Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pidimme lapsemme kolme ensimmäistä vuotta erossa sokerista
02.10.2025 |
https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011527773.html
Mitä ajatuksia herättää? Ajatus on hyvä, kukaan noin pieni ei tarvitse sokeriherkkuja, mutta kirjoittaako tämä Elias asiasta lehteen korostaakseen omaa paremmuuttaan? Lapsi on neljävuotias ja vanhemmat ajattelevat, ettei hän varmastikaan koskaan tulekaan olemaan sokerikoukussa, koska hänet on kasvatettu niin hyvin.
Minä en myöskään saanut karkkia tai muita sokeriherkkuja aikoinaan ensimmäisenä parina elinvuotenani. Silloin ei tosin muutenkaan syöty niin paljon sokeria kuin nykyään. Valitettavasti olen kyllä aikuisena ehtinyt ottaa monta kertaa "vahingon" takaisin ja olen lähes koko aikuisikäni ollut jonkunasteisessa sokerikoukussa. Tuli vaan tästä lyhyestä mielipidekirjoituksesta sellainen pieni ärtymys, tyyppi tulee neuvomaan muita vanhempia neljän vuoden kokemuksellaan.
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
Miten kaikki kaverisynttärit sun muut? Eikö perheessä koskaan juhlita?
Noin pieni lapsi ei välttämättä kaverisynttäreillä käy ja perhejuhlissa nyt helppo katsoa mitä lapsi syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on ollut kyllä trendi, ettei pikkulapselle anneta mitään sokeria. En jaksanut itse olla niin tarkka, 1-vuotissynttäreillä annoin synttärikakkua ja siitä se sitten lähti. Pienenä toki ne herkuttelut oli juurikin juhlissa. En koe et meni lapsi pilalle. Oikein hyvä siitä tuli.
Minulle ei pienenä annettu karkkeja. Ehkä sain niitä mummoloissa ja kavereilla joskus. Mutta,oikeastaan ei tehnyt mieli kovin keinotekoisen makuista tai sokerista,eikä rasvaista, vielä nuorena aikuisenakasn pahemmin. Joskus vain.
Kun aloin aikuisena seurustelemaan miehen kanssa, jolle oli itsestään selvää ostaa jääkaappiin limsat ja muut, kuin varkain mieltymykseni alkoivat muuttua. Oli sitten sekin jakso elämässä, kun karkit ja muu maistui liiankin hyvin. Nyt ei taas maistu, tulee sairas olo.
Vanhemmat tekevät lapselle palveluksen, kun luovat pohjan terveydelle terveellisellä elintavoilla. Geeneille ei kukaan mahda, mutta elintavoilla voi hieman vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Omassa lapsuudenkodissani ei ollut 0-linja sokeriherkkujen suhteen, muttei niitä koskaan myöskään saanut ottaa vapaasti, ei edes omilla synttäreillä. Jos sai vaikka karkkipussin lahjaksi, siitä piti jakaa kaikille vieraille. Eihän sinne montaa karkkia itselle jäänyt, kun pussit olivat siihen aikaan maks. 150 grammaa.
Kaikesta kyttäämisestä huolimatta, mulle tuli reikiä jo maitohampaisiin, ja heti, kun pääsin käymään kaupassa itsekseni, alkoi päivittäinen karkin ym. mässyn mättäminen. Vieläkin, yli nelikymppisenä, jos ostan itselleni karkkia, kiskon ne kaksin käsin naamaani, vaikkei niitä enää ole kukaan muu itselleen vaatimassa.
En silti sano, että alle 3-vuotiaalle tarvitsisi antaa sokeria. Eihän ihminen edes muista mitään tuosta ikäkaudesta myöhemmin, mutta isomman lapsen kohdalla rajoittaminen ja kieltäminen saattaa johtaa aivan muuhun lopputulokseen kuin vanhemmat kuvittelevat.
Itselleni tulee mieleen, että vanhempasi tiesivät sinun koukkuuntuvan herkästi. Ehkä se on jopa geeneissä ja liittyy muuhunkin addiktiotaipumukseen, kuten vaikka päihderiippuvuuteen.
Kyllä vanhempasi toimivat oikein, väitän. Ehkä suvussa ne on esim. sokeritautia, verisuonitauteja, syöpää tms. Helposti reikiintyvät hampaatkin kertovat omaa kieltään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävivätkö lapsesi kaverisynttäreillä, joissa tarjotaan makeaa? Koulussa vähän väliä jollakulla oli synttärit ja sitten kierrätettiin karkkipussia.Sehän on kuin antaisi heroiinia.
Ettekä syöneet siis makeutettua jugurttia? Ette käyttäneet ketsuppia ettekä sinappia? Vanukkaita? Muroja? Mysliä? Mysleissä ehkä yhdessä merkissä ei ole lisättyä sokeria. Hillot tietysti poissuljettuja. Mitä laitoitte lettujen päälle? Etkö leiponut koskaan?
Lapset eivät ole aivottomia olentoja, kyllä he osaavat olla syömättä karkkia, vaikka kaveri vieressä mussuttaa pussitolkulla. Koulussa taas ei saanut jakaa karkkia vaikka olisi ollut synttärit tai muutakaan sipsiä ymv tuoda, ja edelleen, niitä ei ole pakko syödä. Todellakaan mikään makeutettu jogurtti ei ole ikinä kuulunut kenenkään meidän ruokavalioon, luonnonjogurtti kyllä hyvillä bakteereilla, kyl
Taidatte pysyä vain kotona, noilla ruokaehdoilla..vai vietkö oman sokerittoman kakun perheellenne, jos joku erehtyy häihin kutsumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jutussa pisti silmään se, että isä sanoo voivansa syödä vaikka jäätelöä eikä lapsi mangu vieressä haluavansa myös jäätelöä. Miksi isä sitten syö sitä jäätelöä ylipäätään? Siinähän isä viestittää lapselle, että jäätelö on nautinnollinen herkku.
Isä haluaa ilmeisesti syödä itse kaikki herkut. Ei halua jakaa.
En kyllä itse ajattele että täytyisi pitää lapset erossa herkuista 3 vuotiaaksi. Ihmisen aivot rakastaa glukoosia. Lapsen kasvavat aivot yksinkertaisesti nauttivat sokerista ja lasten keho kestää sokerin paremmin kuin aikuisten.
Varsinkin terveelliset herkut kuten hedelmät ja marjat niin niitä kyllä kannattaa antaa. Eikä haittaa vaikka marjojen joukossa olis vähän jätskiä tai kermavaahtoa kaverina pari kertaa viikossa.
Ehkä sipsit tai suolaiset EINEKSET on sellainen jota lapsen keho ei tarvitse. Mutta ei siinäkään tarvitse mennä äärimmäisyyksiin.
Alue: Aihe vapaa
Mutta toiset ei pysty kontrolloimaan ruokailua ollenkaan. Ei se tarvitse olla vain sokeria. Silloin on vanhempien tehtävä jopa kieltää, jos muu ei auta. Aikuinen päättää itse.