Kun kaveri palaa erottuaan toistuvasti satuttavaan ihmissuhteeseen. Missä menee raja auttamisen kanssa?

Hyvin tuttua on se, että mies lupaa muuttua ja että ei enää tee niitä pahoja tekoja ja ystävä uskoo. Ei mene montaa kuukautta, niin taas ollaan samassa suossa ja paskassa rämpimässä ja mies ei ole muuttunut ja hänen sikailunsa ovat edellistäkin pahempia.

Mikä tuommoisia miehiä muuten vaivaa? Että he käyttävät fyysistä ja henkistä väkivaltaa kumppaniinsa?

Jos uhria ei saa syyllistää, niin missä kohtaa menee raja, että sen uhrin pitää ottaa vastuu omasta palaamisestaan? Kun kymmeniä kertoja palaa takaisin vain todetakseen, että sama paska jatkuu? Eikö silloin vastuu ala olemaan jo tällä uhrillakin? Suomessa kenenkään ei tarvitse olla parisuhteessa taloudellisista syistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Et ole oikea ystävä.Ei kukaan ystävänä voi sanoa noin.Toi on julmaa ja ihan kiristämistä ja käytät valtaa väärin.Ei rakkaus asioissa kukaan toimi miten kaverit käskee/neuvoo.Neuvoja on helppo antaa aina mutta kyllä Sydän sanoo.Kaikkihan oli jumalattoman helppoa kun oltais"aijaa ok mä teen näin.Oot ystävänä ihan paska ja anteeksipyynnön hänelle velkaa.Eiole sinun asia.

Eikä rakkaus toimi niin että voit panna jotakuta joka hakkaa sinua ja 5 herran enkeliä elvyttää sinut joka panon jälkeen uudestaan.

Kaikilla on oikeus omaan elämäänsä ja jos olet kavereillesi tuollainen riippa ja stressin lähde niin itsekin laiminlyöt ystäviäsi. Panohimot eivät aja sen edelle, että on itsekin hyvä ystävä.

Jos "rakkaus" on sinulle asia jonka vuoksi tuhoat oman ja kavereidesi hyvinvointia niin menepä katkolle ja opettele muita rakkauden muotoja kuin himo.

          Läheisriippuvuus ei ole rakkautta. Se on seuraus traumasta lapsuudessa. En tiedä voiko siitä oikeasti parantua.

Asia ei ole niin yksinkertainen, lähteminen on aina vaikeaa. Varsinkin jos se kusipää mies on saanut naisen tallottua niin matalaksi, että nainen oikeasti itse uskoo olevansa syyllinen miehen käytökseen. Taloudellinen hyväksikäyttö on sitten myös näissä hyvin yleistä. Olen nähnyt tilanteita missä mies on väärentänyt naisen nimen velkakirjoihin ja nainen on tietämättään ottanut nimissään velkaa miehelle satoja tuhansia. Eli ei se ihan niin ole, että taloudellisesti ei muka Suomessa voisi olla riippuvainen toisesta. Joissakin kulttuureissa naisella ei ole Suomessa mitään, ei työtä eikä ystäviä. Viranomaisiin ei luottoa, siinähän sitten lähdet kun kielitaitokin puuttuu. 

Mielestäni raja menee siinä mihin sen asettaa. Ei kenelläkään ole velvollisuutta iän kaiken kuormittaa itseään ystävän kuorman vuoksi. Syyllistämisen välttäminen on oikeasti vaikeaa. Ehkä itse yrittäisin kertoa ystävälle, että se ei ole sinun vikasi että miehesi on paska. En usko että kuitenkaan jättäisin ystävää tuon takia, mutta se vain on tosiasia että keinot ovat läheisillä vähissä. Suosittelisin ja ohjaisin ammattiavun piiriin. 

Tunnetaankohan sama tyyppi? Alkaa itseänikin jo suoraan sanottuna kauhistuttamaan se touhu. Vierestä katsottuna aivan kamala tilanne! Miksi ei osaa arvostaa itseänsä tarpeeksi ja sietää kaiken.

