Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä ja lapset/uusperhe?
02.10.2025 |
Olen puoli vuotta seurustellut ihanan ja huomaavaisen miehen kanssa. Meillä molemmilla on pian/jo yläkoulu ikäisiä lapsia.
Olemme huomattavasti enemmän miehen luona koska minulla on ahdasta ja aina teini kotona. Hänellä tilaa yllin kyllin. Tämä siis usein minun aloitteesta.
Mutta, tuntuu kuin minun lapseni eivät olisi suhteessa yhtä tärkeitä....itse vietän aikaa hänen lasten kanssa ja juttelen heidän asioistaan, mutta hän todella harvoin kysyy minun lapsistani (joita toki näkee harvemmin koska puolet kk isällään), ja jos jotain heidän asioistaan sanon, ei välillä kommentoi mitään, on sanomatta sanaakaan. Olemme asiasta puhuneet ja hän on sanonut ettei tarkoituksella ole sitä tehnyt mutta se tunne minulle kuitenkin on jäänyt ettei häntä oikein minun lapset kiinnosta.
Mietin välillä suhteen tulevaisuutta. Miten teillä on teinien kanssa mennyt uusissa suhteissa? Asutteko erillään ja yhdessä?
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
- eri
On sentään edes täysi-ikäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
- eri
On sentään edes täys
Täysi-ikäinen on siis valmis? Hän ei enää tarvitse vanhemman tukea ja läsnäoloa?
Jätät lapsesi kotiin ja menet lirkuttelemssn miehen luo miehen lapsille. Sitten ihmettelet, kun mies ei tee samaa?!
Olet jo eronnut yhdestä miehestä ja nyt yrität uudestaan toisen kanssa - miksi? Etkö oppinut ekalla kerralla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
-
Täysi-ikäinen on siis valmis? Hän ei enää tarvitse vanhemman tukea ja läsnäoloa?
Kyllä on valmis. Ei tarvitse niin paljon, kuin murrosikäinen 16-vuotias. Millään ei voi puolustella tuollaista hylkäämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te olette tapailleet puoli vuotta. Jos olisitte ekalla kierroksella niin ei teillä silloinkaan olisi vielä perhettä tai tuskin edes vielä esitelty kavereille/vanhemmille.
Mikä ihmeen kiire?
Vaikea kiinnostua jonkun muun lapsista joita harvoin näkee. Ole sinäkin vapaasti vähemmän kiinnostunut miehen lapsista. Mutta jos mies ei ole kiinnostunut sinun asioista ja elämästä ja tunteista noin yleisestikään niin sitten olet pulassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
- eri
18 vuotiailla oli muutama vuosikymmen sitten omat perheet. Miksi nykyään 18 vuotias on täysin hoivattava vauva,joka roikkuu itkua tuhertaen isin tai äitin helmoissa,odottaen palvelua ja palvontaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Olet huono äiti.
En ole koskaan odottanutkaan miten vuoden äiti palkintoa.
No se on hyvä. Tuolla toiminnalla olet alinta kastia.
... ja kun näette tälläistä riidanhaastamista niin älkää lähtekö tyypille vastailemaan ja huomiolla palkitsemaan. Jos on asiatonta niin sitten poistopyyntö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Olet huono äiti.
En ole koskaan odottanutkaan miten vuoden äiti palkintoa.
No se on hyvä. Tuolla toiminnalla olet alinta kastia.
... ja kun näette tälläistä riidanhaastamista niin älkää lähtekö tyypille vastailemaan ja huomiolla palkitsemaan. Jos on asiatonta niin sitten poistopyyntö.
Etkö kestä kuulla totuutta?
Onnellista uusperhettä ei ole, eikä tilanne parane välttämättä ikinä. Muistakaa se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olet jo eronnut yhdestä miehestä ja nyt yrität uudestaan toisen kanssa - miksi? Etkö oppinut ekalla kerralla?
Siksi koska kansa ei tunne enää Raamattua. Puolisonsa saa hylätä vain huoruuden takia, muuten syyllistyy itse aviorikokseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
- eri
18 vuotiailla oli muuta
Niin, ja kautta aikojen 16 vuotiaita on muuttanut omilleen esim opintojen vuoksi. Ikä on vain kalenteri-ikä eikä se kerro mitään ihmisen kyvyistä vastata itsestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
- eri
18 vuotiailla oli muuta
Jos monista aikuisistakin on tullut kuin uudelleen pikkulapsia, jotka tarvitsevat tukea ikävien tunteiden kestämiseen ja valtiota kantamaan vastuuta, niin onko ihme, jos nuorillakin on ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
-
Niin, ja kautta aikojen 16 vuotiaita on muuttanut omilleen esim opintojen vuoksi. Ikä on vain kalenteri-ikä eikä se kerro mitään ihmisen kyvyistä vastata itsestään.
Näillä omillaan asuvilla 16-vuotiaillakin on koti, jossa asuu äiti ja/tai isä. Tällä äitinsä hylkäämällä on vain tyhjä kämppä, kun mammalla on kiire hoidella uutta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
-
Täysi-ikäinen on siis valmis? Hän ei enää tarvitse vanhemman tukea ja läsnäoloa?
Naiset ovat kyllä ihme sekopäitä. Kerroin jättäväni vaimon kun lapsi täyttää 18 ja minua syytettiin lapsen hylkäämisestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se
Naiset ovat kyllä ihme sekopäitä. Kerroin jättäväni vaimon kun lapsi täyttää 18 ja minua syytettiin lapsen hylkäämisestä.
Jep, en edes yritä puolustaa itseäni miten tämä oma hylkääminen käytännössä meni.
Älä jätä lastasi. Muutama vuosi niin hän lähtee. Tänä aikana voi paljastua mikä mies on!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinit jäi asumaan kotiinsa 16 ja 17 vuotiaina ja minä muutin miehen luokse. Lapset oli osa suhdetta, enkä edes haaveillut, että meistä tuli joku ydinperhe joka sulautuu yhdeksi kokonaisuudeksi, eli en odottanut että mies ottaa lapset ns omikseen. Tulevat kyllä juttuu pirun hyvin. Lapsillakin oli se oma elämä kouluineen, töineen, harrastuksineen, yms.
Lapsillakin oli oma elämä. Niin, ap sinunkin lapsilla on oma elämä. Miten heidän elämän vaiheeseen sopii muutot, yms?
Et edes kahta vuotta jaksanut odottaa, vaan hylkäsit 16-vuotiaan kullin himoissasi.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
-
Niin, ja kautta aikojen 16 vuotiaita on muuttanut omilleen esim opintojen vuoksi. Ikä on vain kalenteri-ikä eikä se kerro mitään ihmisen kyvyistä vastata itsestään.
Ja mun äiti sai mut kaksi viikkoa sen jälkeen kun oli täyttänyt 17 ja meni presidentin luvalla naimisiin. Niin se vaan on menty ääripäästä toiseen, nolla suojelusta ja liialliseen paapomiseen.
Millä tavalla se 18v olisi ollut yhtään sen valmiimpi?
- eri