TABU: Kun ei koskaan tulekaan kiintymystä lapseen, vaan lapsi tuntuu vain suurelta rasitteelta eikä muulta
En voi oikein kenellekään puhua tästä aiheesta, koska kaikki pitävät minua jonkin sortin hirviönä jos kerron. Olen 37-vuotias mies, ja 2v lapsen isä. En koskaan oikeastaan halunnut lapsia, mutta kun naisystäväni vahingossa tuli raskaaksi, niin annoin hänen pitää lapsen kun hän sitä niin kovasti halusi. Ajattelin että "kyllä se luonto minutkin ohjaa"...Mutta ei koskaan ohjannut. Koko raskausajan stressasin tulevaa "vankeutta" ja menetettyä vapautta. Ja mikään ei muuttunut lapsen synnyttyä, muuten kuin pahentui vain. Vauva-aika oli aivan järkyttävää, ja aloin inhota lasta sen takia. Nyt on hieman helpottanut 2v5kk iässä, mutta edelleen tuntuu että tämä koko tilanne on yksi iso rasite vain minulle. Mitä voisin tehdä muuttaakseni tunteitani? En voi jatkaa näin enää kovin pitkään...
Kohtalotovereita? Ajatuksia?
Kommentit (245)
Miksi et ole tehnyt sterilisaatiota? Annoit naisen pitää lapsen??? Siis täh??? Hän se päättää pitääkö vai ei
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman ja lapsen välisen tunnesiteen kehittymistä ohjaa biologiset prosessit ja joskus jotain voi häiriintyä. On äitejäkin jotka eivät jostain syystä tunne mitään lastansa kohtaan ja tuntevat siitä suurta syyllisyyttä.
Onko ihmisistä tullut kylmiä ja sairaita, eikö hoivaaminen ole perusvietti ihmisessä? Kiinassa ei synnytetä lapsia, ei ehkä siksi kun oma leikelty pärstäkään ei viehätä. Miehet ja naiset korjauttavat nassuaan ja jokaisella rotan kokoinen karvaturri repussa? Pikkukoirabuumi räjähtänyt käsiin kaikkine oheistuotteineen😳Ja oliko niin ettei laki salli isoja hurttia lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman ja lapsen välisen tunnesiteen kehittymistä ohjaa biologiset prosessit ja joskus jotain voi häiriintyä. On äitejäkin jotka eivät jostain syystä tunne mitään lastansa kohtaan ja tuntevat siitä suurta syyllisyyttä.
Onko ihmisistä tullut kylmiä ja sairaita, eikö hoivaaminen ole perusvietti ihmisessä? Kiinassa ei synnytetä lapsia, ei ehkä siksi kun oma leikelty pärstäkään ei viehätä. Miehet ja naiset korjauttavat nassuaan ja jokaisella rotan kokoinen karvaturri repussa? Pikkukoirabuumi räjähtänyt käsiin kaikkine oheistuotteineen😳Ja oliko niin ettei laki salli isoja hurttia lainkaan?
Mitä pitemmälle ollaan menty antikristillisessä ajassa sitä julmempia, kylmempiä, pahoja ihmisistä tullut, tuloksena empatiakyvyttömät ja impulssiherkät lapset ja vanhemmat, enää ei edes opeteta mikä on oikein, mikä väärin, mikä toisen omaa, mitä saa ja ei saa tehdä, ei sääntöjä, ei kuria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kadun että tein lapsen se oli elämäni suurin virhe ja nyt elämäni on pilalla."
Älä syytä lasta siitä ettei sinulla ole kaikki kunnossa. Mietipä hetki miltä sinusta tuntuisi jos oma vanhempasi suhtautuisi sinuun tuollaisella asenteella.
Tätä juuri tarkoitan. Mitä sinä tarkoitat tuolla ettei minulla ole "kaikki kunnossa"
En syytä häntä mistään minkä meistä kumpikaan sille voi että minä en olisi sittenkään halunnut olla äiti.
Juurihan kerroit, että lapsi oli elämäsi suurin virhe ja elämäsi on pilalla lapsen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman ja lapsen välisen tunnesiteen kehittymistä ohjaa biologiset prosessit ja joskus jotain voi häiriintyä. On äitejäkin jotka eivät jostain syystä tunne mitään lastansa kohtaan ja tuntevat siitä suurta syyllisyyttä.
Kyllä, mutta se on eri asia kuin nämä "lapseni pilasi elämäni ja nyt pilaan hänen elämänsä" - henkilöt, jotka ovat täynnä itseään eivätkä näe asenteessaan mitään vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman ja lapsen välisen tunnesiteen kehittymistä ohjaa biologiset prosessit ja joskus jotain voi häiriintyä. On äitejäkin jotka eivät jostain syystä tunne mitään lastansa kohtaan ja tuntevat siitä suurta syyllisyyttä.
