Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
TABU: Kun ei koskaan tulekaan kiintymystä lapseen, vaan lapsi tuntuu vain suurelta rasitteelta eikä muulta
04.10.2025 |
En voi oikein kenellekään puhua tästä aiheesta, koska kaikki pitävät minua jonkin sortin hirviönä jos kerron. Olen 37-vuotias mies, ja 2v lapsen isä. En koskaan oikeastaan halunnut lapsia, mutta kun naisystäväni vahingossa tuli raskaaksi, niin annoin hänen pitää lapsen kun hän sitä niin kovasti halusi. Ajattelin että "kyllä se luonto minutkin ohjaa"...Mutta ei koskaan ohjannut. Koko raskausajan stressasin tulevaa "vankeutta" ja menetettyä vapautta. Ja mikään ei muuttunut lapsen synnyttyä, muuten kuin pahentui vain. Vauva-aika oli aivan järkyttävää, ja aloin inhota lasta sen takia. Nyt on hieman helpottanut 2v5kk iässä, mutta edelleen tuntuu että tämä koko tilanne on yksi iso rasite vain minulle. Mitä voisin tehdä muuttaakseni tunteitani? En voi jatkaa näin enää kovin pitkään...
Kohtalotovereita? Ajatuksia?
Kommentit (245)
Miksi et teettänyt vasektomiaa ajoissa? Olet kai viimeistään nyt huolehtinut asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet ilmeisesti näitä lapsi-miehiä,joilla on vakavia tunne-elämän vajeita ja varmasti kotitaustassa jotain muutakin häikkää? Lohdun sana sinulle: tuntemuksesi helpottavat kyllä kun lapsi on vanhempi ja pääset hänen kanssaan luomaan ns. ällylistä yhteyttä, puhuen,tehden,toimien. Tilanne on tietysti lapselle surullinen ja itsekeskeisyytesi aiheuttaa aivan varmasti hänelle tunnevaurioita,mutta siitä olet vastuussa vain sinä. On silti hienoa,että osoitat välittämistä edes sen verran,että kirjoitat asiasta-se tarkoittaa,että tajuat itsekkin,ettei kaikki ole aivan kuten kuuluisi olla.
Äiti toivottavasti paikkaa lapsen läheisyyden tarvetta ja tässä varhaislapsuudessa näin yleensä onkin,että äiti on lasta lähempänä. Onko kyseessä poika vai tyttö? Silläkin on todella suuri merkitys myös tunnesuhteen laadun kanssa,myös tulevaisuudessa. Jos et kykene nyt "tuntemaan" mitään suurta rakkautta, sinun on mentävä itseesi ja mietittävä mistä se
Sä et ilmeisesti ymmärrä miten tunteet toimivat. Niillä ei ole mitääm tekemistä vastuunoton kanssa, eivätkä ne myöskään kasva vastuutaottamalla. Toki sitä vastuuta tulee ottaa kun kakaroita kerran vääntää, mutta ei ne ihmisen tunteet ole sellainen asia johon haluamalla ja päättämällä voi vaikuttaa. Jos tunteita ei ole, eikä niitä tule niin sit niitä ei ole eikä sille mahda yhtään mitään vaikka päällään seisten niitä vaatisi. Ei voi ihminen olla näin tyhmä että kuvittelee tunteiden olevan valinta. Se miten käyttäytyy tunteistaan (tai niiden puutteesta) huolimatta on valinta joka tehdään, tunteet sen sijaan ei ole valinta, eikä niitä voi pakottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä asiaa siltä kannalta että joskus olet vanha tai ainakin eläkeikäinen. Sun luona ei käy kukaan, ehkä naisystäväsi on kuollut tai olette eronneet. Mietit silloin, että olisiko kannattanut vähän kantaa vastuuta ja antaa aikaa lapsellesi. Kyllä se lapsi kohta ymmärtää olleensa ei-toivottu ja aikuisena sitten välttelee sua.
Joo ja hae apua, oikeasti.
Älä viitsi höpöttää paskaa. Ihan fakta on se että noilla lapsettomilla vierailee keskimäärin enemmän ystäviä ja läheisiä kuin noilla lapsellisilla. Lapset eivät todellakaan takaa aikuisen ihmisen sosiaalista elämää ja vierailuita vanhainkodeissa. Herää nyt jumalauta.
Kuten joku jo sanoikin niin tämäkin keskustelu on hyvä esimerkki siitä miten tabu tämä aihe on. Missään ei voi edes anonyymisti puhua rehellisesti kun niin monilla on joku ihme tarve lytätä ja mollata.
