Lue keskustelun säännöt.
33-vuotias, kuinka kiire lapsien hankkimisella?
29.09.2025 |
Mies on päättänyt että 2-4 vuoden päästä voitaisiin yrittää lasta, kun molempien elämäntilanne olisi silloin toivottavasti vakaampi. Minulla on pelko, että silloin saattaa olla jo myöhäistä. Olen lukenut naisten hedelmällisyydestä ja mies samoin, mutta en saa mielenrauhaa. Pitäisikö lapsia hankkia nyt vai voiko rauhassa odottaa? Onko joku täällä jäänyt lapsettomaksi tai joutunut odottamaan raskautumista kauan lähempänä neljääkymmentä?
Tiedän faktat mutta haluaisin kuulla kokemuksia, koska en voi kenenkään kanssa tästä asiasta keskustella.
Kommentit (103)
Vierailija kirjoitti:
Jos oikeasti haluatte lapsen, niin aloittakaan yritys NYT. Voi mennä vuosi että tulet raskaaksi, ja sitten lapsi syntyy kun olet 35. Haluatteko toisen? No,ensin imetät vuoden, puoli vuotta yritystä, 9kk raskautta ja tädäm, olet 37-38 toisen lapsen syntyessä. Niin ne vuodet vaan kuluu. Ihan oikeasti elämää ei voi suunnitella (tai voi toki yrittää) vaan pitää uskaltaa yrittää tavoitella haluamiaan asioita. Sitku-elämällä haaskaat vaan aikaasi. Biologiaa ei kiinnostaa pätkääkään teidän talorakennushaaveet, uraputki, ylennykset tai "vietetään omaa aikaa ennen lasten saamista"-ideologia.
No jos haluaa tuottaa erolapsia miehen polygamiahaaremiin niin sitten joo kannattaa tehdä lapset tuosta vaan avion ulkopuolelle kenen tahansa kanssa joka suostuu. Jos omaa jotain standardeja ja ajattelee lapsen elämänlaatua, ei tee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ajattelin aina, että lapset on pakko "hankkia" alle 30-vuotiaana. Että silloin lapsiluvun pitää jo olla täynnä.
Onneksi näin, koska 30-vuotiaana sairastuin, enkä enää olisi voinut lapsia hankkiakaan.
Ihminen tietää tulevaisuutensa jos kuuntelee kehoaan, sinun kohdallasi tilanne oli tuo ja toimit sen mukaan. Itse uskon että pystyn samaan lapsia vielä 45-vuotiaanakin, joten ei mitään syytä hötkyillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää näin 33-vuotiaana edes uskaltaisi lisääntyä ekaa kertaa.
Mitä ihmeen uskaltamista tuossa olisi?
Keho alkaa jo olla aika vanha, ei palaudu enää monestakaan asiasta samoin kuin nuorena. Raskaus ja synnytys ovat aika isoja fyysisiä koettelemuksia.
No, eipä ole ollut ongelmia. Hyvin on palautunut yli kolmekymppisenäkin :)
Hyvä hyvä. Itse en uskaltaisi ottaa riskiä. Onneksi ei tarvitsekaan.
Ihmettelen kyllä mitä sen ihmeellisempiä riskejä olisi himpun päälle 30-vuotiaalla? Jos on siis ihan perusterve. On asioita, kuten vaikka reilu ylipaino ja huono peruskunto, jotka voivat olla ongelma, mutta se on ongelma myös 20-vuotiaalla.