Kyllä, mutta se on eri asia kuin nämä "lapseni pilasi elämäni ja nyt pilaan hänen elämänsä" - henkilöt, jotka ovat täynnä itseään eivätkä näe asenteessaan mitään vikaa.
Miten pilaa lapsensa elämän? Jos se lapsi on jo niin ei siinä muu auta kuin hoitaa se kuten kuuluu vaikka miten kaduttaisi. Ei tunteilleen voi mitään. Eikä tuo tarkoita että olisi täynnä itseään. Vai mitä sillä tarkoitat?
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kasvat aikuiseksi, kannat vastuun lapsestasi ja lopetat kitinän ja kiukuttelun? Hirveä ihminen pitää olla joka omaa lastaan inhoaa ja kehtaa sen asian nettipalstalla tunnustaa.
Miksi kukaan äiti haluaisi että lapsi viettää väkisin aikaa ihmisen kanssa joka ei pidä hänestä? Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Elatuksessa on autettava mutta ei ole kenenkään etu että lapsi raahataan jonkun luo joka ei häntä luokseen halua.
Tämä todistaa vaan VELOjen olevan luonnehäiriöisiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos kasvat aikuiseksi, kannat vastuun lapsestasi ja lopetat kitinän ja kiukuttelun? Hirveä ihminen pitää olla joka omaa lastaan inhoaa ja kehtaa sen asian nettipalstalla tunnustaa.
Miksi kukaan äiti haluaisi että lapsi viettää väkisin aikaa ihmisen kanssa joka ei pidä hänestä? Tätä en ole ikinä ymmärtänyt. Elatuksessa on autettava mutta ei ole kenenkään etu että lapsi raahataan jonkun luo joka ei häntä luokseen halua.
Miksi kukaan isä haluaisi?
Mä en ainakaan viihtynyt vauvan kanssa neljän seinän sisällä. Kamalaa pakkopullaa. Yksin siellä sain vuoden silti paiskia duunia ilman palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
"Mä olen monesti myös katunut. Mitään paljon puhuttua äidin rakkautta ei koskaan tullut. Lapsen ollessa 1-vuotias miehellä oli sivusuhde ja haaveeni normaalista ydinperheestä karsisi sen siliän tien. Tulin katkeraksi, enkä ole sen jälkeen nauttinut päivääkään tästä perhe-elämästä. Olen monta kertaa ajatellut, että olisi pitänyt valita toisin tai ainakin karata silloin, kun miehen salasuhde tuli julki. "
Annat sitten katkeruuden pilata koko elämäsi? Eipä kuule muutkaan saa elämässä kaikkea mitä haluavat, sitten vaan tehdään parhaamme sillä mitä on. Ei se ole lapsesi vika, että miehesi petti.
Eikö täällä joku jo kertaalleen sanonut, ettei tunteita voi pakottaa? Kyllähän minä tiedän, ettei elämässä aina kaikki mene, niinkuin olisin halunnut.
Velvollisuuteni olen hoitanut ja lapsesta on pidetty hyvää huolta, mutta se ei poista sitä, etten ole nauttinut enää perhe-elämästä.
Mikä sun pointtis oli?
- se jota kommentoit
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisko yksi syy siihen että lapsi tuntuu taakalta olla se että olet hänen myötä jumissa lapsen äidin kanssa? Millainen suhde sulla on häneen?
Minäkin epäilen ennemmin tätä kuin sitä etteikö Ap saisi muodostettua tunteita lapseen tilanteessa, joka ei näennäisesti, siis vain Ap:n omassa mielessä, pakottaisi asumaan yhdessä äidin kanssa ja olemaan huonossa parisuhteessa. Jos tilanne muuttuisi uskon myös hänen suhteensa lapseen muuttuvan. Ero voisi auttaa kun pääsisi luomaan suhdetta lapseen omana yksilönään eikä osana pakettia, jossa tulee myös hänen äitinsä, joka Ap:n mielessä yhdistyy siksi vanginvartijaksi, joka hänet tähän elämäntilanteeseen vasten tahtoaan pakottaa. Lisäksi pakettiin kuuluu luultavasti toimimaton parisuhde ja perhearjen pyöritys siitä lähtökohdasta.
Ap voisi erottuaan helpommin rakentaa elämää, josta hänkin pitää, saa ty
Eli ydinperhe on ongelmallinen konsepti? Kaikki vaan heti viikko-viikko vanhemuuteen, niin on aikaa viettää lapsivapaata jonkun uuden rakkaan kanssa? Ydinperheessähän tällaista mahdollisuutta ei ole jos ei ole tosi hyvää tukiverkkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman ja lapsen välisen tunnesiteen kehittymistä ohjaa biologiset prosessit ja joskus jotain voi häiriintyä. On äitejäkin jotka eivät jostain syystä tunne mitään lastansa kohtaan ja tuntevat siitä suurta syyllisyyttä.
