Anna Erikssonin elokuva Sanna Marinista sai 300 katsojaa
Kommentit (385)
Vierailija kirjoitti:
Toi tosielämän henklöistä tehtävä epäelokuva on kai USA:sta lainattu trendi. Siellähän on yhteen aikaa ihan käsittämätön määrä tällaisia epäelokuvia tyyliin Googlen historia ja Facebookin synty jne. Ihmettelin aina, kuka oikeasti nämä leffat katsoo. Mutta ehkä nekin oli suunniteltu lähinnä apurahalautakunnilta ja rahoittajilta rahansaantiin? Marve-leffat sentään yritetään tehdä jollekin oikealle yleisökohderyhmälle eli teineille, jotka edelleen sentään käy leffoissa.
Tuo nyt on vähän samanlainen harhaluulo kuin se, että tietokonepelejä tehtäisiin ja niitä ostaisi vain teinit. Oikeasti ne jotka aloitti 80-luvulla commodoren ja vastaavien kanssa pelaamisen on nyt jotain 50-60 ja jotkut pelaa edelleen. Samoin marvelia (ja DC:tä) on julkaistu jo jostain ww2 ajoilta lähtien ja kulta-aika alkoi ilmeisesti 60-luvulla, ja faneja löytyy monistakin ikäluokista.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa siltä, että joltakin on jäänyt peruskoulu kesken ja ymmärrys on korvattu huisin hurjilla mielipiteillä!
Apurahoja voi muuten hakea myös osaamaton koulupudokas. Hyvin suurella todennäköisyydellä niitä ei kuitenkaan saa. Paitsi KELAsta, mikä onkin hyvä.
Ymmärrän että omista hillotolpistaan haluaa pitää kiinni. Se ei kuitenkaan estä ihmisiä kritisoimasta asiaa.
Nykysuomielokuva on joko puisevia elämänkertoja tai sielutonta woketusta johon ympätään joka ikinen vähemmistö. Mistään ei löydy kunnianhimon haiventakaan. Kaikkien projektiin osallistuneiden panos on tehty "mä oon vaan töissä täällä"-asenteella.
" " Anna Erikssonin elokuva Sanna Marinista sai 300 katsojaa " "
Eli juurikin 300 liikaa !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei länsimaissa tahdota myöntää ja ymmärtää sitä, että Anna Erikssonin kaltaiset woke-feministit ovat ääri-ihmisiä. jotka katsovat maailmaa omasta pienestä hyvin rajoittuneesta näkökulmasta. Ja tässä ei sinänsä ole mitään ongelmaa - tällaisia tyyppejä on ja he voivat minun puolesta tehdä elokuvia, jopa apurahalla. Ongelma on se, että jos apurahoilla tuetaan yhden suunnan ääri-ilmaisua, niin miksi ei tueta sitten toisen suunnan ääri-ilmaisua? Missä on kansallismielisyyttä, markkinataloutta, yms. ilmiöitä promotoivat elokuvat, jotka on tuotettu apurahoilla?
Tämä! Eläisimme aidossa moni-arvoisuudessa ja demokratialle suotuisissa oloissa jos tuo esitetty toteutuisi. On joskus toteutunut huomattavasti paremmin kuin nykyään. Paras taide purkaa lukkiutuneita oletuksia esim että vauraus määrittää ihmisen luonteen s
Meidän kaikkien pitäisi olla feministejä toivomus on muuttunut hyvä aika sitten meidät pakotetaan olemaan, ja tästäpä aukeaa muukin pakotus.
Kuitenkin rääytään yhä äänekkäämmin miten äärioikeisto uhkaa. Heräämmekö vielä tästä painajaisesta? Ehkä sitten kun tarpeeksi moni nousee vastustamaan kaikkialle työntyvää yleistä valehtelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toi tosielämän henklöistä tehtävä epäelokuva on kai USA:sta lainattu trendi. Siellähän on yhteen aikaa ihan käsittämätön määrä tällaisia epäelokuvia tyyliin Googlen historia ja Facebookin synty jne. Ihmettelin aina, kuka oikeasti nämä leffat katsoo. Mutta ehkä nekin oli suunniteltu lähinnä apurahalautakunnilta ja rahoittajilta rahansaantiin? Marve-leffat sentään yritetään tehdä jollekin oikealle yleisökohderyhmälle eli teineille, jotka edelleen sentään käy leffoissa.
