Lapsi ei halua tavata
Kyseessä 9v tytär, olen eronnut isä. Vuoden vietti joka toisen viikonlopun ja osan lomista luonani. Nyt ei enää halua.
En näe vänkäämistä mielekkäänä, kyseessä kuitenkin lapsen oma päätös, jos ei halua olla tekemisissä. Exän kanssa ei mitenkään loistavat välit.
Miten olette toimineet vastaavassa tilanteessa?
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olisin vastaavassa tilanteessa, koittaisin ehdottomasti silti tavata, vaikka lapsi ei haluaisi tulla yöksi. Jos tekisitte päiväseltään jotain yhdessä? Väliaikaisesti noin, koska ei tietenkään pakottaminen ole järkevää.
Varmaan tärkeintä olisi saada syy selville. Lapsilla voi olla pelkoja. Ihan vaan heittona, lapsi voi olla huolissaan siitäkin, miten äiti pärjää silloin kun on yksin. Tai onko sinun luona jotakin, mikä ei tunnu turvalliselta, käytätkö alkoholia tai onko luonasi muita, lapselle vieraita ihmisiä tms.
Lapsi on tosi nuori ja vanhemmat on vielä tuossa iässä tärkeintä maailmassa. Syyt löytyvät kyllä jos on halua selvittää. Toivottavasti tilanne korjaantuu teillä.
Ei kuulemma vaan kiinnosta, viettää mieluummin aikaa koulukavereiden kanssa. Olen kyllä yrittänyt selvittää mielenkiinnon kohteita, mutta ei niistä pysy perässä.
Eikö lapsesi siis sinun luotasi pääse viettämään aikaa kavereidensa kanssa?
Ehdottaisin tämän asian muuttamista, jos on mahdollista. Jos asut kauempana kavereista, niin joskus vaikka viikonoppuna kaveri yökylään tms. tai mukaan johonkin yhteiseen kivaan viikonloppumenoon.
Tai sitten tapaat itse päiväseltään lapsesi kanssa. Juttele lapsen kanssa mitä haluaisi tehdä ja minne mennä yhdessä. Aivosolut ja mielikuvituskin nyt töihin, mikä olisi sitä yhteistä kivaa tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Hae tapaamisoikeus myös arki-iltaan. Voit viedä lasta harrastukseen tai käytte syömässä. Sopivan pituinen tapaaminen, etkä unohdu lapsen mielestä.
Viikonlopuksi sano tytöllesi, että voi ottaa kaverin mukaan. Näin hän voisi mielellään tulla luoksesi ja mahdollistat tämän yhteisen ajan, vaikka kaveri olisi mukana. Ehkä he kaksistaan keksivät tekemistä, mihin voit heitä viedä = olla mukana.
Ruuanlaitto yhdessä voi olla kivempaa, kun kaveri on mukana.
Ja kotona voit olla vähän taustalla. Laitat iltapalaa ja siinä kuin huomaamatta tulee oltua yhdessä ja keskusteltua.
Kiitos, tässäpä oikein hyvä neuvo!
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei ole yhtikäs mitään velvollisuutta tavata toista vanhempaa jos ei itse halua.
Itse asiassa 12-vuotiaaksi asti on.
Ei ole. Jos lapsi on riittävän kypsä tahtonsa ilmaisemaan hänen ei tarvitse tavata. Myös nuorempaa kuin 12 v tämä pätee. Lapsella ei ole velvollisuutta tapaamisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaisen tilanteen kokeneena neuvoni on, jatka elämistä ilman lastasi.
Ei lasta tapaamiseen pakottamalla saada mitään positiivista aikaiseksi.
Lapsi ottaa itse yhteyttä kun hänestä alkaa tuntumaan siltä.
Enkö sitten ole lapsen hylkäävä isä?
Ei kai tässä ole vaihtoehtoja. Pitänee muuttaa muualle ja katkaista kaikki välit, niin sattuu vähemmän.
Ota yhteyttä sinne sosiaalipuolelle ja kysy mitä tehdä. Ehkä saatte apua ja pääsette keskustelemaan ja ainakin selviää, miksi lapsi ei halua olla kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kauheita vastauksia. Sano tytölle että saa ottaa kaverin mukaan. Tehkää kaikkea kivaa ja anna tyttöjen olla myös keskenään. Vie tyttöä päiväsellä johonkin.
Ilmeisesti tytöllä on tylsää luonasi ja ei tule siksi.
Voi olla. Tekisi mieli unohtaa koko epäonnistunut liitto. Ex on koko ajan yrittänyt tehdä tapaamiset mahd. hankalaksi ja näköjään onnistunut tavoitteessaan.
Sinä olet ymmärtänyt avioliiton ihan väärin kun ylipäätään olet eronnut ja rakastelet enemmän lastasi kuin vaimoasi. Tämä on jumalan tahdon vastaista ja sellaisella on isot seuraukset. Jos kuvittelet että pääset siitä niin vähällä kuin että menetät vaimosi JA lapsesi niin olet väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsella ei ole yhtikäs mitään velvollisuutta tavata toista vanhempaa jos ei itse halua.
