Olen alkanut kokemaan sisälläni todella voimakasta rakkautta, jolle ei ole varsinaisesti kohdetta. Tietääkö kukaan?
Se on todella syvää ja voimakasta, nöyrää ja kiitollista rakkauden tunnetta. Sille ei ole yhtä subjektiivista kohdetta vaan se on tunnen, jonka voin tuntea jokaisella hengenvedäyksellä. Kunnioitan elämää ja näen sen kauneuden, tämä on universaalia rakkautta.
Minulla ei ole edes "mitään tai ketään" mitä ihmiset mittavaat mielellään ja vertailevat. Olen yksin ja ulkoisesti köyhä. Sisäisesti kuitenkin valtavan rikas. Elämäni on ulkoapäin epävarman näköistä enkä tiedä tulevasta mutta sisäisesti tunnen rauhaa ja syvää luottamusta.
Etenkin luonto, musiikki ja elämä itsessään täyttää minut suurilla tunteilla.
Kommentit (79)
Kyllä. Rakkauden pato on avautunut.
Mitä sä vedät? Ikää 55+ eiks niin.
En ole esimerkiksi mitenkään pyhimys tai pyri olemaan. Voin kuunnella esimerkiksi räppiä ja mennä sen mukana, tuntea egoistista itsevarmuutta sen tahdissa. On haaveita, päämääriä, haluja. On surua, inhoa, pettymystä. On kirjo erilaisia tunteita.
Se mikä on kuitenkin ihan oleellisesti muuttunut on se, että minussa on myös vahvasti se rauha ja rakkaus. Minussa on suurta rakkauden tunnetta sitä ihmistä ja lasta kohtaan mikä elää ja tuntee sekä ylipäätään elämää kohtaan. Näen epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisten aiheuttamia vääriä tekoja mutta silti tunnen luottamusta elämään, rauhaa ja sitä, että asiat ovat kaikesta huolimatta hyvin. Keskityn siihen, että pidän itsestäni huolta kaikella mahdollisella tavalla mikä tuntuu oikealta. - ap
Vierailija kirjoitti:
Maaninen jakso sulla on menossa.
Olisin huolissani tästä, jos olisin tehnyt valintoja, jotka eivät tee itselleni hyvää. Kuten vaikkapa päihteitä, huonoja ihmissuhteita, ei väliä millään, itsetuhoisuutta tai nopea kiiihtynyt keskustelu, levottomuus tai muuta.
Elämässäni on kuitenkin on nimenomaan korostunut välittäminen itsestäni ja vastuunotto. Teen asioita juuri päinvastoin kuin mitä yllä mainitsin. Olen rauhallinen, tarvitsen lepoa ja muutenkin vietän hyvin yksinkertaista arkea. Iloitsen aika pienistä mutta itselle merkityksellisistä asioista. - ap
Onko tuo se mitä yritetään tavoitella henkisissä oppaissa?
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo se mitä yritetään tavoitella henkisissä oppaissa?
Voi olla, että ainakin jotain tämän suuntaista. Kuitenkin olen vain kiitollinen siitä, että elämä on antanut tämän mahdollisuuden itselleni elää elämää valoisammalla puolella. Uskon, että kaikilla on mutta kyllähän se vaatii pysähtymistä ja rehellistä katsomista sisälleen ja ehkä koko opitun maailmankuvan romuttumista. Tässä maailmassa on niin helppoa joutua sellaiseen tietynlaiseen joukkopsykoosiin, draamaan, pelkotiloihin, riittämättömyyteen, kärsimykseen, joka on ihmisten luomaa harhaa mutta se näkyy tietenkin ihan käytännön tasolla. Onneksi on myös mahdollista päästä siitä uskomuskuplasta ulos ja katsella etäämmältä ja keskittyä siihen mitä oma sisin todella sanoo, se on minusta hyvä opastaja, omatunto ja rehellisyys, myötätunto. - ap
Kuulostaa hyvältä. Olet tainnut saada yhteyden omaan sydämeesi.
Itsekin välillä tunnen valtavaa rauhaa ja onnellisuutta. Olen myöskin kokenut väkivaltaa, mutta myös itse tehnyt huonoja valintoja. Elämäni on yksinäistä mutta minulla on koira. Sen kanssa ollessa tunnen usein syvää rakkautta ja kiitollisuutta. Koiralleni alkaa olla jo ikää ja olen kiitollinen jokaisesta hetkestä jonka vielä saan kanssaan viettää.
olen alkanut tuntea rauhaa sen jälkeen kun aloitin päivittäisen meditoinnin.
Meditoitko sinä ap?
