Pidimme lapsemme kolme ensimmäistä vuotta erossa sokerista

Näitä lapsia on käynyt meilläkin mm lasten kaverisynttäreillä. Hitusen raskasta vahtia sitä touhua koko ajan kun niitä herkkuja ahmitaan kaksin käsin ja muut jää ilman. 

Heroiininkin voi jäädä kerrasta koukkuun.

Ihankuin sokeri olisi ainoa paha, mites nakit, prosessoidut einekset ja rasvaiset pizzat?

Makeanhimo liittyykin suolaisen syöntiin. Kun syö suolaista, alkaa tehdä mieli makeaa. Sitten alkaa tehdä mieli suolaista.

Vierailija kirjoitti:

Kävivätkö lapsesi kaverisynttäreillä, joissa tarjotaan makeaa? Koulussa vähän väliä jollakulla oli synttärit ja sitten kierrätettiin karkkipussia.Sehän on kuin antaisi heroiinia. 

Ettekä syöneet siis makeutettua jugurttia? Ette käyttäneet ketsuppia ettekä sinappia? Vanukkaita? Muroja? Mysliä? Mysleissä ehkä yhdessä merkissä ei ole lisättyä sokeria. Hillot tietysti poissuljettuja. Mitä laitoitte lettujen päälle? Etkö leiponut koskaan?

Lapset eivät ole aivottomia olentoja, kyllä he osaavat olla syömättä karkkia, vaikka kaveri vieressä mussuttaa pussitolkulla. Koulussa taas ei saanut jakaa karkkia vaikka olisi ollut synttärit tai muutakaan sipsiä ymv tuoda, ja edelleen, niitä ei ole pakko syödä. Todellakaan mikään makeutettu jogurtti ei ole ikinä kuulunut kenenkään meidän ruokavalioon, luonnonjogurtti kyllä hyvillä bakteereilla, kylkeen marjoja, banaania, ymv. Ketsuppia on missä ei ole lisättyä sokeria, sinappi sama juttu. Mitään muroja tai myslejä meillä ei ole ikinä syöty. Leipoa voi ilman sokeria, hilloja voi tehdä ilman sokeria, lettuja voi syödä ja tehdä ilman sokeria.... Todella piinttyneet on tavat kyllä kun ei yhtään osata tehdä ilman sokeria. Pääsääntöisesti meidän ruoka koostuu tuoreista raaka-aineista, ei ole mitenkään vaikeaa. Sokeria ei tarvita, taatelit ja vesimeloni käy luonnon "karkista", rusinat ja hunaja vaikka.

Rusinat ovat ihan yhtä huonoja hampaille, kuin karkki. Ihan älytöntä vetää överiksi koko homma. Kukaan ei kuole, jos syö muutaman karkin viikossa.

99% lapsista tykkää sokerista. Ja saa antaa tykätä. Parempi opettaa kohtuutta kuin niuhottaa. Jos harvinainen lapsi joka ei tykkää niin ei tarvitse väkisin pitää häntä siitä erosta.

Tekisin samoin kuin Elias. Olen vähentänyt itsekin sokeria vähemmäksi. Lapsi on hyvä totuttaa jo pienestä vähäsokeriseen ruokavalioon ja hyvä hampaillekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävivätkö lapsesi kaverisynttäreillä, joissa tarjotaan makeaa? Koulussa vähän väliä jollakulla oli synttärit ja sitten kierrätettiin karkkipussia.Sehän on kuin antaisi heroiinia. 

Ettekä syöneet siis makeutettua jugurttia? Ette käyttäneet ketsuppia ettekä sinappia? Vanukkaita? Muroja? Mysliä? Mysleissä ehkä yhdessä merkissä ei ole lisättyä sokeria. Hillot tietysti poissuljettuja. Mitä laitoitte lettujen päälle? Etkö leiponut koskaan?

 

Lapset eivät ole aivottomia olentoja, kyllä he osaavat olla syömättä karkkia, vaikka kaveri vieressä mussuttaa pussitolkulla. Koulussa taas ei saanut jakaa karkkia vaikka olisi ollut synttärit tai muutakaan sipsiä ymv tuoda, ja edelleen, niitä ei ole pakko syödä. Todellakaan mikään makeutettu jogurtti ei ole ikinä kuulunut kenenkään meidän ruokavalioon, luonnonjogurtti kyllä hyvillä bakteereilla, kyl

. Leipoa voi ilman sokeria, hilloja voi tehdä ilman sokeria, lettuja voi syödä ja tehdä ilman sokeria.... Todella piinttyneet on tavat kyllä kun ei yhtään osata tehdä ilman

Älä nyt ala hillumaan! Meillä ei annettu lapsille valkoista sokeria missään muodossa ehkä ekan viiden vuoden aikana. Tapahtui 90-luvulla. Siihen aikaan myös kouluissa oli vielä käytäntö, että tuotiin karkkia synttärinä muille. Koulun jälkiruoissa oli sokeria. Enää niitä ei taida olla listalla lainkaan.

