Lue keskustelun säännöt.
Miksi työkavereita risoo kun en ota kahvipöydässä pullaa tai keksejä?
05.10.2025 |
Eihän se ole heiltä pois. Päinvastoin, saavat itse enemmän. Mulla on verenpaineet vähän koholla ja olen siitä kertonutkin mutta silti tyrkytetään kun "voi kuulemma vähän ottaa tai noin pieni keksi ei meinaa mitään"
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole normaalia. Oletko joku vihervassu riidankylväjä?
Miten vasemmisto nyt tähän liittyy?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä tuodaan usein herkkuja kahvipöytään töissä. Muutama on, joka ei ota koskaan, muutama ehkä hyvin harvoin. Ei kenelläkään kiinnosta se, että joku ei ota herkkuja. Ei mitään päivittelyjä tai tuputtamista.
Minäkin vien kaikki ns tuliaisina saadut keksit, suklaat, yms töihin, mutta en minä niiden ympärille mitään kohteliaisuudeksi piilotettua huomiohuoraamis numeroa tee. Jokainen ymmärtää sanomattakin, että niitä saa vapaasti ottaa, kun ne on yhteisentilan pöydällä.
Kaikkein pahin on ne itse leivotut väkerrykset, joista ei koskaan voi olla varma mitä niissä on, onko käytetty vanhoja tai pilaantuneita aineksia tai mikä hygieniataso on ollut niitä tehdessä.
Vierailija kirjoitti:
Eihän tuo ole normaalia. Oletko joku vihervassu riidankylväjä?
Samaistun. Ei mitään terveydellistä syytä, en vain todellakaan välitä enkä saata syödä mitään mitä nisuksi kutsutaan ja kenenkään mieliksi niitä en suuhuni pistä. Ja se on todella etovaa kun tyrkytetään tyrkyttämästä päästyäänkin. Ei tarkoittaa Ei. Oispa leipää.
Jos haluatte olla kivoja työkavereille ja viedä tarjottavia, nii laittakaa vaihtoehtoja sitten kaikille! Toiset saattaa tykätä syödä viipaleen vaikka päärynää tai vesimelonia, mansikoita, pähkinöitä, suolaisen ruisnapin, keksin jne. Onhan noita vaihtoehtoja. Ek tarvi sitten itkeä jos joku ei haluakkaan niitä sun mielestä maailman parhaita keksejä jossa on sokeria kilo per keksi. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pyytämättä leipojat ovat rasittavia.
Jep. Nämä huomiota ja hyväksyntää tarjoamisillaan hakevat on just niitä loukkaantujia.
Yhyy! -joukossa oli joku joka ei taputtanut mulle 😭
Onpa ikävää käytöstä! Minä en ikinä syö töissä tai kylässä, mutta kukaan ei onneksi ole sitä mitenkään kommentoinut. Mikseivät aikuiset ihmiset saa itse tehdä omia valintojaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos haluatte olla kivoja työkavereille ja viedä tarjottavia, nii laittakaa vaihtoehtoja sitten kaikille! Toiset saattaa tykätä syödä viipaleen vaikka päärynää tai vesimelonia, mansikoita, pähkinöitä, suolaisen ruisnapin, keksin jne. Onhan noita vaihtoehtoja. Ek tarvi sitten itkeä jos joku ei haluakkaan niitä sun mielestä maailman parhaita keksejä jossa on sokeria kilo per keksi. :D
...tai varautukaa mieluummin henkisesti siihen, että jollakulla ei ehkä vain kerta kaikkiaan ole nälkä juuri silloin, eikä hän syö mitään vaikka toisitte sata eri vaihtoehtoa, ja koettakaa kestää tämä kiukuttelematta ja saamatta traumoja.
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa muakin häiritsee, kun työkaveri ei koskaan ota tarjoiluja vastaan. Tulee ylimielinen fiilis hänestä, ettei kelpaa.
Oletpa itse ylimielinen, jos et ymmärrä että voi olla taustalla keliakiaa, allergiaa, ärtynyttä suolta tms
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä koet puhtaan kohteliaisuuden tyrkyttämisenä? Kuuluu hyviin tapoihin sanoa vieraille (tai työpaikan kahvittelijoille), että olkaa hyvä ja ottakaa pullaa/kakkua/keksejä jne. Ei se ole tyrkyttämistä, se on tarjoamista.
Vain nykypäivän minä-minä -ihminen kokee tuon loukkauksena omia valintojaan kohtaan. Olisiko aika hakea ahdistukseen sairauslomaa?
Tai sitten siellä töissä pitää opetella sanomaan, että "olkaa hyvä, toin synttärieni kunniaksi kakkua, ottakaa siitä, paitsi Alma, joka loukkaantuu, kun hänelle tarjotaan syötävää".
Eikö voi vain sanoa, että "toin kakkua, olkaa hyvät ja ottakaa siitä" ja jos Alma ei ota, niin Alma jätetään ihan rauhaan eikä nalkuteta, että kyllä nyt yksi pala pitää ottaa?
Mutta kun se Alm
Ei siellä kukaan nalkuta, Alma vain kokee, että hänet otetaan silmätikuksi. Näitä työpaikkojen Almoja on nykyisin valtavasti. Kahvilla ei saa puhua lapsista, lapseton Alma kokee, että hänet ohitetaan. Ei saa puhua matkoista, koska Alma kävi viimeksi Tallinnassa ja kokee, että Berliiniin matkannut alistaa ja halveksii hänen matkaansa jne.
Työpaikalla Almalla on kamalaa, koska hän ei ole keskustelun ytimessä eikä toisaalta halua kaiken keskellä olla, hänet tulee asettaa jalustalle ja toisaalta olla huomaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Pyytämättä leipojat ovat rasittavia.
