Lue keskustelun säännöt.
Ottaa päähän olla jo vanha ja kulahtanut, kun en ole ehtinyt vielä edes aloittaa elämää!
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitä sulla on menetettävää? Ala tehdä mitä haluat. :D
Kulutat siis olevassa olevan ajan valittamiseen !? ? ?
Vierailija kirjoitti:
No mitä sulla on menetettävää? Ala tehdä mitä haluat. :D
Et taida oikein ymmärtää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sulla on menetettävää? Ala tehdä mitä haluat. :D
Et taida oikein ymmärtää
En niin. MItä se auttaa että paikallaan jämähdät ja luovutat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin, minäkin 47.
Pelottaa, että elän loppuelämänkin yksin. Tai kuolen johonkin syöpään nuorehkona, mutta yksin. Enkä ehdi enää löytää onnellisempaa elämää.
Nämä ovat naurettavia, lapsellisia ja itsekeskeisiä ajatuksia (jiotkut sairastavat syöpä juuri tällä hetkellä oikeasti), mutta en pysty estämään niitä. Luulis että tämän ikäinen olisi jo viisaampi ;(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samoin, minäkin 47.
Pelottaa, että elän loppuelämänkin yksin. Tai kuolen johonkin syöpään nuorehkona, mutta yksin. Enkä ehdi enää löytää onnellisempaa elämää.
Nämä ovat naurettavia, lapsellisia ja itsekeskeisiä ajatuksia (jiotkut sairastavat syöpä juuri tällä hetkellä oikeasti), mutta en pysty estämään niitä. Luulis että tämän ikäinen olisi jo viisaampi ;(
Minä olen 52, ja ikionnellinen että kaikki alkaa olla ohi! Eikö teitä oikeasti väsytä ja tymmi? En edes jaksaisi mitään kevätjuhlaliike-elämää ja omituisia kiemuroita enää; haluan olla rauhassa ja levätä, kuolema saa tulla ihan milloin vain, koska se tulee joka tapauksessa meille jokaiselle. Jos joskus on ollutkin ohimeneviä ajatuksia tyyliin *kunpa mullakin* tai *kunpa minäkin*, niin viimeiseen viiteen vuoteen ei todellakaan enää. Ja miksi jumalassa ihmiset pelkäävät että *kuolen enkä ole tehnyt sitätätäjatuota*! Voi herramunvereni; ethän sinä kuollessasi sitä enää tajua - silloin ei tiedosteta mitään! Aivan sama oletko maannut koko elämäsi sikiöasennossa vaiko taistellut Vietnamin veteraanina - lopputulema on sama, ei muiston muistoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin, minäkin 47.
Pelottaa, että elän loppuelämänkin yksin. Tai kuolen johonkin syöpään nuorehkona, mutta yksin. Enkä ehdi enää löytää onnellisempaa elämää.
Nämä ovat naurettavia, lapsellisia ja itsekeskeisiä ajatuksia (jiotkut sairastavat syöpä juuri tällä hetkellä oikeasti), mutta en pysty estämään niitä. Luulis että tämän ikäinen olisi jo viisaampi ;(
Minä olen 52, ja ikionnellinen että kaikki alkaa olla ohi! Eikö teitä oikeasti väsytä ja tymmi? En edes jaksaisi mitään kevätjuhlaliike-elämää ja omituisia kiemuroita enää; haluan olla rauhassa ja levätä, kuolema saa tulla ihan milloin vain, koska se tulee joka tapauksessa meille jokaiselle. Jos joskus on ollutkin ohimeneviä ajatuksia tyyliin *kunpa mullakin* tai *kunpa minäkin*, niin viimeiseen viiteen vuoteen ei todellakaan enää. Ja miksi jumalassa
Etkö todellakaan huomaa mikä ero tässä on?
Sulla on kaikki ohi eli olet oletettavasti tehnyt elämässäsi paljon asioita. Minä taas en ole tehnyt vielä oikein mitään, joten en todellakaan ole ehtinyt kyllästyä. Miten sitä voisikaan olla kyllästynyt johonkin mitä ei ole päässyt vielä edes kokeilemaan?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kulutat siis olevassa olevan ajan valittamiseen !? ? ?
En nyt ihan ymmärtänyt pointtiasi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin, minäkin 47.
Pelottaa, että elän loppuelämänkin yksin. Tai kuolen johonkin syöpään nuorehkona, mutta yksin. Enkä ehdi enää löytää onnellisempaa elämää.
