Lue keskustelun säännöt.
Katkeruus, kun jäi lapsettomaksi miehen vetkuttelun takia
28.09.2025 |
Joo, viimekädessä oma syy ja nyt kävi näin. Olen vihainen itselleni että olin vuosia parisuhteissa joissa yritin miellyttää miehiä ja luulin että halusimme samoja asioita. Halusin aina perheen mutta ei sitten ikinä päästy siihen pisteeseen. Noissa suhteissa myös jotenkin kadotin itseni ja oman ääneni ja laitoin suoraan sanoen omat toiveeni ja haaveeni piiloon ja tein itsestäni pienemmän mahtuakseni jonkun muun elämään.
Nyt sitten tuli virallinen diagnoosi aikaisesta menopaussista ja munasarjat on kuin 50-vuotiaalla. Miesystävä vaikuttaa helpottuneelta ja huojentuneelta. Minusta taas tuntuu katkeralta. Olen vielä melko nuori enkä oikein tiedä mitä tässä nyt sitten tekee elämällään. Somekin pukkaa kokoajan onnellisten pariskuntien vauvauutisia ja itse vaan käyn töissä katson televisiota. Olen varmaan masentunut. :(
Kommentit (147)
Vierailija kirjoitti:
Te uskovat olette nyt aika pahasti ristiriidassa keskenänne. Mitä se teidän jumala oikein tahtoo?
Meillä uskovilla on tässä asiassa helpompaa: avioliitto ja lapset ovat "itsestäänselvyys".Vs. Lapsia ei ole pakko hankkia, mut jos niitä hankitaan, ne pitäisi hankkia avioliittoon
Ei ole ristiriitaa. Kyse on siitä että onko synti olla hankkimatta lapsia avioliitossa. Itsestäänselvyys lapsien hankkiminen on miltei aina uskovien avioliitoissa, se on luonnollista ja parasta. Mutta ei ole syntiä olla hankkimatta.
Menikö ns jakeluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsehän olet myös vitkutellut. Et ole robotti, vaan valintoja tekevä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Miksi helvetissä aina ensimmäisenä kuulee näissä tapauksissa tätä paskaa, tai että oletteko miettineet adoptiota? Se pointti kaikessa on nimenomaan se oma lapsi, eikä vain että on joku random-lapsi. Sylikoiran voi hankkia, jos haluaa jonkun jota paijata. Lopettakaa nämä paskanjauhannat. Antakaa itse oma lapsenne pois ja ottakaa tilalle joku mukula Afrikasta tai narkkarin laitokselle hylkäämä kersa. Miettikää siinä vaiheessa, että korvaako se sitä omaa lasta, vai onko silti ennemmin ilman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Teidän itsekkäiden lisääntyjien sairaudella ei ole kyllä mitään rajoja!
Eli kadut syntymääsi? Toivot, ettet olisi olemassa? Että et eläisi?
Ymmärräthän, että kyse on sinun mielenterveysongelmistasi. Ei siitä, että äitisi halusi lapsen.
Suurin osa yksinhuoltajien lapsista pärjää vallan mainiosti.
Se, katuuko syntymäänsä, ei oikeastaan vastaa mihinkään olennaiseen kysymykseen. Joka tapauksessa hän on syntynyt tänne, eikä hänellä ole ollut mahdollisu
Kylläpä sulla on paha olla. En ymmärrä teitä jotka vihaatte elämäänne niin paljon, että toivotte jollekin muulle, ettei hän syntyisi, saisi alkuaan.
Se sinun paha olosi ei ole mikään universaali totuus. Suurin osa ihmisistä on iloisia siitä, että ovat elossa ja olemassa.
Kyse ei ole mistään "sivistämisestä" vaan ihan aidosti, jos on noin paha olla että ajattelee, ettei tänne ketään kannat atehdä kärsimään, niin kyllä se on sairasta.
Vastauksessasi toki vilahti myös itsesääli ja ajatus siitä, että muilla ei olisi ollut vastoinkäymisiä elämässä. Sekä toki piti koettaa kiukutella ja loukata minua, ihan kuin minua sinun ajatuksesi kiinnostaisi, anonyyminä netissä.
Surullista, että et ole saanut mieleneterveysongelmiisi apua, vaan voit noin huonosti edelleen.
En myöskään ymmärrä, miksi sinun ja kaltaistesi mielestä he, jotka haluavat lapsia, eivät saisi niitä hankkia. Onko muiden onni sinulta pois?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun lapsen pitää olla mielestäsi täydellisessä perheessä ja mikään ei saa maksaa mitään, niin sinullahan kävi sitten hyvä tuuri ettet tullut vahingossa raskaaksi.
Sieltä olisi muutenkin tainnut tupsahtaa hännäkäs trollipeikko.
