Janina muutti maalle ja järkyttyi pikkukylän ihmisistä - Koti lähtee myyntiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulosti siltä, että hän odotti naapuriensa vahtivan lapsia, jotta saa itse touhuta heppojen kanssa

Jutussa ei mainita sanallakaan miehestä joten hän taisi odottaa että naapurit paikkaisi asian rientämällä tekemään kaikki paskanluonnit ja aitojen teot että Janina voi keskittyä rapsuttelemaan heposiaan.

Janina ja hänen miehensä ovat nyt päättäneet, että talo laitetaan myyntiin. 

(=Et sitten jaksanut lukea koko artikkelia.) 

Oli kyllä aika hyvin piilotettu, koko artikkeli on muuten vain Janina sitä Janina tätä. Viihtyikö se mies maalla? Viihtyikö heidän lapset maalla?

Kuka sanoi että mies lähti mukaan?

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että tämä Janina rakasteli eläinten kanssa ja jäi siitä kiinni. Nyt sitten vähän hävettää ja on niinku lähdettävä muualle yhtymään sikojen kanssa

Tämähän on suomessa ihan normaalia. Siksi koiria on niin paljon.

Maalle muuttaa monesti ne jotka eivät kykene elämään yleisten normien mukaan ja jälki on sen näköistä.

Kuten sinä ja tämä Janina

Joo iltapäivälehdissä vinkumallahan sitä ystävystyy koko kylän kanssa.

Janinan kannattaisi katsoa peiliin ennen kuin vinkuu huonoista kokemuksistaan.

Sitäpaitsi täällä maalla on arki samanlaista kuin kaupungeissa eikä täällä voi tai jouda olemaan sen enempää yhteisöllisempi tai harjoittamaan naapuriapua kuin kaupungissakaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuulosti siltä, että hän odotti naapuriensa vahtivan lapsia, jotta saa itse touhuta heppojen kanssa

Enemmän se on normaalia kaikkialla ettei naapurit ole ilmaisia lastenvahteja ja aina auttamassa reppanaa. En tiedä missä hän on ennen asunut, kun niin väärän käsityksen saanut ihmisistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Johtuisiko siitä että tämä Janina rakasteli eläinten kanssa ja jäi siitä kiinni. Nyt sitten vähän hävettää ja on niinku lähdettävä muualle yhtymään sikojen kanssa

Tämähän on suomessa ihan normaalia. Siksi koiria on niin paljon.

Puhu vaan omasta vuohen...

Vierailija kirjoitti:

voin kuvitella kun hesalainen vegaani korkkareissa che guevara-paidassa tulee paikalliseen ruokauppaan wokettamaan kauramaidon liian suppeasta valikoimasta ja lihatiskin olemassaolosta

😂 Toisaalta, jos on tarpeeksi erikoinen eikä vihamielinen voi päästä piireihin. Kylän oma kylähullu positiivisessa mielessä. 

Vierailija kirjoitti:

Maalle muuttaa monesti ne jotka eivät kykene elämään yleisten normien mukaan ja jälki on sen näköistä.

Kuten sinä ja tämä Janina

Hevosharrastus on yksi  jonka kanssa ei pysty elämään missä tahansa.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo on just niin raskasta kun maalla ei arvosteta kissoja, ihan läpimätiä, vanhanaikaisia asenteita riittää. Eläinrääkkääjiä toki kaupungeissakin, mutta maalla kissan arvo on nolla. Pidetään vapaana, ei leikkauteta, ei rokoteta, ammutaan...

Kuule, kun meidän villistä kesytetty kissa lopulta veteli viimeisiään, niin vein sen 70 km eläinlääkäriin. Oli niin typerä ja epäreilu teko kissaa kohtaan, että jos voisin palata takaisin, pyytäisin jonkun ampumaan sen. Rahapalkasta. Väärää hellämielisyyttä podin, vaikka sen aiemmista eläinlääkärikeikoista olisi pitänyt ymmärtää, ettei viimeiselle matkalle viedä turhaan kidutettavaksi, koska siitä keikasta ei ole kissalle itselleen kuin haittaa. Uudenaikaiset ajatukset ovat usein vielä huonompia kuin vanhanaikaiset. 

Maalaiskissat tai maatiaiskissat ovat säilyttämisen arvoisia,  mutta eläinsuojat pursuaa vahinkoeläinten vahinkopentuja,  ja kaupunkilaiset hakee niistä. Se on nykytilanne. Rodun säilytys ei saa tapahtua kissayksilöiden kärsimyksellä, eli heitteillejätöllä.  Kotikissa ei ole villieläin Suomen luonnossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen asunut sekä kaupungissa että maalla, ja olen päinvastaista mieltä Janinan kanssa. Esimerkiksi ero päiväkodin eteisessä on valtava: kaupungissa muut vanhemmat korkeintaan tervehtivät, kun taas maalla kuuluu suorastaan tapoihin jäädä juttelemaan. Myös kyläilykutsuja ihmisten koteihin olen saanut maalla jopa puolituntemattomilta, kaupungissa en koskaan. Maalla koen tulevani tietyllä tapaa nähdyksi: lähes kaikki vastaantulijat tietävät, kuka olen. Jollekin se voi tietysti olla ahdistavaakin, mutta itse pidän sellaista ympäristöä hyvänä etenkin lasten kehitykselle.