Tuo nyt on vähän samanlainen harhaluulo kuin se, että tietokonepelejä tehtäisiin ja niitä ostaisi vain teinit. Oikeasti ne jotka aloitti 80-luvulla commodoren ja vastaavien kanssa pelaamisen on nyt jotain 50-60 ja jotkut pelaa edelleen. Samoin marvelia (ja DC:tä) on julkaistu jo jostain ww2 ajoilta lähtien ja kulta-aika alkoi ilmeisesti 60-luvulla, ja faneja löytyy monistakin ikäluokista.
Niin löytyy, mutta leffoille on määritelty ydinkohderyhmät, ja Marvel-leffat nyt vaan kuuluvat kohderyhmään teinit, koska ne edelleen käyvät leffoissa. Samalla totta kai ne leffat koskettavat jokaisen sisäistä teiniä iästä ja sukupuolesta riippumatta, jos ovat koskettaakseen,
Kohderyhmäajattelu lähtee kuitenkin siitä, että tuotteelle määritellään ydinkohderyhmä, vaikka se tosielämässä kiinnostaisikin myös monia muita rymiä kuin sitä ryhmää. Ilman määriteltyä kohderyhmä homma kuitenkin markkinointimielessä hajoaa käsiin. Amatöörimäinen markkinointiajattelu lähtee siitä, että tuote on tarkoitettu esim. "jokaiselle suomalaiselle".
Tämä. En missään nimessä enkä koskaan tule kannatamaan mitään ismiä juurikaan siksi että olisi muka pakko. Jos joku yrittää pakottaa, kuten intersektionaaliset feministit tekevät, totean ismin julistajat totalitaristeiksi ja vastustan kyseistä ismiä kuolemaani saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin? Eli ei saa tehdä taidetta jos katsojia ei kiinnosta?
Turha tehdä jos ketään ei kiinnosta, sanoisin. Kylläpä menikin paljon rahaa hukkaan.
Mistä sen voi etukäteen tietää, ketä kiinnostaa?
kävelee alasti aavikolla=sannan synty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sä taidat nyt puhua Halla-ahon sanakirjaproggiksesta.
Ei oikein auennut tämä. Puhun ihan siitä, millainen on apurahamaailma. Eivät kaikki, jotka systeemiä kritisoivat, ole persuja... Ihan sisäpiiriläinen ole siinä mielessä, että itsekin olen apurahalla.
Ei ketjua ilman persupsykoosia. Siitä aiheesta pitäisi tehdä elokuva. Nimeksi voisi tulla Elämättömät tai jotain vastaavaa.
Ei ketjua ilman vasemmiston persukortin läiskähdystä. Kun ei osata argumentoida asiaperustein.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvan ongelma on, että oikeasti hyvä elokuva lähtee käsiirjoituksesta. Mutta kun tuotantoyhtiöön lähetää käsiksen, ne katsovat, että ok, ihan kiva käsis, mutta tolla ei saa apurahaa. Sitten ne hakee apurahaa klassikon uudelleen tekemisellä hintusti uudesta näkökulmasta tyyliin Myrskyluodon Maija naisohjaajalla tai pulidokumentaarinen eli täysin epäjäntevä henkiklökuva Tove Janssonista tai kenestä tahansa, joka on kaavittu historian laatikonpohjalta ja johon voi myöskin liittää naisnäkökullman.
Samaan aikaan niitä hyviä käsikirjoituksia ihmissuhdevetoiseen elokuvaan olisi, mutta niillä ei saa apurahaa. Apurahalautakunnat ovat se pullonkaula, joka estää näiden tulevaisuuden klassikoiden rahoittamisen, koska se systeemi suosii avainsanakikkailua.
Tästä avainsanavertailu, jotta kaikki hahmottava ongelman:
Feministinen oksennus / avainsanat hakemuksessa:
- kehollisuus, intersektionaalisuus, konfrontatiivinen uusmaterialismin dekonstruktiivinen vastaluenta
Tulevaisuuden klassikko joka ei saanut koskaan apurahaa eikä täten koskaan valmistunut / avainsanat hakemuksessa:
- draama, parisuhde, Matti ja Pirkko
Vierailija kirjoitti:
" " Anna Erikssonin elokuva Sanna Marinista sai 300 katsojaa " "
Eli juurikin 300 liikaa !
Venäläinen kulttuuri ensin !
T: perussuomalaiset
"Elokuva on myös kannanotto päättäjiä kohtaan. Kärsiihän päähahmo aivovauriosta, joka aiheuttaa empatiakyvyttömyyttä. Sellaista, josta elokuvan mukaan kärsii moni poliitikko ja vaikuttaja."