Itse asiassa 12-vuotiaaksi asti on.
Ei ole. Jos lapsi on riittävän kypsä tahtonsa ilmaisemaan hänen ei tarvitse tavata. Myös nuorempaa kuin 12 v tämä pätee. Lapsella ei ole velvollisuutta tapaamisiin.
Lapsihan ilmoittaa jo vauvana kenen seuraa haluaa ja kenen ei itkemällä muiden kuin äitinsä sylissä.
Tämähän ei ole koskaan lapsihimoisia hulluja kiinnostanut.
Vierailija kirjoitti:
Hae tapaamisoikeus myös arki-iltaan. Voit viedä lasta harrastukseen tai käytte syömässä. Sopivan pituinen tapaaminen, etkä unohdu lapsen mielestä.
Viikonlopuksi sano tytöllesi, että voi ottaa kaverin mukaan. Näin hän voisi mielellään tulla luoksesi ja mahdollistat tämän yhteisen ajan, vaikka kaveri olisi mukana. Ehkä he kaksistaan keksivät tekemistä, mihin voit heitä viedä = olla mukana.
Ruuanlaitto yhdessä voi olla kivempaa, kun kaveri on mukana.
Ja kotona voit olla vähän taustalla. Laitat iltapalaa ja siinä kuin huomaamatta tulee oltua yhdessä ja keskusteltua.
Jos lapsi ei kestä miehen seuraa kahden kesken niin miksi hänet pitää siihen pakottaa? Rekrytä joku kaveri joka isäviikonlopuksi tampooniksi, ettei isä pääse ahdistamaan tyttöä?
Ketju jälleen yksi todiste sen puolesta että miehille ei piäisi edes näyttää lapsia. Eivät yksinkertaisesti pysty hillitsemään himojaan ja kunnioittamaan näidenKÄÄN itsemääräämisoikeutta.
Älä nyt välitä näistä ilkeistä kommenteista. Ota yhteys sosiaalipuoleen ja selvittäkää asiantuntijan kanssa, mikä ongelma lapsella on. Se voi olla jotain, minkä lapsi on kokenut. Selviää sitten sinullekin, jos olet jotain väärää tehnyt tai sanonut.
Vierailija kirjoitti:
Hae tapaamisoikeus myös arki-iltaan. Voit viedä lasta harrastukseen tai käytte syömässä. Sopivan pituinen tapaaminen, etkä unohdu lapsen mielestä.
Viikonlopuksi sano tytöllesi, että voi ottaa kaverin mukaan. Näin hän voisi mielellään tulla luoksesi ja mahdollistat tämän yhteisen ajan, vaikka kaveri olisi mukana. Ehkä he kaksistaan keksivät tekemistä, mihin voit heitä viedä = olla mukana.
Ruuanlaitto yhdessä voi olla kivempaa, kun kaveri on mukana.
Ja kotona voit olla vähän taustalla. Laitat iltapalaa ja siinä kuin huomaamatta tulee oltua yhdessä ja keskusteltua.
Eipä ole mahdollisuutta hakea mitään tapaamisoikeutta arki-iltaan, koska laissa ei ole olemassa vanhemman tapaamisoikeutta lapseen.
Lapsella on oikeus tavata vanhempaa ja lapsi itse päättää, käyttääkö sitä oikeutta vai ei. Varsinkin noin iso lapsi, 9v. Sitä voit toki kysyä lapselta haluaako tämä tavata myös arkisin.
Vierailija kirjoitti:
Älä nyt välitä näistä ilkeistä kommenteista. Ota yhteys sosiaalipuoleen ja selvittäkää asiantuntijan kanssa, mikä ongelma lapsella on. Se voi olla jotain, minkä lapsi on kokenut. Selviää sitten sinullekin, jos olet jotain väärää tehnyt tai sanonut.
Näitä kommentteja lukiessa melkein vaikuttaa siltä, että kaulakiikku olisi paras vaihtoehto. Ovat sitten sekä palstamammat että perhe tyytyväisiä.
Tuolla alkupuolella keskustelua olikin enemmän infoa tilanteesta kuin aloituksessa. Kuulostaa että yhteys on jo aikalailla katkennut, harmi. Tee itsesi kanssa se ajatustyö, ettet syytä tilanteesta lasta. Etkä lapsen kuullen äitiä, oli äidissä syytä tai ei.
Jos haluat että teillä on yhteys, sen uudelleen rakentaminen ja ylläpito on sun tehtävä, koska olet lapsen vanhempi. Sinä olet aikuinen, lapsesi on pieni lapsi. Ehdotat jotain tekemistä sille sun viikonlopullesi, jommalle kummalle päivälle. Kerrot lapsellesi, että sinulle on tärkeää pysyä yhteydessä ja tuntea hänet. Ja sitten koitat parhaasi.
Ole kiinnostunut niistä vaihtuvista kiinnostuksenkohteista, ja kerro myös itsestäsi. Teidän tarvii uudelleen löytää se yhteinen tarttumapinta. Jotain löytyy ihan varmasti. Teillä on myös muistot. Katsokaa valokuvia ja jutelkaa yhteisistä jutuista mitä ootte tehneet aiemmin.
