Tuntuu, että syömisen vähentämistä ei ikinä nähdävaihtoehtona

Vierailija kirjoitti:

Yksilön syyksi ei voi laittaa elintarviketeollisuuden tekemiä päätöksiä ja tehotuotannon aiheuttamaa ylitarjontaa saati kilpailua ravinnon halvemmasta tuotannosta. Sokeria, ravintoköyhää ruokaa koska ne ovat halvempia tuottaa.

Katse sinne oikeaan syylliseen. Teollisuus tekee sitä mikä eniten koukuttaa, jotta ostaja pysyy.

Lääketeollisuus kiittelee perästä kun saavat rahastaa sitten ylipainolla.

Itsekuri ei liity tähän millään muotoa. Ihminen ei sovellu tähän maailmaan enää.

Veli todistaa vahvasti! Reptiliaanien hallussa oleva elintarviketeollisuus on liittoutunut illuminaattien ja vapaamuurareiden hallussaolevan lääketeollisuuden kanssa lannistaakseen kaiken vastarinnan ennen kuin emoalus tulee ryöväämään maapallon luonnonvarat.

Tosi on - tietäjät tietää, mutta lampaat marssivat määkien lahtipenkkiin.

Vierailija kirjoitti:

Yksilön syyksi ei voi laittaa elintarviketeollisuuden tekemiä päätöksiä ja tehotuotannon aiheuttamaa ylitarjontaa saati kilpailua ravinnon halvemmasta tuotannosta. Sokeria, ravintoköyhää ruokaa koska ne ovat halvempia tuottaa.

Katse sinne oikeaan syylliseen. Teollisuus tekee sitä mikä eniten koukuttaa, jotta ostaja pysyy.

Lääketeollisuus kiittelee perästä kun saavat rahastaa sitten ylipainolla.

Itsekuri ei liity tähän millään muotoa. Ihminen ei sovellu tähän maailmaan enää.

Ei millään muotoa? Siis ylensyöminen on vain ja ainoastaan teollisuuden vika, eikä itsellä ole mitään osaa tai arpaa?

Milloin kaikki ajattelu on ulkoistettu muille? Milloin tämä tapahtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksilön syyksi ei voi laittaa elintarviketeollisuuden tekemiä päätöksiä ja tehotuotannon aiheuttamaa ylitarjontaa saati kilpailua ravinnon halvemmasta tuotannosta. Sokeria, ravintoköyhää ruokaa koska ne ovat halvempia tuottaa.

Katse sinne oikeaan syylliseen. Teollisuus tekee sitä mikä eniten koukuttaa, jotta ostaja pysyy.

Lääketeollisuus kiittelee perästä kun saavat rahastaa sitten ylipainolla.

Itsekuri ei liity tähän millään muotoa. Ihminen ei sovellu tähän maailmaan enää.

Ei millään muotoa? Siis ylensyöminen on vain ja ainoastaan teollisuuden vika, eikä itsellä ole mitään osaa tai arpaa?

Milloin kaikki ajattelu on ulkoistettu muille? Milloin tämä tapahtui?

Yksittäinen pieni ihminen on aina voimaton kapitalistisen riiston uhri. Vai miten se nyt menikään...

No, salaliittojen ja taustalla olevan pohjattoman pahuuden sijaan voisi ehkä miettiä sitä, että ehkä elintarviketeollisuus valmistaa juuri sitä mikä menee kaupaksi. Jos merkittävä osa ihmisitä valitsee halvat epäterveelliset tuotteet, niin teollisuus vastaa kysyntään. Tietysti joku tuottaja voi keskittyä vaikkapa vastenmielisen makuisen kuitu-itu-juures -leivän tekemiseen, mutta aika marginaaliksi toimittajaksi sellaisilla valinnoilla ajautuu.

Ihan samalla tavalla voisi ajatella, että olisiko tilanne jotenkin parempi, jos lääketeollisuus ei kehittäisi lääkkeitä periaatteessa itseaiheutettuihin terveysongelmiin. Toteaisivat vain, että kyse on pelkästä tahdonvoimasta ja toivottaisivat menestystä elintapojen muutokselle?

Tutkijalääkäri Anders Acosta jaotteli ylipainoiset neljään eri ryhmään | Mihin ryhmään sinä kuulut?

