Miksi työkavereita risoo kun en ota kahvipöydässä pullaa tai keksejä?

Arvaapa miten mua katsotaan kun en herkkujen syömättömyyden lisäksi käytä myöskään kahvia enkä kofeiinia😁

Itsellä tismalleen sama ongelma, kun en ole koskaan syönyt työpaikan kahvipöydän tarjoiluja - en edes juo kahvia vaan joko lasin vettä tai harvakseltaan teetä. En koska pulliin, kakkuihin, karkkeihin enkä kekseihin, koska en halua syödä ylimääräisiä kaloreita. En halua selittää syitä työpaikalla vaan pidän ne omana tietonani. 

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ilahduttavaa, kun joku aina joskus tuo jotain työpaikan kahvipöytään. Tykkään siitä tavasta muistaa työkavereita ja joka kerta se nostattaa samalla tavalla tunnelmaa. Normaalisti jokainen vaan hörppää sen kahvinsa jossain välissä, mutta jos on jotain tarjolla, niin kahvihuoneeseen keräännytään ja ehkä viivytäänkin vähän kauemmin jutustelemassa. Toiset ei ota mitään, mutta tulevat silti seuraan ja toiset ottaa sitten "toisenkin siivun", mutta ei muiden syömisistä tehdä numeroa. 

Ehkä nuo on sitten jotain naisvaltaisten alojen kahvipöytiä missä tästäkin saadaan draamaa... 

Pidän siitä normaalista, että se kahvi vaan hörpitään siinä jossain välissä. Ei synny näitä ns ihmissuhde kuvioita. Niistä ei ole kuin haittaa työpaikoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Onneksi töissä ei ole tuota ongelmaa, mutta muuten lähipiirissä. Jatkuvaa ihmettelyä ja silmiä pyöritellään, kun en tykkää. Tätä on kestänyt vuosikaudet.

Pullat ostetaan ja laitetaan tarjolle ja kerta toisensa jälkeen ihmetellään, kun en ota. Sitten pakataan pullat pussiin lopuksi ja annetaan matkaan. 

Älä ota matkaan mitään pullia hyvä ihminen! Sano että kiitos mutta nyt en ota, jos tyrkyttää niin sano uudestaan niin monta kertaa kuin on tarvis.

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli alkuvuodesta tiimipäivä ja sen kunniaksi yksi työkaveri oli hakenut kaikille jotkut leivokset leipomosta. Kysymättä mitään. Olettaen, että kaikki syö. Meitä oli kolme, jotka kieltäytyi. Tiimin miehet söivät mielellään enemmän, mutta leivokset hakenut työkaveri oli silminnähden loukkaantunut.

Tuo on rasittavaa pakkosyöttämistä. Yritetään kontrolloida sitä mitä muut syövät. Hyvä ettette ottaneet💪

Vierailija kirjoitti:

Itse olen huomannut, että kieltäytyminen on ongelma, kun minä hoikkana ihmisenä en ota. Alkaa se päivittely, että ei tuo sinulla missään näy jne. Ihan kuin jättäisin sen takia syömättä. Usein ei vain tee mieli tai se tarjottava on jotain sellaista, josta en niin liiemmin välitä. Mutta jos ylipainoinen ihminen kieltäytyy, kukaan ei tyrkytä enempää. Aletaan vaan puhumaan siitä, kuinka itselläkin pitäisi olla noin hyvä itsekuri. 

Tämä. 

Vierailija kirjoitti:

On sulla oudot työkaverit.

Ihan vakiotyyppejä. Samanlaisia ollut itsellä. Lisäksi useammassakin työpaikassa, joissa olen ollut, on ollut ns. karkkikaapit. Joissakin sen ymmärrän työn luonteen ja tauotusten haasteellisuuden vuoksi. Niissä saattoi olla myös muutakin kuin karkkia.

Yksi sen sijaan oli ihan perustoimustotyötä pienessä, jaetussa tilassa, jossa tyypit nökötti päätteiden ääressä. Yhdellä oli vielä ahtaaseen tilaan asennettu henk.koht. printteri, jotta ei tarvinnut välillä nousta ylös ja kävellä käytännössä naapurihuoneessa olevalle printterille. Karkkikaapille päästäkseen ei välttämättä tarvinnut nousta tuolilta. Toimistotuoleissa on pyörät. (Spoiler: kyllä olivat tukevia ja kyllä vihasivat meikäläistä, jota ei ko.kaapin sisältö kiinnostanut).

