Kun kaveri palaa erottuaan toistuvasti satuttavaan ihmissuhteeseen. Missä menee raja auttamisen kanssa?

Eli paras on olla paapomatta ja ymmärtämättä näitä uhreja?

Tajutkaa jo v*mmaiset että ihmissuhteet eivät tarkoita vaan romanttisia suhteita.

Sillä tarkoitetaan kaikkia ihmisten välisiä suhteita myös EI romanttisia tajutkaa jo.

Tuossa.

Olen sivustakatsojana samankaltaisessa tilanteessa.

Yksi lähimmistä ystävistäni on suhteessa naisen kanssa, joka on aivan täysi psykopaatti: nainen käyttää henkistä väkivaltaa, manipuloi, varastaa rahaa, valehtelee, pettää lupauksiaan ja nöyryyttää tahallaan. Mutta ystäväni palaa kerta toisensa jälkeen hänen luokseen, samaan aikaan valittaen minulle miten huonosti tämä nainen kohtelee häntä! 

Minulla on kärsivällisyys täysin loppu, ja olen sanomaan ihan suoraan ystävälleni, että hän itse aiheuttaa itselleen tämän kärsimyksen, kun ei lähde suhteesta. 

väkivaltainen ja narsistinen suhde sairastuttaa  ja addiktoi aivot jännitykseen. siksi ero vaikeaa,aivot addiktoituu jännitykseen ja pelkoon.se sykli on myös uhrin toiminnassa.

siksi pitää katkoa heti huono ihmissuhde ja esim.turvakodissa pitää pysyä kunnes aivot rauhoittuu ja tottuu normaali arkeen.

olen empaattinen uhreja kohtaan mutta pitää myös itse toimia ja pyrkiä parempaan se ei ole ystävien asia vaan oman itsen asia.

tuki ammattilaiselta  ja etäisyys trauman aiheuttajaan. terapia on myös sitä että yrittää itse parantua ja parantaa omaa elämää.

väkivaltaan ja narsismiin tottunut voi pitää normaalia ihmistä ja miestä"tylsänä" koska aivot addiktoitunu "jännitykseen"eli tämä addiktio pitää katkaista. kun se onnistuu myös normaali hyvä mies ja elämä tuntuu hyvältä ja kivalta.

nosto

Vierailija kirjoitti:

Onko tämmöiset takaisin menevät naiset poikkeuksellisen höynäytettävissä olevia siis? Sinisilmäisiä ja hyväuskoisia? Uskovat miehen rakkauspommituksen kuinka nyt kaikki muuttuu paremmaksi ja mieskin tulee käyttäytymään hyvin. Ja ei mene kuin muutama kuukausi ja taas paska osuu tuulettimeen.

Olen "eronnut" mieheni kanssa kymmeniä kertoja ja muutamassa päivässä ollaan päätetty että ei erotakaan. En edes muista montako kertaa jätetty eropaperit. Kaksi kertaa ollaan erottu "oikeasti" ja siis muutettu erillemme. Eka kerralla ero kesti 4 viikkoa, toisella kertaa puoli vuotta. Taustalla henkistä ja fyysistä väkivaltaa, sairaalloista mustasukkaisuutta ym. 

En hyväksynyt tuota mutta tosi kauan jaksoin odottaa sitä muutosta. Muutosta joka tosi hitaasti tuli, mutta tuli kuitenkin. 

Nykyinen suhteemme on täysin erilainen kuin aiempi, sairas suhteemme.

Siinä vaiheessa, kun palaa ensimmäisen "eron" jälkeen takaisin. Silloin on kaikki kortit katsottu ja hän tekee itse oman valintansa täysin tietoisena siitä, mitä on tulossa. Yleensä puoliso vaatii silloin katkaisemaan välit kavereihin, jotka ovat yrittäneet auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Eli paras on olla paapomatta ja ymmärtämättä näitä uhreja?

