Suomen kielen opettajat ja asiantuntijat, kertokaa yleisimpiä kielioppivirheitä!

Vierailija kirjoitti:

Peli on kyllä jo menetetty kun molemmat hyväksytään mutta mielestäni on oikein "tuli tehdyksi" eikä "tuli tehtyä".

Jos vaikka tulee syötyä niin sehän tarkoittaa paremminkin että jo syötyä tavaraa tulee jomman kumman pään kautta eikä sitä että syöntitapahtuma valmistui.

Eiköhän tuokin ole esimerkki siitä, että murteissa on ollut alun perin kaksi eri muotoa ja molemmat on päätetty hyväksyä yleiskieleen. Samanlainen esimerkki on ablatiivi ja allatiivi vaikutelmaverbien yhteydessä. Länsimurteissa on käytetty ablatiivia (esim. maistuu hyvältä) ja itämurteissa allatiivia (maistuu hyvälle). Molemmat ovat yhtä hyväksyttyä yleiskieltä. Minun mielestäni tällainen ratkaisu on aivan oikea niissä tapauksissa, joissa molempien muotojen levikki murteissa on ollut hyvin laaja.

Olla tapana korvataan tavata -verbillä.

Esim. Tapaamme tavata lauantaisin.

Pitäisi olla, meillä on tapana tavata lauantaisin.

Kirjojen kääntäjät eivät tätä osaa ja joskus lukunautinto kärsii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienee on....(jopa Häkkänen käytti, kun ei osaa potentiaalia)

Potentiaali on muuten kätevä aikamuoto, jos ei ole oikein varma siitä mistä puhuu. 

Potentiaali ei ole aikamuoto vaan verbin tapaluokka.

Jos ei osaa käyttää potentiaalia, niin ehkä-sanaa kannattaa käyttää.

NEUKKUTROLLI YRITTÄÄ OPPIA TÄÄLLÄ SUOMEA

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienee on....(jopa Häkkänen käytti, kun ei osaa potentiaalia)

Potentiaali on muuten kätevä aikamuoto, jos ei ole oikein varma siitä mistä puhuu. 

Potentiaali ei ole aikamuoto vaan verbin tapaluokka.

Juuri näin. Ja tässä tapaluokassa on aikamuotoina olemassa vain preesens ja perfekti. Myös konditionaali on tapaluokka, jossa on vain nämä kaksi aikamuotoa. Ärsyttäviä virheitä ovat esimerkiksi kuviteltu potentiaalin imperfekti "lieni" tai potentiaalin ja konditionaalin sekoitus "lienisi".

eri

"Suosittaa jotakuta tekemään jotain", pitää olla "suosittaa jollekulle jonkin asian tekemistä" tai sitten "neuvoa jotakuta tekemään jotain".

"Tiedottaa jotakuta", pitää olla "tiedottaa jollekulle". Tässä on selvästi nähtävissä vieraiden kielten vaikutus (to inform somebody, jemanden benachrichtigen, informer quelqu'un).

Usein ihmiset puhuvat kieliopista, kun tarkoittavat oikeinkirjoitusta tai jotakin muuta pintapuolista kielenhuollollista seikkaa. Näistä minua ärsyttävät eniten virheet, jotka kertovat, ettei koko sanaa ymmärretä, esimerkiksi sairaanloinen, perjaate, naispuoleinen. Vähemmän ärsyttää vaikkapa jalka pallo.

Kieliopillisemmista asioista ärsyttää se, että käytetään lauseenvastikkeita väärin tai ei osata muodostaa potentiaalia oikein.

Oppilaille aina sanon, että älä yritä väkisin käyttää muotoja, joita et osaa. Asian voi sanoa muullakin tavalla. Parempi on aina kirjoittaa oikein kuin väärin, eikä hienostelusta heru tyylipisteitä. 