Landella ei ole kiire töihin kun töitä ei ole.

Niin, mutta meillä onkin kiire kaupunkiin töihin. Kaikki ei ole työttömiä kuten sinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseudulla on kyllä auttavaista väkeä. Saa mitä tahansa sanoa niin ei vaikuta muhun. Maaseudulla ihmiset auttavat toisiansa. Jotkut talkoot ei kerro yhtään mitään yhteisöllisyydestä. Ap kirjoittaa todella rumasti ja ei ole totta. Asun itse isossa kaupungissa ja ei täällä kukaan auta kauppaostoksissa tai auraa tietäsi. Näitä asioita tehdään kuitenkin toiselle maaseudulla.

Lisään vielä että maaseudulla todella helppo jutella ihmisten kanssa. Juttelevat vielä mielellään.

Mutta ei siellä kovin henkeviä keskusteluja voi käydä. Minua ei ainakaan kiinnosta onko Hiltusen Pertin lantakärry jo korjattu

En ole asunut maalla, mutta siellä asuva tätini oli aktiivinen kylän yhteisissä asioissa. Hän kävi myös Martta-kerhossa ja kylän ompeluseurassa. Onkohan nykyään mitään tällaista maalla? 

Muutin kaupungista maalle viitisen vuotta sitten. Haluan olla rauhassa ilman ihmiskontakteja. En ole ikinä edes nähnyt naapureitani saati sitten puhunut heille. Ainoat paikalliset, joille on puhun on kaupan työntekijät. Tämä on ihanaa! En kestäisi, jos naapuriini muuttaisi joku Janina, joka vaatisi mua tukiverkokseen, ystäväkseen ja lapsenhoitajakseen. 

Miten hän luuli saavansa tukiverkoston noin vain uudella paikkakunnalla?

Maaseudulla pärjää, jos ei ole tekemisissä kenenkään kanssa.

Olen asunut lapsena ja nuorena maalla. Vaikka ihan lähellä ei ollut naapureita, niin pienessä kunnassa eläminen oli ahdistavaakin, vaikka varsin tavallinen perhe olimme. Kaikki tiesivät kaikkien asiat, utelivat ja juorusivat. Silti mitään yhteisöllisyyttä ei sinänsä ollut. Jos oli vaikeaa aikaa perheessä, ei mitään apua keltään saanut. Muutin sitten suomalaisittain ison kaupungin kerrostaloon aikuisena. Nautin vapaudesta, että  kukaan ei ollut kiinnostunut, udellut, vahtinut. Olin täysin anonyymi vailla mitään rooleja. Tunsin lepoa, kun tulin töistä, ei tarvinnut puhua kenellekään pihalla ym, oli oma rauha. Nykyisin asun ison kaupungin lähiössä omakotitalossa. Täällä naapurit tuntevat vähän paremmin kuin vieri vieressä asutaan. Jotain puentä yhteistä ollut silloin tällöin. Eivät he silti meidän elämästä tiedä eivätkä isommin ole kiinnostuneita. Hyvä niin. En mitään yhteisöllisyyttä täälläkään koe mutta en kaipaakaan. Oma rauha on tärkein.  Mutta mielestäni tuon jutun nainen odotti liikaa yhteisöllisyydeltä maalla. Ikäänkuin naapurit olisivat vastuussa hänen lapsistaankin. Suomalaisen kulttuurin syvimpään olemukseen kuuluu aika usein oman rauhan kaipuu ja se myös muille annetaan useimmiten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huutonaurua yhteisöllisyydelle kaupunkien lähiöissä. Helsinkiläinen lähinnä paskoo alleen jos sitä tervee rappukäytävässä.

Ehkä asut narkkilähiössä tai olet itse muuten omituinen. Omat kokemukset esimerkiksi Helsingin Kumpulasta tai Käpylästä on, että kaikki tuntee toisensa ja puuhaavat talkoohommia yhdessä.

Haha, Kumpula on ihan omansa. Intiankatu kertoo kaiken. 

Ai, sittenhän minäkin voisin muuttaa maalle. Olen aina luullut, että siellä ovat kaikki oksettavan yhteisöllisiä ja kyttäävät toistensa tekemisiä. Tietävät naapurinsa asiat paremmin kuin omansa. Jos siellä saakin olla rauhassa, voisin tykätä.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan alkaisi tukiverkoksi uppo-oudoille ja uusille asukkaille. 

Tämä. Voi saada uusista naapureista vaikka minkälaisen riesan. Hoidattavat ja vahdituttavat naapurilla lapsensa, jotta saavat itse puuhata itsekkäästi mitä haluavat. Tämmöisiä ihmisiä oikeasti on olemassa. Lisäksi vaaditaan monenlaisia muita palveluksia niin paljon, kun vaan venyt. Jokaisella on ihan omatkin asiat hoidettavanaan.