Täydelliset olosuhteet on kaukana siitä että lapsella olisi lähtökohtaisesti kaksi rakastavaa vanhempaa ja tukiverkkoja ympärillään. Ja omankin jaksamisen kannalta onhan se rankkaa heittäytyä täysin itselliseksi vanhemmaksi. Ja vauva pitäisi pistää melko pienenä päivähoitoon sillä jollain sitä on elettäväkin.
Pidän paljon realistisempana hakeutua jonkinlaiseksi tukiaikuiseksi tmv. Ap
Harmi että sulle kävi näin. Olet oikeassa että yksin ei kannata hankkia lasta.
Minulla on kahden naisen kanssa lapsia ja halusin myös perheen, mutta se jäi saamatta.Harmittaa lasteni puolesta että heidän naispuoliset vanhempansa ovat niin itsekkäitä
Eli panit naiset paksuksi, ja ihmettelen miksi he eivät halua olla kanssasi vain yhteisen lapsen vuoksi.
Ihan vinkkinä. Syy löytyy peilistä, ja vain ja ainoastaan sieltä. Kävele siis peilin eteen katsomaan. Jotain perustavanlaatuists vikaa sinussa on, koska on mahdottomuus olla kanssasi. Jokin persoonallisuushäiriö ehkä, tai vain hirveä kaikennielevä negatiivisuus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viisikymppisellä on vielä ihan normaalisti kuukautiset ja Laura Malmivaara tuli 48-vuotiaana raskaaksi.
Elä puhu pehmoisia. Mulla alkoi vaihdevuodet todella rajuina 41-vuotiaana.
"Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken."
Meillä kaikilla on toiveita ja haaveita. Ero on siinä että osa pyrkii aktiivisesti ja määrätietoisesti toteuttamaan ne, osa vain odottelee josko ne tapahtuisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Meillä uskovilla on tässä asiassa helpompaa: avioliitto ja lapset ovat "itsestäänselvyys"."
Ei se mitään helpota että asiat ovat "itsestäänselvyyksiä". Silloin mitätöidään sekä monen ihmisen epävarmuus siitä että haluaako todella että monen selkeys siitä että ei halua.
Sitten unohtuu että miten kiva siitä lapsesta on kun teini-iässä äiti on jo eläkeikäinen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap. Olin itse vähän samassa tilanteessa, paitsi että hedelmällisyys oli vielä tallessa. 39 vuotiaana ajattelin että hankin kohta lapsen yksin, ja mies saa lähteä jos ei kestä sitä. Olin erittäin katkera.
Olin monta kertaa varaamassa ajan, mutta tunsin että jokin esti minua. Kului useita vuosia, ja siirsin lopulta asiaa eteenpäin jatkuvasti. Kunnes 45-46 vuotaiaana ymmärsin että tää oli tässä, että jään lapsettomaksi. Suomessa ei anneta hoitoja enää kun nainen täyttää 47. Tunsin syvää epäonnistumisen ja tyhjyyden tunnetta.
Kunnes tapahtui jotain kun olin 50v. Jumala antoi minulle uskon, uudestisynnyin ja sain vastaanottaa Jeesus elämääni. Tyhjiö elämässäni täyttyi välittömästi .
Olin kiitollinen etten hankkinut lasta lapsettomuusklinikan avulla. Se ei ole Jumalan tahdon mukaista. Jumalan tahto on että lapsi syntyy miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Näin on Jumala tarkoittanut .
Kehotan
Täähän on kuin päivitetty versio mummon kissakeitto-pettämis-tarinasta.
Vierailija kirjoitti:
Sitten unohtuu että miten kiva siitä lapsesta on kun teini-iässä äiti on jo eläkeikäinen :D
Niin juu. Kuten Sauli Niinistö. Yhden luokkakaverini isällä taas oli nolo auto. Joillain oli hassut vaatteet. Yhden luokkakaverin isän jutut olivat todella tyhmiä ihan kaikista. Eli varmaan kenenkään noiden ei olisi pitänyt lisääntyä.
Oletatko, että juuri sinä et olisi nolo? Sinulla on kai mielestäsi niin fiksuja mielipiteitä? :D Oikeasti sinä juuri todennäköisesti opetat lapsesi kiusaajaksi, eli jätäpä väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken."
Meillä kaikilla on toiveita ja haaveita. Ero on siinä että osa pyrkii aktiivisesti ja määrätietoisesti toteuttamaan ne, osa vain odottelee josko ne tapahtuisivat.
No esimerkiksi ydinperhe on sellainen haave joka ei ole ihan vaan omassa kontrollissa. Ei välttämättä löydy kumppania tai kumppani ei halua lapsia. Jokainen ei halua ehdointahdoin yksinhuoltajaksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken."