Acostan mukaan lihavuudella on olemassa vähintään neljä erilaista fenotyyppiä. Kaikille eivät toimi samat painonhallintakeinot yhtä tehokkaasti eli appelsiinin lippalakki ei sovi melonille ja toisinpäin. Lihavuuden hoidossa pitäisi entistä enemmän keskittyä yksilölliseen hoitoon. Acostan tutkimusryhmässä lihavuustyyppiä mukainen lääkehoito antoi liki kaksi kertaa tehokkaamman lopputuloksen kuin ilman lihavuustyypin huomioonottaen valittua menetelmää. Sama koskee myös elintapaohjausta ja elintapamuutoksia. Yhden koon sukkahousujen malli ei siis sovi painonhallintaan kun halutaan todellisia tuloksia. Lihavuustyyppejä on siis vähintään neljä erilaista.

1. Loputon nälkä

Tähän ryhmään kuuluva ei välttämättä napostele, mutta ryhtyessään syömään mikään ei tunnu riittävän. Buffetruokailussa saat vastinetta rahoillesi, koska jaksat syödä pitkään, hartaasti ja ennen kaikkea paljon tuntematta oloasi ähkyiseksi. 

Tämän ryhmän henkilöt tarvitsisivat tutkimuksen mukaan 62 prosenttia enemmän energiaa kuin muut, ennen kuin he kokevat tulleensa kylläisiksi. Loputtomasta nälästä kärsivään ryhmään kuuluu joka kolmas tutkittava.

2. Pysyt kylläisenä vain hetken

Tähän ryhmään kuuluessasi tulet kyllä kylläiseksi yhtä aikaan kuin paino-ongemattomatkin. Ikävä kyllä nälkä alkaa yleensä hyvin pian syömisen jälkeen. Tutkimuksessa tämän ryhmän jäsenillä mahalaukku tyhjeni 30% lyhyemmässä ajassa kuin keskimäärin. Sen vuoksi sinä naposteletkin usein ja ruokahäly on kohdallasi arkinen asia ja kiusa. Suoliston kylläisyyshormonin eritys on puutteellista, osalla jopa täysin olematonta. 

 

3. Olet tunnesyöjä 

Kuulut tähän ryhmään, mikäli jo syötävän ja juotavan kuvat, mainokset ja muut ruokavihjeet saa sinussa herkästi aikaan reaktioita. Tiedät, mitä makean- ja suolaisennälkä ovat sekä sinulla on myös erityisiä ruokia ja juomia, joita himoitset erityisesti. Voit olla keskimääräistä ahdistuneempi ja sinulla on taipumus hoitaa stressiä, iloa ja surua ruoalla ja juomalla. Lihavuuden taustoilta voi löytyä aivojen palkitsemisjärjestelmän ja syömisen sekä juomisen hedonistisen säätelyn ongelmia.

4. Aineenvaihduntaongelmat

Sinun kohdallasi pitää oikeasti paikkansa, että aineenvaihdunnassasi on vikaa ja se poikkeaa terveen aineenvaihdunnasta. Et syö erityisen paljoa ja et ole välttämättä edes yhtä nälkäinen kuin terve ja normaalipainoinen henkilö tapaa yleensä olla. Kehosi ei kuluta energiaa samaan tahtiin kuin muilla. Sinulla on keskimääräistä pienempi lihasmassa ja fyysinen aktiivisuutesi voi olla normaalia vähäisempää.

Ruumiinlämpösi voi olla matalampi kuin muilla keskimäärin. Ainoa tapa saada apua on selvittää lääketieteellisissä tutkimuksissa aineenvaihduntaongelmiesi syy ja aloittaa yleensä myös siihen lääkitys. Sekään ei saa sinun olemassaolevia kilojasi sulamaan, mutta se estää sinua lihomasta lisää. 

Vierailija kirjoitti:

Tutkijalääkäri Anders Acosta jaotteli ylipainoiset neljään eri ryhmään | Mihin ryhmään sinä kuulut?