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli alkuvuodesta tiimipäivä ja sen kunniaksi yksi työkaveri oli hakenut kaikille jotkut leivokset leipomosta. Kysymättä mitään. Olettaen, että kaikki syö. Meitä oli kolme, jotka kieltäytyi. Tiimin miehet söivät mielellään enemmän, mutta leivokset hakenut työkaveri oli silminnähden loukkaantunut.

Kaunis ajatus, mutta liian kiireellisesti toimittu ajattelematta. Tuota voisi verrata näihin yllättäviin työpailkan lahjarahakeräyksiin, joissa joku on ilmoittamatta etukäteen ostanut lahjan jollekin työpaikan henkilölle ja sen jälkeen pyytää kaikilta rahaa. Ainoa ero leivoksissa on se ettei pyydetty sentäs maksamaan.

Vierailija kirjoitti:

Arvaapa miten mua katsotaan kun en herkkujen syömättömyyden lisäksi käytä myöskään kahvia enkä kofeiinia😁

Ei mua ainakaan katsota mitenkään erityisrmmin.😂 

Minulla on 1 tyypin diapetes, joten en todella voi niitä "herkkuja" syödä. En ole ylipainoinen, joten saan eri tilanteissa (mm töissä) selittää kuinka se 1 pulla ei todellakaan ole ok ja kuinka minulla voi olla diapetes vaikken ole ylipainoinen. Jotkut eivät silti usko.

Vierailija kirjoitti:

On siinä ihmisillä ongelmat!

Toisilla siitä miksei joku syö pullaa ja toisilla siitä kun ne muut ihmettelee miksen syö.

Kyllä tuo varmaan parin vuoden terapian vaatii. Kaikille.

Jos joudut työpaikallasi jatkuvasti silmätikuksi sen takia mitä syöt tai et syö, niin kyllä siinä alkaa terapian tarve kehittyä. Eniten sitä tarvitsisi nämä tyrkyttäjät ja päivittelijät, mutta he ei taida terapian tarvetta kokea.

En syö töissä mitään, ja sekös ärsyttää ainakin siihen asti, kunnes taas kiertää vatsatauti ja olen ainut, joka ei sitä saa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on ilahduttavaa, kun joku aina joskus tuo jotain työpaikan kahvipöytään. Tykkään siitä tavasta muistaa työkavereita ja joka kerta se nostattaa samalla tavalla tunnelmaa. Normaalisti jokainen vaan hörppää sen kahvinsa jossain välissä, mutta jos on jotain tarjolla, niin kahvihuoneeseen keräännytään ja ehkä viivytäänkin vähän kauemmin jutustelemassa. Toiset ei ota mitään, mutta tulevat silti seuraan ja toiset ottaa sitten "toisenkin siivun", mutta ei muiden syömisistä tehdä numeroa. 

Ehkä nuo on sitten jotain naisvaltaisten alojen kahvipöytiä missä tästäkin saadaan draamaa... 

Pidän siitä normaalista, että se kahvi vaan hörpitään siinä jossain välissä. Ei synny näitä ns ihmissuhde kuvioita. Niistä ei ole kuin haittaa työpaikoilla. 

Mitä kumman ihmissuhdekuvioita? 😄 Jauhetaan jotain kakkaa, puhutaan työasioita. No joo, joskus on jotain parisuhteita työkavereiden kesken muodostunut, jopa avioliittoon johtaneita, mutta muualla ne on syntynyt kuin sen Pirkan kääretortun äärellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyytämättä leipojat ovat rasittavia.

Jep. Nämä huomiota ja hyväksyntää tarjoamisillaan hakevat on just niitä loukkaantujia.

Yhyy! -joukossa oli joku joka ei taputtanut mulle 😭

Yksi työpaikan leipuri kysyi minulta ja työkaverilta mitä hän voisi leipoa kun kieltäydyimme rouvan tuomasta pullasta ja kuivakakusta. Ei mennyt perille asialliseen ja ystävälliseen sävyyn ilmaistu ei tarvitse vaivautua vaan hänpä oli kysymättä leiponut juustokakun ja odotteli kiivaasti että me kaksi maistaisimme mutta ei, rouva tuhahti ja hyvä ettei itkua visertäen sanonut että mitä hän on tehnyt väärin kun meille kahdelle ei kelpaa mikään. Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Jos on aivan pakko perustella kieltäytymisensä luennoimalla omasta terveydentilastaan, niin se on yksi todella ärsyttävä ja myös huomionkipeä tapa saada muut sanomaan " ettei tuo yksi keksi mitään haittaa". Tilanne on jo ajautunut tukalaksi sille, joka ei halua niitä syödä.