Kyllä! Ehkä he siinä vaiheessa havahtuvat huomaamaan, että ei enää voi seilata edes takaisin parkumassa tukijoukkojen sylissä vaan joutuu itse tekemään lopullisen ratkaisun.

Vierailija kirjoitti:

Eli olette sitä mieltä, että kaveri, joka jättää miestänsä vähän väliä ja sitten menee takaisin, niin ei tarvitse minkäänlaista tukea teiltä siinä kohtaa, kun on jättänyt miehensä?

Et tainnut ymmärtää ongelmaa. On todella rasittavaa yrittää auttaa kerta toisensa jälkeen, kun itselle ei tule muuta kuin  harmia.

Eihän ne kaverit OIKEASTI jätä sitä miestä/vaimoa. Tukea ovat yleensä saaneet ainakin ensimmäisellä kerralla. On hommattu riskit miehet hakemaan tavarat, järjestetty asumista ja elämistä, mutta hups vaan, kaikki olikin turhaa. Ei sitä samaa manööveriä kovin monta kertaa jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Minäkään ei ole kertonut parisuhteen ongelmista kenellekään. Toki ongelmat ovat moniin muihin verrattuna pieniä, henkistä yhteyttä ei ole ja uhteinen aika on vähäistä. Eli koen olevani suhteessa yksin. Eroja on ollut monia, eikä mikään ole muuttunut. Kuitenkin pelkään olla kokonaan yksin.

En halua olla raskas ihminen, joten en puhu  asiasta mitään. Toki eroista ovat muut olleet tietoisia. 

Pelkäät olla kotona yksin. Elät siis mieluummin yhdessä ikävän ihmisen kanssa, jota sinun ei kuitenkaan tarvitse pelätä. Paljon ikävämpiä ovat ne kaverit, joitten kumppani on oikeasti väkivaltainen tai muuten vaarallinen. Silloin ei siinä pelkkä kuunteleminen riitä, vaan on oltava varautunut majoittamaan kaveri silloin, kun  hän joutuu pakenemaan paljain jaloin pakkaseen.

Mulla oli tollanen kaveri, kuuntelin vuosia vuodatukset eroista, kunnes yhtäkkiä asiat selvitettiin ja mies ymmärsi mistä kiikasti ja lupasi  käyttäytyä eri tavalla. No, jollain ihmeellä viimein erosivat oikeasti, nainen löysi uuden miehen ja unohti mut kokonaan. Olin vain pahan olon oksennusämpäri hänelle. 

Up

No, joskus se suhde voi oikeasti parantua. Tiedän kokemuksesta, sekä omasta että kaveripiiristä.

Vierailija kirjoitti:

No, joskus se suhde voi oikeasti parantua. Tiedän kokemuksesta, sekä omasta että kaveripiiristä.

Totta. Harvinaista ehkä, ja varsinkin jos ei molemmat sitoudu ongelmien ylittämiseen. Mutta onnistuu jos molemmat sitä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, joskus se suhde voi oikeasti parantua. Tiedän kokemuksesta, sekä omasta että kaveripiiristä.

Totta. Harvinaista ehkä, ja varsinkin jos ei molemmat sitoudu ongelmien ylittämiseen. Mutta onnistuu jos molemmat sitä haluaa.

Narsistinen ihminen inhoaa ja kammoksuu työn tekemistä parisuhteen vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Läheisriippuvuus sattuu niin paljon, tuska on niin hirveä, ero tuntuu kuolemalta. Ei auta mitään että tietää mitä pitäisi tehdä. Lähtemistä ei estä ekonomia tai käytännön asiat, vaan sisäinen tuska joka tekee elämästä helvetin.

Elämässä tulee varmasti ihan jokaiselle kovia paikkoja, jotka aiheuttavat myös raskaita tunnekokemuksia. Toiset meistä kokevat tunteet toisia voimakkaammin, se on totta. Esim. eroa tai läheisen kuolemaa tms. isoa muutosta harva tuskin kokee kovin kevyesti ja ne tuntuu tunnepuolella myös raskaasti. Jos tunnekuormasta, ahdistuksesta yms. ei selviä yksin, silloin siihen tulee hakea ammattilaisen apua.