Acostan mukaan lihavuudella on olemassa vähintään neljä erilaista fenotyyppiä. Kaikille eivät toimi samat painonhallintakeinot yhtä tehokkaasti eli appelsiinin lippalakki ei sovi melonille ja toisinpäin. Lihavuuden hoidossa pitäisi entistä enemmän keskittyä yksilölliseen hoitoon. Acostan tutkimusryhmässä lihavuustyyppiä mukainen lääkehoito antoi liki kaksi kertaa tehokkaamman lopputuloksen kuin ilman lihavuustyypin huomioonottaen valittua menetelmää. Sama koskee myös elintapaohjausta ja elintapamuutoksia. Yhden koon sukkahousujen malli ei siis sovi painonhallintaan kun halutaan todellisia tuloksia. Lihavuustyyppejä on siis vähintään neljä erilaista.

1. Loputon nälkä

Tähän ryhmään kuuluva ei välttämättä napostele, mutta ryhtyessään syömään mikään ei tunnu riittävän. Bu

Selection of Antiobesity Medications Based on Phenotypes Enchanches Weight Loss: A Pragmatic Trial in an Obesity Clinic 

https://onelibrary.wiley.com/doi/10.1002/oby.23120

Lihavuusleikkaus on viisi kertaa tehokkaampi kuin Ozempic

https://www.sciencealert.com/one-weight-loss-strategy-is-5x-more-effect…

Kokeilin saisiko elämäntapamuutoskeskustelu tuulta alleen. Kuka uskoo vielä, että syömällä oikein voisi vielä laihtua. Keskustelu - Tsemppikeskustelu elämäntapamuutokseen | Aihe vapaa | Vauva

Vierailija kirjoitti:

Tutkijalääkäri Anders Acosta jaotteli ylipainoiset neljään eri ryhmään | Mihin ryhmään sinä kuulut?

Acostan mukaan lihavuudella on olemassa vähintään neljä erilaista fenotyyppiä. Kaikille eivät toimi samat painonhallintakeinot yhtä tehokkaasti eli appelsiinin lippalakki ei sovi melonille ja toisinpäin. Lihavuuden hoidossa pitäisi entistä enemmän keskittyä yksilölliseen hoitoon. Acostan tutkimusryhmässä lihavuustyyppiä mukainen lääkehoito antoi liki kaksi kertaa tehokkaamman lopputuloksen kuin ilman lihavuustyypin huomioonottaen valittua menetelmää. Sama koskee myös elintapaohjausta ja elintapamuutoksia. Yhden koon sukkahousujen malli ei siis sovi painonhallintaan kun halutaan todellisia tuloksia. Lihavuustyyppejä on siis vähintään neljä erilaista.

1. Loputon nälkä

Tähän ryhmään kuuluva ei välttämättä napostele, mutta ryhtyessään syömään mikään ei tunnu riittävän. Bu

Näistäkin 3/4 pitäisi syödä vähemmän, eikä nuo ole kuin luokitteluita. Kuka käskee ylisyömään kulutukseen nähden? Se, että VOI syödä ei takoita, että pitää. Jos joku huomaa pystyvänsä syömään yli kilon edestä ruokaa, kyllä hänen pitäisi tietää että se on liikaa. Kylläisyyden tunne ei saisi olla vasta se merkki lopettaa, eihän kukaan hyppää kaivoon vaan siksi että voi. Kylläisyys sitä paitsi tulee usein hieman ruokailun jälkeen, kun malttaa odottaa.

Olin matkalla ylipainoiseksi - huomaisin, että BMI 25 alkaa olla todella pian käsillä. Tämä tarkoitti sitä, että nykyisellä syömisen tahdilla olisin lihonut epäterveelliselle tasolle pian, koska en taatusti liiku sen enempää jatkossa kuin nyt. Perinteinen keskivartalolihavuus alkoi näkyä. Nyt syön vähemmän kuin ennen ja olen taas normaalipainon puolella reilusti, mutta tämä on itselle tarkoittanut sitä, että pitää syödä vähemmän. Pienentänyt annoksia ja vähentänyt syömiskertoja, ja elimistö tottuu ajatukseen vähemmästä määrästä. 



