Moni 5-kymmentä+ tekee työtä kunnossa, jossa nuorempi polvi olisi vaatimassa henkilökohtaista avustajaa kotiin ja terapiahevosta

Vierailija kirjoitti:

Nuoret on fiksuja. He parantavat työelämää. Viisikymppiset ja sitä vanhemmat pilaannuttavat sen monella tavalla.

Anna YKSI esimerkki miten nuoret parantavat ? Sairaskirjoilla vai pitkillä sms tauoilla ystävien kanssa työaikana. 

Vierailija kirjoitti:

Nuoret on fiksuja. He parantavat työelämää. Viisikymppiset ja sitä vanhemmat pilaannuttavat sen monella tavalla.

Niitä parantajia ja pilaannuttajia on ihan joka ikäluokassa. Se ei ole iästä riippuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret on fiksuja. He parantavat työelämää. Viisikymppiset ja sitä vanhemmat pilaannuttavat sen monella tavalla.

 

Joo,"parantavat "todellakin.Mitään ikävämpää ei suostuta tekemään ja kännykkä pitäisi olla käden ulottuvilla koko ajan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanompahan vaan.

Kun kuviosta poistetaan lapset ja lainat, niin kyllä on helppoa.

Sen takiahan niistä vuosista (ansaitusti) pystyykin vihdoinkin iloitsemaan. Ruuhkavuodet ja siihen liittyvä taloudellinen sopeutuminen on koettu (kyllä sitä tarpeeksi kauan kesti). Viesti on nuoremmille, että eteenpäin vaan, niin pääset itsekin tähän tilanteeseen. Seuraavaa sukupolvea autellaan mahdollisuuksien mukaan, mutta tällä kertaa omaa palautumista vähättelemättä.

Katsoppas olkapääsi yli, niin näet siellä Suomen savuavat rauniot ja ymmärrät kuinka irvokasta seliselisi on

Se on sinun mielipide.Jos ei pärjää niin kaikki on huonosti.

Omassa työpaikassa (julkisella) on pääsääntöisesti niin että +50v:t alkaa olla aika hyvissä asemissa, kehittämistä, johtotehtäviä, etätyötä. Nuoremmilla on korkeakoulututkinnot mutta heidät on laitettu 100% lähityöhön ja muutenkin raskaampiin työtehtäviin. Lisäksi 25-45v:llä usein pieniä lapsia ja ruuhkavuodet, +55v ei enää niitäkään. Tuossa asetelmassa en ihmettele että +50:t jaksavat työssään hyvin, ja nuoremmat kokevat uupumusta. Oikeestaan noi +50v:t (myös koko lafkam johtaja) pitäis ravistaa sieltä norsunluutorneistaan alas tekemään 100% lähityötä ja pidempää työaikaa niinkuin kaikki muutkin, ja katotaan sit kenellä on paras työssä jaksaminen.

Vierailija kirjoitti:

Nuoret on fiksuja. He parantavat työelämää. Viisikymppiset ja sitä vanhemmat pilaannuttavat sen monella tavalla.

Tutkimukset eivät tue väitettäsi. Vilkaisepa tuota Ylen artikkelia. 

Miten sitä työelämää voi muka parantaa, kun moni nuori ei edes kykene olemaan siellä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanompahan vaan.

Kun kuviosta poistetaan lapset ja lainat, niin kyllä on helppoa.

Sen takiahan niistä vuosista (ansaitusti) pystyykin vihdoinkin iloitsemaan. Ruuhkavuodet ja siihen liittyvä taloudellinen sopeutuminen on koettu (kyllä sitä tarpeeksi kauan kesti). Viesti on nuoremmille, että eteenpäin vaan, niin pääset itsekin tähän tilanteeseen. Seuraavaa sukupolvea autellaan mahdollisuuksien mukaan, mutta tällä kertaa omaa palautumista vähättelemättä.

"eteenpäin vaan, niin pääset itsekin tähän tilanteeseen" Eivät nykynuoret tule saamaan samoja etuja, kuin nykyiset eläkeikäiset. Nuoret aikuiset eivät enää voi ostaa edes omia asuntoja, kun pätkätyöllä ei raha kerry ja lainoja otella. 