Meillä kaikilla on toiveita ja haaveita. Ero on siinä että osa pyrkii aktiivisesti ja määrätietoisesti toteuttamaan ne, osa vain odottelee josko ne tapahtuisivat.
No esimerkiksi ydinperhe on sellainen haave joka ei ole ihan vaan omassa kontrollissa. Ei välttämättä löydy kumppania tai kumppani ei halua lapsia. Jokainen ei halua ehdointahdoin yksinhuoltajaksi. Ap
Kuitenkin olet valinnut kerta toisensa jälkeen kumppaneiksi miehiä, jotka eivät ole olleet varmoja edes, että haluavatko lapsia. Jos uskoo siihen miesten "ehkä lapsi kymmenen vuoden päästä" mutinaan, niin omaa hölmöyttään saa syyttää.
Deittailussa olisi silloin kannattanut pitää nuoresta asti tavoitteena sitä, että lyö hynttyyt yhteen vain sen perhekeskeisen tyypin kanssa, joka vastaa, että ehdottomasti haluan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap. Olin itse vähän samassa tilanteessa, paitsi että hedelmällisyys oli vielä tallessa. 39 vuotiaana ajattelin että hankin kohta lapsen yksin, ja mies saa lähteä jos ei kestä sitä. Olin erittäin katkera.
Olin monta kertaa varaamassa ajan, mutta tunsin että jokin esti minua. Kului useita vuosia, ja siirsin lopulta asiaa eteenpäin jatkuvasti. Kunnes 45-46 vuotaiaana ymmärsin että tää oli tässä, että jään lapsettomaksi. Suomessa ei anneta hoitoja enää kun nainen täyttää 47. Tunsin syvää epäonnistumisen ja tyhjyyden tunnetta.
Kunnes tapahtui jotain kun olin 50v. Jumala antoi minulle uskon, uudestisynnyin ja sain vastaanottaa Jeesus elämääni. Tyhjiö elämässäni täyttyi välittömästi .
Olin kiitollinen etten hankkinut lasta lapsettomuusklinikan avulla. Se ei ole Jumalan tahdon mukaista. Jumalan tahto on että lapsi syntyy miehen ja naisen väliseen avioliittoon. Nä
Mutta tuo on ihan totta. Olen itse 33v ja välillä vauvakuumeillut, mutta en voisi kuvitella enää itsellisesti hankkivani. Useammasta syystä. Siksi, että kyseessä on arpajaissiemen etkä tiedä miehen perimää, sen yhteensopivuutta, etkä ole rakastunut mieheen. Tämä on se suurin ongelma. Lisääntyminen on luonnollinen prosessi, siemeniä ei vaan leiju taivaalla vaan ne tulevat koiraasta. Jos ei pysty parittelemaan koiraan kanssa vapaasta tahdostaan lisääntymisen merkeissä, niin silloin kyseinen koiras ei ole kelpo isäksi. Tämä on se ongelma. Sama juttu, että se mies käy luovuttamassa siemenen runkatessa porno ä m m ä l l e joka on lehdessä, eikä rakasta sinua. Lapsi syntyy siis kahdelle vanhemmalle, jotka eivät pidä tai edes tunne toisiaan. Se on luonnonvalinnan vastaista ja tuottaa omituisia lopputuloksia. Parhaimmillaan harmittomia, pahimmillaan hirviöitä.
Nainen on luonnonvalinnan harjoittaja. Jos se ei kohtaa lisääntymiskelpoisia koiraita, sen ei kuulu lisääntyä.
Iso syy siihen, miksi näitä lisääntymiskelpoisia koiraita ei enää ole, on promiskuiteettisuus ja pornografia. Tällaiset asiat vievät miesten huomion ja he kirjaimellisesti pilaavat oman geneettisen perimänsä elämällä tällaisten asioiden parissa.
Se ei ole naisten vika. Nainen toki joutuu käymään läpi lapsettomuuden, mutta hän voi toisaalta tehdä monia asioita sielulleen ja pääsee osaksi sellaisista armolahjoista, joista äidit eivät yksinkertaisesti pääse, sillä ovat niin kiinni pikkueläimissä.
On hyvä elämä elää sinkkunaisena. Parisuhdenaisena - enpä tiedä... Mutta jos elämä parisuhteessa ilman lapsia katkeroittaa, aina voi erota.
Vierailija kirjoitti:
Sitten unohtuu että miten kiva siitä lapsesta on kun teini-iässä äiti on jo eläkeikäinen :D
Miksi tämä lasta painaisi? Monen nuorempana lapset tehneen vanhemmat eroavat, perustavat kakkospesueen, tai kitkeröityvät vanhetessaan jos eivät eroa. Vakaa lapsuus, rauhallinen vanhuus. Ei mitään pahaa tuossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap. Olin itse vähän samassa tilanteessa, paitsi että hedelmällisyys oli vielä tallessa. 39 vuotiaana ajattelin että hankin kohta lapsen yksin, ja mies saa lähteä jos ei kestä sitä. Olin erittäin katkera.
