Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Katkeruus, kun jäi lapsettomaksi miehen vetkuttelun takia
28.09.2025 |
Joo, viimekädessä oma syy ja nyt kävi näin. Olen vihainen itselleni että olin vuosia parisuhteissa joissa yritin miellyttää miehiä ja luulin että halusimme samoja asioita. Halusin aina perheen mutta ei sitten ikinä päästy siihen pisteeseen. Noissa suhteissa myös jotenkin kadotin itseni ja oman ääneni ja laitoin suoraan sanoen omat toiveeni ja haaveeni piiloon ja tein itsestäni pienemmän mahtuakseni jonkun muun elämään.
Nyt sitten tuli virallinen diagnoosi aikaisesta menopaussista ja munasarjat on kuin 50-vuotiaalla. Miesystävä vaikuttaa helpottuneelta ja huojentuneelta. Minusta taas tuntuu katkeralta. Olen vielä melko nuori enkä oikein tiedä mitä tässä nyt sitten tekee elämällään. Somekin pukkaa kokoajan onnellisten pariskuntien vauvauutisia ja itse vaan käyn töissä katson televisiota. Olen varmaan masentunut. :(
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
No kun lapsen pitää olla mielestäsi täydellisessä perheessä ja mikään ei saa maksaa mitään, niin sinullahan kävi sitten hyvä tuuri ettet tullut vahingossa raskaaksi.
Sieltä olisi muutenkin tainnut tupsahtaa hännäkäs trollipeikko.
Täydelliset olosuhteet on kaukana siitä että lapsella olisi lähtökohtaisesti kaksi rakastavaa vanhempaa ja tukiverkkoja ympärillään. Ja omankin jaksamisen kannalta onhan se rankkaa heittäytyä täysin itselliseksi vanhemmaksi. Ja vauva pitäisi pistää melko pienenä päivähoitoon sillä jollain sitä on elettäväkin.
Pidän paljon realistisempana hakeutua jonkinlaiseksi tukiaikuiseksi tmv. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
Itsesääli ei pitkälle vie. Jos haluat lapsen, niin se kyllä onnistuu. Oikeassa elämässä sen rakkausliittoon tehdyn lapsen kanssa saattaa myös jäädä yksin ja ne sukulaisetkaan ei välttämättä ole niin läheisiä kuin toivoisi. Nyt kun tunnet oman tilanteesi, niin voit hakeutua vaikka erilaisiin yhteisöihin, jotka tukevat yksinäisiä ja itsellisiä äitejä. Huonon oman perhetilanteen takia olet varmaan epätoivoisesti etsinyt ydinperhettä. Voit vielä saada perheen lapsen tai lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Teidän itsekkäiden lisääntyjien sairaudella ei ole kyllä mitään rajoja!
Eli kadut syntymääsi? Toivot, ettet olisi olemassa? Että et eläisi?
Ymmärräthän, että kyse on sinun mielenterveysongelmistasi. Ei siitä, että äitisi halusi lapsen.
Suurin osa yksinhuoltajien lapsista pärjää vallan mainiosti.
Se, katuuko syntymäänsä, ei oikeastaan vastaa mihinkään olennaiseen kysymykseen. Joka tapauksessa hän on syntynyt tänne, eikä hänellä ole ollut mahdollisuutta antaa siinä asiassa minkäänlaista suostumusta.
Hän nyt joka tapauksessa on olemassa, jonkun toisen ihmisen (äitinsä) itsekeskeisen päätöksen takia. Tänne syntyneen on itse asiassa mahdotonta varsinaisesti katua syntymistään, koska hän ei ole tehnyt mitään tietoista päätöstä siinä asiassa, se on päätetty hänen puolestaan. Ilman muuta voi _toivoa_ ettei olisi koskaan syntynyt, mutta edelleen, hän on täällä äitinsä itsekkäiden lapsihaaveiden tuloksena, eikä voinut asiaan vaikuttaa. Elämän kokemukset, kohdattu suru, onnettomuudet, sairaudet, menetykset, voivat olla niin raskaita, että on helppo toivoa, että äiti olisi varjellut siltä kaikelta ja jättänyt synnyttämättä.
