Katkeruus, kun jäi lapsettomaksi miehen vetkuttelun takia
Joo, viimekädessä oma syy ja nyt kävi näin. Olen vihainen itselleni että olin vuosia parisuhteissa joissa yritin miellyttää miehiä ja luulin että halusimme samoja asioita. Halusin aina perheen mutta ei sitten ikinä päästy siihen pisteeseen. Noissa suhteissa myös jotenkin kadotin itseni ja oman ääneni ja laitoin suoraan sanoen omat toiveeni ja haaveeni piiloon ja tein itsestäni pienemmän mahtuakseni jonkun muun elämään.
Nyt sitten tuli virallinen diagnoosi aikaisesta menopaussista ja munasarjat on kuin 50-vuotiaalla. Miesystävä vaikuttaa helpottuneelta ja huojentuneelta. Minusta taas tuntuu katkeralta. Olen vielä melko nuori enkä oikein tiedä mitä tässä nyt sitten tekee elämällään. Somekin pukkaa kokoajan onnellisten pariskuntien vauvauutisia ja itse vaan käyn töissä katson televisiota. Olen varmaan masentunut. :(
Kommentit (86)
Minkä ikäinen olet? Minäkin menisin hedelmöityshoitoihin - yksin, ilman miestä. Mieluummin lapsi lahjasoluilla kuin ei ollenkaan. Ainakin kannattaa yrittää, ihan itsensä takia. Eihän sekään itsestään selvästi onnistu, mutta ainakin kannattaa katsoa se kortti.
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
Mäkin kannustan lapsettomuushoitohin itsellisenä äitinä. Olisit ainakin tehnyt asian eteen sen, mitä vielä tehtävissä on.
Riippumatta siitä, saatko lapsen: pidä kiinni omasta tahdostasi, kun olet sen nyt löytänyt. Jos nykyinen mies on helpottunut lapsettomuudestasi, hän tuskin on sinulle se oikea, empaattinen rinnallakulkija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
No sitten ei auta kuin katkeroitua, jos kerran mikään muu ei käy.
Minäkin sanon, että hedelmöitys hoitoihin, ilman miestä.
Kerta se on sitä, mitä elämältä haluat, elä elämääsi. Nyt.
Omaa tyhmyyttäsihän sä lapseton olet. Ei se kenenkään muun vika ole kuin sinun.
Itsellinen äitiys olisi kyllä Suomen valtiolle eduksi, mutta onko se lapsen tai äidin etu? YHna ei ole todellakaan helppoa sinnitellä ja se altistaa lapsen kaikenlaisille mt-ongelmille.
Vierailija kirjoitti:
Minä nussin sulle pullat uuniin alffa mällillä! - Iso Jorma 72v
Valitan, liian vanhat sukusolut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
Ja tilanne olisi sitten mielestäsi ollut parempi tuon valehtelevan miehen kanssa, joka ei välitä vähääkään sinun hyvinvoinnistasi?
No sinä teet omat päätöksesi ja elät niiden kanssa, olivat ne mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
Ethän mieti asiaa itsekkyyden kannalta. Minusta sinulla on ihan yhtäläinen oikeutus raskauden yrittämiseen kuin kellä tahansa. Yhden lapsen kanssa pärjää myös hataralla tukiverkolla, eikä Suomessa kukaan joudu lapsen kanssa taivasalle. Sinulla on myös mahdollisuus vaikuttaa siihen, millainen lähipiiri lapselle muodostuu. Ei kaikilla muillakaan ole sen kummempaa sukuyhteyttä, ja silti tässä pärjäillään.
Surullista. Kenties voisitte adoptoida...? Vaikka miehen helpotus kyllä viittaa siihen, ettei hän oikeasti ole varmasti halunnutkaan mitään lapsia.
Kyllä viisikymppisellä on vielä ihan normaalisti kuukautiset ja Laura Malmivaara tuli 48-vuotiaana raskaaksi.
Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken.
Olen pitkiä kausia ihan onnellinen enkä ajattele edes asiaa, mutta toisinaan kun kuulen että joku ystäväni on raskaana, tai kun vaikka äiti ja lapsi iloisena tulevat vastaan, suru iskee ja viiltää vatsassa kuin veitsi.
Toivottavasti tämä joskus lakkaa sattumasta.
Älä silti vielä luovu toivosta. Minä sain lähes 10 vuotta aikaisemmin diagnoosin ennenaikaisista vaihdevuosista ja yhtäkkiä lähes nelikymppisenä tulin spontaanisti raskaaksi uudessa suhteessa.
Kenen miehen vetkuttelun takia? Ensin puhuit monista parisuhteista, sitten yhden miehen vetkuttelusta.
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Teidän itsekkäiden lisääntyjien sairaudella ei ole kyllä mitään rajoja!
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Minäkin menisin hedelmöityshoitoihin - yksin, ilman miestä. Mieluummin lapsi lahjasoluilla kuin ei ollenkaan. Ainakin kannattaa yrittää, ihan itsensä takia. Eihän sekään itsestään selvästi onnistu, mutta ainakin kannattaa katsoa se kortti.
Tämä! Miehen voi hommata sitten vaikka myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
Anteeksi nyt, mutta oletko ajatellut että tuohon tilanteeseen ei ehkä olisi sitä lasta kannattanut hankkia muutenkaan? Ei varaa siihen lapseen, ei tukijoukkoja. Ei ilmeisesti kunnollista puheyhteyttä lapsen isään jos ette ole pystynyt puhumaan edes haluatteko sen lapsen, niin miten kuvittelet että sellaista olisitte kasvattanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
No mitä vttua olet vetkutellut? Ja miksi kirjoitat tänne? Sinusta tuli lapseton ja sillä selvä.
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.