Kun kaveri palaa erottuaan toistuvasti satuttavaan ihmissuhteeseen. Missä menee raja auttamisen kanssa?

Itsekin vierestä tällaista tilannetta seuranneena en voi ajatella tuollaisesta suhteesta enää mitään positiivista. Ovat nyt jo vuosikymmenen säätäneet on/off tyylisesti. Huomaan toisen osapuolen olevan taas ns. lepyttely vaiheessa/toisen kalastelu vaiheessa. Tekisi mieli sanoa suoraan, että erotkaa jo lopullisesti! Suhteenne ei ole kummallekaan hyväksi. Nyt on aika erota ja tehdä loppu tuosta. Edes taloustilanne ei ole järkevä syy jatkaa tuollaista suhdetta.

nosto

upup

Miksi uppaat paskaa? Eikö 10 sivussa ole tullut selväksi että oike vaihtoehto on ero ja kaverina välit poikki?

Vierailija kirjoitti:

Näissä keskusteluissa, vouhkaamisessa, unohtuu yleensä aina se, ettei ne kaverit koskaan tiedä kaikkea, mitä asiaan liittyy. Tietävät vain sen mitä heille kerrotaan ja tekevät omat päätelmänsä sen perusteella. Yleensä mustavalkoisesti ja usein ylireagoiden.

Lisäksi eivät yleensä tajua että harva suhde on pelkästään p aska. Yleensä on niitä hyviäkin asioita, hyviä aikoja. Ne merkitsevät parisuhteessa olevalle paljon, mutta eivät ulkopuoliselle kaverille yhtään mitään. Siksi kaverit näkevät vain pelkkää p askaa eivätkä välttämättä ole lainkaan realistisia. 

Vielä kun tähän lisätään ihmisten erilaiset ajatukset asioista, niin avot. Toisessa suhteessa voi olla täysin normaalia että vaikka omista menoista kysytään puolison mielipidettä, ja toisen mielipide myös painaa. Ulkopuolisen mielestä se voi olla ihan hirveää rajoittamista, ja hän huutaa red flagia ja hälytysvilkkuja ja hui hirveää, koska ei itse i

Se on ihan oma valinta että kantaa suhteestaan kavereille vaan paskaa ja nauttii kerman ja sokerin itse. 

Jos haluat elää väkivaltaisessa suhteessa niin elä ja kanna vastuu siitä itse. Älä ota turhia riskeja tai oleta kavereidesi siivoavan sitä paskaa mitä vuodesta toiseen heidän kuppiinsa kannat. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi uppaat paskaa?

:D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole oikea ystävä.Ei kukaan ystävänä voi sanoa noin.Toi on julmaa ja ihan kiristämistä ja käytät valtaa väärin.Ei rakkaus asioissa kukaan toimi miten kaverit käskee/neuvoo.Neuvoja on helppo antaa aina mutta kyllä Sydän sanoo.Kaikkihan oli jumalattoman helppoa kun oltais"aijaa ok mä teen näin.Oot ystävänä ihan paska ja anteeksipyynnön hänelle velkaa.Eiole sinun asia.

Taidat olla vielä aika nuori ja kokemuksen tuomaa ymmärrystä ei vielä ole. Moni parisuhde on julma, tavalla tai toisella väkivaltainen tai muuten vääristynyt. Kyllä se usein käy raskaaksi myös läheisille, jotka koittavat toistuvasti auttaa parisuhteessa kaltoinkohdeltua ja hän myös sen vuoksi tarvii paljon apua ja tukea.

Onhan se raastavaa läheisillekin, että siitä huolimatta ihminen palaa toistuvasti siihen samaan monin tavoin pahaa aiheuttavaan. Jokainen aikuinen tekee omat ratkaisunsa totta kai. E

Ei tuollainen kuvaamasi suhde mikään "parisuhde" ole, vaan hyväksikäyttösuhde jossa toisella osapuolella on vain välinearvoa.

