Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TABU: Kun ei koskaan tulekaan kiintymystä lapseen, vaan lapsi tuntuu vain suurelta rasitteelta eikä muulta
04.10.2025 |
En voi oikein kenellekään puhua tästä aiheesta, koska kaikki pitävät minua jonkin sortin hirviönä jos kerron. Olen 37-vuotias mies, ja 2v lapsen isä. En koskaan oikeastaan halunnut lapsia, mutta kun naisystäväni vahingossa tuli raskaaksi, niin annoin hänen pitää lapsen kun hän sitä niin kovasti halusi. Ajattelin että "kyllä se luonto minutkin ohjaa"...Mutta ei koskaan ohjannut. Koko raskausajan stressasin tulevaa "vankeutta" ja menetettyä vapautta. Ja mikään ei muuttunut lapsen synnyttyä, muuten kuin pahentui vain. Vauva-aika oli aivan järkyttävää, ja aloin inhota lasta sen takia. Nyt on hieman helpottanut 2v5kk iässä, mutta edelleen tuntuu että tämä koko tilanne on yksi iso rasite vain minulle. Mitä voisin tehdä muuttaakseni tunteitani? En voi jatkaa näin enää kovin pitkään...
Kohtalotovereita? Ajatuksia?
Kommentit (245)
Ei se mikään tabu ole, että 25% miehistä on luonnevikaisia, 25% miesvauvoja ja 25% homoja tai mielisairaita. Se viimeinen 25% on kunnon miehiä. Tuuripeliä, löytääkö sellaisen, kun mieskin muuttuu ja kypsyy tai sitten ei perkele kypsy. Ei voi tietää etukäteen.
Ap, sun muijalle ja lapselle kävi paska tuuri: sinä.
Pistä nyt helvetissä piuhat poikki ettei käy lisää typeriä itseaiheuttamiasi katastrofeja. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna. Syytön sinun lapsesi siihen on, että olet kelvoton isä.
Normaali ihminen kypsyy lapsensa myötä, sinä et. Olet tekemätön abortti itsekin, käyttämätön kortsu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 42v nainen ja jaan aloittajan tuntemukset. Halusin kovasti lasta ja alkoi olla jo kova kiire. Kunnon miestä ei vain ollut näköpiirissä, joten aloin etsiä kumppanuusvanhemmuussivustolta isää. Yksin en halunnut lasta hoitaa vaan jakaa vastuun. Oma isä on myös hylännyt minut ja sellaista en halunnut lapselleni.
Tapasin miehen, varatun tosin, mutta hän kertoi olevansa eroamassa, joten aloimme tutustua. Ihastuin mieheen ja mielestäni luin signaalitkin oikein ja rakastuttuani ajattelin meidän olevan parisuhteessa, sillä seksiäkin oli säännöllisesti. Miehen eroaminen vain viivästyi eikä saanut vaimolleen sanotuksi. Tulin aika pian raskaaksi ja kauhuksemme odotin kaksosia.
Ajattelin että nyt kun totuus meidän suhteesta paljastuu, miehen erokin on selvä, mutta mies ilmoittikin minulle, että jatkossa olemme lapselle vanhemmat, emme muuta.
En halunnut lapsia eroperheeseen vaan ydinperheeseen. Lasten syntymä tuntui yhtäaikaa ihanalta ja hirvittävältä. En sittenkään halua tätä vastuuta. Isä on mielissään ja innoissaan lapsista, mutta minua rasittaa jo ajatuskin siitä, että he tulevat pian taas luokseni. Lapset on nyt 2-vuotiaita ja ovat puolet ajasta isällään. He ovat varmasti ihania lapsia, mutta minä en vaan saa heihin kunnon tunneyhteyttä. Toimin kuten kunnon äidin kuuluu, ostan heille leluja ja iltaisin halaan nukkumaanmennessä, mutta haluaisin elää ilman heitä jatkuvasti jaloissa. Tiedän, olen hirveä äiti eikä lapset ansaitse tällaista, mutta minäkin kuvittelin saavani terveen perhe-elämän. Olen vakavasti harkinnut antaa lapset kokonaan isälle ja muuttaa jonnekin kauemmas. Ehkä jonain päivänä kykenen äitiyteen, mutta nyt olen vaan jatkuvasti väsynyt.