Tuo luettelo oli esimerkki niistä tuotteista, joita silloin oli tarjolla ja joita siis välttelin. Emme lisäksi käyttäneet lehmänmaitoa emmekä kananmunia. Lehmänmaito lisää limaisuutta lapsen elimistössä ja antaa korvatulehdusbakteereille kasvualustaa. Meillä ei sairastettu korvatulehduksia.

Kiinnostaisi oikeasti tietää, millä makeutat leivonnaiset? 90-luvulla vaihtoehtoiset makeuttajat piti tilata ruokapiiristä, esim. vaahterasiirappi, jota saattoi kyllä olla kaupassa hirveään hintaan. Intiaanisokeria ei vielä ollut, puhumattakaan jostain taatelisiirapista.

Vai oletko niitä, jotka makeuttaa jollakin keinotekoisilla makeutusaineilla? Minusta ne ovat vielä huonompi vaihtoehto kuin valkoinen sokeri.

Teit liian hätäisen johtopäätöksen minun "pinttyneistä tavoistani". Miksi näissä asioissa naisten pitää aina saada päteä, kun voisi keskustella sovinnollisessa, pohtivassa hengessäkin?

Vierailija kirjoitti:

Tekisin samoin kuin Elias. Olen vähentänyt itsekin sokeria vähemmäksi. Lapsi on hyvä totuttaa jo pienestä vähäsokeriseen ruokavalioon ja hyvä hampaillekin. 

lisään, että lapsi kerkeää vanhempanakin syödä sokeria varmaan ihan tarpeeksi jos haluaa ja sokerihan ei ole terveellistä :)

Omassa lapsuudenkodissani ei ollut 0-linja sokeriherkkujen suhteen, muttei niitä koskaan myöskään saanut ottaa vapaasti, ei edes omilla synttäreillä. Jos sai vaikka karkkipussin lahjaksi, siitä piti jakaa kaikille vieraille. Eihän sinne montaa karkkia itselle jäänyt, kun pussit olivat siihen aikaan maks. 150 grammaa. 

Kaikesta kyttäämisestä huolimatta, mulle tuli reikiä jo maitohampaisiin, ja heti, kun pääsin käymään kaupassa itsekseni, alkoi päivittäinen karkin ym. mässyn mättäminen. Vieläkin, yli nelikymppisenä, jos ostan itselleni karkkia, kiskon ne kaksin käsin naamaani, vaikkei niitä enää ole kukaan muu itselleen vaatimassa. 

En silti sano, että alle 3-vuotiaalle tarvitsisi antaa sokeria. Eihän ihminen edes muista mitään tuosta ikäkaudesta myöhemmin, mutta isomman lapsen kohdalla rajoittaminen ja kieltäminen saattaa johtaa aivan muuhun lopputulokseen kuin vanhemmat kuvittelevat.

Lapset eivät ole aivottomia olentoja, kyllä he osaavat olla syömättä karkkia, vaikka kaveri vieressä mussuttaa pussitolkulla.

Mutta miltä lapsesta tuntuu? 

"Tuo luettelo oli esimerkki niistä tuotteista, joita silloin oli tarjolla ja joita siis välttelin. Emme lisäksi käyttäneet lehmänmaitoa emmekä kananmunia. Lehmänmaito lisää limaisuutta lapsen elimistössä ja antaa korvatulehdusbakteereille kasvualustaa. Meillä ei sairastettu korvatulehduksia."

Ei meilläkään, vaikka vedettiin lehmänmaitoa janoonkin, kun sitä sai omasta tankista niin paljon kuin mieli teki. 

Lisäksi lapset kannattaa majoittaa pimeään maakuoppaan, se kasvattaa luonnetta.

Vierailija kirjoitti:

"Tuo luettelo oli esimerkki niistä tuotteista, joita silloin oli tarjolla ja joita siis välttelin. Emme lisäksi käyttäneet lehmänmaitoa emmekä kananmunia. Lehmänmaito lisää limaisuutta lapsen elimistössä ja antaa korvatulehdusbakteereille kasvualustaa. Meillä ei sairastettu korvatulehduksia."

Ei meilläkään, vaikka vedettiin lehmänmaitoa janoonkin, kun sitä sai omasta tankista niin paljon kuin mieli teki. 

Niin, se todistaa, että maidolle tapahtuu jotain haitallista homogenisoinnissa. Se pilkkoo rasvan niin pieneksi, että se alkaa tehdä haittoja. Lisännee myös allergisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi lapset kannattaa majoittaa pimeään maakuoppaan, se kasvattaa luonnetta.