Lapset kasvaa. Jos ei nyt ponit kiinnosta niin entä keilaaminen, uimahalli, elokuvissakäynti, joskus ihan perus shoppailu? Kiinnostaa ainakin mun 10-vee tyttöä. Ja kaveri joskus mukaan jos saatte sovittua. Jos haluat yhteyden niin sun täytyy nyt tehdä asioita sen eteen. Älä jää syyttämään äitiä, se ei auta sun ja sun lapsen suhdetta.
Tuolla vastailit, että elämä sulla on kunnossa, ei ole alkonkäyttöä tms. Eli pohja sulla on kunnossa!
Tsempit!
Minä taas äitinä teen kaikkeni, että lapsen ja isän suhde säilyy. Kyllä minullekin silloin tällöin vapaa viikonloppu kelpaa. Ja näyttää kelpaavan isällekin. Kyllä lapsessa riittää rakastettavaa kahdellekin ihmiselle. Se vaan on jnkv työlästä kannatella aikuisen miehen isyyttä. Kun lapsemme syntyi, niin isä heittäytyi miesvauvaksi ja kaikki vastuu vauvasta tuli minulle. Miehet, se suhde lapseen tulee rakentaa heti syntymän jälkeen eikä eron sattuessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jos olisin vastaavassa tilanteessa, koittaisin ehdottomasti silti tavata, vaikka lapsi ei haluaisi tulla yöksi. Jos tekisitte päiväseltään jotain yhdessä? Väliaikaisesti noin, koska ei tietenkään pakottaminen ole järkevää.
Varmaan tärkeintä olisi saada syy selville. Lapsilla voi olla pelkoja. Ihan vaan heittona, lapsi voi olla huolissaan siitäkin, miten äiti pärjää silloin kun on yksin. Tai onko sinun luona jotakin, mikä ei tunnu turvalliselta, käytätkö alkoholia tai onko luonasi muita, lapselle vieraita ihmisiä tms.
Lapsi on tosi nuori ja vanhemmat on vielä tuossa iässä tärkeintä maailmassa. Syyt löytyvät kyllä jos on halua selvittää. Toivottavasti tilanne korjaantuu teillä.
Ex on tehnyt hyvin selväksi, että virallisten tapaamisaikojen ulkopuolella soittaa heti poliisit, jos näkee naamani.
Mikä tähän on syynä? Miksi pelkää sinua?
🇺🇦🇮🇱
Häiriintyneet siitoshullu(t) löysivät ketjun.
Suosittelen kokeilemaan oikeaa kohtaamista, minulla se auttoi:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
"Mikä tähän on syynä? Miksi pelkää sinua?"
Koska olen kriminaalimonsteri hells angels väkivaltaisä räyh
Tai sitten ex haluaa vaan olla hankala koska voi
Valitse sopiva vaihtoehto
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen kokeilemaan oikeaa kohtaamista, minulla se auttoi:
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Mies syö lapsen vanukkaat
Mies vei lapsen kahvilaan
Teen laaaaastensuojeluilmoituksen
Miten voi olla noin itsekäs ja typerä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään olisi halunnut tavata isää varsinkaan yksin, sisarusten kanssakin se oli epämiellyttävää. Mutta sisarusten läsnäolo oli kuitenkin tärkeää.
Ajatteletteko, etteivät tyttölapset aisti saastaisia tekojanne heidän selkiensä takana? Miksi olet jättänyt ja hylännyt lapsen äidin, mikset elätä tätä? Käytitkö häntä seksuaalisesti hyväksesi, pakotitko töihin ja hylkäämään lapset?
Sori vaan miehet, teidän halunne ei määritä sitä mikä on oikein.
Oletko käynyt terapiassa? Huomaatko mitä äitisi on tehnyt?
Gaslightaaminen ja automaattinen responssi pahoinpidellä lapsen äitiä? How surprising. Teidän vieraannuttamishorinanne ja mielenterveysvihjailunne kertovat ainoastaan omasta terveydestänne. Katsokaa lisää pornoa, r aiskatakaa lisää naisia, ryöstäk
Miltäköhän tämä siitoshullu näyttää livenä...
Hae tapaamisoikeus myös arki-iltaan. Voit viedä lasta harrastukseen tai käytte syömässä. Sopivan pituinen tapaaminen, etkä unohdu lapsen mielestä.
Viikonlopuksi sano tytöllesi, että voi ottaa kaverin mukaan. Näin hän voisi mielellään tulla luoksesi ja mahdollistat tämän yhteisen ajan, vaikka kaveri olisi mukana. Ehkä he kaksistaan keksivät tekemistä, mihin voit heitä viedä = olla mukana.
Ruuanlaitto yhdessä voi olla kivempaa, kun kaveri on mukana.
Ja kotona voit olla vähän taustalla. Laitat iltapalaa ja siinä kuin huomaamatta tulee oltua yhdessä ja keskusteltua.