T. Äikänope 

Vierailija kirjoitti:

Usein ihmiset puhuvat kieliopista, kun tarkoittavat oikeinkirjoitusta tai jotakin muuta pintapuolista kielenhuollollista seikkaa. Näistä minua ärsyttävät eniten virheet, jotka kertovat, ettei koko sanaa ymmärretä, esimerkiksi sairaanloinen, perjaate, naispuoleinen. Vähemmän ärsyttää vaikkapa jalka pallo.

Kieliopillisemmista asioista ärsyttää se, että käytetään lauseenvastikkeita väärin tai ei osata muodostaa potentiaalia oikein.

Oppilaille aina sanon, että älä yritä väkisin käyttää muotoja, joita et osaa. Asian voi sanoa muullakin tavalla. Parempi on aina kirjoittaa oikein kuin väärin, eikä hienostelusta heru tyylipisteitä. 

T. Äikänope 

Jaa, mielenkiintoista. Mä aina kannusta oppilaita yrittämään uusien sanojen ja rakenteiden käyttämistä, vaikka menisikin vähän sinne päin. Minä sitten korjaan. Olen ajatellut, että sillä tavalla oppii. Olen tosin vieraiden kielten opettaja.

Vierailija kirjoitti:

Lienee on....(jopa Häkkänen käytti, kun ei osaa potentiaalia)

Ollee ;)

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan asiantuntija, vaikka se on asian tuntija.

Asiantuntia

"Jaa, mielenkiintoista. Mä aina kannusta oppilaita yrittämään uusien sanojen ja rakenteiden käyttämistä, vaikka menisikin vähän sinne päin. Minä sitten korjaan. Olen ajatellut, että sillä tavalla oppii. Olen tosin vieraiden kielten opettaja."

Kummallakin lähestymistavalla lienee oma luonnollinen käyttöalueensa. Tekemällä oppii, ja niin kauan kuin ollaan vasta opetteluvaiheessa, rakentavasti annettu korjaava palaute voi olla tehokkaampi keino asioiden painamiseksi mieleen kuin kaiken yrittämisen rajaaminen siihen, mitä oppilas varmasti osaa ennestään. Sen sijaan päättöarvosanoja annettaessa tai muita keskeisiä opintosuorituksia arvioitaessa kriteerinä on ymmärrettävästikin suorituksen objektiivinen laatutaso, jolloin sanonnan mukaan kuuseen kurkottamisesta voi seurata katajaan kapsahtaminen, jos yrittää sellaista mitä ei osaa.

En tosin ole opettaja, mutta työkseni luen virallistekstejä vierailla kielillä ja tuotan niitä suomeksi.

Mitä sinä sanoit- mita sina sanoa.

Minä en ymmärrä- ma ei jummarra.

Noh, ärsyynnyn, kun näen väärin käytettyä 2. infinitiiviä, esim. "Joukkue harjoittelee kolme kertaa viikossa pitäen yhdet fysiikkatreenit." 

Vierailija kirjoitti:

Sanotaan jauheliha, kun puhe on jauhenlihasta.

Sanotaan asiantuntija, vaikka se on asian tuntija.

Sanotaan Stadissa, vaikka se on Hesoissa.

Näitä saa lukea päivittäin tällä palstalla. On kyllä koulutuksen taso pudonnut surkealle tasolle.

Lisäksi vielä vartia - vartija, asiantuntia - asiantuntija, autoilia - autoilija jnejne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lienee on....(jopa Häkkänen käytti, kun ei osaa potentiaalia)

Ollee ;)

Ihan vaan pelkkä "lienee" riittää.

Hän- ja he-pronominen käyttö, kun pitäisi olla se ja ne. Esimerkkejä löytyy erityisesti Hesarista joka ikinen päivä:

"He, jotka ovat Obradovićin joukkueessa pelanneet, kehuvat häntä. He, jotka eivät ole pelanneet, haluaisivat pelata."

Pitää olla: "Ne, jotka ovat Obradovićin joukkueessa pelanneet, kehuvat häntä. Ne, jotka eivät ole pelanneet, haluaisivat pelata."

