Miksi puoliso ei näe minua
Kuvaannollisesti tarkoitan. Jos yritän puhua hänelle, hän selvästikään ei kuuntele, vaan pohdiskelee jotain ihan omiaan. Tai selaa kännykkää.
On aihe sitten arkipäiväinen tai syvällisempi, niin en saa mitään vastakaikua jutuilleni. Puuhailee vaan jotain omiaan. Joskus vastaa lyhyesti jotain, mikä paljastaa, ettei oikeasti kuunnellut.
15 vuoden suhde takana. Tällaista tämä on ollut jo vuosia ja en suoraan sanottuna jaksa enää. Kaipaisin yhteyttä toiseen ihmiseen. Pelkkä seksi ei aja samaa asiaa.
En yritä enää puhua, koska en kuitenkaan saa syöttö takaisin..
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
"Ehkä mä sitten vaan vaadin suhteelta liikaa, kun toivoisin, että toinen olis musta kiinnostunut muutakin, kuin fyysisesti."
Näin ne toksiset ihmiset saa kumppanin ajattelemaan. Itse ajattelin samoin ja masennuin suhteessa. Päätin suhteen niin katosi masennus ja löytyi mies joka on kiinnostunut muustakin kuin kropastani.
Olisipa kiinnostunut edes kropasta! En tiedä mitä jää jäljelle, kun se ei kiinnosta, eikä puhekaan. Mutta, vaadin varmaan liikaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies sanoi juuri tänään, että hänellä ei ole edes joka päivä minulle asiaa!
Kiisti hetken päästä, mutta kyllähän tuo hiljaiseksi puheliaankin naisen vetää. Minä kuulemma kyselen liikaa, mutta kun ei itse mitään kerro.
Eli jos et saa mieheltä minkäänlaista emotionaalista tukea niin eikö olisi ihan sama olla yksin?
Haluaakohan minun ehdottavan suhteen lopettamista. Ei tarvitse ottaa sitäkään puheeksi.
Vierailija kirjoitti:
Edellinen mieheni oli aina sitä mieltä, että ne Mars ja Venus -jutut on ihan höpö höpöä, ja minä ajattelin ettei ikinä sellaista miestä lähellekään. Täytyy arvostaa edellistä nyt.
Siis sellaista Mars-miestä ei lähellekään. Nyt taitaa sellainen olla.
"Miesnäkökulmasta; monet naiset haluavat puhua miehelleen, kuten naisystävälleen. Mies ei toimi näin. "
No osa miehistä toimii ja osa ei. Juuri tällä on aika paljon vaikutusta siihen millaisia ne erilaisten miesten liitot ovat. Ne miehet jotka ajattelevat vain lähinnä omiaan eivätkä niin jaksa kiinnostua naisensa jutusiat ovat harvemmin niissä onnellisimmissa liitoissa. SItten taas ne miehet joille on ohan luontaista jutella kaikenlaisista asioista ja joilta jonkinlainen tunnepuhekin luonnostuu, ovat usemmain onnellisissa liitoissa.
Toki ihmisten vaatimukset liitolle ovat erilaisia ja osa on ihan tyytyväisiä vaikka yhteistä juttua ei olisi niin paljon.
Mutta ei pidä paikkaansa että kaikki miehet olisivat vain yhdenlaisia. Sellaisen väittäminen on yleensä niiden omien huonomjen kommunikaatiotaitojen puolustelua sillä että ei muutkaan miehet osaa.
Mies menee sieltä missä aita on matalin. Jos siis on henkisesti lapsen tasolla. Itse en syty sellaisista miehistä jotka toimii kuin lapsi. Sellaisia matoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies sanoi juuri tänään, että hänellä ei ole edes joka päivä minulle asiaa!
Kiisti hetken päästä, mutta kyllähän tuo hiljaiseksi puheliaankin naisen vetää. Minä kuulemma kyselen liikaa, mutta kun ei itse mitään kerro.
Eli jos et saa mieheltä minkäänlaista emotionaalista tukea niin eikö olisi ihan sama olla yksin?
Jotkut pelkää olla yksin mutta ei pelkää kuolevansa sisältä. Ei pelkää menettävänsä elämäniloaan, elämänhaluaan tai mielenterveyttään. Jotkut päättää tappaa ja kylmettää tunteensa. Sitten kuolinvuoteellaan katuu raskaasti kun ei ollut vapaa eikä oileasti 'elänyt'. Toiset päättää nauttia tästä yhdestä elämästä, toiset päättää tyytyä vähempään kuin mitä voisi saada.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan tuosta itseni. Katson televisiota ja vaimo juttelee jotain siinä vieressä. Yleensä Jostain työihmissuhteista. Ei minua oikeastaan kiinnosta, mutta en halua olla tyly, vaan vastailen okei, aijaa, mmh, ei ole oikein tuollainen, aivan, ihan totta. Ei vaan jaksa kiinnostaa samat jutut vuodesta toiseen.
Tuttua. Aika yleistä naisväellä, että töissä aina jotain draamaa, ku se Lissu taas oli tekemättä mitään ja sit se Hertta taas puhui vaan negatiivisia ja kaikki on ihan paskaa.
Samaa kun joutuu joka päivä kuuntelemaan monta tuntia, niin mieluummin sitä syventyy vaikka siihen teeveeseen. Joskus yrittää jotain mainita esim. vaikka omista töistä, niin parin lauseen jälkeen kääntyy taas siihen kuinka Veera taas oli tekemättä mitään.
Jos ei saa huomiota omille jutuille ja vaimo puhuu vain omista työkavereistaan, mikä estää huomauttamasta ja sanomasta, että kuunteles nyt kerrankin mua vuorostasi, niin voidaan kumpikin kehittää näitä kuuntelutaitoja. Annatte toisillenne vaikka vartin aikaa kertoa asianne, ja sen vartin keskitytään siihen mitä toinen sanoo ja kysytään aikakin yksi tarkentava kysymys. Ei tuo ole ihmisen elämää ollenkaan. Ihmisen pitäisi olla luomakunnan kruunu ja kaikkea, mutta viestintätaitoja ei ole enempää kuin ameeballa. Kissakoirahevonen kaikki elukatkin viestivät ja kysyvät asioita. Ottavat tunnekontaktia. Mutta ei jörri, ei se osaa? Vai onko vain liian kade, kun eukko osaa laittaa ihan kymmenenkin sanaa lauseeseen ja on selvästi paljon älykkäämpi, vaikka puhuukin vaan laiska-lissusta?
Eli jos et saa mieheltä minkäänlaista emotionaalista tukea niin eikö olisi ihan sama olla yksin?