Sellaiset neutraalit kieltäytymiset, joihin kukaan ei kiinnitä huomiota, on kiittää tarjoamisesta ja  sanoa , että maistan sitten myöhemmin/huomenna/ viikon aikana. Ketään ei loppujen lopuksi kiinnosta syötkö sitä keksiä, kun et itse tee kieltäytymisestäsi numeroa. 

Kyllä se kieltäytyminen näyttää hyvin usein perusteluja vaativan ja puolihuomaamattomaan väliinjättämiseen nimenomaan kiinnitetään huomiota. Työpaikoissa on eroja, mutta kyllä minä olen ollut useammassakin paikassa, jossa pelkkään kahvikupilliseen tyytyminen nostattaa kulmakarvoja ja porukka alkaa esittää oletuksia ellet perustele pullan ym. väliinjättämistä. Joskus olettavat silti.

Mulla on tuttavia jotka ruoan jälkeen tarjoaa kahvia ja jonkin leivonnaisen tai pullaa. En muutenkaan syö mitään makeaa ja kahviakin juon vain aamuisin, niin sitten kohteliaisuuttani juon kahvin ja syön sen pullankin. Vaikka tuntuu, että se pilaa hyvän ruoan ja ei oikein mahtuisikaan. Ehkä tuo kahvittelu menisi muutaman tunnin päästä, mutta välillä ei edes nousta ruokapöydästä. Tämä taitaa olla enemmän vanhempien ihmisten tapa, että syönnin päälle pitää juoda hyvät kahvit ja syödä vähän makeaa.

Vierailija kirjoitti:

Arvaapa miten mua katsotaan kun en herkkujen syömättömyyden lisäksi käytä myöskään kahvia enkä kofeiinia😁

Meitä kahvittomia on useampi työpaikalla eikä se ole outoa muille. 🤷

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mun ystävä on pullahiiri, kertoi että hän ei pääse töissä kakkujen sun muitten ohi. Joka päivä jonkun synttärit, aika kakkua ja muuta hyvää. Heikko luonne, ei pysty, sanoi.

Vieläkö jossain muka on noin homeisia ja menneeseen jämähtäneitä työpaikkoja, että tuodaan kakkua, yms kun on esim synttärit?

On. Ja vähänkin isommassa porukassa niitä riittää. Synttärit, joku mennyt naimisiin, kihloihin, saanut lapsen, lapsi saanut nimen (tulee siis esittelemään pilttiään ja tuo tietysti pullaa), työvuosipäivä, on vakinaistettu, opintovapaa tai äitiysloma alkamassa tai palaa sieltä, vuosilomien alut ja loput. Ei viikkoa ilman kakkua ja pullaa. Joskus työnantajakin tarjoaa jonkin asian kunniaksi. Tällöin on yleensä kunnon täytekakut. Tervetuloa sosiaali-ja terveysalalle.

Vierailija kirjoitti:

Koska tuntevat itsensä lihaviksi kun syövät ja sinä et.

Osa ei osaa näyttää positiivisia tunteitaan tai välittämistään millään muulla tavalla kuin tyrkyttämällä. Sitten ottavat henkilökohtaisena loukkauksena kun keliaakikko ei ota edes pientä palaa gluteenia sisältävää tuotetta tai kenenkään kotona leipomia tuotteita. En minä ainakaan ilkeä kysellä, että onko leipomuksen rasva samasta rasiasta, johon myös gluteenia sisältäviä syövät laittavat voiveitsensä. Moni ei tajua, että keliaakikko tarvii oman levitepakettinsa ja leivänpaahtimensa jne. Haave paninigrillistä tai vohveliraudasta jää todellakin vain haaveeksi perheellisellä, jolla loppuu tila kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneksi töissä ei ole tuota ongelmaa, mutta muuten lähipiirissä. Jatkuvaa ihmettelyä ja silmiä pyöritellään, kun en tykkää. Tätä on kestänyt vuosikaudet.

Pullat ostetaan ja laitetaan tarjolle ja kerta toisensa jälkeen ihmetellään, kun en ota. Sitten pakataan pullat pussiin lopuksi ja annetaan matkaan. 

Älä ota matkaan mitään pullia hyvä ihminen! Sano että kiitos mutta nyt en ota, jos tyrkyttää niin sano uudestaan niin monta kertaa kuin on tarvis.

Minä vetäsisin kuokkaan...