Vierailija kirjoitti:
En ole esimerkiksi mitenkään pyhimys tai pyri olemaan. Voin kuunnella esimerkiksi räppiä ja mennä sen mukana, tuntea egoistista itsevarmuutta sen tahdissa. On haaveita, päämääriä, haluja. On surua, inhoa, pettymystä. On kirjo erilaisia tunteita.
Se mikä on kuitenkin ihan oleellisesti muuttunut on se, että minussa on myös vahvasti se rauha ja rakkaus. Minussa on suurta rakkauden tunnetta sitä ihmistä ja lasta kohtaan mikä elää ja tuntee sekä ylipäätään elämää kohtaan. Näen epäoikeudenmukaisuutta ja ihmisten aiheuttamia vääriä tekoja mutta silti tunnen luottamusta elämään, rauhaa ja sitä, että asiat ovat kaikesta huolimatta hyvin. Keskityn siihen, että pidän itsestäni huolta kaikella mahdollisella tavalla mikä tuntuu oikealta. - ap
Niin no rakkauden kokemus syntyy rakastamalla. Sanot, että pidät itsestäsi hyvä huolta eli rakastat joka päivä. Lisäksi vastaanotat itse tuon rakkauden, joten win win.
Ei tuossa ole mitään ihmeellistä, nuo kommentit sairaudesta ovat panettelua. Hyvinvoinnin, terveyden ja elämästä nauttimisen kuuluukin tuntua hyvältä!
Vierailija kirjoitti:
Onko tuo se mitä yritetään tavoitella henkisissä oppaissa?
Yksi niistä. Tunteille on annettu taajuuksia, rakkaus taitaa olla taajuudella 700 ja siitä pääsee vielä korkeammallekin. Mutta on tosi hyvä, että on tällä korkeudella ja suuntahan on tietysti vielä ylöspäin. Rauhan kokemus ja "bliss" eli ekstaattinen hyvän olon tunne jossakin taajuudella 1000. Nämä vaihtelevat, ovat ns. pseudotiedettä, mutta periaate toistuu monessa kulttuurissa ympäri maailmaa. Hyviä juttuja.
Mulla on ollut vastaavaa ja mäkin olen melko köyhä ja tietyllä tavalla yksin. Viihdyn luonnossa, mökeillä ja olen alkanut tuntea samanlaisia tunteita. Kai mulla on sitten rikas elämä kuitenkin. Harrastuksia nyt ainakin riittää.
Kai tämä on se valaistuminen, jollain tasolla ainakin. Tykkään, kun muuten on ollut vuosia jo vähän ankeeta muuten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa upealta. Miten päädyit tuohon tilanteeseen? Miten aiemmin olet kokenut?
Se on ollut pitkä tie. Oli tuhoisa aika kun en ymmärtänyt oikein lainkaan miten täällä kuuluisi olla ja elää. Annoin ihmisten kohdella kaltoin, kohtelin itseäni kaltoin. Oli väkivaltaa, seksuaalistakin, henkistä, fyysistä. Oli päihteitä, kaikella tosi synkkää ja itsevihaa. Se oli itsetuhoista elämää vuosia mutta silti aina oli joku tunne syvemmällä, että tässä ei ole kaikki ja että jotain aivan muutakin voisi olla.
Lyhyesti kerrottuna aloin heräämään ja tulin takaisin itseeni, omaan linjaani. Tein kaikki päätökset mitä piti tehdä oman elämäni hyväksi, sain jostain voimaa ja päästin irti kaikesta mikä ei palvele enää ja hain apua asioihin, joihin tarvitsin
Kyllä kyllä. Muutos on globaali ja suurin tekijä on naisten irtisnoutuminen parisuhteista ja perheistä. Naiset yksityisasunnoissaan pystyvät nostamaan todella suuresti koko kollektiivin tietoisuutta ja värähtelytasoa. Miehet sitten putoavat omiin mustiin aukkoihinsa. Tai lähtevät vaikka marsiin.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on ollut vastaavaa ja mäkin olen melko köyhä ja tietyllä tavalla yksin. Viihdyn luonnossa, mökeillä ja olen alkanut tuntea samanlaisia tunteita. Kai mulla on sitten rikas elämä kuitenkin. Harrastuksia nyt ainakin riittää.
Kai tämä on se valaistuminen, jollain tasolla ainakin. Tykkään, kun muuten on ollut vuosia jo vähän ankeeta muuten.
No valaistumisia on monen tasoisia, mutta avautumista ja valoa kohti kasvamista tuo on varmasti.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä. Olet tainnut saada yhteyden omaan sydämeesi.