 

Vierailija kirjoitti:

Itsekin vierestä tällaista tilannetta seuranneena en voi ajatella tuollaisesta suhteesta enää mitään positiivista. Ovat nyt jo vuosikymmenen säätäneet on/off tyylisesti. Huomaan toisen osapuolen olevan taas ns. lepyttely vaiheessa/toisen kalastelu vaiheessa. Tekisi mieli sanoa suoraan, että erotkaa jo lopullisesti! Suhteenne ei ole kummallekaan hyväksi. Nyt on aika erota ja tehdä loppu tuosta. Edes taloustilanne ei ole järkevä syy jatkaa tuollaista suhdetta.

Sama täällä seurannut ja useita tuollaisia on/off suhteita, pahimmillaan jompikumpi osapuoli tullut mun luokse "karkuun" Riitoja yms shittiä ja se kaikki on kaadettu mun eli ulkopuolisen niskaan. 

Tämä on vähän hämmentävä keskustelu, kun ei mitenkään käsitellä, että mitä tämä tukeminen, kuunteleminen, auttaminen, olkapään tarjoaminen ystävältä oikeasti on ollut. Omalta kohdalta voin ainakin sanoa, että ystäviä vaihtamalla pääsee helpommin eroon vahingollisesta parisuhteestakin.

Ihan varmasti silloiset ystäväni ovat ajatelleet tukevansa, kuuntelevansa ja auttavansa, mutta minulle se näyttäytyi lähinnä sellaisena säälivänä ja uteliaana jutusteluna. Mitään kuulumisia ei kyselty jos ei samalla haluttu puhua myös omasta parisuhteesta. Sitten kun suhteessa menee paremmin, ei yleensä halua olla tekemisissä niiden ystävien kanssa, jotka eivät muutenkaan tunnu tekevän itselle hyvää. Mutta kun tulee äärimmäinen hätä, sitä yrittää kurottaa edes jonnekin. Ja sieltä sitten saa sellaisen ylemmyydentuntoisen olkapään, joka vahvistaa vain omaa tunnetta, että on niin typerä ja surkea ihminen, ettei parempaa parisuhdetta ansaitsekaan. 

Jos ap:lle käy niin, että kun ystävä lopettaa suhteen, hän ei enää kuule ap:sta, syy on luultavasti se, että ystävä on löytänyt toisenlaisia ystäviä, jotka ovat auttaneet ulos ja kohti onnellista elämää. 

Ketju on täynnä niitä ihmisiä joilla on kova tarve päättää ja tehdä ratkaisuja TOISTEN parisuhteista. He "tietävät" milloin suhde on huono ja "tietävät" ettei se tuosta muutu, vaan nyt on erottava!!!! Piste.

Ja jos ei heitä totella, niin alkaa kiukuttelu. Näkyy ketjussakin ja valitettavasti niille "ystäville".

Oikea ystävä kuuntelee ja tukee parisuhdeongelmissa olevaa ystävää ystävän omissa ratkaisuissa. Ei jyrää ystävän yli ja päätä että nyt kyllä lähdet tuosta suhteesta ja heti. Ihmekös se, että näiden jyrääjien ystävät palaavat suhteeseen. 

Hmm. Mun anoppi.... jostain syystä se ei nuorempana osannut olla yhtään yksin. Se oli tuollaisessa suhteessa. Soitteli aina pojalleen, että tulisi kantamaan "Erkin" pihalle tms. "Erkki" ryyppäsi ja hyppäsi vieraissa naisissa. No ei menty. Samaan aikaa kun suhde "Erkkiin" oli katkolla, anopilla oli heti uuden haku päällä.  Neljännen kerran, kun oltiin autettua anoppia etsimään itselleen asunto ja muuttamaan pois, tuli kahden kuukauden päästä soitto että tuletteko käymään, tässä "Erkin" kanssa kakkua syödään.....

Ei menty. Mieheni räjähti ja sanoi, että jos toi sun suhde "Erkin" kanssa taas jatkuu, niin se on kuule sillä lailla että turha tulla lastenlapsia katsomaan, hän ei niitä anna tuollaisen tyypin lähellekään yökylään eikä muutakaan. Että nyt mulle riittää. Valitset joko "Erkin" tai sun lastenlapset. Meidän yhteydenpito loppu nyt!