Sellainen vasta outo työkaveri olisikin, joka tulisi pyytämään, että voitko leipoa huomiseksi jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinä koet puhtaan kohteliaisuuden tyrkyttämisenä? Kuuluu hyviin tapoihin sanoa vieraille (tai työpaikan kahvittelijoille), että olkaa hyvä ja ottakaa pullaa/kakkua/keksejä jne. Ei se ole tyrkyttämistä, se on tarjoamista.
Vain nykypäivän minä-minä -ihminen kokee tuon loukkauksena omia valintojaan kohtaan. Olisiko aika hakea ahdistukseen sairauslomaa?
Tai sitten siellä töissä pitää opetella sanomaan, että "olkaa hyvä, toin synttärieni kunniaksi kakkua, ottakaa siitä, paitsi Alma, joka loukkaantuu, kun hänelle tarjotaan syötävää".
Kuka kissan häntää nostaisi ellei kissa itse. Noloa se on aikuisen tuoda esim kakkua kun on esim synttärit. Onnitelkaa, kiittäkää ja olkaa kaikki kiitollisia, kun MINÄ toin. Ja sitten sen bestiksen kanssa nurkan taakse supisemaan selän takana pahaa Sirusta, kun tämä on taas dieetilä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinä koet puhtaan kohteliaisuuden tyrkyttämisenä? Kuuluu hyviin tapoihin sanoa vieraille (tai työpaikan kahvittelijoille), että olkaa hyvä ja ottakaa pullaa/kakkua/keksejä jne. Ei se ole tyrkyttämistä, se on tarjoamista.
Vain nykypäivän minä-minä -ihminen kokee tuon loukkauksena omia valintojaan kohtaan. Olisiko aika hakea ahdistukseen sairauslomaa?
Tai sitten siellä töissä pitää opetella sanomaan, että "olkaa hyvä, toin synttärieni kunniaksi kakkua, ottakaa siitä, paitsi Alma, joka loukkaantuu, kun hänelle tarjotaan syötävää".
Eikö voi vain sanoa, että "toin kakkua, olkaa hyvät ja ottakaa siitä" ja jos Alma ei ota, niin Alma jätetään ihan rauhaan eikä nalkuteta, että kyllä nyt yksi pala pitää ottaa?
Mutta kun se Alm
Ei siellä kukaan nalkuta, Alma vain kokee, että hänet otetaan silmätikuksi. Näitä työpaikkojen Almoja on nykyisin valtavasti. Kahvilla ei saa puhua lapsista, lapseton Alma kokee, että hänet ohitetaan. Ei saa puhua matkoista, koska Alma kävi viimeksi Tallinnassa ja kokee, että Berliiniin matkannut alistaa ja halveksii hänen matkaansa jne.
Työpaikalla Almalla on kamalaa, koska hän ei ole keskustelun ytimessä eikä toisaalta halua kaiken keskellä olla, hänet tulee asettaa jalustalle ja toisaalta olla huomaamatta.
Ap:n ongelma oli nimenomaan se, että nalkutetaan. Jos ei nalkutettaisi, mitään ongelmaa ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat epävarmoja. He kokevat, että jaettu ruoka on paras tapa yhdistää porukkaa ja varmistaa, että muut pitävät heistä.
Kun kaikki nauttivat saman pullan äärellä, tämä vahvistaa pullanleipojan asemaa. Jos joku kieltäytyy, hän samalla ikäänkuin kieltää koko porukan.
Siis näiden epävarmojen mielissä.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat epävarmoja. He kokevat, että jaettu ruoka on paras tapa yhdistää porukkaa ja varmistaa, että muut pitävät heistä.
Kun kaikki nauttivat saman pullan äärellä, tämä vahvistaa pullanleipojan asemaa. Jos joku kieltäytyy, hän samalla ikäänkuin kieltää koko porukan.
Siis näiden epävarmojen mielissä.
Piilonarsismia.
Minusta on ilahduttavaa, kun joku aina joskus tuo jotain työpaikan kahvipöytään. Tykkään siitä tavasta muistaa työkavereita ja joka kerta se nostattaa samalla tavalla tunnelmaa. Normaalisti jokainen vaan hörppää sen kahvinsa jossain välissä, mutta jos on jotain tarjolla, niin kahvihuoneeseen keräännytään ja ehkä viivytäänkin vähän kauemmin jutustelemassa. Toiset ei ota mitään, mutta tulevat silti seuraan ja toiset ottaa sitten "toisenkin siivun", mutta ei muiden syömisistä tehdä numeroa.
Ehkä nuo on sitten jotain naisvaltaisten alojen kahvipöytiä missä tästäkin saadaan draamaa...
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset ovat epävarmoja. He kokevat, että jaettu ruoka on paras tapa yhdistää porukkaa ja varmistaa, että muut pitävät heistä.
Kun kaikki nauttivat saman pullan äärellä, tämä vahvistaa pullanleipojan asemaa. Jos joku kieltäytyy, hän samalla ikäänkuin kieltää koko porukan.
Siis näiden epävarmojen mielissä.
Ja minä hölmö kun luulin sen pullan olevan ihan vain pulla, jonka joko syö tai sitten ei. :D
Vierailija kirjoitti:
Itseasiassa muakin häiritsee, kun työkaveri ei koskaan ota tarjoiluja vastaan. Tulee ylimielinen fiilis hänestä, ettei kelpaa.
Kaikille ylimääräisen saastan tunkeminen kehoon ei ole nautinto.
Miten niin risoo? Avaapas tätä vähän enemmän? Miten näkyy tämä risominen? Ehkä pääset helpomalla, kun et mieti mitä muut miettii 😂.
Ei loukkaannu vaan siitä nalkutuksesta.