Minusta olisi hassua jatkaa syömistä ja ihmetellä sitten että mistähän nämä kilot nyt oikein tulivat. Söin enemmän kuin kulutin. Onko pullaa tms ikävä? Toki, mutta syön niitä edelleen, mutten joka päivä (kuri), ja ennakoin asioita viikkotasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Olin matkalla ylipainoiseksi - huomaisin, että BMI 25 alkaa olla todella pian käsillä. Tämä tarkoitti sitä, että nykyisellä syömisen tahdilla olisin lihonut epäterveelliselle tasolle pian, koska en taatusti liiku sen enempää jatkossa kuin nyt. Perinteinen keskivartalolihavuus alkoi näkyä. Nyt syön vähemmän kuin ennen ja olen taas normaalipainon puolella reilusti, mutta tämä on itselle tarkoittanut sitä, että pitää syödä vähemmän. Pienentänyt annoksia ja vähentänyt syömiskertoja, ja elimistö tottuu ajatukseen vähemmästä määrästä. 



Minusta olisi hassua jatkaa syömistä ja ihmetellä sitten että mistähän nämä kilot nyt oikein tulivat. Söin enemmän kuin kulutin. Onko pullaa tms ikävä? Toki, mutta syön niitä edelleen, mutten joka päivä (kuri), ja ennakoin asioita viikkotasolla. 

Onnittelut saavutuksestasi - noinhan se tietysti pitäisi normaalisti hoitaa.

Kaikki vain eivät jaksa. Itsellä huono stressinhallinta asentaa haasteita - kun on kunnon stressi päällä, syömisien ajatteleminen - saati tietoinen rajoittaminen - ei paljoa jaksa kiinnostaa vaan ruokavalio ajautuu helposti retuperälle. Lisäksi taanoinen pitkään jatkunut masennus- ja ahdistujakso aiheutti välillä suoranaista ahmimista ja sitä kautta jyrkän painonnousun. Asiat alkavat toki olla paremmin järjestyksessä ja paino oli sentään vakiintunut jatkuvan nousun sijaan. Kuitenkin ajoittaiset stressaavat ajanjaksot tekivät pysyvät elintapamuutokset ja kestävän painonpudotuksen käytännössä turhan haastaviksi.

Asiaa ei tietenkään auta vääristynyt kehonkuva (kiitos mutsi ja kouluterveydenhuolto) - tunsin itseni aikoinaan lihavaksi normaalipainoisenakin ja tuntuu edelleenkin etten jotenkin huomaa muutoksia painossani muuten kuin vaa'an avulla - tällä hetkellä Ozampicin avulla paino on pudonnut jo 20 kg eikä se tunnu tuntuvan missään.

En suostu häpeämään laihdutuslääkkeen käyttöä, koska siitä on selvästi apua - ja olen valmis käyttämään sitä vaikka loppuelämän, jos tarve vaatii. Tavoite toki on, että tavoitepainon saavutettuani rutiinit olisivat niin hyvät, että lääkkeestä voisi vähitellen luopua.

Olen päässyt laihdutuslääkkeen avulla juuri ja juuri normaalipainon rajoihin (BMI 24,6). Lääkettä on onneksi vielä muutamaksi viikoksi, ja harkitsen kuurin jatkamista.

Lääkkeen avulla olen onnistunut vähentämään ratkaisevasti ravinnon määrää. Syömällä vähemmän laihtuu.

Kun katsoo peiliin, on tälläkin painoindeksillä vyötäröllä vielä aika reilusti ylimääräistä. Todelliseen alipainoon olisi matkaa vielä parikymmentä kiloa. En toki sinne tähtääkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijalääkäri Anders Acosta jaotteli ylipainoiset neljään eri ryhmään | Mihin ryhmään sinä kuulut?

Acostan mukaan lihavuudella on olemassa vähintään neljä erilaista fenotyyppiä. Kaikille eivät toimi samat painonhallintakeinot yhtä tehokkaasti eli appelsiinin lippalakki ei sovi melonille ja toisinpäin. Lihavuuden hoidossa pitäisi entistä enemmän keskittyä yksilölliseen hoitoon. Acostan tutkimusryhmässä lihavuustyyppiä mukainen lääkehoito antoi liki kaksi kertaa tehokkaamman lopputuloksen kuin ilman lihavuustyypin huomioonottaen valittua menetelmää. Sama koskee myös elintapaohjausta ja elintapamuutoksia. Yhden koon sukkahousujen malli ei siis sovi painonhallintaan kun halutaan todellisia tuloksia. Lihavuustyyppejä on siis vähintään neljä erilaista.