Jos nyt jo huomaa ettei tuo touhu ole itseä varten niin mitä nopeammin lähtee sitä parempi. Turhaa vetkutella ja vääntää hampaat irvessä vuosia jolloin kaikki tuossa kuviossa vain kärsivät.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo sanoikin niin tämäkin keskustelu on hyvä esimerkki siitä miten tabu tämä aihe on. Missään ei voi edes anonyymisti puhua rehellisesti kun niin monilla on joku ihme tarve lytätä ja mollata.
Jos nyt jo huomaa ettei tuo touhu ole itseä varten niin mitä nopeammin lähtee sitä parempi. Turhaa vetkutella ja vääntää hampaat irvessä vuosia jolloin kaikki tuossa kuviossa vain kärsivät.
Niinpä. Kyllä av on outo palsta. Toinen purkaa tuntojaan, joille ei voi mitään, niin tullaan joukolla lynkkaamaan.
Minä taas sanon, että jos rakastat lapsen äitiä ja haluat elää hänen kanssaan, niin älä lähde. Jos pystyt kohtelemaan lasta hyvin, niin se riittää.
Jos taas eroat, niin käytännössä otat kuitenkin lapsen joka toiseksi viik0nlopuksi, etkö? Sitten löydät uuden naisen, jota lapsesi kiinnostaa vielävähemmän kuin sinua. Tuossa kuviossaapsi kärsii vielä enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mahtava lanka, onneksi tiesin jo teininä että vanhemmuusleikki ei ole minun juttuni.
Vierailija kirjoitti:
Mahtava lanka, onneksi tiesin jo teininä että vanhemmuusleikki ei ole minun juttuni.
Parhaimpia asioita naisena olemisessa on se ettei kukaan voi ikinä tulla vaatimaan mua vanhemmaksi. Vahinkoja sattuu ja ehkäisy voi pettää joten mun mielestä ei ole mitenkään reilua alkaa vaatia että mies on vasten tahtoaan lapsen elämässä jos vain nainen sen lapsen haluaa. Rahalla tuostakin onneksi selviää ei ole mikään pakko enää ikinä nähdä koko lasta jos ei halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Annoit pitää lapsen? Ei v i tt u mikä uuno!
Mua on aina ihmetyttänyt naiset jotka väkisin haluavat lapsen just sen miehen kanssa jota ei isyys kiinnosta ja on vieläpä niin vetelys että silti sellaisen tekee. Sitten nämä naiset ovat ihmeissään ja itkevät kun ei sitä miestä tosiaan se lapsi kiinnosta. Mitä he odottavat? Että mies yhtäkkiä hullaantuukin siihen lapseen? Ei se niin mene. Miksi eivät tee lasta miehen kanssa joka myös haluaa olla vanhempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Annoin hänen pitää lapsen".
Hohhoijaa. Sympatiaa en minulta saa.
KASVA AIKUISEKSI MIEHEKSI. SIIHEN KUULUU VASTUUNKANTO.
- Kolmen lapsen isä
Mahtavaa rehellisyyttä! Onneksi en porsinut "koska kaikki muutkin ja niin kuuluu vaan tehdä" kun olen tiennyt jo teinistä että näillä vanhemmuuskokemuksilla ei vanhemmaksi aleta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Annoin hänen pitää lapsen".
Hohhoijaa. Sympatiaa en minulta saa.
KASVA AIKUISEKSI MIEHEKSI. SIIHEN KUULUU VASTUUNKANTO.
- Kolmen lapsen isä
Sekö sitä vastuun kantamista sitten on että elää väkisin sellaista elämää jota ei halua? Onko se oikein sille lapselle että hänen kanssaan joudutaan olemaan vasten tahtoa? Tuossa jos missä murenee heiltä kaikilta mielenterveys. Entä tän naisen vastuu? Hän sen lapsen halusi joten hänen vastuullaan on yrittää saada aikaiseksi mahdollisimman hyvät olosuhteet.
Vierailija kirjoitti:
Mahtavaa rehellisyyttä! Onneksi en porsinut "koska kaikki muutkin ja niin kuuluu vaan tehdä" kun olen tiennyt jo teinistä että näillä vanhemmuuskokemuksilla ei vanhemmaksi aleta!
Mulla oli mitä mahtavin lapsuus ja vanhemmat enkä silti halua omia lapsia. Ei tuohon pidä ryhtyä kuin heidän jotka sitä aidosti haluavat ja joilla rahkeet riittää. Ei se pelkkä halukaan yksin ole hyvä juttu jos ei muuten pärjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Annoin hänen pitää lapsen".