"Yleinen hygienia on varmasti haasteellisempaa heille, jotka joutuvat liikkumaan pyörätuolilla"

Pitää olla: Yleinen hygienia on varmasti haasteellisempaa niille, jotka joutuvat liikkumaan pyörätuolilla."

Nämä poiminnat siis Hesarin artikkeleista. Tuntuu, että juuri Helsingin Sanomat oikein väkisin yrittää "opettaa" lukijoita käyttämään noita hän- ja he-pronomineja yhteyksissä, joihin ne eivät kuulu. Onko Hesarilla aikomus koettaa muuttaa normeja?

Ei liity kielioppiin, mutta usein tuntuu, että monille tuiki tuntematon on sanan "aisankannattaja" merkitys.

Oppilaille aina sanon, että älä yritä väkisin käyttää muotoja, joita et osaa. Asian voi sanoa muullakin tavalla. Parempi on aina kirjoittaa oikein kuin väärin, eikä hienostelusta heru tyylipisteitä. 

T. Äikänope 

Jaa, mielenkiintoista. Mä aina kannusta oppilaita yrittämään uusien sanojen ja rakenteiden käyttämistä, vaikka menisikin vähän sinne päin. Minä sitten korjaan. Olen ajatellut, että sillä tavalla oppii. Olen tosin vieraiden kielten opettaja.

Toki tunneilla harjoitellaan. Mutta kun tehdään arvioitavaa tekstiä tai vaikka oikeassa elämässä työpaikkahakemusta tai asiakaskirjettä, niin ei niitä virheitä kannata todellakaan kannata tehdä. Esimerkiksi lauseenvastikkeiden runsas viljely on jo virhe sinänsä, vaikka ne olisi oikein muodostettu. Pitkät virkkeet ja monimutkaiset rakenteet ovat yliyrittämistä, joka tekee tekstistä lukijalle vaikeampaa.

Tunneilla kehotan oppilaita tarkkailemaan omaa kielitajuaan. Jos huomaa, että kielitaju ei millään meinaa hälyttää virheistä, silloin on arvioitaviin suorituksiin paras valita muita keinoja. Ei ole koskaan väärin käyttää lauseenvastikkeen sijaan sivulausetta tai potentiaalin sijaan lisätä sana todennäköisesti tmv. Ja esimerkiksi selkokieleen nämä keinot eivät koskaan kuulu. Jos siis tavoitteena on vaikkapa kirjoittaa selkeää, lukijalle helppoa kieltä, vaikeat muodot kannattaa unohtaa. Yritän opettaa myös ajattelemaan vastaanottajaa ja kontekstia. Oletko tekemässä pro gragua proffan luettavaksi vai Wilma-viestiä oppilaan huoltajalle?

T. Äikänope 

"Ei ole koskaan väärin käyttää lauseenvastikkeen sijaan sivulausetta tai potentiaalin sijaan lisätä sana todennäköisesti tmv. Ja esimerkiksi selkokieleen nämä keinot eivät koskaan kuulu. Jos siis tavoitteena on vaikkapa kirjoittaa selkeää, lukijalle helppoa kieltä, vaikeat muodot kannattaa unohtaa."

Tämä on niin totta! Monen kirjoittajan tekstistä saa vaikutelman, että on yritetty sanoa mahdollisimman hienosti ja "kirjakielisesti", ja tuloksena on lauseenvastikkeita, joita on joskus käytetty ihan oikeinkin, mutta aika usein menee metsään vähintään pilkutuksessa. Teksti, joka vilisee lauseenvastikkeita, on oikeastaan aika ikävää luettavaa, jos virkkeet ovat pitkiä, vaikka yhtään virhettä ei olisi. 

Joskus ihan ihmettelen, miksi niin moni kirjoittaja karsastaa selkeitä ja ymmärrettäviä sivulauseita ja konjunktioita (kun, jos, silloin kun...). Se, että ei ole lauseenvastikkeita, ei heti tarkoita, että olisi kyse selkokielestä.