Mä en ole koskaan tiennyt varmana haluanko lapsia, aina ollut "ehkä sitten joskus". Viime vuoden lopulla aloin asiaa tarkemmin miettimään, koska tajusin ikäni ja tajusin myös, että sitä "oikeaa aikaa" ei tule, ei se koputtele sun ovelle vaan sun pitää itse tehdä päätöksiä. Päätimme mieheni kanssa jättää ehkäisyn pois. Oltiin oltu jo 10 vuotta yhdessä joten jos mies olisi tuossa vaiheessa sanonut, että ehkä joskus, niin se vastaus ei olisi enää kelvannut, olimme kuitenkin jo 33-vuotiaita ja se aika oli nyt eikä vuoden päästä. Kävi onnekkaasti, että raskauduin heti. Aika yllätyshän se sinänsä oli. Tässä raskauden aikana olen tuohon tulevaan vauvaan kiintynyt ja ollaan tajuttu, että odotetaan häntä jo kovin syntyväksi. En ole koskaan mitään vauvakuumetta tuntenut, mutta onneksi tässä on ollut odotusaika aikaa kasvaa vanhemmiksi. Sanoisin siis, että jos lasta haluat, niin sen eteen pitää tehdä päätös, ei se tule noin vaan "2-4 vuoden kuluttua". Älä jää odottelemaan, koska lapsi on koko elämän muuttava asia. Pystytkö elämään katkeroitumatta jos huomaat silloin 2-4 vuoden päästä, että raskaus ei onnistukaan? Hakeudutko lapsettomuushoitoihin, jotka on rankkoja ja kalliita? Onko mies ottanut tämän huomioon ja valmis käyttämään resursseja siihen? Tehnyt sillekin tilaa sinne 2-4 vuoden päähän? Tuskin.
Miehesi perustelu on ihan naurettava. Nyt kysyt haluatko lapsia vai et. Jis haluaa niin yritys heti päälle. Jos ei halua niin ei ole syytä jatkaa suhdetta.
Yksi iso syy alhaiselle syntyvyydelle on se, että miehet eivät lapsia halua. Naisia kuitenkin syyllistetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää näin 33-vuotiaana edes uskaltaisi lisääntyä ekaa kertaa.
Mitä ihmeen uskaltamista tuossa olisi?
Keho alkaa jo olla aika vanha, ei palaudu enää monestakaan asiasta samoin kuin nuorena. Raskaus ja synnytys ovat aika isoja fyysisiä koettelemuksia.
No, eipä ole ollut ongelmia. Hyvin on palautunut yli kolmekymppisenäkin :)
Hyvä hyvä. Itse en uskaltaisi ottaa riskiä. Onneksi ei tarvitsekaan.
Ihmettelen kyllä mitä sen ihmeellisempiä riskejä olisi himpun päälle 30-vuotiaalla? Jos on siis ihan perusterve. On asioita, k
Se ettei palaudu repeämistä ja muista venymistä yhtä nopeasti ja tehokkaasti kuin nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin ehtii vielä nelivitosena.
Ei mitään takeita, että ehtii enää siinä iässä, se on aika yksilöllistä.
Erittäin harvinaista, että nainen tulee raskaaksi 45-vuotiaana ilman lääketieteen ihmetekoja. Miehillä onnistuu vaivatta isyys useimmiten vielä 60-70 -vuotiaana.
Mutta onko se oikein sitten lasta kohtaan, että isä on samannäköinen kuin muiden vaarit?
Nuori, tuore siitosori siittämään auringon alla niin johan pamahtaa mammakin paksuksi kertalaakista. Ei mitään kuppaista ruppaa tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en ole koskaan tiennyt varmana haluanko lapsia, aina ollut "ehkä sitten joskus". Viime vuoden lopulla aloin asiaa tarkemmin miettimään, koska tajusin ikäni ja tajusin myös, että sitä "oikeaa aikaa" ei tule, ei se koputtele sun ovelle vaan sun pitää itse tehdä päätöksiä. Päätimme mieheni kanssa jättää ehkäisyn pois. Oltiin oltu jo 10 vuotta yhdessä joten jos mies olisi tuossa vaiheessa sanonut, että ehkä joskus, niin se vastaus ei olisi enää kelvannut, olimme kuitenkin jo 33-vuotiaita ja se aika oli nyt eikä vuoden päästä. Kävi onnekkaasti, että raskauduin heti. Aika yllätyshän se sinänsä oli. Tässä raskauden aikana olen tuohon tulevaan vauvaan kiintynyt ja ollaan tajuttu, että odotetaan häntä jo kovin syntyväksi. En ole koskaan mitään vauvakuumetta tuntenut, mutta onneksi tässä on ollut odotusaika aikaa kasvaa vanhemmiksi. Sanoisin siis, että jos lasta haluat, niin sen eteen pitää tehdä päätös, ei se tule noin vaan "2-4 vuoden
Kannattaa kuunnella mitä mies sanoo. Jos sanoo "en halua lapsia" niin ei halua, jos sanoo "ehkä sitten joskus" niin ei halua, jos sanoo "2 - 4 vuoden päästä" niin ei halua, jos sanoo "haluan tietenkin" niin valehtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää näin 33-vuotiaana edes uskaltaisi lisääntyä ekaa kertaa.