Lapsihan alkaa ymmärtää isän todellisen merkityksen vasta myöhemmin kuin äidin merkityksen. Voi siis olla ettei lapsi ole vielä tehnyt muuta kuin kiinnittänyt kaiken huomionsa äitiin. Tuossa parin vuoden iässä se viimeistään muuttuu.
Joku jo ensimmäisellä sivulla kyseli millainen apn oma isäsuhde on. Siinä voi olla ongelman avain, koska vanhemmuus nostaa helposti pintaan vanhemman omat lapsuuskokemukset. Jos siellä on käsittelemättömiä traumoja, ne voivat nyt vaikuttaa siihen miten näkee oman lapsensa. Kyllästyikö apn isä vaikka nopeasti vuorovaikutukseen apn kanssa tms. Sieltä voisi tulla tuo ajatus, että lapsen pitäisi ansaita kiintymys olemalla helppo lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen 42v nainen ja jaan aloittajan tuntemukset. Halusin kovasti lasta ja alkoi olla jo kova kiire. Kunnon miestä ei vain ollut näköpiirissä, joten aloin etsiä kumppanuusvanhemmuussivustolta isää. Yksin en halunnut lasta hoitaa vaan jakaa vastuun. Oma isä on myös hylännyt minut ja sellaista en halunnut lapselleni.
Tapasin miehen, varatun tosin, mutta hän kertoi olevansa eroamassa, joten aloimme tutustua. Ihastuin mieheen ja mielestäni luin signaalitkin oikein ja rakastuttuani ajattelin meidän olevan parisuhteessa, sillä seksiäkin oli säännöllisesti. Miehen eroaminen vain viivästyi eikä saanut vaimolleen sanotuksi. Tulin aika pian raskaaksi ja kauhuksemme odotin kaksosia.
Ajattelin että nyt kun totuus meidän suhteesta paljastuu, miehen erokin on selvä, mutta mies ilmoittikin minulle, että jatkossa olemme lapselle vanhemmat, emme muuta.
En halunnut lapsia eroperheeseen vaan ydinperheeseen. Lasten syntymä tuntui yhtäaikaa iha
Näistä asioista olisi mukava puhua jonkun samassa tilanteessa olevan kanssa. En vaan tiedä missä sen voisi tehdä kun täälläkin aletaan vaan heti haukkua ja keksiä kaiken maailman tekosyitä. Kadun että tein lapsen se oli elämäni suurin virhe ja nyt elämäni on pilalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään tabu ole, että 25% miehistä on luonnevikaisia, 25% miesvauvoja ja 25% homoja tai mielisairaita. Se viimeinen 25% on kunnon miehiä. Tuuripeliä, löytääkö sellaisen, kun mieskin muuttuu ja kypsyy tai sitten ei perkele kypsy. Ei voi tietää etukäteen.
Ap, sun muijalle ja lapselle kävi paska tuuri: sinä.
Pistä nyt helvetissä piuhat poikki ettei käy lisää typeriä itseaiheuttamiasi katastrofeja. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna. Syytön sinun lapsesi siihen on, että olet kelvoton isä.
Normaali ihminen kypsyy lapsensa myötä, sinä et. Olet tekemätön abortti itsekin, käyttämätön kortsu.
Ihan samalla tavalla on myös naisia jotka katuvat lapsiaan. Turha tehdä tähänkin mitään miehet vastaan naiset ei tässä nyt kovin erilaisia olla mutta kohtelu on hyvinkin epäreilua monesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko yksi syy siihen että lapsi tuntuu taakalta olla se että olet hänen myötä jumissa lapsen äidin kanssa? Millainen suhde sulla on häneen?
Tai sitten nimenomaan tämä nainen on ap:lle niin rakas että hänen mielikseen taipui lapseen. Nyt ovat sitten kusessa koko kööri. Ei tuossa muuta voi kuin erota.
