Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun kaveri palaa erottuaan toistuvasti satuttavaan ihmissuhteeseen. Missä menee raja auttamisen kanssa?
03.10.2025 |
Kysymys otsikossa. Mies kohtelee kaveria toistuvasti huonosti, käyttää henkistä väkivaltaa, pitää talutusnuorassaan, manipuloi ja ei kunnioita naista eikä hänen rajojaan. Ns. hylkää niin henkisesti kuin fyysisestikin.
Tilanteet kärjistyy ja eroja on tapahtunut useita kertoja sen vuoksi, jolloin kaveri kaipaa paljon tukea, kuuntelijaa ja apua. Joka kerta on viimeinen ja sitten ei aio enää palata miehen luo. Kunnes mies ottaa jälleen yhteyttä, selittää asiat parhain päin, alkaa rakkauspommittamaan. Ja niin kaveri kohta taas palaa takaisin, kaikki on ihanaa ja ongelmat unohtuu samalla sekunnilla, tai ne on puhuttu taas parhaillaan päin. Sitten kaverista ei taas juuri kuulukaan. Kunnes tilanteet taas kärjistyy ja tukea taas tarvitaan.
Missä menee raja, jolloin voi vaan sanoa, että aikuisen ihmisen pitää seistä omien valintojensa takana ja omilla jaloillaan? Väsyn itsekin, kun huoli ok tietenkin kaverista ja koittaa olla tukena ja apuna. Sekä valaa häneen uskoa ja rohkeutta päästää viimein irti satuttavasta miehestä ja suhteesta. Ja kohta siihen taas palataan. En vaan jaksaisi enää.
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmissuhteet ei tarkoita vain romanttisia suhteita.
Sillä tarkoitetaan kaikkia ihmisten välisiä suhteita.
Perhe ystävyys sukulaisuus yms.
Joten älkää tunkeko sitä romantiikkaa joka paikkaan.
Ilmeisesti joillekin, kuten ap:n kaverille, huono suhde edustaa romantiikkaa. Ero, suhteen uudelleen aloittaminen jne. koetaan asiaankuuluvina rakkauden myrskyinä. Se näyttää olevan elämäntapa.
Jos nautti tällaisesta elämästä niin sitten siitä nauttii varmaan ilman niitä ystäviäkin. Pitää vaan suhteuttaa se draaman määrä niin, että pystyy sen itse hallitsemaan eikä tarvitse kuluttaa kaverien energiaa palautumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kaveri on samanlaisessa suhteessa. Ollut jo monta vuotta. Erojakin tapahtuu tasaisin väliajoin ja silloin hän vannoo koko kaveriporukalleen, että tämä ero on viimeinen ja haukkuu miehen alimpaan rakoon ja miehen kauheuksia puidaan tuntikausia koko porukalla. Kunnes sitten taas yhtäkkiä mies rakkauspommittaa naisen takaisin. Sitten nainen on ihan hiljaa. Ei edes kehtaa kertoa, että on taas mennyt takaisin.
Vierailija kirjoitti:
No se raja on jo mennyt.
Kaverisi pitää sinua hätävarana, sitten kun menee "hyvin", unohtaa sinut.
Näinhän se menee. Huonoina aikoina ja kun on ero päällä, kyllä otetaan yhteyttä ja toimin terapeuttina. Hyvinä aikoina ei puhu mitään.
Vierailija kirjoitti:
Et ole oikea ystävä.Ei kukaan ystävänä voi sanoa noin.Toi on julmaa ja ihan kiristämistä ja käytät valtaa väärin.Ei rakkaus asioissa kukaan toimi miten kaverit käskee/neuvoo.Neuvoja on helppo antaa aina mutta kyllä Sydän sanoo.Kaikkihan oli jumalattoman helppoa kun oltais"aijaa ok mä teen näin.Oot ystävänä ihan paska ja anteeksipyynnön hänelle velkaa.Eiole sinun asia.