Meillä annettiin valkoisen sokerin tilalla luonnollisia makeuttajia, ilman makeaa ei lasten siis tarvinnut olla. Se vain ei ollut tuota ylimakeaa valkoista sokeria.

Näköjään ainakin sokeriton Felix-ketsupissa on makeutuksena sukraloosia, mitä ikinä se lienee.

Tutkimus selvitti, mitkä keinotekoiset makeutusaineet ovat haitallisimpia kaksi erottui joukosta

Makeutusaineet eivät itsessään nosta verensokeria, mutta tutkimuksemme mukaan ne heikentävät elimistön kykyä säädellä verensokeritasoja välillisesti suun ja suoliston mikrobimuutosten kautta, Suez selittää tutkimustulosten johtopäätelmissä.

https://www.is.fi/terveys/art-2000009029397.html

Mun mielestä on ainoastaan hyvä, että vanhemmat rajoittavat noin pienten lastensa sokerin saantia. Asiantuntijatkin neuvovat rajoittamaan sitä. Ihmettelen, että tämäkin mielipidekirjoitus vaikuttaa herättävän negatiivisia tunteita. Pienten lasten vanhemmilla ei ole helppoa, aina tulee kommenttia että toimii joko liian hyvin eli korostaa paremmuuttaan tai sitten toimii liian huonosti.

En usko, että sokerin rajoittaminen tekee lapsesta sokerihiirtä, mutta ei toki välttämättä estäkään sitä. Mutta jotenkin vaikea nähdä, mitä haittaa siitä olisi, jos ei tuputa lapselle herkkuja silloin kun hän ei vielä itse osaa niitä haluta tai kaivata, tai jos ei opettamalla opeta että kaikkiin juhliin ja ilon tunteisiin kuuluu yhdistää pieni ihana sokerihumala. Eihän tuo jutun perheenisäkään aikonut lapsilta kaikkia herkkuja kieltää, vaan antaa niitä nimenomaan vasta sitten, kun lapsi itse haluaa. Jutun lapsi oli halunnut (ja saanut) herkkuja hienon pakkauksen takia, mutta ei ollut edes tykännyt pakkauksen sisällöstä.

Mun mielestä koko yhteiskunnan ja toki myös lapsen koko lähipiirin pitäisi yhdessä suojella lapsia (ja mieluusti aikuisiakin) sokerilta ja muulta epäterveelliseltä. Karkeista ja niiden pakkauksista pitäisi tehdä vähemmän houkuttelevan näköisiä, esim. vähemmän värikkäitä. Kaikkien lasten läheisten (vanhemmat, isovanhemmat yms) pitäisi keksiä muuta yhteistä tekemistä kuin sokerin syönti ja lopettaa se herkkujen glorifiointi ylipäätään. Nykyään monille lapsille opetetaan ja varmasti he oppivat myös esimerkin kautta, että herkuttelu yhdistyy iloiseen ja hyvään mieleen.

Varmasti kenelle tahansa tekisi hyvää olla kauan ilman sokeria tai niin vähällä sokerilla kuin mahdollista. Lapsen terveydelle on varmasti hyväksi mahdollisimman pitkä aika sokerittomana. Terveen ruokasuhteen kannalta taas hyvä ettei tee siitä liian suurta mörköä sitten, kun lapsi itse haluaa herkkuja.

Makeanhimoon vaikuttaa moni muukin asia kuin saako sitä lapsena vai ei. Esim. turvaton tai stressaava lapsuus. Makea antaa turvan tunnetta, koska äidinmaito on makeaa.

Kaverini pidettiin pois kaikesta makeasta vielä ala-asteella. Sen jälkeen on sitten syönyt niitä muidenkin edestä:(  En usko, että tällainen täyskielto toimii oikein missään:(

Vierailija kirjoitti:

Pahin tuntemani sokerihiiri vielä aikuisenakin on serkkuni, jonka lääkärivanhemmat kielsivät lapsena kaikenlaisen makeansyönnin!

Mä oon samanlainen! Ikää 57v ja makeanhimo ei vaan hellitä ikinä! Mun äiti kielsi multa karkit ekat vuodet, kunnes keksin käydä nuolemassa kavereiden tikkareita. Pikkulapsena varastin rahaa ja karkasin kotoa ostamaan kaupasta karkkeja niillä hiluilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä aikuisena...

Vetää makeaa kaksin käsin, kokee siitä syyllisyyttä, pahimmillaan kehittää itselleen bulimian.

Ei se toimi noin. Makumieltymykset kehittyy pitkälti varhaislapsuudessa. 

Ei kehity. Tai ainakin itse olen vasta aikuisena oppinut nauttimaan monista ruuista jotka eivät silloin kuuluneet perinteiseen suomalaiseen ruokavalioon. Tai esimerkkinä vaikkapa juustot, lapset eivät kai yleensä pidä hyvin vahvoista juustoista. Suurin osa aikuisista pitää.