Onko ihmisistä tullut kylmiä ja sairaita, eikö hoivaaminen ole perusvietti ihmisessä? Kiinassa ei synnytetä lapsia, ei ehkä siksi kun oma leikelty pärstäkään ei viehätä. Miehet ja naiset korjauttavat nassuaan ja jokaisella rotan kokoinen karvaturri repussa? Pikkukoirabuumi räjähtänyt käsiin kaikkine oheistuotteineen😳Ja oliko niin ettei laki salli isoja hurttia lainkaan?
Niin siis yritätkö sanoa, että myös miehillä on hoivavietti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kadun että tein lapsen se oli elämäni suurin virhe ja nyt elämäni on pilalla."
Älä syytä lasta siitä ettei sinulla ole kaikki kunnossa. Mietipä hetki miltä sinusta tuntuisi jos oma vanhempasi suhtautuisi sinuun tuollaisella asenteella.
Tätä juuri tarkoitan. Mitä sinä tarkoitat tuolla ettei minulla ole "kaikki kunnossa"
En syytä häntä mistään minkä meistä kumpikaan sille voi että minä en olisi sittenkään halunnut olla äiti.
Juurihan kerroit, että lapsi oli elämäsi suurin virhe ja elämäsi on pilalla lapsen takia.
Ei hän sanonut syyttelevänsä lasta asiasta. Opettele lukemaan.
Toi onkin yksi isommista tabuista, Suomessa on liikaa ennakkoluuloja ja oletuksia, esim mun a seksuaalisuus aiheuttaa joissakin vihaa ja raivoa kai sitten myös jutun miehen väkinäinen isyys. Siksi ihmiset eivät kerro jos poikkeavat massasta, koska aiheuttaa vihaa, aggressiota, närää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman ja lapsen välisen tunnesiteen kehittymistä ohjaa biologiset prosessit ja joskus jotain voi häiriintyä. On äitejäkin jotka eivät jostain syystä tunne mitään lastansa kohtaan ja tuntevat siitä suurta syyllisyyttä.
Kyllä, mutta se on eri asia kuin nämä "lapseni pilasi elämäni ja nyt pilaan hänen elämänsä" - henkilöt, jotka ovat täynnä itseään eivätkä näe asenteessaan mitään vikaa.
Miten pilaa lapsensa elämän? Jos se lapsi on jo niin ei siinä muu auta kuin hoitaa se kuten kuuluu vaikka miten kaduttaisi. Ei tunteilleen voi mitään. Eikä tuo tarkoita että olisi täynnä itseään. Vai mitä sillä tarkoitat?
Tämä. Minulla sama homma, että olen katunut ja katkera, mutta en tietenkään kosta sitä lapselle. Hoidan velvollisuuteni, kuten aikuisen kuuluu, riippumatta siitä, mihin suuntaan omat tunteeni milloinkin osoittavat.
Tuuliviirejäkö te tunteiden vietävissä olevat olette?
Vanhemmuus on velvollisuus, joka täytyy hoitaa riippumatta siitä, nostattaako se negatiivisia tunteita pintaan.
Ota välillä omaa aikaa, jolloin et ajattele perhettä jatkuvasti. Lähde kävelylle, tapaa kavereita, käy yksin syömässä hyvä päivällinen. Ole armollinen itsellesi ja puhu puolisollesi varovaisesti tilanteesta. Jos olet työssä, olet jo osan päivää ilman lasta.
Helpottuu lapsen kasvaessa, kun sinusta tulee tosi tärkeä ihminen lapselle.
Jos tilanne on sietämätön, kannatan pientä erilläänoloa perheestä. Esim pari viikkoa asut yksin muualla ja katsot miltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Tämä todistaa vaan VELOjen olevan luonnehäiriöisiä
Mikä todistaa?
Vierailija kirjoitti:
Toi onkin yksi isommista tabuista, Suomessa on liikaa ennakkoluuloja ja oletuksia, esim mun a seksuaalisuus aiheuttaa joissakin vihaa ja raivoa kai sitten myös jutun miehen väkinäinen isyys. Siksi ihmiset eivät kerro jos poikkeavat massasta, koska aiheuttaa vihaa, aggressiota, närää.
On tosiaan aika outoa miten raivolla jotkut suhtautuvat jos joku sanoo ettei pidä lapsista. Mistäköhän tämä johtuu? Ottavat henkilökohtaisesti ja loukkaantuvat kun tämä koskee myös sitä heidän lastaan?
Vierailija kirjoitti:
Tämä todistaa vaan VELOjen olevan luonnehäiriöisiä
Tämä todistaa sen että näistä asioista pitäisi puhua paljon enemmän ettei käy juuri näin. Tehdään lapsia ja kuvitellaan että kyllä siitä sitten tykkää koska kaikki tykkää eikö niin?!
Jokainen, joka vihaa pikkulapsia, ei voi olla täysin paha ihminen.
-W. C. Fields