Lue keskustelun säännöt.
Miksi puoliso ei näe minua
Kuvaannollisesti tarkoitan. Jos yritän puhua hänelle, hän selvästikään ei kuuntele, vaan pohdiskelee jotain ihan omiaan. Tai selaa kännykkää.
On aihe sitten arkipäiväinen tai syvällisempi, niin en saa mitään vastakaikua jutuilleni. Puuhailee vaan jotain omiaan. Joskus vastaa lyhyesti jotain, mikä paljastaa, ettei oikeasti kuunnellut.
15 vuoden suhde takana. Tällaista tämä on ollut jo vuosia ja en suoraan sanottuna jaksa enää. Kaipaisin yhteyttä toiseen ihmiseen. Pelkkä seksi ei aja samaa asiaa.
En yritä enää puhua, koska en kuitenkaan saa syöttö takaisin..
Kommentit (352)
Vierailija kirjoitti:
Olet liian laiha tai menettänyt puhekykysi. Olet piiloss tai et ole kotona koskaan. Tai hän nukkuu aina, tai hän on menettänyt näkönsä. On monia asiita miksi kukan ei näe ketään.
Aloituksessa lukee heti ensimmäisessä lauseessa, että ei näe kuvaannollisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esimerkki, mitä tapahtui, kun mies ei kuuntele. Oli tiedossa, että tietty katu oli suljettu. Sanoin tästä, ja mies väitti muuta. Sitten ajoi sille suljetulle kadulle ja ihmetteli, mihin minä nyt ajan. Eli oli alettava neuvomaan tätä, mihin mennään. Tätä tapahtuu usein.
Ajatukset harhailee muualla. Ei ole läsnä, ainoastaan paikalla. Sinun juttusi ei enää kiinnosta.
Aivan. Lääkärikin totesi muistamattomuuden, mutta mies tietysti väitti lääkärin valehtelevan. Ajokortti kuitenkin vielä voimassa.
Miesten aivot ovat erilaiset,he eivät aina osaa näyttää tunteitaan.Voit silti olla hänelle hyvinkin tärkeä.Helposti toista voi alkaa pitää itsestäänselvyytenä pitkässä liitossa.Introvertti vetäytyy mielellään omiin oloihinsa vaikka välittääkin toisesta.Vaikea päätös on lähteäkin ja jäädä täysin yksin.
Noin jaksamattoman miehen olisi parasta olla sinkku. Mies ei välitä miltä toisesta tuntuu,kun sanoo eroamattomuuden syyksi sen,ettei halua aloittaa alusta .Ei parisuhde ole lakisääteistä,kaikista ei vaan ole siihen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mies sanoi juuri tänään, että hänellä ei ole edes joka päivä minulle asiaa!
Kiisti hetken päästä, mutta kyllähän tuo hiljaiseksi puheliaankin naisen vetää. Minä kuulemma kyselen liikaa, mutta kun ei itse mitään kerro.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä mä sitten vaan vaadin suhteelta liikaa, kun toivoisin, että toinen olis musta kiinnostunut muutakin, kuin fyysisesti. Onhan mulla työ ja harrastukset mihin mäkin voin panostaa. Ehkä sitten parempi niin, etten yritä sitä kontaktia niin kauheasti ottaa, jos asiat joista haluaisin keskustella, ovat tylsiä (kuten vaikka ne arvot tai parisuhteesta keskustelu).
Ap
Mitä sä saat tuosta suhteesta Ap?
Aikuisena ihmisenä tietysti olet vapaaehtoisesti tuossa, vaikka tiedät varmaan itsekin että mikään ei tule muuttumaan.
Jaksatko 5 vuotta, 10 vuotta, loppuelämän?
Itselle jopa fyysistä läheisyyttä tärkeämpää on henkinen läheisyys, en pystyisi siihen fyysiseenkään jos keskusteluyhteys ei ole kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun mies sanoi juuri tänään, että hänellä ei ole edes joka päivä minulle asiaa!