Anoppi yritti sitten mulle  porata että kuinka se "Mika" nyt tuolla lailla määräilee hänen elämäänsä, minä sanoin suoraan että "kyllä kuule mullekin riittää. Että etkö itse näe että tämä suhde ei ole sulle hyvästä,  äläkä soittele mulle enää näitä puheluita, en jaksa minäkään. Heitä se renttu ulos ja ole ittekses jonkun aikaa. Eikä niiden muidenkaan äijien kanssa tarvitse yhteen muuttaa, kun ei ole lapsiakaan, pidä oma kämppäs. Soittele kun olet tullut järkiisi". Meni vuosi ja anoppi tuli järkiinsä. Mun mies ei vastannut äitinsä puheluihin ollenkaan vuoteen ja kyllä minäkin radiohiljaisuutta pidin. 

Anoppi oli pari vuotta itsekseen ja löysi sitten uuden ihmisen. Ollaan tavattu anopin uusi miesystävä monta kertaa, kiva ja tolkun ihminen. 

Minä sanoisin ystävällesi suoraan, että "soittele sitten, kun järki on kasvanut päähäsi ja olet tuosta ihmisestä eroon päässyt, mulla on energiat loppu tähän vuoristorataan. En halua kuulla enää sanaakaan tästä parisuhteesta. En jaksa olla sun suhdeterapeuttisi vuodesta toiseen, käy voimille."

Sun pitää ajatella omaakin mielenterveyttäsi. 

Tuntemallani naisella on vaikeita mt ongelmia, hän pysyy yhdessä miesystävänsä kanssa vaikka suhde on vähintäänkin myrskyinen. Valehtelu jatkuu, suhde toimii ja siniset valot vilkkuvat harva se päivä. Tilastoihin tulee kuukaudessa runsaasti merkintöjä lähisuhdeväkivallasta ja lähisuhdeväkivallan tutkijat pysyvät täystyöllistettyinä. Ikiliikkuja toimii.

Joo, ja jotkut tuntuvat etsivän seuraukseen ihmisiä, joilla menee huonosti. He tarvitsevat tällaisia ystäviä tunteakseen itse olonsa pätevämmiksi ja onnistuneemmaksi elämässä. Tällaista ihmistä ei ensin välttämättä tunnista, vaan luulet löytäneesi uuden ystävän. Tämä toinen onkin kuitenkin nähnyt sinusta jotain, mitä et ole itse huomannut: että olet vähän kynnysmatto, ehkä kiusattu, vaikeissa parisuhteissa, kamppailet itseluottamuksen kanssa. 

Alkaa groomausvaihe, jolloin puolin ja toisin kerrotaan asioita. Jotenkin kuitenkin se toisen parisuhde tai elämä on aina parempi, vaikka kaikenlaisesta miehen tekemästä pienestä valitetaan koko ajan tai päivitellään työkavereita ja vastoinkäymisiä. Omat saavutuksesi jäävät vähän ohitetuksi.

Sitten kun alat todella joutua vaikeuksiin muissa ihmissuhteissa, tukeudut tähän ystävään, mutta alat huomata, että hänellä onkin yllättävän vähän kärsivällisyyttä kuunnella, yllättävän paljon halua vihjailla rivien välissä, miten et ole kovin fiksu, halua tarjota erilaisia almuja surkeaan tilanteeseesi niin että sinulle kyllä kerrotaan miten paljon energiaa se häneltä vie ja pitää aina muistaa 50/50 puhua myös hänen asioistaan riippumatta siitä miten pieniä ne olisivat. 

Siinä olet sitten gaslightattuna pahimmillaan sekä parisuhteessa että ystävyyssuhteessa, jonka luulit muodostavan osa tukiverkkoasi elämässä. Ja ystävyyssuhde vain pahenee, kun toinen työstää jotain omaa lapsuudentraumaansa, jossa sisko tai veli oli parempi ja siihen pitää nyt hankkia hyvitystä ja kostaa vaillejäädyt päähäntaputukset tälle asiaan mitenkään liittymättömälle kynnysmattoihmiselle, joka olisi pärjännyt paremmin ilman sinua. Voin sanoa ettei ole yksi tai kaksi keski-ikäistä naista, jotka työstelee sisarussuhteitaan ystävyyssuhteissaan.

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä niitä ihmisiä joilla on kova tarve päättää ja tehdä ratkaisuja TOISTEN parisuhteista. He "tietävät" milloin suhde on huono ja "tietävät" ettei se tuosta muutu, vaan nyt on erottava!!!! Piste.