Erota toki aina voi, mutta vanhemmuus säilyy silti.
"Erikoinen reaktio siihen, että aloituksessa lapsen isä puhuu siitä ettei rakasta omaa lastaan. Minä otan kantaa, että ilmeisesti äiti kuitenkin rakastaa lasta ja isä voi keskittyä hoitamaan velvollisuutensa hyvin. Mikä saa olettamaan ettei äiti laita lapselle rajoja?
Ja äidinrakkaus on sinusta rakkaushömpötystä....?"
On se. Se jos mikä on myytti.
N30
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 42v nainen ja jaan aloittajan tuntemukset. Halusin kovasti lasta ja alkoi olla jo kova kiire. Kunnon miestä ei vain ollut näköpiirissä, joten aloin etsiä kumppanuusvanhemmuussivustolta isää. Yksin en halunnut lasta hoitaa vaan jakaa vastuun. Oma isä on myös hylännyt minut ja sellaista en halunnut lapselleni.
Tapasin miehen, varatun tosin, mutta hän kertoi olevansa eroamassa, joten aloimme tutustua. Ihastuin mieheen ja mielestäni luin signaalitkin oikein ja rakastuttuani ajattelin meidän olevan parisuhteessa, sillä seksiäkin oli säännöllisesti. Miehen eroaminen vain viivästyi eikä saanut vaimolleen sanotuksi. Tulin aika pian raskaaksi ja kauhuksemme odotin kaksosia.
Ajattelin että nyt kun totuus meidän suhteesta paljastuu, miehen erokin on selvä, mutta mies ilmoittikin minulle, että jatkossa olemme lapselle vanhemmat, emme muuta.
En halunnut lapsia eroperheeseen vaan y
Mä olen monesti myös katunut. Mitään paljon puhuttua äidin rakkautta ei koskaan tullut. Lapsen ollessa 1-vuotias miehellä oli sivusuhde ja haaveeni normaalista ydinperheestä karsisi sen siliän tien. Tulin katkeraksi, enkä ole sen jälkeen nauttinut päivääkään tästä perhe-elämästä. Olen monta kertaa ajatellut, että olisi pitänyt valita toisin tai ainakin karata silloin, kun miehen salasuhde tuli julki.
N30
?Ihan seurustelua ja yhessä oloa varten kenties päivittäistä panemista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän kukaan mies pidä lapsesta, jonka nainen on painostamalla tai "vahingossa" tehnyt.
tuollaisia epäpidettyjä lapsia on suomessa paljon.
Vierailija kirjoitti:
Ei se mikään tabu ole, että 25% miehistä on luonnevikaisia, 25% miesvauvoja ja 25% homoja tai mielisairaita. Se viimeinen 25% on kunnon miehiä. Tuuripeliä, löytääkö sellaisen, kun mieskin muuttuu ja kypsyy tai sitten ei perkele kypsy. Ei voi tietää etukäteen.
Ap, sun muijalle ja lapselle kävi paska tuuri: sinä.
Pistä nyt helvetissä piuhat poikki ettei käy lisää typeriä itseaiheuttamiasi katastrofeja. Jokainen lapsi ansaitsee syntyä haluttuna. Syytön sinun lapsesi siihen on, että olet kelvoton isä.
Normaali ihminen kypsyy lapsensa myötä, sinä et. Olet tekemätön abortti itsekin, käyttämätön kortsu.
ja vaikka ne 75% miehistä on viallisia, niin silti naiset tekee väkisin lapsia niiden kanssa. "vahingossa" jäi pillerit syömättä ja "vahingossa" pistelin reikiä kortsuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko yksi syy siihen että lapsi tuntuu taakalta olla se että olet hänen myötä jumissa lapsen äidin kanssa? Millainen suhde sulla on häneen?
Tai sitten nimenomaan tämä nainen on ap:lle niin rakas että hänen mielikseen taipui lapseen. Nyt ovat sitten kusessa koko kööri. Ei tuossa muuta voi kuin erota.