Läheisriippuvuus sattuu niin paljon, tuska on niin hirveä, ero tuntuu kuolemalta. Ei auta mitään että tietää mitä pitäisi tehdä. Lähtemistä ei estä ekonomia tai käytännön asiat, vaan sisäinen tuska joka tekee elämästä helvetin.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin tuttua on se, että mies lupaa muuttua ja että ei enää tee niitä pahoja tekoja ja ystävä uskoo. Ei mene montaa kuukautta, niin taas ollaan samassa suossa ja paskassa rämpimässä ja mies ei ole muuttunut ja hänen sikailunsa ovat edellistäkin pahempia.

Mikä tuommoisia miehiä muuten vaivaa? Että he käyttävät fyysistä ja henkistä väkivaltaa kumppaniinsa?

Narsistinen persoonallisuushäiriö on aika tavallinen noilla henkistä ja usein fyysistäkin väkivaltaa käyttävillä. Niin miehillä kuin naisilla.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan meillä sama kaveri? Mullakin on kaveri, joka käyttäytyy aivan samalla tavalla kuin sun kaveri.

On varmasti. Teillä kaikilla on se yksi ja sama kaveri. Suomessa on vain yksi ihminen, joka toimii tuolla tavalla. 

Hän ei ole ystävä, hän hyväksikäyttää sinua emotionaalisena roskiksena. Ota etäisyyttä. Paljon.

Minä olin tuollaisessa suhteessa. Tosin en eronnut kuin sen viimeisen kerran ja sitäkin pelkäsin, koska pelkäsin, että tappaa jos lähden. Paljon puhuin suhteesta ystävälle, jolle en kuitenkaan sanonut, että en uskalla erota, koska saatan tulla tapetuksi. Jossain vaiheessa huomasin, että ystäväni kyllästyi kuuntelemaan parisuhdetuskaani, mistä olin vähän pahoillani, mutta lopetin puhumisen asiasta. Tajusin kyllä osaltaan miksi kyllästyi vuosia jatkuneeseen samojen asioiden puimiseen.

Noista hiljaisista hetkistä suhteen aikana voisin sanoa, että kyseessä voi olla myös se, että kumppani eristää ystävääsi sinusta eikä ystäväsi uskalla keikuttaa venettä olemalla yhteydessä sinuun. Exäni vihasi kaikkia läheisiäni.

Vierailija kirjoitti:

Jos uhria ei saa syyllistää, niin missä kohtaa menee raja, että sen uhrin pitää ottaa vastuu omasta palaamisestaan? Kun kymmeniä kertoja palaa takaisin vain todetakseen, että sama paska jatkuu? Eikö silloin vastuu ala olemaan jo tällä uhrillakin? Suomessa kenenkään ei tarvitse olla parisuhteessa taloudellisista syistä.

Tottakai uhrilla on vastuu omista päätöksistään. Kaikista niistä. Uhri itse omilla valinnoillaan mahdollistaa tuon sen huonon kohtelun jatkumisen ja kyllä sen saa sanoa ihan suoraan. Ja pitääkin sanoa. 

Tuo uhri-asetelma on kyllä sekin ongelma. Se herkästi uhriuttaa ihmisen, jolloin se oma vaikutus ja vastuu mitätöidään. En käyttäisi sellaista sanaa tällaisessa tapauksessa, jossa molemmat osapuolet ovat aktiivisia toimijoita. 

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole ystävä, hän hyväksikäyttää sinua emotionaalisena roskiksena. Ota etäisyyttä. Paljon.

Miten? Eikö ystävä saisi tukeutua siinä kohtaa, kun on taas sadannen kerran jättänyt miehensä viimeistä kertaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei ole ystävä, hän hyväksikäyttää sinua emotionaalisena roskiksena. Ota etäisyyttä. Paljon.

Miten? Eikö ystävä saisi tukeutua siinä kohtaa, kun on taas sadannen kerran jättänyt miehensä viimeistä kertaa?

Sarkasmia?

Mun kaveri on jättänyt miehensä tosissaan jo noin 20 kertaa ja mies rakkauspommittaa naisen aina takaisin saamaan sitä henkistä väkivaltaa ja alistamista ja muuta ihanaa.

Kaveri sanoo, että kun mies ei ole koko aikaa ilkeä, niin siksi hän jaksaa ja uskoo hyvää, että mies muuttuu.