Lue keskustelun säännöt.
33-vuotias, kuinka kiire lapsien hankkimisella?
29.09.2025 |
Mies on päättänyt että 2-4 vuoden päästä voitaisiin yrittää lasta, kun molempien elämäntilanne olisi silloin toivottavasti vakaampi. Minulla on pelko, että silloin saattaa olla jo myöhäistä. Olen lukenut naisten hedelmällisyydestä ja mies samoin, mutta en saa mielenrauhaa. Pitäisikö lapsia hankkia nyt vai voiko rauhassa odottaa? Onko joku täällä jäänyt lapsettomaksi tai joutunut odottamaan raskautumista kauan lähempänä neljääkymmentä?
Tiedän faktat mutta haluaisin kuulla kokemuksia, koska en voi kenenkään kanssa tästä asiasta keskustella.
Kommentit (139)
Ap, olet täysin oikeassa halusi kanssa. Biologia puskee syvältä dna:mme ytimistä kun vauvakuume iskee. On täysin luonnollista lajin jatkumisen kannalta että kun aika alkaa käymään vähiin, naisen hormonaaliset signaalit alkavat vyöryttää tietoiseen mieleen lisääntymisen halua.
Sen sijaan miehelläsi on nyt pinnalla stressihormonit, jotka kaventavat kaiken perspektiivin asioihin. Suurin osa miehistä skagailee lapsen hankintaa sitten kun se oikeasti olisi ajankohtaista, joten sille ei pidä antaa liikaa huomiota.
Suosittelen että aloitatte yrittämisen heti. Muistuta miestäsi, ettei teidänkään vanhempanne olleet valmiita kun teidät saivat. Todennäköisesti vielä opiskelivat, kärsivät ysärin syvästä lamasta jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää näin 33-vuotiaana edes uskaltaisi lisääntyä ekaa kertaa.
Mitä ihmeen uskaltamista tuossa olisi?
Keho alkaa jo olla aika vanha, ei palaudu enää monestakaan asiasta samoin kuin nuorena. Raskaus ja synnytys ovat aika isoja fyysisiä koettelemuksia.
No kyllä kannattaa katsoa peiliin, jos jo 33-vuotiaana on noin heikossa kunnossa. Tuon ikäisen keho ei ole vielä niin vanha, että ei kestäisi raskautta.
Monessa kestävyysurheilulajissa naiset ovat tuonikäisenä uransa kovimmassa kunnossa,en tosin tiedä voiko sitä oikein verrata lasten saamiseen.
Sitä alapään lihaa voi myös jumpata ja venytellä etukäteen - jos ei siis noudata lääketieteen vaan kokeneempien naisten oppeja. Mitä enemmän noudattaa lääketieteen oppeja sitä todennäköisemmin päätyy tiputukseen ja silvottavaksi suoraan kohtuun, koska siitä he saavat eniten voittoa.
Monesti reilu kolmekympisten esikoiset syntyvät vauraampiin ja onnellisempiin perheisiin kuin parikympisten lapset syntyvät monasti köyhyyteen,tämä siis puhdas tilasto fakta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ehtii vielä nelivitosena.
Kaikki eivät enää silloin ehdi. Lähes kukaan ei tule luonnostaan raskaaksi. Tiedän, että poikkeuksia on, mutta tätä ei voi luvata 33-vuotiaalle.
Nimenomaan luonnollisesti tulee, mutta nykymetodeissa ei ole mitään luonnollista. Alkaen tuosta, että pannaan 10v ja syötetään naiselle steroideja, jotta tämä ei raskaudu.
Luonnossa naaras ja koiras panevat KERRAN ja naaras tiineytyy tästä. Se on jumalan suunnittelema juttu. Spermakilpailu lisää naaraan hedelmällisyyttä.
Höpö höpö. Mistä tuon kerran vetäisit? Ja minkä lajin naaras ja koiras? Tiesitkö että eri eläinlajeilla, ml. ihmisellä, on erilaisia lisääntymisstrateg
On tarkoitettu. Seksin harrastaminen on tärkeä osa parinmuodostusta ja suhteen ylläpitoa monilla muillakin eläinlajeilla kuin ihmisellä.
Hedelmällisyys laskee ja kromosomivirheet kasvaa räjähdysmäisesti. Itse enemmän pelkäisin vammaista lasta kun ikää tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääketieteelle kannattavin nainen on diabeetikko, joka saa raskausmyrkytyksen, joutuu sektioon, ja lapsi teholle useiksi kuukausiksi.
Lapsen ja äidin kannalta tämähän on tietysti aivan katastrfoaalista seksuaalista väkivaltaa, mutta lääketeollisuus nettoaa tästä satoja tonneja per keissi suoraan verokirstusta heidän taskuunsa. Traumoihin saa tietysti myös lääkkeitä ja ehkä psykoterapiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ehtii vielä nelivitosena.
Kaikki eivät enää silloin ehdi. Lähes kukaan ei tule luonnostaan raskaaksi. Tiedän, että poikkeuksia on, mutta tätä ei voi luvata 33-vuotiaalle.