Jos on koulutus alalle joka ei työllistä kuin pätkätöihin niin tietysti pitää tehdä pätkätöitä.Minun nuorilla työkavereilla on kaikilla omat asunnot ja ovat saaneet lainaa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Nyt on menossa todellinen masentuneiden nössöjen sukupolvi, mitään ei jakseta/viitsitä tehdä, opinnot venyy ja venyy, nillitetään tukien pienuudesta ja eläkkeiden suuruudesta, jotka ovat määräytyneet tasan siitä mitä on maksettu tuloveroja. Inttiä ei pystytä/jakseta käydä, eikä muutkaan velvollisuudet kiinnosta, vaan pidetään luonnollisena, että näitä pullamössöjä kuuluu muiden elättää.

No tämä just. Olen th ja nähnyt tätä töissä, hirvittää miten tulevat pärjäämään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluttomuus pieneenkin epämukavuuteen ja mukavuusalueelta poistumiseen leimaa 20-30 vuotiaita. 

Väkivallan ja muun kaltoinkohtelun nimeäminen "mukavuusalueelta poistumiseksi" taas vanhempia polvia.

Kuinka monella tavallisella työpaikalla muka saa kokea väkivallan uhkaa?? Sen pitäisi olla oikeusjuttu, jos tuollaista tapahtuu.

Henkistä ja psykologista väkivaltaa, ihan perusjuttu. Varmaan harvemmasa työpaikka jossa ei näille altistu. 

Enpä tiedä tuosta oikeudestakaan. Itsellä ei ainakaan ole motivaatiota kerjätä töitä ja olla koko ajan lakimiestn juttusilla, koska työnantajat ovat ala-arvoisia. Menee vähän maku koko hommasta. Aikanaa tein hommani ja silti olin ongelmissa, koska ihmiset työpaikoilla olivat ongelmaisi ja

Ei tullut mieleen peiliin katsoa?Kaikki muut ovat ongelmia ,paitsi itse.

Vierailija kirjoitti:

Omassa työpaikassa (julkisella) on pääsääntöisesti niin että +50v:t alkaa olla aika hyvissä asemissa, kehittämistä, johtotehtäviä, etätyötä. Nuoremmilla on korkeakoulututkinnot mutta heidät on laitettu 100% lähityöhön ja muutenkin raskaampiin työtehtäviin. Lisäksi 25-45v:llä usein pieniä lapsia ja ruuhkavuodet, +55v ei enää niitäkään. Tuossa asetelmassa en ihmettele että +50:t jaksavat työssään hyvin, ja nuoremmat kokevat uupumusta. Oikeestaan noi +50v:t (myös koko lafkam johtaja) pitäis ravistaa sieltä norsunluutorneistaan alas tekemään 100% lähityötä ja pidempää työaikaa niinkuin kaikki muutkin, ja katotaan sit kenellä on paras työssä jaksaminen.

Ymmärrätkö että he ovat jo käyneet sen vaiheen läpi omassa nuoruudessaan. Kokeneet ja pätevät etenevät. Jos sinä teet hommaksi hyvin, voit itsekin 10-20 vuoden päästä olla samassa asemassa. Ei kukaan nuori voi mennä suoraan johtotehtäviin, pitää ensin osata ne hommat. 

Kaffebulla kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omassa työpaikassa (julkisella) on pääsääntöisesti niin että +50v:t alkaa olla aika hyvissä asemissa, kehittämistä, johtotehtäviä, etätyötä. Nuoremmilla on korkeakoulututkinnot mutta heidät on laitettu 100% lähityöhön ja muutenkin raskaampiin työtehtäviin. Lisäksi 25-45v:llä usein pieniä lapsia ja ruuhkavuodet, +55v ei enää niitäkään. Tuossa asetelmassa en ihmettele että +50:t jaksavat työssään hyvin, ja nuoremmat kokevat uupumusta. Oikeestaan noi +50v:t (myös koko lafkam johtaja) pitäis ravistaa sieltä norsunluutorneistaan alas tekemään 100% lähityötä ja pidempää työaikaa niinkuin kaikki muutkin, ja katotaan sit kenellä on paras työssä jaksaminen.