Hohhoijaa. Sympatiaa en minulta saa.
KASVA AIKUISEKSI MIEHEKSI. SIIHEN KUULUU VASTUUNKANTO.
- Kolmen lapsen isä
Sekö sitä vastuun kantamista sitten on että elää väkisin sellaista elämää jota ei halua? Onko se oikein sille lapselle että hänen kanssaan joudutaan olemaan vasten tahtoa? Tuossa jos missä murenee heiltä kaikilta mielenterveys. Entä tän naisen vastuu? Hän sen lapsen halusi joten hänen vastuullaan on yrittää saada aikaiseksi mahdollisimman hyvät olosuhteet.
Vastuunkanto lähtee jo siitä, ettei rupea petipuuhiin satunnaisen "naisystävän" kanssa, jos ei ole edes miettinyt hänen mahdollisuutta tulla "vahingossa" raskaaksi.
En minäkään ollut vauvaan enkä vielä taaperoonkaan kiintynyt. Elämä tuntui sillon aivan liian raskaalta. Vauva aika oli aivan hirveää, se väsymys oli jotain sanoinkuvaamatonta.
Ajattelin kuitenkin, että kadun lopun elämääni, jos hylkään hänet. Niimpä purin hammasta ja hoidin velvollisuuteni. En pitänyt siitä, mutta hoidin silti. Vähän niinkuin työn.
Nyt kun lapsi on kouluikäinen hän on huomattavasti helpompi ja ihan mukavaa seuraakin.
N30
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo sanoikin niin tämäkin keskustelu on hyvä esimerkki siitä miten tabu tämä aihe on. Missään ei voi edes anonyymisti puhua rehellisesti kun niin monilla on joku ihme tarve lytätä ja mollata.
Jos nyt jo huomaa ettei tuo touhu ole itseä varten niin mitä nopeammin lähtee sitä parempi. Turhaa vetkutella ja vääntää hampaat irvessä vuosia jolloin kaikki tuossa kuviossa vain kärsivät.
On myöhäistä lähteä enää siinä vaiheessa, kun sulla on jo vastuu vanhemmuudesta. Se on asia, joka on vaan pakko hoitaa, vaikka ei aina huvittaiskaan.
Ei se meitä naisiakaan aina huvittais, mutta tehtävä on siinä missä työtkin jos on vanhemmaksi tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Annoin hänen pitää lapsen".
Hohhoijaa. Sympatiaa en minulta saa.
KASVA AIKUISEKSI MIEHEKSI. SIIHEN KUULUU VASTUUNKANTO.
- Kolmen lapsen isä
Sekö sitä vastuun kantamista sitten on että elää väkisin sellaista elämää jota ei halua? Onko se oikein sille lapselle että hänen kanssaan joudutaan olemaan vasten tahtoa? Tuossa jos missä murenee heiltä kaikilta mielenterveys. Entä tän naisen vastuu? Hän sen lapsen halusi joten hänen vastuullaan on yrittää saada aikaiseksi mahdollisimman hyvät olosuhteet.
Harva sikiää pyhästä hengestä. Siitä taitaa löytyä maininta ainoastaan yhdestä Jeesuksen vanhasta kirjasta.
Vierailija kirjoitti:
Kuten joku jo sanoikin niin tämäkin keskustelu on hyvä esimerkki siitä miten tabu tämä aihe on. Missään ei voi edes anonyymisti puhua rehellisesti kun niin monilla on joku ihme tarve lytätä ja mollata.
Jos nyt jo huomaa ettei tuo touhu ole itseä varten niin mitä nopeammin lähtee sitä parempi. Turhaa vetkutella ja vääntää hampaat irvessä vuosia jolloin kaikki tuossa kuviossa vain kärsivät.
Minusta tuo, että hän avautuu aiheesta ja pohtii asiaa, kertoo siitä, että hänessä on potentiaalia vanhemmaksi.
Hän ei vain suinpäin tee itsekkäitä valintoja, vaikka elämä tuntuisikin joskus raskaalta.
Ainut vastuullinen tapa välttää vanhemmuuden velvollisuudet on olla tulematta vanhemmaksi.
Kyllä lapsen voi aina hylätä ja vaikka ihan kokonaan. Jättää vaan ja lähtee.
Alue: Aihe vapaa
Eivät tuo mitään hyvää, sehän tässä on ongelma.