Nimenomaan luonnollisesti tulee, mutta nykymetodeissa ei ole mitään luonnollista. Alkaen tuosta, että pannaan 10v ja syötetään naiselle steroideja, jotta tämä ei raskaudu.
Luonnossa naaras ja koiras panevat KERRAN ja naaras tiineytyy tästä. Se on jumalan suunnittelema juttu. Spermakilpailu lisää naaraan hedelmällisyyttä.
Höpö höpö. Mistä tuon kerran vetäisit? Ja minkä lajin naaras ja koiras? Tiesitkö että eri eläinlajeill
Ei todellakaan ole :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nostan tätä, koska olen aloittajan kanssa samaa ikäluokkaa ja painin samankaltaisen kysymyksen äärellä.
Aloittajalle neuvoisin nostamaan asian vielä uudelleen keskusteluun. Onko mies todella tajunnut, että hedelmällisyys laskee koko ajan? Vai voisiko olla kyse siitä, että mies on aiemmin ajatellut tahtovansa lapsia "ehkä joskus", mutta nyt kun olisi "se joskus", hän ei välttämättä aidosti tahdokaan?
Minulla on nimittäin itselläni tilanne, että mies sanoo halunneensa lapsia aina ja minä en ole koskaan ollut varma. Vasta viime kuukausina ajatukseni ovat kallistuneet siihen suuntaan, että tahtoisinkin lapsia ja juuri tämän miehen kanssa. En silti uskalla ottaa asiaa puheeksi, koska pelkään, ettei hän ole enää ajatuksesta innoissaan, kun minä olen jahkaillut ja panikoinut niin paljon.
En ole ehkä paras neuvomaan aloittajaa, jota kehotan keskustelemaan miehensä kanssa, kun en näköjään itsekään osaa sitä omalla kohdallan
Minulla on sinulle nyt ärsyttävä, äidillinen neuvo. Vaikutat epävarmalta ja vähän alisteiselta sille, mitä mielenliikkeitä miehelläsi on. Sinun pitäisi saada elää omana itsenäsi, epävarmuuksinesi ja mielenvaihteluittesi kanssa. Kenenkään ei tarvitse olla niin varma tai vahva, mitä tunnut vaativan itseltäsi. Kenenkään äiti tai isä ei ole jatkuvasti varma, ja kaikki epäonnistuvat vanhemmuudessa jotenkin.
Tänään on kaunis sää. Mene kävelylle ilman puhelinta, älykelloa ja kuulokkeita. Etsi hieno puu, katso sitä ja esitä itsellesi nämä kysymykset:
- Mikä minua pelottaa?
- Haluanko olla äiti?
- Haluanko että minulla on perhe vielä sittenkin, kun omat vanhempani ovat poissa?
- Pelkäänkö vanhemmuutta koska pelkään ettei mieheni tahdokaan sitä, tahdokaan minua?
- Vai onko tässä pelossa kyse siitä, että MINÄ en tiedä, haluanko sitoutua mieheeni loppuelämäkseni?
- Voinko olla tässä parisuhteessa oma itseni?
- Mitä 50-vuotias minä ajattelisi, jos hän olisi jäänyt lapsettomaksi? Millaista elämäni silloin olisi?
Naiset, älkää antako oletusten ja pelkojen rajoittaa unelmianne. Ja uskaltakaa puhua suoraan lapsiasioista miehillenne.
Normaalin terveen naisen hedelmällisyys päättyy n. 50 vuotiaana. Poikkeuksiakin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ehtii vielä nelivitosena.
Lopeta nyt tuommoinen. 45 vuotiaana monet voi olla jo isovanhempia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nostan tätä, koska olen aloittajan kanssa samaa ikäluokkaa ja painin samankaltaisen kysymyksen äärellä.
Aloittajalle neuvoisin nostamaan asian vielä uudelleen keskusteluun. Onko mies todella tajunnut, että hedelmällisyys laskee koko ajan? Vai voisiko olla kyse siitä, että mies on aiemmin ajatellut tahtovansa lapsia "ehkä joskus", mutta nyt kun olisi "se joskus", hän ei välttämättä aidosti tahdokaan?
Minulla on nimittäin itselläni tilanne, että mies sanoo halunneensa lapsia aina ja minä en ole koskaan ollut varma. Vasta viime kuukausina ajatukseni ovat kallistuneet siihen suuntaan, että tahtoisinkin lapsia ja juuri tämän miehen kanssa. En silti uskalla ottaa asiaa puheeksi, koska pelkään, ettei hän ole enää ajatuksesta innoissaan, kun minä olen jahkaillut ja panikoinut niin paljon.
En ole ehkä paras neuvomaan aloittajaa, jota kehotan keskustelemaan miehensä kanssa, kun en
Tässä oli monta hyvää ajatusta. Harmi että nuoremmat sukupolvet joutuvat kärsimään niin paljon epävarmuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu henkilön hedelmällisyydestä. Itse käytin ehkäisyä 54-vuotiaaksi, koska muuten olisin ollut raskaana max. kahden vuoden välein.