Ja jos ei heitä totella, niin alkaa kiukuttelu. Näkyy ketjussakin ja valitettavasti niille "ystäville".

Oikea ystävä kuuntelee ja tukee parisuhdeongelmissa olevaa ystävää ystävän omissa ratkaisuissa. Ei jyrää ystävän yli ja päätä että nyt kyllä lähdet tuosta suhteesta ja heti. Ihmekös se, että näiden jyrääjien ystävät palaavat suhteeseen. 

No onko tuokaan oikein että kaadetaan kaikki paska kuukaudesta ja vuodesta toiseen sen ystävän niskaan? Eikö toi parisuhteessa oleva osaa tehdä omia päätöksiä? Vai ystäväkö pakottaa olemaan suhteessa joka ei toimi? 

Mun ex-ystävä ei pitänyt yhteyksiä minuun paitsi silloin kun tuli taas ero, tämä siis alkoi uuden miehen myötä. Sitä ennen melkein päivittäin.  Lopulta sanoin hänelle että meidän ei tarvitse lähetellä ns pakollidia viestejä koska eihän tässä mistään ystävyydestä ole pitkään aikaan ollut enää kysymys ja että sopiiko hänelle. No se sopi ja nyt ei olla pariin vuoteen oltu yhteyksissä, vaikka molemmat sanoi että jos tarvitsee apua jne niin saa ottaa. Kumpikaan ei ole nähnyt tarvetta, onneksi minulla muitakin ystäviä on. Minulta hävisi hirveä painolasti harteilta ja en kadu yhtään, päinvastoin. En ole varma onko hän vielä miehen kanssa, mutta miehen pettäminen ja kaikki muu epäkunnioittava käytös ainakin jatkui. Tinderistä löytyy jos ei tänään niin kohta varmaan taas. Muut kaverit piireissäni jotka tuntevat meidät molemmat ovat järkyttyneitä että 40 vuoden ystävyys saattoi loppua noin vaan. Suosittelen jotain tämän tapaista koska minulle tuli niin kevyt olo etten enää ole osa-aikainen yrjöämpäri.

Joskus oli sellainen ystävä, joka sotki aina välillä parisuhderiitoihin mukaan. Kertoi miehestä noloja asioita tai mitä mies väitetysti oli sanonut, joiden jälkeen oli hankala olla tekemisissä, vaikka seuraavaksi sitten esiintyi tapaamisissa miehensä kanssa ihan kuin ei mitään. 

Välillä oli sellaista, että tosi lyhyellä varoitusajalla tuli ehdotus näkemisestä ja siinä istuskellessa tämä ystävä sanoi ihan suoraan, että hyvä kun mulle sopi nähdä, koska kerran mieskin sai nähdä ystäviään niin hänenkin piti saada. Tuntui vähän oudolta olla siinä kun oli revitty baariin vain tasoittamaan peliä.

Sitten oli sellaista, että kun kysyin voidaanko nähdä, ystävä sanoi, että sopii, mutta sitten jonkun ajan päästä ettei sovikaan. Että heillä oli miehen kanssa riita, että hän ei mielestään saa nähdä tarpeeksi kavereita ja siksi hän suostui tapaamiseen kysymättä mieheltä, mutta nyt mies sanoikin ettei sinä päivänä sovi ja heidän täytyy nyt selvittää tätä riitaa, jonka syynä oli se, että menin ehdottamaan, että näkisimme.

Ja sitten tällaista, että yhtäkkiä ei viikkoihin vastata viesteihin ja kun vastaus tulee, syynä on kuulemma jokavuotinen aina samaan aikaan oleva riita ja kaikki on ihan hirveää saa nähdä erotaanko vai mitä käy. Olen tietysti empaattinen, mutta vastausta ei tule. Sitten parin päivän päästä tuleekin viesti, että aina selvitään kun on tähän asti selvittykin. 

Sitten miehestä huomasi aina, että nyt ystävä on haukkunut mua miehelle. Siinä vaiheessa he oli taas vahva tiimi, todelliset sielunkumppanit vastaan naisen ystäviä, joissa oli yhtäkkiä taas kauheasti vikaa. 

Sitten seuraavaksi taas käydään läpi jotain noloja asioita miehestä.