Tänne tulemiseen emme voi vaikuttaa, mutta täältä lähtemiseen kyllä. Ja siihen, ettei oma lapseni ainakaan koskaan joudu kokemaan samoja suruja ja menetyksiä.
Mutta suotta sinua yritän sivistää, luultavasti sinä et päättänyt edes omasta lapsestasi, vaan se lähti alulle satunnaisen humalaisen nylkyttämisen seurauksena, koska tekstistäsi suorastaan huokuu wt. Myös yh.
Vierailija kirjoitti:
Tyyppiesimerkki ihmisestä, joka ei osaa/uskalla/kykene tekemään itse päätöksiä, ja syyttelee siitä muita.
Jos menee naimisiin, niin kyllä silloin pitää sopia tehdäänkö lapsia ja millä aikataululla. Jos toinen luistaa näistä, on selvää, ettei hän välitä lapsista, eikä puolisostaan, tai luultavammin ei kummastakaan. Jos itse haluaa lapsia, on itse se päätös sitten tehtävä: eroan ja teen lapsen jonkun muun kanssa yksinhuoltajana tai perheenä. Tai sitten jään aviolittoon lapsettomana ja kannan siitä itse myös vastuun.
Jos on avoliitossa tai vain löyhässä suhteessa, niin silloin se oma vastuu on vielä voimallisempi. Sinä päätät, ja jos et osaa päättää, ei siitä pidä muita syyttää.
Te puhutte uusien ihmisten tekemisestä niin kuin siitä, söiskö pizzaa perjantaina. Ne on muuten ihan oikeita ihmisiä, eikä joku lemmikkikultakala jonka voi vetää vessanpönttöön jos ei ollutkaan rahkeita kasvattaa siitä kunnon ihmistä.
Ei ihme, että on niin paljon luokattomia lapsia ja nuoria, te mammat vain syydätte niitä visvaisista nivusistanne enempiä miettimättä.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ikäinen olet? Minäkin menisin hedelmöityshoitoihin - yksin, ilman miestä. Mieluummin lapsi lahjasoluilla kuin ei ollenkaan. Ainakin kannattaa yrittää, ihan itsensä takia. Eihän sekään itsestään selvästi onnistu, mutta ainakin kannattaa katsoa se kortti.
Kunhan lapsi saa tietää biologisen alkuperänsä myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Velat pois tästä ketjusta. Ei kuulu teille yhtään!!!
Mitä se sulle kuuluu.
eli puhut siis monikossa eikä yksikkö riittänyt?
siinä saa sellaisen .. leiman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
Nostan hattua että olet ajatellut asiaa myös se
Anteeksi mutta miten ihmeessä ajattelet äitiyden estävän henkisen kasvun tai opiskelun? Lapsethan ovat suurimpia henkisiä opettajiamme. Ja Suomessa on loistavat lastenhoitopalvelut, äitinä voit opiskella vaikka kuinka pitkälle.
Sinällään on kyllä armoton tämä teidän ajatusmaailma jos kerran lapsen saaminen on itsekkyyden huippu ja pysäyttää elämän. Ei tuollaista ajattelutapaa taida oikein kukaan jakaa. Minulla lapset ovat kulkeneet tässä mukana ja koen eläväni ihan täyttä elämää. Samoin heillä on kaikenlaisia mahdollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Velat pois tästä ketjusta. Ei kuulu teille yhtään!!!
Hänhän jää lapsettomalsi, ja hänestä tulee meidän tuella mitä loistokkain vela queen! Mahtaa sinua kismittää, kun et itse ole tajunnut ajoissa, ettei sinunkaan ollut mikään pakko lisääntyä. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viisikymppisellä on vielä ihan normaalisti kuukautiset ja Laura Malmivaara tuli 48-vuotiaana raskaaksi.
Ei tullut luomuna. Varma tieto!