Pitäisikö ystävän olla joku Jeesus, jonka kestokyky on ääretön.
Voitko ymmärtää, että tuollaisen repivän on-off -suhteen sivusta seuraaminen ja loputon olkapään tarjoaminen tarvittaessa on ehkä suuri psyykkinen rasite tuolle ystävälle. Heidän ystävyytensähän on suunnilleen katkolla silloin, kun toisella osapuolella on suhteessaan onnellinen vaihe.
Helppo arvata, ettei tuo ystävyys ole erityisen vastavuoroista millään tasolla, jos ystävyys on voimassa ainoastaan silloin kun tuo ihmissuhde-tuuliviiri tarvitsee tukea ja lohtua.
Mun kaveri pääsi onneksi lopulta irti tuommoisesta suhteesta. Jos olisi sen viimeisimmän eron (joka oli erittäin ruma) jälkeen palannut miehen kanssa yhteen, olisin sanonut että tämä ystävyys menee katkolle, en kykene enää olemaan tukena tässä p*skassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Traumaside. Jokaisella on se oma raja, usein noissa suhteissa se tulee vastaan liian myöhään. Vuosia saattaa mennä tuossa. Sen tajuaa vasta kun pääsee kunnolla irti.
Been there, done that.
Traumaside.
Läheisriippuvuus.
Hyväksikäyttö.
Huono itsetunto.
Yleensä tuollaiset suhteet kestävät 5-10 vuotta, päättyvät erittäin rajuun eskalaatioon, joko väkivallan purkautumiseen ja joskus jopa kuolemaan. Jotkut pääsevät irti ennen tuota viimeistä eskalaatiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miltä teistä muista on tuntunut olla tukena ja turvana silloin tuolle kaverille, kun on taas kerran eronnut viimeistä kertaa? Kun jo lohduttamisen ja terapoinnin hetkellä tiedät, että muutaman viikon kuluttua kaveri on kuitenkin takaisin miehen talutusnuorassa?
Vierailija kirjoitti:
Miltä teistä muista on tuntunut olla tukena ja turvana silloin tuolle kaverille, kun on taas kerran eronnut viimeistä kertaa? Kun jo lohduttamisen ja terapoinnin hetkellä tiedät, että muutaman viikon kuluttua kaveri on kuitenkin takaisin miehen talutusnuorassa?
Olen toivonut ettei tapahtuisi mitään pahempaa. Toisaalta juuri se *pahempi* tapahtuma on usein se, joka laittaa pisteen noille suhteille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miltä teistä muista on tuntunut olla tukena ja turvana silloin tuolle kaverille, kun on taas kerran eronnut viimeistä kertaa? Kun jo lohduttamisen ja terapoinnin hetkellä tiedät, että muutaman viikon kuluttua kaveri on kuitenkin takaisin miehen talutusnuorassa?
En ollut tukena. Mutta näin kaverista unta tuolloin, siis hän tuli tavallaan telepaattisesti elämääni silloin ja tunsin osan hänen negatiivisista tunteistaan. Tuolloin sanoin hänelle mielessäni, että nyt tottelet minua ja lopetat tuon. En muista olenko koskaan ollut niin vihainen. Se helpotti oloani, ja samoihin aikoihin ero tapahtui. Kaveri oli todella paskana siitä pitkään, mutta ei ole enää palannut miehen luokse. Emme ole enää luottamuksellisissa väleissä, mutta he eivät ole myöskään pariskunta.
Niin joo ja huomautan myös että tuon väkivaltaisen suhteen hän alkoi elvyttämään väkivaltaista suhdetta isäänsä ja veljeensä. Samanlaista vihanpitoa ja katkerointia, draamaa, ym. Mutta näiden kanssa hän ei ainakaan asu ja pane, joten riskit ovat sinänsä pienemmät.