Erota toki aina voi, mutta vanhemmuus säilyy silti.
vain elatusmaksuvelvollisuus säilyy ja se onkin ainoa asia, jota suominaiset miehestä haluavat
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko yksi syy siihen että lapsi tuntuu taakalta olla se että olet hänen myötä jumissa lapsen äidin kanssa? Millainen suhde sulla on häneen?
Tai sitten nimenomaan tämä nainen on ap:lle niin rakas että hänen mielikseen taipui lapseen. Nyt ovat sitten kusessa koko kööri. Ei tuossa muuta voi kuin erota.
Erota toki aina voi, mutta vanhemmuus säilyy silti.
vain elatusmaksuvelvollisuus säilyy ja se onkin ainoa asia, jota suominaiset miehestä haluavat
Kyllä vain! Pienet lapseni on minulla koko ajan yhä enemmän ja enemmän, vaikka puhe oli muusta alunperin. Elatusmaksuja akka on pyytämässä koko ajan käsi ojossa, vaikka tilanne on hiljalleen liukunut siihen, että lapset on minulla nyt yli 60% ajasta. Äidille menee lapsilisät, hän ei jaksa tehdä töitä kuin 3 pv/vkossa ja aina kun lapset käväisee luonaan niin hän niistä rasittuu. En lapsia kadu, halusin heidät kyllä, mutta äidin valinta ei olisi voinut mennä enempää metsään ja minulla oli vahvat epäilykseni jo projektiin lähtiessä. Kumpa olisin kuunnellut itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mene terapiaan. Jotain on pahasti vialla.
Vierailija kirjoitti:
eihän kukaan mies pidä lapsesta, jonka nainen on painostamalla tai "vahingossa" tehnyt.
tuollaisia epäpidettyjä lapsia on suomessa paljon.
Nainen on tehnyt? Kertaapa vähän biologiaa miten ne lapset saavat alkunsa.
"Kadun että tein lapsen se oli elämäni suurin virhe ja nyt elämäni on pilalla."
Älä syytä lasta siitä ettei sinulla ole kaikki kunnossa. Mietipä hetki miltä sinusta tuntuisi jos oma vanhempasi suhtautuisi sinuun tuollaisella asenteella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ei ole kyse sinusta vaan lapsesta. Lopeta se oman navan kaivaminen ja kasva aikuiseksi.
Eli ap:n eikä lapsen äidin elämällä ole enää mitään väliä? Viis siitä vaikka eläisivät onnettomina saman katon alla mutta yhdessä on nyt pysyttävä kun on jo lapsikin?
No eihän se ole lapsen vastuulla, jos vanhempi on onneton. Se ongelma löytyy kyllä ihan vanhemman omasta päästä eikä se poistu sillä, että hylätään lapsi ja lapsen äiti. Sellainen on vain pakenemista kun ei ole kanttia kohdata omia ongelmiaan.
Annoit naisen pitää lapsen... Onko hän orjasi? Sinä et ole kasvanut aikuiseksi. Pillua pitää saada, mutta lapsia pelkäät. Voisit saada lapsesta kivan kaverin harrastuksiin ja voisit nauttia lapsen kasvamisesta ja tehdä perhejuttuja. Sen sijaan olet alkanut marttyyriksi ja varmistat, että lapsi alkaa vihata sinua, nainen myös ja sinua pidetään säälittävänä mieslapsena. Ei hyvää päivää näitä keski-ikäisen ruumiissa olevia ikuisuusteinejä.
Vierailija kirjoitti:
"Kadun että tein lapsen se oli elämäni suurin virhe ja nyt elämäni on pilalla."
Älä syytä lasta siitä ettei sinulla ole kaikki kunnossa. Mietipä hetki miltä sinusta tuntuisi jos oma vanhempasi suhtautuisi sinuun tuollaisella asenteella.
Tätä juuri tarkoitan. Mitä sinä tarkoitat tuolla ettei minulla ole "kaikki kunnossa"
En syytä häntä mistään minkä meistä kumpikaan sille voi että minä en olisi sittenkään halunnut olla äiti.
Alue: Aihe vapaa
Ap on iso paska, ei muutu. Vanhenee ja rapistuu, lihoo ja plösähtää.