Kiisti hetken päästä, mutta kyllähän tuo hiljaiseksi puheliaankin naisen vetää. Minä kuulemma kyselen liikaa, mutta kun ei itse mitään kerro.
Ehkä sitten parempi vaan yrittää olla hiljaa, vaikka tekiskin mieli puhua. Kai ne sitten ite puhuu...
Jos tätisi on ollut niin ironinen, että olet muuttunut näkymättömäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et voi muuttaa toista ihmistä, vain itseäsi voit muuttaa. Tee asioita, joista tykkäät, elämä on lyhyt, keskity tekemään hyviä tekoja, niin tulet onnelliseksi.
Älä vaadi keneltäkään mitään, mieti mitä hyvää voit tehdä jonkun ihmisen hyväksi.
Kannattaa kaiketi perustaa keskustelukerhoja, on paljon ihmisiä, jotka pitävät keskusteluista muiden ihmisten kanssa.
Yleensä se, mistä "syyttää" toista koskeekin itseä.
Ihmissuhteet on aina kimurantteja, ei ole meille helppoa eloa missään luvattu. Olkaa viikko erillään, niin näkee kaipaako toista vai keveneekö mieli, se keroo jotakin.
Mieli kevenee, kun antaa jokaisen olla sellainen kuin on ja keskittyy itse tekemään sellaisia asioita, josta saa hyvää mieltä ja niitä on paljon.
Olet tärkeä, siksi olet täällä. Älä lannistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mies sanoi juuri tänään, että hänellä ei ole edes joka päivä minulle asiaa!
Kiisti hetken päästä, mutta kyllähän tuo hiljaiseksi puheliaankin naisen vetää. Minä kuulemma kyselen liikaa, mutta kun ei itse mitään kerro.
Ehkä sitten parempi vaan yrittää olla hiljaa, vaikka tekiskin mieli puhua. Kai ne sitten ite puhuu...
Olin koko eilisen illan puhumatta eri huoneessa, kun hän kerran siitä pitää. Ei sanonut mitään. Kahville pyysi, annoin juoda rauhassa. Illalla pyysi viereensä nukkumaan. En mennyt, koska äänettömänäkö vasta kelpaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan tuoksi mieheksi. Minusta on äärimmäisen mielenkiintoista seurata maailmanpolitiikkaa, olen kiinnostunut historiasta ja luen usein historiallisia teoksia ja kolmantena, olen jalkapallofani. Vaimoani ei kiinnosta mitkään näistä, mutta jos satun jollain hetkellä olemaan kiinnostunut vaikka Yhdysvaltojen itsenäistymiseen johtaneista tapahtumista, kolmentoista siirtokunnan kapinasta Britannian siirtomaavaltaa vastaan ja Ranskan roolista sodassa, luen siihen liittyää kirjallisuutta ja tutkin netistä aiheeseen liittyvää tietoa, se vaan yksinkertaisesti kiinnostaa minua niin paljon enemmän kuin se, mitä vaimoni työkaverit ovat juorunneet toisistaan tai oliko hänen työpaikkansa lounasravintonlan salaatit tälläkin kertaa loistavia. Tiedän että häntä silti välillä surettaa se, että olen kiinnostuneempi jostain tällaisesta kuin hänen jutuistaan. Olen myös erittäin kiinnostunut vaimostani ja rakastan häntä, oma mieleni ei jaksa sellaista jatkuvaa puhetta arkisista asioista. Minustakin on mukava keskustella syvällisistä aiheista hänen kanssaan, mutta toivoisin että siinä olisi jotain tilannetajua, jos omat ajatukset ovat vielä tiiviisti töissä tai jossain muussa aiheessa joka mielenpäällä sillä hetkellä on, ei ole niin helppoa hypätä pohtimaan parisuhteen tilaa tai haaveilla tulevista eläkepäivistä. Olemme olleet yhdessä ensi kesänä 19 vuotta.
Meillä taas mies puhuisi vain mitä ostaa ja mitä syödään, vain arkiasiaa. Olen tuo äänetönnä kelpaava. Puhuisin mielelläni maailmanpolitiikkaa. Ja parisuhdeasioita!