Olin monta kertaa varaamassa ajan, mutta tunsin että jokin esti minua. Kului useita vuosia, ja siirsin lopulta asiaa eteenpäin jatkuvasti. Kunnes 45-46 vuotaiaana ymmärsin että tää oli tässä, että jään lapsettomaksi. Suomessa ei anneta hoitoja enää kun nainen täyttää 47. Tunsin syvää epäonnistumisen ja tyhjyyden tunnetta.
Kunnes tapahtui jotain kun olin 50v. Jumala antoi minulle uskon, uudestisynnyin ja sain vastaanottaa Jeesus elämääni. Tyhjiö elämässäni täyttyi välittömästi .
Olin kiitollinen etten hankkinut lasta lapsettomuusklinikan avulla. Se ei ole Jumalan tahdon mukaista. Jumalan tahto on että lapsi
Ajattele asiaa näin. Se siemen jolla hedelmöitys tapahtuu, tulee miehestä. Jos saisit treffit ja panon tämän miehen kanssa, ottaisitko siemenen? Mielestäni tässä on ongelman ydin. Se siemen ei muutu paremmaksi sillä, että kulkee lääkärin kupin ja käden kautta naisen pilluun. Se on edelleen sen epämiellyttävän, epähaluttavan, naisen seuraan ja parittelukumppaniksi syystä tai toisesta kelpaamattoman miehen siemen.
Vierailija kirjoitti:
Omaa tyhmyyttäsihän sä lapseton olet. Ei se kenenkään muun vika ole kuin sinun.
Valitettavasti tämä on myös mun mielipide. Jos et ole sanonut selvästi, että haluat lapsen asap, niin miten se on yhdenkään miehen syy? Itse olet vain olettanut, että mies on ollut samoilla linjoilla kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei Ap. Olin itse vähän samassa tilanteessa, paitsi että hedelmällisyys oli vielä tallessa. 39 vuotiaana ajattelin että hankin kohta lapsen yksin, ja mies saa lähteä jos ei kestä sitä. Olin erittäin katkera.
Olin monta kertaa varaamassa ajan, mutta tunsin että jokin esti minua. Kului useita vuosia, ja siirsin lopulta asiaa eteenpäin jatkuvasti. Kunnes 45-46 vuotaiaana ymmärsin että tää oli tässä, että jään lapsettomaksi. Suomessa ei anneta hoitoja enää kun nainen täyttää 47. Tunsin syvää epäonnistumisen ja tyhjyyden tunnetta.
Kunnes tapahtui jotain kun olin 50v. Jumala antoi minulle uskon, uudestisynnyin ja sain vastaanottaa Jeesus elämääni. Tyhjiö elämässäni täyttyi välittömästi .
Olin kiitollinen etten hankkinut lasta lapsettomuusklinikan avulla. Se ei ole J
Ja mitä pidempään olen ollut sinkkuna lapstta olen alkanut kyseenalaistamaan koko vauvakuumetta. Miksi pitäisi olla vauva tai lapsi kokeakseen jotakin tai päästäkseen osaksi jostakin? Voiko noita asioita, asennetta, tunnelmaa antaa itse itselleen? Mitä jos jumala on tarkoittanut sinun elämäsi yksinkertaisesti sinun nautittavaksesi, eikä niin että luot orjana lapselle keskinkertaista elämää, jotta hän voi tuottaa orjana saman keskinkertaisen elämän omalle lapselleen? Mihin tuo tarkalleen ottaen johtaa, että orjakierre toistuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Omaa tyhmyyttäsihän sä lapseton olet. Ei se kenenkään muun vika ole kuin sinun.
Valitettavasti tämä on myös mun mielipide. Jos et ole sanonut selvästi, että haluat lapsen asap, niin miten se on yhdenkään miehen syy? Itse olet vain olettanut, että mies on ollut samoilla linjoilla kanssasi.
Totta, mieheltä ei koskaan kannata odottaa mitään moraalisuutta, kunniallisuutta tai käytöstapoja. Vaan kysyä suoraan ja vaatia suora vastaus, mielellään nimi paperiin ja suuret sanktiot, sillä muuten nainen on vaan "tyhmä" kun mies käyttää hyväksi.
Te uskovat olette nyt aika pahasti ristiriidassa keskenänne. Mitä se teidän jumala oikein tahtoo?
Meillä uskovilla on tässä asiassa helpompaa: avioliitto ja lapset ovat "itsestäänselvyys".
Vs. Lapsia ei ole pakko hankkia, mut jos niitä hankitaan, ne pitäisi hankkia avioliittoon