Itsekin välillä tunnen valtavaa rauhaa ja onnellisuutta. Olen myöskin kokenut väkivaltaa, mutta myös itse tehnyt huonoja valintoja. Elämäni on yksinäistä mutta minulla on koira. Sen kanssa ollessa tunnen usein syvää rakkautta ja kiitollisuutta. Koiralleni alkaa olla jo ikää ja olen kiitollinen jokaisesta hetkestä jonka vielä saan kanssaan viettää.
olen alkanut tuntea rauhaa sen jälkeen kun aloitin päivittäisen meditoinnin.
Meditoitko sinä ap?
Olen tutkimusmatkalla itseeni ja nimenomaan yhteys on syventynyt.
En oikein nykyään kovin tietoisesti yritä meditoida tai saavuttaa rauhan tunnetta meditoimalla. Joskus olen myös kokenut erilaisia huikeita rauhan tiloja kun meditoin, eli sehän on hienoa kun alkaa tuntemaan rakkautta ja rauhaa mutta meditointikin on yhteyden luomista itseensä.
En oikeastaan enää meditoi, pääosin olen vain, kuulostelen itseäni parhaani mukaan, olen läsnä ja tietoisempi kun aiemmin. Teen asioita joista nautin mutta tietenkin pidän rajat enkä mene halujen mukana vaan sen mikä on hyväksi, eli esimerkiksi syön terveellistä ja puhdasta ravintoa. Kaikki addiktiot mitä minulla oli niin jäivät pois tämän prosessin myötä. Jos on paha olla, en turruta kemikaaleilla. Annan tulla mitä on tullakseen, itken tai mitä vain ja sen jälkeen lohdutan. Joskus tekee todella kipeää mutta kaikki ne vaiheet kannattaa käydä läpi sitä mukaan kun on valmis. Näen silloin sen lapsen itsessäni eli inhmillisen rakkaan ihmisen, joka tarvitsee rakkautta, myötätuntoa ja rajoja. Olen luonut itseni kanssa suhteen, jossa pidän huolta tästä ihmisestä ja tietoisempi osa minusta kykenee sisäistä itseäni kuuntelemalla ohjaamaan rakkauden äärelle. Minusta tavallaan tuntuu, että aikuinen minussa olisi herännyt ja toimisin aivan eri tasolta kuin aiemmin, tiedostaen silti, että tämä turva on aina ollut olemassa. Nytkin puhun vain sanoilla lapsesta ja aikuisesta mutta sen voisi ehkä sanoittaa myös, että korkeampi minä on läsnä tai suhde Jumalaan on syventynyt. Nämä kaikki ovat kuitenkin vain sanoja ja pääasia on se, että se sama rakkaus siellä on, ajatteli sen tulevan mistä lähteestä vain. Kuitenkin se on meissä jokaisessa itsemme jo ja on aina ollut. - ap
Vierailija kirjoitti:
Aivokasvain tai aneurysma pullottaa tunnekeskuksen vieressä. Myös neurosyfilis aiheuttaa tuollaista.
Mikä omat oireesi aiheuttavat?
Minulla aukesi tuo samainen tunne vuonna 2004. Se oli elämän mullistava kokemus. Sen jälkeen olen elänyt rakkaudelle ja totuuden etsimiselle. Tervetuloa elämään täyttä elämää!
Vierailija kirjoitti:
Minulla aukesi tuo samainen tunne vuonna 2004. Se oli elämän mullistava kokemus. Sen jälkeen olen elänyt rakkaudelle ja totuuden etsimiselle. Tervetuloa elämään täyttä elämää!
🧡
Kaikissa astrologissakin kartoissa ja henkisten piirien tulkinnoissa on tämän vuoden aikana kaikkialla kerrottu että nyt on suuri transformaation aika joka tulee muuttamaan kaiken positiivisesti. Muutoksia tapahtuu nyt jatkuvasti ja jokaisen elämässä.
Ihana ketju. :) näitä lukisi enemmänkin.
Vierailija kirjoitti:
Aivokasvain tai aneurysma pullottaa tunnekeskuksen vieressä. Myös neurosyfilis aiheuttaa tuollaista.
Minulla on aneurysma joka puhkesi, selvisin siitä hengissä ja se korjattiin, mutta se on siis edelleen aivoissani tyrehdytettynä. Minulle tuli sen jälkeen juurikin tuollaisia tuntemuksia. En tiedä johtuuko se itse aneurysmasta vai siitä kun selvisin hengissä ja aloin miettimään elämää uudesta näkökulmasta.
Maaninen jakso sulla on menossa.