Vierailija kirjoitti:
Mäkin kannustan lapsettomuushoitohin itsellisenä äitinä. Olisit ainakin tehnyt asian eteen sen, mitä vielä tehtävissä on.
Riippumatta siitä, saatko lapsen: pidä kiinni omasta tahdostasi, kun olet sen nyt löytänyt. Jos nykyinen mies on helpottunut lapsettomuudestasi, hän tuskin on sinulle se oikea, empaattinen rinnallakulkija.
Yksinhuoltajuus on ihmisoikeusrikos lasta kohtaan. AP on oikeassa, että lapsi tarvitsee molemmat vanhemmat. Itse vihaan YH:ta ja olisin ennemmin valinnut vaikka huostaanoton. Minusta tuli misogynisti ja jännämies juuri siksi.
t. YH:n lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken.
Olen pitkiä kausia ihan onnellinen enkä ajattele edes asiaa, mutta toisinaan kun kuulen että joku ystäväni on raskaana, tai kun vaikka äiti ja lapsi iloisena tulevat vastaan, suru iskee ja viiltää vatsassa kuin veitsi.
Toivottavasti tämä joskus lakkaa sattumasta.
En halua loukata, mutta miten se elämä voi vaan "mennä niin"? Etkö tehnyt kaikkea mahdollista saadaksesi sen, mitä haluat enemmän kuin mitään muuta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kun lapsen pitää olla mielestäsi täydellisessä perheessä ja mikään ei saa maksaa mitään, niin sinullahan kävi sitten hyvä tuuri ettet tullut vahingossa raskaaksi.
Sieltä olisi muutenkin tainnut tupsahtaa hännäkäs trollipeikko.
Täydelliset olosuhteet on kaukana siitä että lapsella olisi lähtökohtaisesti kaksi rakastavaa vanhempaa ja tukiverkkoja ympärillään. Ja omankin jaksamisen kannalta onhan se rankkaa heittäytyä täysin itselliseksi vanhemmaksi. Ja vauva pitäisi pistää melko pienenä päivähoitoon sillä jollain sitä on elettäväkin.
Pidän paljon realistisempana hakeutua jonkinlaiseksi tukiaikuiseksi tmv. Ap
Harmi että sulle kävi näin. Olet oikeassa että yksin ei kannata hankkia lasta.
Minulla on kahden naisen kanssa lapsia ja halusin myös perheen, mutta se jäi saamatta. Harmittaa lasteni puolesta että heidän naispuoliset vanhempansa ovat niin itsekkäitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerta toisensa jälkeen valitsee huonoja miehiä, jotka eivät ile emotionaalisesti saatavilla, eikä heidän kanssa pysty keskistelemaan perheen perustamisesta. Toista 20 vuotta ja ihmettele, kun ei niitä lapsia tullutkaan. Huoh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Velat pois tästä ketjusta. Ei kuulu teille yhtään!!!
Hänhän jää lapsettomalsi, ja hänestä tulee meidän tuella mitä loistokkain vela queen! Mahtaa sinua kismittää, kun et itse ole tajunnut ajoissa, ettei sinunkaan ollut mikään pakko lisääntyä. 😂
Onneksi geenisi häviävät maan päältä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
Lapset ovat sun kasvattajia, vai? Ensinnäkin olet ymmärtänyt tuon väärin päin. Aikuisen kuuluu kasvattaa lapsi, ei toisinpäin. Eikö Yourube Akatemiassa opetettu? Vai mitä ikinä nyt skrollaatkaan, niin kuin äidit tekee, mikä on mielenkiintoisempaa, kuin se Ah, Spiritual Master, lapsi kaikella kolmen vuoden ja ryhmähaun katsomisen kypsyydellään ja viisaudellaan 😂
Ja sitten vielä tehdään se lapsi sillä ajatuksella, että senhän voi aina dumpata sinne päivähoitoon, kun elämässä, -YLLÄTYS, YLLÄTYS! olikin mielenkiintoisempia asioita, kuin se oman lapsen kasvattaminen! No worries, tarhatädit on hyviä tekoäitejä mun lapselle ja yhteiskunta hoitaa ne mun puolesta. Veronmaksajat maksaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos omia munasoluja ei enää ole, niin onhan sulla mahdollisuus tulla raskaaksi vielä luovutetuilla soluilla. Eihän se toki täysin sama asia ole, mutta jos äitiys todella on se mitä haluat niin en heittäisi kirvestä kaivoon vielä.