Tunne yleensä helpottaa ja menee kyllä ajan kanssa ohi, ainakin helpottaa. Mutta jokaisen pitäisi se prosessi käydä kunnolla läpi. Aikaa se vie ja työtäkin vaatii. Yleisesti tunnepuolen prosessin etenkin ongelmaisen sellaisen olisi sellaiseen itsensä yhä uudelleen altistavan etenkin todellakin syytä selvittää.

Eihän ratkaisu voi olla se, että koska joku asia tuntuu hankalalta tai tunne vaikealta ja ahdistavalta, niin ihminen hakeutuu yhä uudestaan sinne, mistä se paha aiheutuu sen vuoksi. Tai perusteluna olla se, että minä nyt vaan olen tällainen, ja toistaa samaa virhettä yhä uudestaan. Se on kierre, joka pitää katkaista ihan itse. Ei kukaan muu sitä voi tehdä puolesta. Jos se ei onnistu itseltä ja yksin, niin sitten kannattaa ottaa ammattilainen avuksi.

Tekosyiden etsiminen tai uhrin asemaan vetäytyminen on usein helpompaa tietenkin, koska vaatiihan se itseltä monenlaista muutosta, että ongelmaiset mallinsa saa muutettua terveemmiksi. Mutta kannattaa pitkässä juoksussa ehdottomasti, koska elämä kyllä sen myötä muuttuu huomattavasti helpommaksi ja paremmaksi, kun terveet rajat ja käytösmallit löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei voi näitä naisia auttaa. Ei edes terapeutti. Ei auta, että näille naisille puhuu satoja tunteja järkeä, se on hukkaan heitettyä aikaa.

Pitää tapahtua niin paljon pahaa, että pikku hiljaa tunteet kuolevat ja kun ne ovat kuolleet, sitten on helpompi lähteä. Mutta sekin vaatii sen, että todella haluaa lähteä. Monethan tyytyvät ihan paskoihinkin suhteisiin, koska ovat läheisriippuvaisia eivätkä osaa olla yksin.

Ja pahimmillaan mukana on lapset, jotka joutuvat toistuvasti ongelmaisen vanhemman vuoksi mukaan tuohon kaikkeen. Seuraamaan ja ahdistumaan toistuvasti vanhempansa holtitonta parisuhdedraamaa, pelkäämään ja ahdistumaan tämän takia. Ja oppivat pahimmillaan samanlaisen sairaan ja satuttavan parisuhteen hyväksymisen mallin. 

Vanhemmasta jonka pitäisi toimia mallina ja turvallisena aikuisena lapsilleen tulee autettava ja kannateltava, osat täysin väärin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, joskus se suhde voi oikeasti parantua. Tiedän kokemuksesta, sekä omasta että kaveripiiristä.

Totta. Harvinaista ehkä, ja varsinkin jos ei molemmat sitoudu ongelmien ylittämiseen. Mutta onnistuu jos molemmat sitä haluaa.

Narsistinen ihminen inhoaa ja kammoksuu työn tekemistä parisuhteen vuoksi.

Kaikki ihmiset eivät ole narsisteja.

Ei sinulla edes ole oikeaa kaveria jos kaveri pitää yhteyttä vain silloin kun hänellä menee huonosti. "Kaverisi" vain hyväksikäyttää sinua. Teidän kaveruus loppuisi heti jos hän löytäisi hyvän parisuhteen. Miksi siis et lopeta tuota hyväksikäyttösuhdetta vaan roikut siinä kiinni. Tavallaan sinä olet kaverisi kanssa samantyyppisessä suhteessa kun kaverisi on miehensä kanssa. Suhde ei ole sitä mitä itse tarvitsee mutta jostain syystä siitä ei osaa päästää irti.