Nyt sain kuulla että puhuu minulle huomenen toivotuksen verran, kun kysyi että eikö tosiaan ole mitään sanomista edes joka päivä. Ja jos puhuu, niin lisäkysymyksiä en saa tehdä. Meillä vielä nyt etäsuhteen näkemisviikko. Viestien kanssa yhtä vaikeaa.
Vaikeaksi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täyttää nyt lisätä tähän vielä, että meillä on alaikäisiä lapsia, joten sitä lähtemistä on tullut lykättyä ja lykättyä.
Nyt vaan alkaa oma motivaatio parisuhteeseen panostamiseen olla jo kuopattu. Vuosia leikittiin kissa-hiiri-leikkiä. Minä halusin kontaktia ja kommunikointia ja toinen vähät välittää siitä. En jaksa yrittää enää "ottaa yhteyttä"...
Ap
Olit kerran jo pakkaamassa kamojasi? Olisitko lähtenyt lapsilta salaa tai niin, että ilmoitat samalla kun lähdet!? Tuskin kuitenkaan lasten kanssa olisit noin lähtenyt, että heidän kanssaan ei olisi yhtään lähtöä aiemmin juteltu.
Tästä ristiriidasta johtuen epäilen aloitusta provoksi.
Miesnäkökulmasta; monet naiset haluavat puhua miehelleen, kuten naisystävälleen. Mies ei toimi näin. Ei kannata lopettaa puhumista, vaan selkeästi laittaa vaikka miehen kalenteriin viikolle 90 minuuttia puolisoiden välistä keskustelua. Ja kertoo selkeästi, että pitää tätä keskustelua tärkeänä. Toivottavasti et ole langennut nalkuttamaan, jolloin miehesi suojautuu "keskustelultasi" Itse ymmärsin vasta 50-kymppisenä luettuani mars ja venus-kirjan, miten miehen tulisi ymmärtää naisensa keskustelu. Olen itse aikaisemmin sulkenut korvani "diipadaapalta" =miehinen kokemus tarkoituksettomasta puheesta. Olen ollut toisessa liitossa 17v ja keskustelen daamini kanssa ja meillä on hyvä yhteys. Silti on monesti vaikeaa ottaa vastaan "naisellista" puhetta, koska siinä surffataan tunteilla ja mies puolestaan on ratkomassa asioita. Älä missään nimessä eroa tämän vuoksi vaan korjaa asia.
Edellinen mieheni oli aina sitä mieltä, että ne Mars ja Venus -jutut on ihan höpö höpöä, ja minä ajattelin ettei ikinä sellaista miestä lähellekään. Täytyy arvostaa edellistä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulmasta; monet naiset haluavat puhua miehelleen, kuten naisystävälleen. Mies ei toimi näin. Ei kannata lopettaa puhumista, vaan selkeästi laittaa vaikka miehen kalenteriin viikolle 90 minuuttia puolisoiden välistä keskustelua. Ja kertoo selkeästi, että pitää tätä keskustelua tärkeänä. Toivottavasti et ole langennut nalkuttamaan, jolloin miehesi suojautuu "keskustelultasi" Itse ymmärsin vasta 50-kymppisenä luettuani mars ja venus-kirjan, miten miehen tulisi ymmärtää naisensa keskustelu. Olen itse aikaisemmin sulkenut korvani "diipadaapalta" =miehinen kokemus tarkoituksettomasta puheesta. Olen ollut toisessa liitossa 17v ja keskustelen daamini kanssa ja meillä on hyvä yhteys. Silti on monesti vaikeaa ottaa vastaan "naisellista" puhetta, koska siinä surffataan tunteilla ja mies puolestaan on ratkomassa asioita. Älä missään nimessä eroa tämän vuoksi vaan korjaa asia.
Mies ei halua keskustella, joten nainen pakottaa miehen keskustelemaan 90 minuuttia viikossa. Naisen keskustelu on miehestä "diipadaapa ja tarkoituksetonta. Miehellä ei ole asiaa, ei kiinnostusta, ei ymmärrystä, joten naisen tehtävä on korjata asia.
