Katkeruus, kun jäi lapsettomaksi miehen vetkuttelun takia
Joo, viimekädessä oma syy ja nyt kävi näin. Olen vihainen itselleni että olin vuosia parisuhteissa joissa yritin miellyttää miehiä ja luulin että halusimme samoja asioita. Halusin aina perheen mutta ei sitten ikinä päästy siihen pisteeseen. Noissa suhteissa myös jotenkin kadotin itseni ja oman ääneni ja laitoin suoraan sanoen omat toiveeni ja haaveeni piiloon ja tein itsestäni pienemmän mahtuakseni jonkun muun elämään.
Nyt sitten tuli virallinen diagnoosi aikaisesta menopaussista ja munasarjat on kuin 50-vuotiaalla. Miesystävä vaikuttaa helpottuneelta ja huojentuneelta. Minusta taas tuntuu katkeralta. Olen vielä melko nuori enkä oikein tiedä mitä tässä nyt sitten tekee elämällään. Somekin pukkaa kokoajan onnellisten pariskuntien vauvauutisia ja itse vaan käyn töissä katson televisiota. Olen varmaan masentunut. :(
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken."
Meillä kaikilla on toiveita ja haaveita. Ero on siinä että osa pyrkii aktiivisesti ja määrätietoisesti toteuttamaan ne, osa vain odottelee josko ne tapahtuisivat.
No esimerkiksi ydinperhe on sellainen haave joka ei ole ihan vaan omassa kontrollissa. Ei välttämättä löydy kumppania tai kumppani ei halua lapsia. Jokainen ei halua ehdointahdoin yksinhuoltajaksi. Ap
Kuitenkin olet valinnut kerta toisensa jälkeen kumppaneiksi miehiä, jotka eivät ole olleet varmoja edes, että haluavatko lapsia. Jos uskoo siihen miesten "ehkä lapsi kymmenen vuoden päästä" mutinaan, niin omaa hölmöyttään saa syyttää.
Deittailussa olisi silloin kannattanut pitää nuoresta asti tavoitteena
Tein selväksi heti alussa että haluan naimisiin ja lapsia, mutta aina tuli eteen remonttia, koronaa ja muuta ja viimeisin mies mutisi että joo joo kohta. Kunnes sitten kerran raivostui ja tokaisi ettei halua naimisiin vaikka väitti vuosia muuta. Ap
Ota tämä neuvo tosissaan: älä välitä vauvapalstan kommenteista vaan mene psykiatrille juttelemaan näistä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaa tyhmyyttäsihän sä lapseton olet. Ei se kenenkään muun vika ole kuin sinun.
Valitettavasti tämä on myös mun mielipide. Jos et ole sanonut selvästi, että haluat lapsen asap, niin miten se on yhdenkään miehen syy? Itse olet vain olettanut, että mies on ollut samoilla linjoilla kanssasi.
Totta, mieheltä ei koskaan kannata odottaa mitään moraalisuutta, kunniallisuutta tai käytöstapoja. Vaan kysyä suoraan ja vaatia suora vastaus, mielellään nimi paperiin ja suuret sanktiot, sillä muuten nainen on vaan "tyhmä" kun mies käyttää hyväksi.
Ensitreffeille kannattaa mennä avioehdon kanssa ja alkaa käymään sitä sekä lapsisuunnitelmia läpi, niin on hyvissä ajoin aloitettu ja kenellekään ei varmasti tule epäselvyyksiä mistä on kyse. Tuulella ajelehtijat voivat sitten panna ja lisääntyä vaikka jossain hippifestareilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken."
Meillä kaikilla on toiveita ja haaveita. Ero on siinä että osa pyrkii aktiivisesti ja määrätietoisesti toteuttamaan ne, osa vain odottelee josko ne tapahtuisivat.
No esimerkiksi ydinperhe on sellainen haave joka ei ole ihan vaan omassa kontrollissa. Ei välttämättä löydy kumppania tai kumppani ei halua lapsia. Jokainen ei halua ehdointahdoin yksinhuoltajaksi. Ap
Kuitenkin olet valinnut kerta toisensa jälkeen kumppaneiksi miehiä, jotka eivät ole olleet varmoja edes, että haluavatko lapsia. Jos uskoo siihen miesten "ehkä lapsi kymmenen vuoden päästä" mutinaan, niin omaa hölmöyttään saa syyttää.
Deittailussa olisi s
Nonni, tiedät nyt totuuden, nosta siis kytkintä.
Siis annoit miehen päättää puolestasi. Eihän se mies vetkutella pysty, jos et itse anna niin tapahtua. Et voi syyttää tilanteesta muita kuin itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken."
Meillä kaikilla on toiveita ja haaveita. Ero on siinä että osa pyrkii aktiivisesti ja määrätietoisesti toteuttamaan ne, osa vain odottelee josko ne tapahtuisivat.
No esimerkiksi ydinperhe on sellainen haave joka ei ole ihan vaan omassa kontrollissa. Ei välttämättä löydy kumppania tai kumppani ei halua lapsia. Jokainen ei halua ehdointahdoin yksinhuoltajaksi. Ap
Kuitenkin olet valinnut kerta toisensa jälkeen kumppaneiksi miehiä, jotka eivät ole olleet varmoja edes, että haluavatko lapsia. Jos uskoo siihen miesten "ehkä lapsi kymmenen vuoden päästä" mutinaan, niin omaa hölmöyttään saa syyttää.
