Lue keskustelun säännöt.
Kun kaveri palaa erottuaan toistuvasti satuttavaan ihmissuhteeseen. Missä menee raja auttamisen kanssa?
03.10.2025 |
Kysymys otsikossa. Mies kohtelee kaveria toistuvasti huonosti, käyttää henkistä väkivaltaa, pitää talutusnuorassaan, manipuloi ja ei kunnioita naista eikä hänen rajojaan. Ns. hylkää niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tilanteet kärjistyy ja eroja on tapahtunut useita kertoja sen vuoksi, jolloin kaveri kaipaa paljon tukea, kuuntelijaa ja apua. Joka kerta on viimeinen ja sitten ei aio enää palata miehen luo. Kunnes mies ottaa jälleen yhteyttä, selittää asiat parhain päin, alkaa rakkauspommittamaan. Ja niin kaveri kohta taas palaa takaisin, kaikki on ihanaa ja ongelmat unohtuu samalla sekunnilla, tai ne on puhuttu taas parhaillaan päin. Sitten kaverista ei taas juuri kuulukaan. Kunnes tilanteet taas kärjistyy ja tukea taas tarvitaan.
Missä menee raja, jolloin voi vaan sanoa, että aikuisen ihmisen pitää seistä omien valintojensa takana ja omilla jaloillaan? Väsyn itsekin, kun huoli ok tietenkin kaverista ja koittaa olla tukena ja apuna. Sekä valaa häneen uskoa ja rohkeutta päästää viimein irti satuttavasta miehestä ja suhteesta. Ja kohta siihen taas palataan. En vaan jaksaisi enää.
Kommentit (181)
Älkää tunkeko sitä romantiikkaa joka paikkaan.
Ihmissuhteet on paljon muutakin kuin romantiikka juttuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelin (ex) kaveria: erosi miehestään ilmeisesti vuosia sitten, asuivat omakotitalossa, hän eli ex kaveri himohamstraaja, mies vaati että vie tavaransa pois, nyt ilmeisesti 3 vuotta yrittänyt myydä turhaa roinaa pois, käy siellä kuitenkin passaamassa miestä, tekee ruokaa, siivoaa yms, mä pistin välit poikki kun en jaksanut kuunnella sitä jatkuvaa marinaa siitä miehestä että taas se teki noin/sanoi noin, oli toksisen negatiivinen ja vaikutti mun olotilaan ja mielenterveyteen, siinähän sitten nyt on ukkonsa ja tavara vuoren keskellä.
Vierailija kirjoitti:
Niin joo ja huomautan myös että tuon väkivaltaisen suhteen hän alkoi elvyttämään väkivaltaista suhdetta isäänsä ja veljeensä. Samanlaista vihanpitoa ja katkerointia, draamaa, ym. Mutta näiden kanssa hän ei ainakaan asu ja pane, joten riskit ovat sinänsä pienemmät.
Henkilökohtaisesti etäisyyttä saatuani en vaan halua tuollaista elämääni. Jos ei osaa elää niin kuin ihminen niin sitten saa elää muiden apinoiden kanssa.
Mistä tiedät, että hän rakentaa suhdetta isäänsä ja veljeensä, jos ette ole tekemisissä?
Vierailija kirjoitti:
Opetelkaa elämään yksin. Ei ole mitään tarvetta, jonka vain mies voisi täyttää. Voiko siis parantua? Todellakin voi. Toiset ihmiset opettelevat elämään ilman ruokaa ja te mietitte voitteko elää ilman munaa. Get a fucking life.
:D
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailemassa tilanteessa nainen käyttää apta varaventtiilinä ettei hänen tarvitsisi erota. Vähän eri asia.
En minä ainakaan haluaisi olla pelastusrenkaana ihmiselle joka haluaa kokea hukkumisen yhä uudestaan.