Mitä ihmeen uskaltamista tuossa olisi?
Keho alkaa jo olla aika vanha, ei palaudu enää monestakaan asiasta samoin kuin nuorena. Raskaus ja synnytys ovat aika isoja fyysisiä koettelemuksia.
No, eipä ole ollut ongelmia. Hyvin on palautunut yli kolmekymppisenäkin :)
Hyvä hyvä. Itse en uskaltaisi ottaa riskiä. Onneksi ei tarvitsekaan.
Ihmettelen kyllä mitä sen ihmeellisempiä riskejä olisi himpun päälle 30-vu
Miksi pitäisi palautua erityisen tehokkaasti? Riittää että lapsi on tullut ulos. Siinä voi palautella pari kolme vuotta imettäessä ja kotoillessa, sitten seuraava. Tai jos haluaa vaan yhden lapsen niin ei seuraavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää näin 33-vuotiaana edes uskaltaisi lisääntyä ekaa kertaa.
Mitä ihmeen uskaltamista tuossa olisi?
Keho alkaa jo olla aika vanha, ei palaudu enää monestakaan asiasta samoin kuin nuorena. Raskaus ja synnytys ovat aika isoja fyysisiä koettelemuksia.
No, eipä ole ollut ongelmia. Hyvin on palautunut yli kolmekymppisenäkin :)
Hyvä hyvä. Itse en uskaltaisi ottaa riskiä. Onneksi ei tarvitsekaan.
Ihmettelen kyllä mitä sen
No toki jos se riittää niin homma ok. Itse haluaisin että kroppa pysyisi mahdollisimman samanlaisena kuin ennen synnytystä, eikä toipumiseen menisi tolkuttomasti aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en enää näin 33-vuotiaana edes uskaltaisi lisääntyä ekaa kertaa.
Mitä ihmeen uskaltamista tuossa olisi?
Keho alkaa jo olla aika vanha, ei palaudu enää monestakaan asiasta samoin kuin nuorena. Raskaus ja synnytys ovat aika isoja fyysisiä koettelemuksia.
No, eipä ole ollut ongelmia. Hyvin on palautunut yli kolmekymppisenäkin :)
Hyvä hyvä. Itse en uskaltaisi ottaa riskiä. Onneksi ei tarvitsekaan.
Ihmettelen kyllä mitä sen
Miksi pitäisi palautua erityisen tehokkaasti? Riittää että lapsi on tullut ulos. Siinä voi palautella pari kolme vuotta imettäessä ja kotoillessa, sitten seuraava. Tai jos haluaa vaan yhden lapsen niin ei seuraavaa.
Siinä palautellessa ehtii erota, hommata uuden ukon ja tullakin kohta uudestaan raskaaksi aloittaen palauttelun alusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos 33v haluaa lasta eikä vielä ole, niin aika aloittaa yrittäminen on nyt.
Vierailija kirjoitti:
Uusien tutkimusten mukaan naisen hedelmällisyys ei laske niin jyrkästi kuin on aiemmin uskottu, vaan myös miesten laskee enemmän kuin on uskottu aiemmin. Sinun munasolusi ovat kehittyneet jo isoäitisi mahassa valmiiksi, et voi niihin enää vaikuttaa. Kunhan ovulaatio tapahtuu, raskautuminen on mahdollista. Miehillä taas siittiöitä kehittyy koko ajan, ja ikä ja terveys vaikuttavat siittiöiden laatuun. Terve nainen hylkii huonoja siittiöitä (esim miksi narkkarinaiset raskautuvat niin helposti). Ensimmäinen raskautuminen voi myös kestää myös yli vuoden, nykyään myös nuorilla pareilla tätä lisääntyneiden ympäristömyrkkyjen vuoksi, joten tähän kannattaa varautua.