Minulle se perheyksikkö oli se tärkeä juttu. Mies ei halua lapsia vaikkei sitä myönnä joten mahdollinen lapsi olisi sitten kokonaan luovutetuista soluista tehty. Toisekseen, taloudellinen tilanteeni ja tukiverkostoni ovat sillä tolalla että olisi itsekästä hankkia lapsi yksin. Ajattelen myös että lapsella on oikeus lähtökohtaisesti molempiin vanhempiin tai edes sitten muihin lähisukulaisiin. Omalla lapselleni ei olisi isän puolen sukua ollenkaan, oma elossa asuva vanhempani asuu eri maassa enkä ole sisarukseni kanssa läheinen. Ap
Nyt alkaa vaikuttaa ihmeellliseltä jahkailulta ja Ap perustelee lapsettomuutta sittä, että taloudellinen tilanne ei salli hankkia lasta yksin ilman puolison tukea. On vielä yksi mahdollilsuus, jota ei ole mainittu. Ap alkaa etsiä leskimiestä, jolla on kohtalaisen pieni lapsi/pienet lapset. Silloin hän saisi käytännössä olla äitinä uuden miehensä lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kohtalotoveri. Elämä meni niin että jäin lapsettomaksi, vaikka oma perhe oli se mitä aina toivoin yli kaiken.
Olen pitkiä kausia ihan onnellinen enkä ajattele edes asiaa, mutta toisinaan kun kuulen että joku ystäväni on raskaana, tai kun vaikka äiti ja lapsi iloisena tulevat vastaan, suru iskee ja viiltää vatsassa kuin veitsi.
Toivottavasti tämä joskus lakkaa sattumasta.
En halua loukata, mutta miten se elämä voi vaan "mennä niin"? Etkö tehnyt kaikkea mahdollista saadaksesi sen, mitä haluat enemmän kuin mitään muuta?
Ole sinä tyhmä ja yksinkertainen hiljaa, kun aikuiset puhuu. Tulet sitten oppimaan, kun elämä vähän näyttää todellista luonnettaan sinullekin. Muistat silloin tämän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä viisikymppisellä on vielä ihan normaalisti kuukautiset ja Laura Malmivaara tuli 48-vuotiaana raskaaksi.
Ei tullut luomuna. Varma tieto!
Näin taitaa olla. Tosin Malmivaara oli ilmeisesti sitten käynyt hedelmöittymishoidoissa ( luovutettu munasolu) esim Virossa. Suomessa ei anneta mitään hoitoja enää kun nainen täyttää 47, kaikki yksityiset klinikat.
Virossa ikäraja taitaa olla 51v, eli hoitoja voi saada kunnes täyttää 51.
Alue: Aihe vapaa
Meitä on muitakin. Nyt lähes 40 vuotiaana en enää edes halua lasta. En voi sanoa, että ihan täysin olisin asian kanssa sinut. Mutta niin se vaan on, ettei tässä elämässä voi kokea kaikkea. Yritän suunnata katsettani minulle tärkeisiin ja merkityksellisiin asioihin - kuten eläimiin.
Olen kyllä parisuhteessa, ja alussa puhuimme että toivomme molemmat lasta. Sitten minä sairastuin ja kaikki energia on mennyt siitä toipuessa. Ja aikaa on kulunut, ajattelen itse että alan olla jo muutenkin melko vanha edes yrittämään. Kannattaa todella pohtia mitä itse haluat. Missä haluat nähdä itsesi viiden, kymmenen, kahdenkymmenen vuoden kuluttua? Rohkeutta päätöksiisi!