Hyvin kiteytetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelin (ex) kaveria: erosi miehestään ilmeisesti vuosia sitten, asuivat omakotitalossa, hän eli ex kaveri himohamstraaja, mies vaati että vie tavaransa pois, nyt ilmeisesti 3 vuotta yrittänyt myydä turhaa roinaa pois, käy siellä kuitenkin passaamassa miestä, tekee ruokaa, siivoaa yms, mä pistin välit poikki kun en jaksanut kuunnella sitä jatkuvaa marinaa siitä miehestä että taas se teki noin/sanoi noin, oli toksisen negatiivinen ja vaikutti mun olotilaan ja mielenterveyteen, siinähän sitten nyt on ukkonsa ja tavara vuoren keskellä.
Ongelmat kirjaimellisesti kasaantuu.
Tässä hyvä syy, miksi minäkään en kertonut kenellekään millainen mieheni oikeasti on. Että oli sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Tosin eroja sitten moni ihmetteli kun mieheni on niin ihana 🙄 ei sekään kivalta tuntunut. Mutta eipä tarvinnut kenenkään kuunnella mitä kävin läpi, eikä suuttua kun palasin takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään ei ole kertonut parisuhteen ongelmista kenellekään. Toki ongelmat ovat moniin muihin verrattuna pieniä, henkistä yhteyttä ei ole ja uhteinen aika on vähäistä. Eli koen olevani suhteessa yksin. Eroja on ollut monia, eikä mikään ole muuttunut. Kuitenkin pelkään olla kokonaan yksin.
En halua olla raskas ihminen, joten en puhu asiasta mitään. Toki eroista ovat muut olleet tietoisia.
Vierailija kirjoitti:
Tässä hyvä syy, miksi minäkään en kertonut kenellekään millainen mieheni oikeasti on. Että oli sekä fyysistä että henkistä väkivaltaa. Tosin eroja sitten moni ihmetteli kun mieheni on niin ihana 🙄 ei sekään kivalta tuntunut. Mutta eipä tarvinnut kenenkään kuunnella mitä kävin läpi, eikä suuttua kun palasin takaisin.
Eli et kertonut kavereillesi siksi, että olisit hävennyt joka kerta takaisinmenoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minäkään ei ole kertonut parisuhteen ongelmista kenellekään. Toki ongelmat ovat moniin muihin verrattuna pieniä, henkistä yhteyttä ei ole ja uhteinen aika on vähäistä. Eli koen olevani suhteessa yksin. Eroja on ollut monia, eikä mikään ole muuttunut. Kuitenkin pelkään olla kokonaan yksin.
En halua olla raskas ihminen, joten en puhu asiasta mitään. Toki eroista ovat muut olleet tietoisia.
Etkö koe, että tällä tavalla salaamalla olennaisen osan elämästäsi, kaikki ystävyyssuhteesi jäävät ihan pinnalliselle "mitä kuuluu - ihan hyvää" asteelle?
Kaikki läheisriippuvaiset on hylätty pienenä. Vaikka kokemus on unohtunut, trauma elää sisälläsi ja tulee esiin eroissa. Älykkyys ei vaikuta asiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olipa se ihmissuhde mitä lajia tahansa, mutta kun kaltoinkohtelihasta hankkiutuu pysyvästi eroon, huomaa aika pian, että sitä ei ole ikävä. Tästä annan omalla kokemuksella 100%:n takuun. Joillekin se on helpompaa joillekin hankalampaa mutta sen jälkeen elämänlaatu nousee uskomattoman paljon. Kaverisi puolesta et voi tehdä tätä muuvia. Nämä on niitä jokaisen omia päätöksiä omista rajoita käsin.
Mikä saa ne naiset aina haksahtamaan rakkauspommitukseen ja menevät takaisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Incelmiehet ovat olleet oikeassa ihan kaikessa, nyt ymmärrän!
Olisi kiva kuulla lisää näiltä naisilta, jotka jättävät miehensä muutaman kuukauden välein ja aina palaavat takaisin, kun mies puhuu mustan valkoiseksi.