Tuo perustelu on melko abstrakti: tilanne TOIVOTTAVASTI vakaampi. Tulevaisuuden ennustaminen on vaikea laji. Mitä pitempi suunnitelma, sen varmemmin siihen tulee yllätyselementtejä. Ja milloin on riittävän vakaata? Ainahan toivotaan tulevaisuudesta parempaa, se on selvä juttu. Toivomisessa sinänsä ei tietenkään mitään vikaa ja oikein hyvä, jos toimenpiteitä on tehty saavuttaakseen se vakaampi tilanne.
Monelle on vaikea päättää sitä oikeaa hetkeä lapsen saamiselle. Sellaista ei nimittäin ole. Ajatus voi pelottaa, ahdistaakin. Jos miehelläsi on noita tunteita ja hän yrittää siksi pitkittää yritystä? Tai hänellä on joku suunnitelma, johon lapsi ei sovi? Raskausaika kuitenkin valmistaa myös vanhempia tulevaan ja sen jossittelun puuttuminen vapauttaa paljon voimavaroja.
Minä en odottaisi enää. En uskaltaisi. Jos sitten myöhemmin ei onnistukaan, saattaisin olla melko katkera miehelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vielä kiire. Itse tein 31-vuotiaana abortin, ei tuntunut vielä siltä. Pari vuotta myöhemmin alkoi mieli muuttua ja sainkin myöhemmin kolme lasta, viimeisen 40-vuotiaana. Joka kerta raskauduin parissa kuukaudessa. Nyt olen 47, jotenkin tuntuu että ehkä voisin tehdä vielä yhden. En taida kuitenkaan enää.
Arvoin just sun ikäisenä lapsen yrittämisen kanssa. No, kun yritettiin niin eihän se onnistunut. Lopulta sain esikoisen 36-vuotiaana ja kakkosen pari vuotta myöhemmin. Nyt olen nelikymppinen päikkyikäisten äiti ja mietin että kumpa olisin saanut lapset nuorempana. Tässä vaiheessa olisin mieluusti jo vähintäänkin koululaisten äiti. Mut elämä menee niin kuin menee, enkä tietenkään lapsiani haluaisi eri lapsiksi vaihtaa.
Vierailija kirjoitti:
Arvoin just sun ikäisenä lapsen yrittämisen kanssa. No, kun yritettiin niin eihän se onnistunut. Lopulta sain esikoisen 36-vuotiaana ja kakkosen pari vuotta myöhemmin. Nyt olen nelikymppinen päikkyikäisten äiti ja mietin että kumpa olisin saanut lapset nuorempana. Tässä vaiheessa olisin mieluusti jo vähintäänkin koululaisten äiti. Mut elämä menee niin kuin menee, enkä tietenkään lapsiani haluaisi eri lapsiksi vaihtaa.
Mulla oli 40-vuotiaana 16v lapsi. Onneksi sain lapsen 24-vuotianaa koska enempää lapsia ei tullut. Jos en olisi saanut lasta tuolloin, niin olisin saattanut jäädä lapsettomaksi ja se olisi tehnyt mut todella katkeraksi. Olisin aivan hyvin voinut saada vauvan vielä 40-vuotiaana, mutta ei suotu mulle sitä onnea. Nyt olen 46v sinkku ja toivo on mennyttä.
Ehdottaisin kanssa, että käytte miehen kanssa molemmat tarkistamassa hedelmällisyytenne. *Siis et vain sinä, vaan myös mies*.
Raskaaksi tulemisen vaikeudesta aina syytetään naista, mutta se voi olla mieskin, joka on hedelmätön.
Vierailija kirjoitti:
Lääketieteelle kannattavin nainen on diabeetikko, joka saa raskausmyrkytyksen, joutuu sektioon, ja lapsi teholle useiksi kuukausiksi.
Lapsen ja äidin kannalta tämähän on tietysti aivan katastrfoaalista seksuaalista väkivaltaa, mutta lääketeollisuus nettoaa tästä satoja tonneja per keissi suoraan verokirstusta heidän taskuunsa. Traumoihin saa tietysti myös lääkkeitä ja ehkä psykoterapiaa.
Sä voisit itse mennä terapiaan noiden sun sairaiden ajatusten ja traumojen vuoksi.
Synnytys ja lääketiede ei ole seksuaalista väkivaltaa vaan tuo ajatus on vain sun sairaassa päässä. Olet todella vastenmielinen ja kuvottava ihminen.
Niin paitsi etteivät lääkäritkään tiedä niistä mitään. Näitä tarinoita on vaikka kuinka paljon, että kun nainen lähtee suhteesta ja alkaa keskittymään itseensä ja esim. luonnonlääkitsemään, mahoksi todettu nainen saattaakin palautua täysin normaaliin hedelmällisyyteen.
Lääketiede tukee vain "seksipositiivisia" agendoja eikä hahmota kokonaisuuksia, kuten sitä että ihminen on oikeasti vaan yksinkertainen nisäkäs siinä missä muutkin. Käytännössä siis palvellaan seksiaddikteja. Monellakin tasolla.