Naisten munasolut eivät ole kehittyneet jo heidän isoäitiensä mahoissa. Isoäitien mahoissa kehittyi näiden naisten äitien munasolut, mistä taas nämä naiset ovat syntyneet. Eli naisten omat munasolut ovat kehittyneet vasta heidän omien äitiensä mahoissa. Isoäitien elintavat voivat kyllä vaikuttaa lapsenlapsiin asti, koska munasolut joista lapsenlapsi on syntynyt, kehittyi jo isoäidissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole kiire, tuossa iässä se aika on mennyt jo ohi. Voi unohtaa lapsen tekemisen ja keskittyä nauttimaan elämästä ilman sellaista riippakiveä.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi perustelu on ihan naurettava. Nyt kysyt haluatko lapsia vai et. Jis haluaa niin yritys heti päälle. Jos ei halua niin ei ole syytä jatkaa suhdetta.
Yksi iso syy alhaiselle syntyvyydelle on se, että miehet eivät lapsia halua. Naisia kuitenkin syyllistetään.
Miksi ketään pitäisi syyllistää jos ei halua saada lapsia? Se on oma valinta eikä pakko.
Aivan uskomatonta on tämä alle 40-vuotiaiden huono biologisten tosiasioiden tuntemus. Tottakai raskautta pitää yrittää mahdollisimman pian, jos lapsen ylipäätään haluaa. Munasolut rappeutuvat vinhaa vauhtia ja uusia ei enää synny. Erilaiset riskit myös lasvavat koko ajan. Mikä asia olisi tärkeämpi kuin oma perhe ja lapsi? Monet puhuvat hyvin naiivin oloisesti "itsensä toteuttamisesta", vapaudesta, vakaammasta tilanteesta jne. Vanhempana oleminen kehittää ihmistä ehkä enemmän ja syvemmin kuin mikään muu. Jos tutustuu historiaan, huomaa, että elinolosuhteemme ovat paremmat kuin koskaan. Ja lapset ovat olleet haluttuja ja tärkeitä aina, myös niinä huonoina aikoina. Mitä ihmettä odotatte?
No ensinnäkin se lapsi ei tule tuosta vaan. Jos tulet nyt onnekkaasti lokakuun kierrosta raskaaksi, niin lapsi syntyy heinäkuussa 2026. Olet silloin jo todennäköisesti 34. Jos teillä kestäisi tasan vuosi ennen kuin raskaudut, lapsi syntyy heinäkuussa 2027 ja olet todennäköisesti jo 35. Katsos kun sitä lasta pitää kantaa se 9 kk mahassa normaalitilanteessa. Jos lasta ei kuulu vuoden yrittämisen jälkeen voi hakeutua lapsettomuushoitoihin. Sehän vasta kivaa onkin rampata lääkärissä, kokeissa, piikittää lääkkeitä vatsaan, toivoa ja pettyä ja maksaa itsensä kipeäksi. Joten mikä ero sillä on syntyykö se lapsi vuonna 2026 vai 2028? Siis mikä teidän elämäntilanteessa estää kokeilemasta? Ei mikään, se on ainoastaan miehen tekosyy.
Onko miehesi aivan rehellinen? Epämääräinen tuo 2-4 vuotta..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi perustelu on ihan naurettava. Nyt kysyt haluatko lapsia vai et. Jis haluaa niin yritys heti päälle. Jos ei halua niin ei ole syytä jatkaa suhdetta.
Yksi iso syy alhaiselle syntyvyydelle on se, että miehet eivät lapsia halua. Naisia kuitenkin syyllistetään.
Miksi ketään pitäisi syyllistää jos ei halua saada lapsia? Se on oma valinta eikä pakko.
No kyllä tuollaisesta löysässä hirrestä roikuttamisesta vähän pitääkin syyllistää. Miksei aapeen mies ole sanonut heti alussa rehellisesti ettei halua lapsia ollenkaan?
En ole ollenkaan heikossa kunnossa, päinvastoin kunnon tikissä koska harrastan paljon liikuntaa.
Fakta se vaan on, että tässä iässä jo haavat ja muut pikku krempat paranevat selvästi hitaammin kuin ennen, ja haavoista jää myös pysyviä jälkiä toisin kuin aiemmin. Se on biologiaa. Loppukesästä minua puri hevonen käsivarteen, ja sen ruhjehaavan paraneminen kesti ainakin kaksi kertaa sen mitä samanlaisen vamman paraneminen 5-10 vuotta sitten.