Tuossa joku sen jo sanoikin, kierre jatkuu kunnes ei ole enää ketään "ottamassa koppia" ja suojelemassa tyhmää omien valintojen seurauksilta. Hyysäämällä läheisriippuvaista olet osa ongelmaa.
Sanousin suoraan että jatkossa joutuu itse setvimään suhdesotkunsa jälkipyykin, mulle on turha soitella. Mistään asiasta. Toivottaisin hyvää loppuelämää ja estäisin molemmat osapuolet joka mediassa. Tietenkin kaveri suuttuu kuullessaan suoraa puhetta. Kysyn onko tollanen kaveri vaiko pelkästään hyväksikäyttäjä.
Kenenkään ei tarvitse toimia toisen likasankona. Menköön kaveri terapiaan, jos keskustella haluaa päättömästä ja jatkuvasta toiminnastaan.
Villi veikkaus. Kun ap:lle tulee joku kriisi,josta haluaisi jutella, on tämä on off -parisuhteellinen kuuro ja mykkä.
Raja meni jo. Mikä likaämpäri sä ap olet, ryhdistäydy heti.
Vierailija kirjoitti:
Sitähän voi myös miettiä, että miksi tilanne uuvuttaa itseä. Luuleeko olevansa vastuussa toisen tilanteesta, yrittääkö kontrolloida tilannetta esim saamalla ystävän lähtemään siitä suhteesta tai lopettamaan puhumisen. Kontrollointi uuvuttaa, puuttuminen uuvuttaa. Voiko vetää itselle sisäisiä rajoja, että tämä ei ole minun taakkani eikä lopulta minun vastuullani eikä minun vaikutuspiirissäni.
Miten raskasta se aplle nyt onkaan, hän ei ole siinä suhteessa ja väkivallan kohteena.
Kommentti osoittaa ymmärtämättömyyttä ja ehkä kokemattomuutta myös tällaisesta tilanteesta. Tuo ongelmaisessa parisuhteessa oleva kaveri vuotaa ongelmansa myös ystävälleen. Palaa toistuvasti hakemaan apua ja tukea kaverilta kriisissään, käy läpi ongelmaista suhdettaan ja kertoo kaltoinkohtelustaan.
Myös kaverista tulee sen myötä ns.vastuullinen ja varmasti myös jonkinlainen halu kontrolloida tilannetta syntyy, kun toistuvasti joutuu kuulemaan kaverinsa huonosta ja ala-arvoisesta kaltoinkihtelusta. Kukapa ei toivoisi kaverinsa lopettavan sellaisen suhteen ja nimenomaan kannustaisi siihen?
Tästä syystä myös läheisille aiheutuu isoja ja ristiriitaisia tunteita, kun ihminen kaiken jälkeen palaa jälleen samaan. Ja kokemuksesta tiedetään, että ennemmin tai myöhemmin sama kriisi on taas edessä ja kaveri tukea ja apua vailla. Monta kertaa toistuessaan väsyttää myös läheiset ja vie motivaation tukea ihmistä, joka kuitenkin päätyy samaan ongelmaan uudestaan. Veden kantamista kaivoon, jossa se ei pysy
Totta kai ihmisen kuuluu miettiä mihin kaikken lähtee mukaan. Se että kaveri lähtee väkivaltaiseen suhteeseen ei hirveästi eroa siitä, että ap on ongelmaisessa ihmissuhteessa kaveriinsa. Väkivalta on lievemmässä muodossa mutta siinä se on silti. Laiminlyöntiä ja hyväksikäyttöä, ongelmien aiheuttamista.
Kavereiden kanssa vio miettiä myös sitä, että he ovat iso osa elämän sisältöä. Mikään ei varsinaisesti heitä kohtaan velvoita, silti moni on sitoutuneempi kavereihinsa ja mukavampi heille kuin esim. omalle puolisolleen. Itse en "subscribaa" tuollaisiin ihmisiin ollenkaan, jotka hakeutuvat draamoihin. Katsovat draamoja telsusta, lukevat tekstejä, ja draamaavat suhteissaan. Ei vaan kiinnosta sellainen sisältö.