Henkilökohtaisesti etäisyyttä saatuani en vaan halua tuollaista elämääni. Jos ei osaa elää niin kuin ihminen niin sitten saa elää muiden apinoiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miltä teistä muista on tuntunut olla tukena ja turvana silloin tuolle kaverille, kun on taas kerran eronnut viimeistä kertaa? Kun jo lohduttamisen ja terapoinnin hetkellä tiedät, että muutaman viikon kuluttua kaveri on kuitenkin takaisin miehen talutusnuorassa?
En ollut tukena. Mutta näin kaverista unta tuolloin, siis hän tuli tavallaan telepaattisesti elämääni silloin ja tunsin osan hänen negatiivisista tunteistaan. Tuolloin sanoin hänelle mielessäni, että nyt tottelet minua ja lopetat tuon. En muista olenko koskaan ollut niin vihainen. Se helpotti oloani, ja samoihin aikoihin ero tapahtui. Kaveri oli todella paskana siitä pitkään, mutta ei ole enää palannut miehen luokse. Emme ole enää luottamuksellisissa väleissä, mutta he eivät ole myöskään pariskunta.
Miksi ette ole enää luottamuksellisissa väleissä? Mitä lopussa tapahtui, että kaveris pääsi miehestä lopullisesti eroon? Kauan kaveris oli tuossa suhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä tilanteet eskaloituvat yhä pahemmiksi jokaisen palaamiskerran jälkeen.
Lopussa nainen voi oikeasti jopa päästä hengestään, kun on pariskunnan välillä jo niin paljon patoutunutta kaunaa.
Kauan teidän kaverit ovat pysyneet tällaisessa suhteessa? Mikä on ollut se viimeinen niitti, että ero on oikeasti ja lopullisesti sitten tapahtunut?
Kauan noi suhteet on kestäneet teiän kavereilla?
Ystävä on läheisriippuvainen ja mies todennäköisesti hyvin taitava manipuloimaan. Kun ero tulee jälleen, nainen on siinä sitten heikoilla ja mies alkaa pommittamaan miten varmasti muuttuu eikä enää tee mitään pahaa. Pitäisi aina kuitenkin muistaa, että uhrin syyllistäminen ei ole oikein. Mies on se paska, ei uhri. Itse olen tehnyt juuri niin, että kehotan kaveria hakemaan ammattilaisen apua ja olen tehnyt selväksi, että omat keinoni eivät häntä auta. En pysty vaikuttamaan toisen päätöksiin, joten jos hän haluaa jättää miehen, olen tukena. Jos hän palaa miehen luo, en voi auttaa. Koskaan en kuitenkaan uhria ala syyllistämään. Sen voi myös ystävälle sanoa, että itse ei enää jaksa koska hänen elämänsä tulee liian iholle.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan meillä sama kaveri. Erosivat ja kaveri vannoi eron olevan lopullinen, no kuinkas sitten kävikään. Ovat taas yhteyksissä ja saaneet ns. puhuttua asiat läpi. Taas sama rumba alkaa alusta.
Tämä pariskunta 35-40v. Väsymystä taitaa olla sinullakin jo samaan liittyen?
Nainen läheisriippuvainen, mies hyväksikäyttäjä ja manipuloiva.
Alue: Aihe vapaa
Eikä rakkaus toimi niin että voit panna jotakuta joka hakkaa sinua ja 5 herran enkeliä elvyttää sinut joka panon jälkeen uudestaan.
Kaikilla on oikeus omaan elämäänsä ja jos olet kavereillesi tuollainen riippa ja stressin lähde niin itsekin laiminlyöt ystäviäsi. Panohimot eivät aja sen edelle, että on itsekin hyvä ystävä.
Jos "rakkaus" on sinulle asia jonka vuoksi tuhoat oman ja kavereidesi hyvinvointia niin menepä katkolle ja opettele muita rakkauden muotoja kuin himo.