Deittailussa olisi s
Tein selväksi heti alussa että haluan naimisiin ja lapsia, mutta aina tuli eteen remonttia, koronaa ja muuta ja viimeisin mies mutisi että joo joo kohta. Kunnes sitten kerran raivostui ja tokaisi ettei halua naimisiin vaikka väitti vuosia muuta. Ap
Miten teit selväksi? Ilmeisesti et ainakaan suoraan puhumalla?
"Tein selväksi heti alussa että haluan naimisiin ja lapsia, mutta aina tuli eteen remonttia, koronaa ja muuta ja viimeisin mies mutisi että joo joo kohta. Kunnes sitten kerran raivostui ja tokaisi ettei halua naimisiin vaikka väitti vuosia muuta. Ap"
Sanat ovat halpoja, teot kertovat mitä ihminen todella ajattelee.
Olet uskonut vuosia tyhjiä sanoja vaikka kaikki teot ovat näyttäneet muuta.
Minä halusin aina lapsia. Kun sitten eteen tuli mies jonka kanssa keskustelimme luontevasti ja pitkää lasten nimistä kolmansilla treffeillä niin tiesin että tässä se taitaa olla, lapsieni isä.
Surusi on varmasti aito, otan osaa. Toisaalta ainakaan tuon miehen kanssa ei olisi ollut mitään takeita onnellisesta perhe-elämästä. Voisitko ajatella adoptiota (ehkä jossain toisessa parisuhteessa)?
Vierailija kirjoitti:
Siis annoit miehen päättää puolestasi. Eihän se mies vetkutella pysty, jos et itse anna niin tapahtua. Et voi syyttää tilanteesta muita kuin itseäsi.
Tämä.
Annathan kuitenkin miehelle anteeksi, ja pysyt hänen rinnallaan hoivaten häntä vanhuusvuodet? Ps. Jos sairastut itse, niin miehesi jättää sinut heti.
Jäin minäkin lapsettomaksi, kun mies alkoi perua puheitaan lasten hankkimisesta vuosien jälkeen. Sitten myöhemmin tuli vielä ero ja nyt olen 45-vuotias sinkku. Mutta ei katkeroituminen mitään auta. Päinvastoin.
Katkeruus, kun tuli lapselliseksi naisen vetkuttelun takia
Sanoin alusta asti etten halua lapsia. Seksissä aina käytin kumia ja silti nainen tuli raskaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
Olet siis liian perfektionisti ja pilaat sillä elämäsi. Älä syytä miehiä, kyllä syypää löytyy peiliin katsomalla.
Lapset jäivät luultavasti suhteissa tekemättä, koska sinun mielestäsi ainoa oikea tapa olisi ollut, että mies romanttisesti ja oma-aloitteisesti haluaa lapsia, joten et ikinä pistänyt kovaa kovaa vasten tämänkään asian kanssa. Olisi korkea aika oppia tästä jotakin. Samoilla miehillä luultavasti on jo lapsia topakamman naisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken."
Meillä kaikilla on toiveita ja haaveita. Ero on siinä että osa pyrkii aktiivisesti ja määrätietoisesti toteuttamaan ne, osa vain odottelee josko ne tapahtuisivat.
No esimerkiksi ydinperhe on sellainen haave joka ei ole ihan vaan omassa kontrollissa. Ei välttämättä löydy kumppania tai kumppani ei halua lapsia. Jokainen ei halua ehdointahdoin yksinhuoltajaksi. Ap
Kuitenkin olet valinnut kerta toisensa jälkeen kumppaneiksi miehiä, jotka eivät ole olleet varmoja edes, että haluavatko lapsia. Jos uskoo siihen miesten "ehkä lapsi kymmenen vuoden päästä" mutinaan, niin omaa hölmöyttään saa syyttää.
Deittailussa olisi s
Mitäs painostit miestäsi liikaa. Noinhan siinä sitten käy.
Ja taaskaan ei naisella ole mitään vastuuta tekemistään päätöksistä. On se vaan ain aniin helppoa syyttää muita.
Koko aloitus on pashaa koska täältä palstalta olen saanut oppia että kaikki miehet haluaa saada sata miljoonaa lasta ja se on vain se miesten 99% vähemmistö joka ei halua ja niistäkin 200% on homoinkkeleitä.
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus, kun tuli lapselliseksi naisen vetkuttelun takia
Sanoin alusta asti etten halua lapsia. Seksissä aina käytin kumia ja silti nainen tuli raskaaksi.
Menikö kumi rikki vahingossa vai "vahingossa"? Saitko koskaan selville?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viisikymppisellä on vielä ihan normaalisti kuukautiset ja Laura Malmivaara tuli 48-vuotiaana raskaaksi.
Ei ole. Tietenkin jollain poikkeusyksilöllä tai ehkä jopa jossain suvussa poikkeuksellisesti näin on, mutta jos puhutaan yleistäen, niin viiskymppisillä ei ole normaalisti kuukautiset.
Ja yleensä ikäpuolella raskautuneet julkkikset eivät ole saaneet vauvaa ns. luomuna, tämä tietenkin aiheuttaa vääriä kuvitelmia, koska heidän raskausuutiset kyllä leviää, mutta ne mahdollisesti vuosia kestäneet lapsettomuushoidot eivät niissä uutisissa yleensä näy.
Fakta nyt vaan on, että kaikkea ei aina voi saada eikä asiat läheskään aina mene ns oppikirjan mukaan. Kuulostaa siltä että keksit hirveän määrän syitä miksi joku asia ei onnistu sen sijaan että lähestyisit asiaa edes jossain määrin ratkaisuorientoituneesti.
Ja jokaisen naisen kannattaa muistaa, että vaikka lapsen tekisi ydinperheeseen niin lapsen kanssa voi joka tapauksessa jäädä yksin.