1. Loputon nälkä

Tähän ryhmään kuuluva ei välttämättä napostele, mutta ryhtye

Nälkä syntyy aivoissa, kylläisyys syntyy aivoissa kun ne tuntevat mahalaukun riittävän venymisen ja suolistohormonit alkavat toimia sopivan ruoan ansiosta lähettäen viestin aivoille. Tässäkin aivojen ja suoliston akseli toimii saumattomasti. Suolistohormonit kiittävät kevyestä proteiinista, kuidusta ja hyvälaatuisesta rasvasta. Vihreitä kuulia voi syödä vaikka kilon saavuttamatta useamman tunnin kylläisyyttä, koska niissä ei ole proteiinia eikä kuitua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutkijalääkäri Anders Acosta jaotteli ylipainoiset neljään eri ryhmään | Mihin ryhmään sinä kuulut?

Acostan mukaan lihavuudella on olemassa vähintään neljä erilaista fenotyyppiä. Kaikille eivät toimi samat painonhallintakeinot yhtä tehokkaasti eli appelsiinin lippalakki ei sovi melonille ja toisinpäin. Lihavuuden hoidossa pitäisi entistä enemmän keskittyä yksilölliseen hoitoon. Acostan tutkimusryhmässä lihavuustyyppiä mukainen lääkehoito antoi liki kaksi kertaa tehokkaamman lopputuloksen kuin ilman lihavuustyypin huomioonottaen valittua menetelmää. Sama koskee myös elintapaohjausta ja elintapamuutoksia. Yhden koon sukkahousujen malli ei siis sovi painonhallintaan kun halutaan todellisia tuloksia. Lihavuustyyppejä on siis vähintään neljä erilaista.

1. Loputon nälkä

Tähän ryhmää

Nälkä syntyy aivoissa, kylläisyys syntyy aivoissa kun ne tuntevat mahalaukun riittävän venymisen ja suolistohormonit alkavat toimia sopivan ruoan ansiosta lähettäen viestin aivoille. Tässäkin aivojen ja suoliston akseli toimii saumattomasti. Suolistohormonit kiittävät kevyestä proteiinista, kuidusta ja hyvälaatuisesta rasvasta. Vihreitä kuulia voi syödä vaikka kilon saavuttamatta useamman tunnin kylläisyyttä, koska niissä ei ole proteiinia eikä kuitua. 

 

Aivoissa on myös tietoisuus omasta ylipainosta. Aivoista lähtee käsky olla syömättä, vaikka keho sanoisi mitä. Aivoja voi myös käyttää fiksuun painonhallintaan, joka tähtää terveellisempään elämään.

Monet ylipainoiset, jotka laihduttavat välillä ja lihovat sitten takaisin, kertovat syyksi, että ensin laihduttaminen sujui, mutta sitten tuli milloin mitäkin harmia ja piti alkaa taas ylensyömään. Tapaukset kuulostavat ihan normaaliin elämään kuuluvilta vastoinkäymisiltä. Ei niitä voi vältää, pitää vain selviytyä. Siedetäänkö harmeja kavennetun vatsalaukun kanssa paremmin vai onko sekin operaatio tuomittu epäonnistumaan? 

Aihetta liippaava artikkeli, josta osa varmasti pahoittaa mielensä, koska Jethro :) Kannattaa lukea juttu.



Eli, vähensi syömistä ja kas kumma laihtui: https://www.is.fi/viihde/art-2000011555767.html



"Ainut tapa laihtua on täsmälleen se, millä se on tullutkin. Eli lopeta se helvetin syöminen."

"Ihmisillä on stressiä ja työt vie elämässä. Ei mieti mitä syö ja liikkuminen jää ja muuta vastaavaa. Jethron mielestä tämä selitys on helpoin tapa valehdella itselles."

Ylipaino ei muutu normaalipainoksi laihduttamalla normaalipainoiseksi ja sitten jatkamalla entiseen vanhaan tapaan. Uuden normaalin tulisi olla ne pienemmät ruoka-annokset. Jos tämä ei vaadi juuri sitä itsekuria, niin mikään ei. Aina voi vedota mutku.

Vierailija kirjoitti:

Monet ylipainoiset, jotka laihduttavat välillä ja lihovat sitten takaisin, kertovat syyksi, että ensin laihduttaminen sujui, mutta sitten tuli milloin mitäkin harmia ja piti alkaa taas ylensyömään. Tapaukset kuulostavat ihan normaaliin elämään kuuluvilta vastoinkäymisiltä. Ei niitä voi vältää, pitää vain selviytyä. Siedetäänkö harmeja kavennetun vatsalaukun kanssa paremmin vai onko sekin operaatio tuomittu epäonnistumaan? 