Se ei ehkä ollut satuttava ihmissuhde vaan tosi monimutkainen valtaleikki, mihin piti koko ajan vetää ulkopuolisia mukaan. Hirveän raskasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketju on täynnä niitä ihmisiä joilla on kova tarve päättää ja tehdä ratkaisuja TOISTEN parisuhteista. He "tietävät" milloin suhde on huono ja "tietävät" ettei se tuosta muutu, vaan nyt on erottava!!!! Piste.

Ja jos ei heitä totella, niin alkaa kiukuttelu. Näkyy ketjussakin ja valitettavasti niille "ystäville".

Oikea ystävä kuuntelee ja tukee parisuhdeongelmissa olevaa ystävää ystävän omissa ratkaisuissa. Ei jyrää ystävän yli ja päätä että nyt kyllä lähdet tuosta suhteesta ja heti. Ihmekös se, että näiden jyrääjien ystävät palaavat suhteeseen. 

 

No onko tuokaan oikein että kaadetaan kaikki paska kuukaudesta ja vuodesta toiseen sen ystävän niskaan? Eikö toi parisuhteessa oleva osaa tehdä omia päätöksiä? Vai ystäväkö pakottaa olemaan suhteessa joka ei toimi? 

Nimenomaan PARISUHTEESSA OLEVA tekee ne päätökset. Ei kukaan ulkopuolinen, vaikka kuinka haluaisi. Jos hän kaataa liikaa ystävän niskaan, voi siitä ihan hänelle sanoa. Ei siltikään voi päättää toisen puolesta, että nyt eroat, koska en jaksa kuunnella 😄

Vierailija kirjoitti:

Hmm. Mun anoppi.... jostain syystä se ei nuorempana osannut olla yhtään yksin. Se oli tuollaisessa suhteessa. Soitteli aina pojalleen, että tulisi kantamaan "Erkin" pihalle tms. "Erkki" ryyppäsi ja hyppäsi vieraissa naisissa. No ei menty. Samaan aikaa kun suhde "Erkkiin" oli katkolla, anopilla oli heti uuden haku päällä.  Neljännen kerran, kun oltiin autettua anoppia etsimään itselleen asunto ja muuttamaan pois, tuli kahden kuukauden päästä soitto että tuletteko käymään, tässä "Erkin" kanssa kakkua syödään.....

Ei menty. 

:D

Vierailija kirjoitti:

Tässä hyvä syy, miksi minäkään en kertonut kenellekään millainen mieheni oikeasti on. Että oli sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Tosin eroja sitten moni ihmetteli kun mieheni on niin ihana 🙄 ei sekään kivalta tuntunut. Mutta eipä tarvinnut kenenkään kuunnella mitä kävin läpi, eikä suuttua kun palasin takaisin.

Ei se välttämättä olisi ollut noin. Minä olen yksi kommentoijista, joka jätti ystävän. Mutta se ei johtunut miehestä sinänsä vaan siitä, että ystäväni rupesi vittuilemaan minulle kun en tykännyt miehestä (todella hyvästä syystä). Ei sellaista kenenkään tarvitse kuunnella vain koska on "ystävä" jolla on hankala tilanne. mun kaverilla ei ollut väkivaltainen suhde, muutoin vain täysin kuspo mies. Kaverikin sanoi häntä psykopaatiksi, mutta suuttui helvetisti jos joku muu sanoi samaa tai edes sinne päin. En usko että on hyvästä kenellekkään olla kertomatta väkivallasta.  

Ja ei ne ystävät sano, että eroa. Vaan kun se kaveri on AINA ITSE EROAMASSA. Siinä jättämisen jälkeen (kun kaveri on taas sadannen kerran jättänyt lopullisesti kusipäämiehensä) niin se kaveri aina haluaa apua ja tukea, kun on silloin yksin. Sitten terapoidaan porukalla kymmeniä tunteja. Kunnes kaverista ei yhtäkkiä kuulukaan mitään ja se tarkoittaa aina sitä, että hän meni takaisin jättämänsä miehen luo.

Tätä sitten kaikki katsovat vuodesta toiseen ja eroja tapahtuu muutaman kuukauden välein.

Kaveria pitää aina kannatella, kun on jättänyt miehen, mutta aina menee takaisin.