Vierailija kirjoitti:
E:n ensi-iltaviikonlopun tulos oli kuitenkin hieman parempi kuin Erikssonin edellisellä elokuvalla W. Trilogian keskimmäinen osa sai ensi-iltansa 23. syyskuuta 2022 ja keräsi 167 katsojaa 11 valkokankaalla. Trilogian ensimmäinen osa, vuonna 2018 valmistunut M, ei päässyt lainkaan kaupalliseen teatterilevitykseen Suomessa.
Suomen elokuvasäätiö myönsi E:lle kehittämis- ja tuotantotukea yhteensä 153 000 euroa. Elokuva sai myös Koneen Säätiöltä 54 000 euroa.
Koneen Säätiö jälleen..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
E:n ensi-iltaviikonlopun tulos oli kuitenkin hieman parempi kuin Erikssonin edellisellä elokuvalla W. Trilogian keskimmäinen osa sai ensi-iltansa 23. syyskuuta 2022 ja keräsi 167 katsojaa 11 valkokankaalla. Trilogian ensimmäinen osa, vuonna 2018 valmistunut M, ei päässyt lainkaan kaupalliseen teatterilevitykseen Suomessa.
Suomen elokuvasäätiö myönsi E:lle kehittämis- ja tuotantotukea yhteensä 153 000 euroa. Elokuva sai myös Koneen Säätiöltä 54 000 euroa.
Koneen Säätiö jälleen..
Aatteen asialla, jälleen..
Eriksson ilmeisesti ajatteli, että raflaava aihevalinta takaa yleisömenestyksen...
Haluaisin tehdä elokuvan aiheista ma ahanmuutto, seksuaalivähemmistöt, onlyfans-seksityö, peukkuepidemia, tekoäly, r asismi, työttömyys, mikroaggressiot, vahvat naishahmot, mielenterveysongelmat ja kehollisuus.
Kaikkiin näihin liittyen tarjoaisin veitsenterävää kommentointia ja oikeita mielipiteitä. Näyttelijöinä pelkästään rodullistettuja ja seksuaalivähemmistöjä. Hyödynnän käsikirjoituksessa ja editoinnissa nykyajan mukaisesti tekoälyä.
Vierailija kirjoitti:
kävelee alasti aavikolla=sannan synty?
Pikemminkin jeesusvertaus.
Vierailija kirjoitti:
Elokuvan ongelma on, että oikeasti hyvä elokuva lähtee käsiirjoituksesta. Mutta kun tuotantoyhtiöön lähetää käsiksen, ne katsovat, että ok, ihan kiva käsis, mutta tolla ei saa apurahaa. Sitten ne hakee apurahaa klassikon uudelleen tekemisellä hintusti uudesta näkökulmasta tyyliin Myrskyluodon Maija naisohjaajalla tai pulidokumentaarinen eli täysin epäjäntevä henkiklökuva Tove Janssonista tai kenestä tahansa, joka on kaavittu historian laatikonpohjalta ja johon voi myöskin liittää naisnäkökullman.
Samaan aikaan niitä hyviä käsikirjoituksia ihmissuhdevetoiseen elokuvaan olisi, mutta niillä ei saa apurahaa. Apurahalautakunnat ovat se pullonkaula, joka estää näiden tulevaisuuden klassikoiden rahoittamisen, koska se systeemi suosii avainsanakikkailua.
Ihmissuhdevetoiseen? Olet kyllä ihan pihalla siitä mitä maailmassa tapahtuu jos luulet että jollain salkkaridraamalla pääsee mihinkään. Sama juttu kuin nämä iänikuiset rikos- ja sotadraamat. Koittakaa nyt jo kaivautua ulos tästä suomi-kuopasta.
Elokuva S. Marinista, ihan oikeesti. 🥴 Miksi meitä näin rangaistaan, onhan meillä jo kestämistä Tytissä, Natzimassa ja Antissa.
Toi tosielämän henklöistä tehtävä epäelokuva on kai USA:sta lainattu trendi. Siellähän on yhteen aikaa ihan käsittämätön määrä tällaisia epäelokuvia tyyliin Googlen historia ja Facebookin synty jne. Ihmettelin aina, kuka oikeasti nämä leffat katsoo. Mutta ehkä nekin oli suunniteltu lähinnä apurahalautakunnilta ja rahoittajilta rahansaantiin? Marve-leffat sentään yritetään tehdä jollekin oikealle yleisökohderyhmälle eli teineille, jotka edelleen sentään käy leffoissa.