Ihmiset reagoivat vastoinkäymisiin eri tavoilla ja ongelmiahan siitä tietysti tulee, jos reaktiot ovat epäterveellisiä ja jopa ongelmia pahentavia. Juurtuneista tavoista on varsin haastavaa poisoppia ja vakiinnuttaa uusia terveelisempiä tapoja tilalle - varsinkin jos se kuuluisa tahdonvoima on vastoinkäymisten vuoksi nollassa.

Joku lihavuusleikkauksessa käynyt voi varmaankin kertoa omistakokemuksistaan, mutta ainakin minulla Ozempic estää varsin tehokkaasti repsahdukset stressin noustessa sietorajan yli. Usein huonossa tilanteessa ei tee edes mieli sortua mässäilyyn ja kun taanoin sorruin olueen ja pizzaan, niin seuraukset olivat sellaiset, ettei kyllä toista kertaa käy edes ajatuksissa - tunteja jatkunut ähky, yökötys ja rasvainen närästys olivat opiksi.

Sellainen ajatus tässä ainakin itsellä on, että, kun epäterveellisellä ruualla mässäilystä ja alkoholista ei ole "apua" vastoinkäymisiin, niin pakkohan tässä on oppia järkevämpiä keinoja tilanteiden hallintaan. Onhan tässä jo huomannut se, että muutenkin pärjää - ja ihan ilman sitä suurta tahdonvoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Aihetta liippaava artikkeli, josta osa varmasti pahoittaa mielensä, koska Jethro :) Kannattaa lukea juttu.



Eli, vähensi syömistä ja kas kumma laihtui: https://www.is.fi/viihde/art-2000011555767.html



"Ainut tapa laihtua on täsmälleen se, millä se on tullutkin. Eli lopeta se helvetin syöminen."

"Ihmisillä on stressiä ja työt vie elämässä. Ei mieti mitä syö ja liikkuminen jää ja muuta vastaavaa. Jethron mielestä tämä selitys on helpoin tapa valehdella itselles."

Onhan se Jethro ennenkin laihtunut, ja sitten taas lihonnut. Katsotaan missä kunnossa mies on viiden vuoden päästä ja puhutaan onnistumisesta vasta sitten. Veikkaan kyllä, että Jethronkin salaisuus on Ozempic.

Ihmiset hoitaa eri tavoin ahdistusta ja pahaa oloa. Osaa käyttää alkoholia ja osa huumeita. Osa taas hoitaa ne syömällä. Syömällä hoitaminen on hankalin hoidettava, kun monelle on annettu jo taaperona karkki tai pulla käteen, jos on ollut paha mieli. Ylipaino myös näkyy ulkopuoliselle helposti, alkoholia ja huumeita saa vetää vuosia ennen kuin kukaan huomaa mitään. Koko elämän ajan olleita tapoja on vaikea muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hoitaa eri tavoin ahdistusta ja pahaa oloa. Osaa käyttää alkoholia ja osa huumeita. Osa taas hoitaa ne syömällä. Syömällä hoitaminen on hankalin hoidettava, kun monelle on annettu jo taaperona karkki tai pulla käteen, jos on ollut paha mieli. Ylipaino myös näkyy ulkopuoliselle helposti, alkoholia ja huumeita saa vetää vuosia ennen kuin kukaan huomaa mitään. Koko elämän ajan olleita tapoja on vaikea muuttaa.

Vaikeaa joo, mutta tässäkin pieni sisukkuus auttaisi monia - ei kaikkia, mutta monia. Monilta kuullut, että syömisen vähentäminen on kuin juoksuharrastuksen aloitus - ekat viikot on ihan hirveitä, mutta sitten siiten tottuu ja alkaa sujua hyvin. Samaa voisi moni kokeilla - muutamia viikkoja pienemmällä ruokamäärällä voi jo helpottaa osaa ylipainosta kärisiviä. Suomalainen sisu ei tosin taida olla enää samalla tasolla kuin talvisodan aikaan. Silloin vastassa oli jotain ihan muuta kuin voisilmäpulla.