Ymmärrätkö että he ovat jo käyneet sen vaiheen läpi omassa nuoruudessaan. Kokeneet ja pätevät etenevät. Jos sinä teet hommaksi hyvin, voit itsekin 10-20 vuoden päästä olla samassa asemassa. Ei kukaan nuo

Ei se ana noin mene että kokeneet ja pätevät etenevät. Usein ns. äänekkäimmät ja itseään tyrkyttävät sekä esihenkilöiden kanssa ystävyyksiä luovat etenevät. Itseään eniten markkinoivat myös, vaikka työn jälki ei antaisi syytä markkinointiin. Pääasia että puhuu itsevarmasti ja esittää osaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko se sinusta tervettä? Tämän ikäpolven ihmiset saattavat jättää huomiotta oman oireilun, työsuorituksetkin kärsivät, mutta ei vain myönnetä esimerkiksi kliinistä masennusta eikä haeta siihen apua. Ja syynä saattaa olla tuo sairas pärjäämisen mentaliteetti, joka juontaa jo sota-ajan sukupolvesta. Ehkä nykysukupolvi on liiankin herkkä, mutta ei tuo toinenkaan äärimmäisyys toimi.

Minusta se vaikuttaa toimivan. 

Esim. entinen esihenkilöni, kuuttakymppiä lähentelevä nainen: jatkuvat uniongelmat ja terveysvaivoja, silti aina töissä. Töissä on sosiaalista, niistä saa rahaa ja vapaa-ajalla miehen kanssa veneilee, matkustelee, näkee ystäviä ja sukulaisia. Miten tuon ihmisen elämä parantuisi siitä, että jäisi kotiin potemaan? Päinvastoin joutuisi luultavasti huonompaan kuntoon.

Tai toinen esimerkki: isäni, myös viiden ja kuudenkympin väliltä, nukkunut aina arkisin liian vähän, kulumaa kehossa ja selkävaivoja. Silti tekee normaalisti töitä, tienaa hyvin, treenaa selkäänsä, matkustelee äitini ja heidän ystäviensä kanssa ulkomailla, retkeilevät ja maastopyöräilevät yhdessä, käyvät ruokaravintoloissa ja tapahtumissa, elävät sosiaalista elämää. Ja tietty perheen ja sukulaisten kanssa aikaa, omista vanhemmista huolehtiminen. Miten hänenkään elämä paranisi, jos jäisi kotiin potemaan huonoja unia ja särkyjä?  

Vierailija kirjoitti:

Omassa työpaikassa (julkisella) on pääsääntöisesti niin että +50v:t alkaa olla aika hyvissä asemissa, kehittämistä, johtotehtäviä, etätyötä. Nuoremmilla on korkeakoulututkinnot mutta heidät on laitettu 100% lähityöhön ja muutenkin raskaampiin työtehtäviin. Lisäksi 25-45v:llä usein pieniä lapsia ja ruuhkavuodet, +55v ei enää niitäkään. Tuossa asetelmassa en ihmettele että +50:t jaksavat työssään hyvin, ja nuoremmat kokevat uupumusta. Oikeestaan noi +50v:t (myös koko lafkam johtaja) pitäis ravistaa sieltä norsunluutorneistaan alas tekemään 100% lähityötä ja pidempää työaikaa niinkuin kaikki muutkin, ja katotaan sit kenellä on paras työssä jaksaminen.

Miksi ajattelet, että siellä johtotehtävissä olisi jotenkin helpompaa ja kevyempää? Vastuu painaa ja tulosta vaaditaan. Työtunteja harvoin lasketaan, eikä ylityöstä makseta erikseen. Asioita on saatava valmiiksi, oli sitten etänä tai lähityössä. Etätyö voi olla myös asiakkaan tai sidosryhmien tapaamista heidän tiloissaan. Ruuhkavuosia ja pikkulapsiarkea elävälle niiden johtotehtävien hoitaminen vasta olisikin raskasta. Siksi on ehkä luontevaa, että siellä on jo nuo vaiheet ohittaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun käteen jäävä eläkkeeni ei suurene yhtään, vaikka jäisin niin pitkäksi aikaa, että ottaisivat väkisin käyttäjätunnukset ja avaimet pois. Ihan plus-miinus nolla. Jatka sinä vaan diskonttaamistasi. 

Se sun käteen jäävä eläke vaatii toimeentulotukea avuksi noin 5-10v kuluttua, mutta se ensisijainen rahoituskeino on tietysti oma varallisuutesi.

Miten mun eläkkeeni sua liikuttaa? Niin kauan, kun en ole sulta pyytämässä elatusta, ei mitenkään. 

Olen empaattinen ja ymmärrän tilanteesi vaikeuden.

Ei tilanteessa mielestäni ole mitään vaikeaa, päinvastoin. Pidän tuollaista empatiaa ja ymmärtämistä turhana, ehkä jopa ongelmallisena, sinulle itsellesi. Se näet syö kokijansa elävältä, kun odottaa kiitosta, eikä sitä juurikaan saa.