Nämä ovat naurettavia, lapsellisia ja itsekeskeisiä ajatuksia (jiotkut sairastavat syöpä juuri tällä hetkellä oikeasti), mutta en pysty estämään niitä. Luulis että tämän ikäinen olisi jo viisaampi ;(
Minä olen 52, ja ikionnellinen että kaikki alkaa olla ohi! Eikö teitä oikeasti väsytä ja tymmi? En edes jaksaisi mitään kevätjuhlaliike-elämää ja omituisia kiemuroita enää; haluan olla rauhassa ja levätä, kuolema saa tulla ihan milloin vain, koska se tulee joka tapauksessa meille jokaiselle. Jos joskus on ollutkin ohimeneviä ajatuksia tyyliin *kunpa mullakin* tai *kunpa minäkin*, niin viimeiseen viiteen vuoteen ei todellakaan enää. Ja miksi jumalassa
Osa asioista on eletty, kuten lasten saaminen. Loppuelämää on kuitenkin vielä jäljellä. Mitä sitä vielä lakastumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoin, minäkin 47.
Pelottaa, että elän loppuelämänkin yksin. Tai kuolen johonkin syöpään nuorehkona, mutta yksin. Enkä ehdi enää löytää onnellisempaa elämää.
Nämä ovat naurettavia, lapsellisia ja itsekeskeisiä ajatuksia (jiotkut sairastavat syöpä juuri tällä hetkellä oikeasti), mutta en pysty estämään niitä. Luulis että tämän ikäinen olisi jo viisaampi ;(
Minä olen 52, ja ikionnellinen että kaikki alkaa olla ohi! Eikö teitä oikeasti väsytä ja tymmi? En edes jaksaisi mitään kevätjuhlaliike-elämää ja omituisia kiemuroita enää; haluan olla rauhassa ja levätä, kuolema saa tulla ihan milloin vain, koska se tulee joka tapauksessa meille jokaiselle. Jos joskus on ollutkin ohimeneviä ajatuksia tyyliin *kunpa mullakin* tai *kunpa minäkin*, niin viimeiseen viite
Mistä sinä tiedät minun tekemisiäni? Oletat niin? Entä jos kerron sinulle, että olen sairastanut vaikeasti kolmasosan aikuiselämääni ja sen myötä menettänyt lähes kaiken, mutta myös selkeästi _tiedostanut_ mihin minusta ei koskaan olisi? Ero on tavassa suhtautua ja etenkin sopeutua ja hyväksyä.
No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?
Onko ollut parisuhde?
Onko lapsia?
Oletko opiskellut mitä haluat?
Vierailija kirjoitti:
No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?
Onko ollut parisuhde?
Onko lapsia?
Oletko opiskellut mitä haluat?
Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.
Ei lapsia.
En ole opiskellut mitä haluan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä sulla on menetettävää? Ala tehdä mitä haluat. :D
Et taida oikein ymmärtää
En niin. MItä se auttaa että paikallaan jämähdät ja luovutat?
Saanko tehdä mitä haluan? Kiitos. Seuraavan kerran kun olet liikenteessä, siellä olen myös minä ajamassa autoa ilman korttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No Ap, mitä asioita et ole siis tehnyt joita olisit halunnut?
Onko ollut parisuhde?
Onko lapsia?
Oletko opiskellut mitä haluat?
Ei ole ollut kunnollista parisuhdetta.
Ei lapsia.
En ole opiskellut mitä haluan.
Ap
Tuo on surullista tai pahimmillaan äärimmäisen ahdistavaa ja traagista jopa.
Elämä kuluu niin nopeasti ja nuoruus häviää ja ikä alkaa nelosella.
Ehkä voit lohduttautua sillä, että kyseessä ei ole varsinaisesti oma syysi? Sehän ei ole oma syysi, jos perustuu persoonallisuusrakenteeseesi, jonka takia et olisi voinut toimia toisin, vaikka olisit halunnut.
Itsellä myös ikä alkaa nelosella, eikä ole koskaan ollut minkäänlaista parisuhdetta, ei siis minkäänlaista. Välillä se ahdistaa ja surettaa suuresti. Itse ajattelen juurikin kuitenkin noin, etten oikein voinut tälle mitään. Olin niin syrjäytynyt ja eristäytynyt koko nuoruuteni, että minulle oli mahdotonta opetella seurustelua. Sitten juna oli jo mennyt.
Koetko Ap ettet voi enää korjata tilannetta?
Oikeesti. Mietin että vois alkaa tehdä uraa, suunnitella asunnon ostamista ja etsiä kumppanin.