Jumalauta, miten itsekeskeisiä mulkkuja miehet osaavatkin olla.
Vierailija kirjoitti:
Miesnäkökulmasta; monet naiset haluavat puhua miehelleen, kuten naisystävälleen. Mies ei toimi näin. Ei kannata lopettaa puhumista, vaan selkeästi laittaa vaikka miehen kalenteriin viikolle 90 minuuttia puolisoiden välistä keskustelua. Ja kertoo selkeästi, että pitää tätä keskustelua tärkeänä. Toivottavasti et ole langennut nalkuttamaan, jolloin miehesi suojautuu "keskustelultasi" Itse ymmärsin vasta 50-kymppisenä luettuani mars ja venus-kirjan, miten miehen tulisi ymmärtää naisensa keskustelu. Olen itse aikaisemmin sulkenut korvani "diipadaapalta" =miehinen kokemus tarkoituksettomasta puheesta. Olen ollut toisessa liitossa 17v ja keskustelen daamini kanssa ja meillä on hyvä yhteys. Silti on monesti vaikeaa ottaa vastaan "naisellista" puhetta, koska siinä surffataan tunteilla ja mies puolestaan on ratkomassa asioita. Älä missään nimessä eroa tämän vuoksi vaan korjaa asia.
Tuollaista miestä en halua.
"Ehkä mä sitten vaan vaadin suhteelta liikaa, kun toivoisin, että toinen olis musta kiinnostunut muutakin, kuin fyysisesti."
Näin ne toksiset ihmiset saa kumppanin ajattelemaan. Itse ajattelin samoin ja masennuin suhteessa. Päätin suhteen niin katosi masennus ja löytyi mies joka on kiinnostunut muustakin kuin kropastani.
No joo tottakai monet arvot paljastuvat tekojen kautta, ei niinkään sanojen.
Mutta ei ne sellaisiin kysymyksiin vastaa, kuin mitä toivoisit elämältä/parisuhteelta tai mistä haaveilet tai haluaisitko vielä lapsia tulevaisuudessa tms. Sellaisia elämän isoja kysymyksiä. Ja sellaista uteliaisuutta toisen sielunmaisemaa kohtaan. Voihan mä toki vaan tarkkailla hänen touhujaankin ja yrittää niiden perusteella olettaa, mitä mieltä hän olisi.
Hänelle mielenkiintoinen puheenaihe on työt. Jos jostain puhuu, niin aina töistä. Mä kuuntelen kyllä, mutta joskus ärsyttää, että hän tuntuu myyneen sielunsakin työnantajalle. Eikä siinä toki mitään väärääkään ole, jokainen valitsee itse, mihin asioihin elämässä panostaa.
Ongelma on siinä, että mä tunnen itseni yksinäiseksi. Vaikka hän saattaa olla fyysisesti paikalla, niin en koe hänen olevan läsnä. Ehkä tätä emotionaalista yksinäisyyttä ei oikein ymmärrä, jos ei ole itse kokenut.
Kaipaisin aitoa ystävää, jolle kertoa huolista ja jota halata, jos jokin painaa. Olen alkanut miettiä, että mikä itseasiassa edes on parisuhde? Arki rullaa joo, hoidetaan pakolliset velvoitteet.
Joku ehdotti jotakin sarjan katsomista ja siitä keskustelemista, mutta ei sekin olisi vaan hirveän pinnallista "täytettä" eikä vastaa ollenkaan niihin isoihin kysymyksiin.
Ehkä mä sitten vaan vaadin suhteelta liikaa, kun toivoisin, että toinen olis musta kiinnostunut muutakin, kuin fyysisesti. Onhan mulla työ ja harrastukset mihin mäkin voin panostaa. Ehkä sitten parempi niin, etten yritä sitä kontaktia niin kauheasti ottaa, jos asiat joista haluaisin keskustella, ovat tylsiä (kuten vaikka ne arvot tai parisuhteesta keskustelu).
Ap