lapsen raivota itsekseen. Tuo kuulostaa oudolta, että hän säästää raivoaan sinulle kaikissa tilanteissa, jopa ajan kanssa.
Niinpä. Jos pystyy säästämään raivoaan, niin pystyy hillitsemään itseään. Eli raivo ei ole hallitsematonta. Lapsi kykenee parempaan käyttäytymiseen ja sitä voi ja pitääkin häneltä vaatia. Väkivalta on ehdoton EI.
Sinulla on väärää tietoa. Autisteilla ainakin usein on niin, että osittain nimenomaan siksi kun sitä raivoa,surua, ahdistusta, iloa jne. joutuu pidättelemään, se purkautuu sitten niin voimakkaasti turvalliseen ympäristöön päästyä.
Väkivallattomuutta pitää tietenkin vaatia, mutta se ei tule ikinä onnistumaan, jos ei ymmärrä edes tuollaisia perusasioita autistin hermoston toiminnasta.
Tiedän kyllä miten autistin hermosto toimii. Voimakkaat ikävät tunteet puretaan sallitulla tavalla, huudetaan tyynyyn, hakataan nyrkkeilysäkkiä, mennään ulos ja juostaan niin, että läkähdytään. Jos tunteita pystyy pidättelemään niin ne pystyy myös purkamaan sallitulla tavalla. Väkivalta on ehdottomasti kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Tietämättömyydestä kumpuavat järjettömimmät ohjeet. En hakisi tukea/apua nepsyn haasteisiin tältä palstalta.
Johtuu ihan siitä että ei ymmärretä yksilöllisyyttä ja autistit ovat jo taas eri asioita. Vaikea antaa ohjeita kun kaikki hyvä dissataan eikä saa sanoa rehellisesti mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene vessaan turvaan ja anna lapsen raivota itsekseen. Tuo kuulostaa oudolta, että hän säästää raivoaan sinulle kaikissa tilanteissa, jopa ajan kanssa.
Niinpä. Jos pystyy säästämään raivoaan, niin pystyy hillitsemään itseään. Eli raivo ei ole hallitsematonta. Lapsi kykenee parempaan käyttäytymiseen ja sitä voi ja pitääkin häneltä vaatia. Väkivalta on ehdoton EI.
Sinulla on väärää tietoa. Autisteilla ainakin usein on niin, että osittain nimenomaan siksi kun sitä raivoa,surua, ahdistusta, iloa jne. joutuu pidättelemään, se purkautuu sitten niin voimakkaasti turvalliseen ympäristöön päästyä.
Väkivallattomuutta pitää tietenkin vaatia, mutta se ei tule ikinä onnistumaan, jos ei ymmärrä edes tuollaisia perusasioita autistin he
Normaalit perusterveetkin tekevät samoin jos tulee tarvetta. Ihminen on ihminen. Kaikki eivät ymmärrä tunneasioitten päälle tai eivät ole edes kiinnostuneita niistä asioista.
Ei tuollaista kukaan jaksa. Laita lapsi johonkin laitokseen ja ala taas elämään omaa elämää.
"Normaalit perusterveetkin tekevät samoin jos tulee tarvetta. Ihminen on ihminen. Kaikki eivät ymmärrä tunneasioitten päälle tai eivät ole edes kiinnostuneita niistä asioista."
Siksi ne pitää opettaa lapselle, jotta oppisi ymmärtämään.
Vierailija kirjoitti:
"Normaalit perusterveetkin tekevät samoin jos tulee tarvetta. Ihminen on ihminen. Kaikki eivät ymmärrä tunneasioitten päälle tai eivät ole edes kiinnostuneita niistä asioista."
Siksi ne pitää opettaa lapselle, jotta oppisi ymmärtämään.
Jokaiselle lapselle ja lapsille on turvallista ymmärtää että aikuisillakin on tunteita. Lapset pitävät siitä että aikuisetkin ovat tavallisia ihmisiä joilla on kaikki tunteet ja ajatuksia, se tukee yhdenvertaisuutta.
Alue: Aihe vapaa
Hyvin jaksaa. Kas kun ei ole vaihtoehtoja.