Oletteko korottaneet peruskoulun päästötodistuksen arvosanoja myöhemmin?

Se on päättötodistus.

Vierailija kirjoitti:

Se on päättötodistus.

Ei ole. Minulla on päästötodistus vuodelta 1991. 

En. Miksi olisin, en ole koko paperia varmaan kaivanut esiin yli 30 vuoteen, ja tuolloinkin siirsin sen vain arkistokansiosta toiseen. 

Joo korotin joskus 90-luvun lopulla iltalukion koulu puolella. En tiedä oliko virallinen arvosanojen korotus, mutta sain kerrata asioita suht pienessä ryhmässä. 

En tiedä onko enää samanlaista mahdollisuutta. Silloin taisi olla  kymppiluokatkin vielä olemassa, mutta en olis halunnu mennä koulukaverien kanssa sanalle luokalle. Iltakoulu oli vapaampaa ja rauhallisempaa.

Korotin heti silloin ysin jälkeen kymppiluokalla. Ja pääsin jatko-opintoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Korotin heti silloin ysin jälkeen kymppiluokalla. Ja pääsin jatko-opintoihin. 

Eikö kymppiluokka ollut sitä että ysiluokka käydään toiseen kertaan?

Ei ole ollut tarvetta.

En, mutta kävi joskus kymmenen vuotta sitten mielessä kerrata yläkoulun asioita kokiessani ja epäilen jääneeni jälkeen koulukiusattuna, huomaamattoman/diagnosoimattoman masennuksen ja epäilemäni sosiaalisten tilanteiden pelon takia. Toisena ja ensisijaisena motiivina olisi ollut näyttää, mihin pystyn johtuen laaja-alaisista oppimisvaikeuksista ja autismista. Keskiarvo peruskoulusta päästessä oli 7,5 (varmasti olisi laskenut, jos matematiikkaa ei olisi yksilöllistetty). 

Nykyään totean vain tuohon ajatukseen, että miten hullua ja se juna meni jo. Välillä toisaalta pyörii päässä ajatus, missä ja miten voisin kerrata historiaa, yhteiskuntaoppia, englantia ja äidinkieltä, joissa olin 7:n tai 8:n tasoinen. Toisaalta mietin, mitä teen niillä tiedoilla sitten, kun ei riittäisi rahkeet korkeakoulutukseen yms. missä niitä taitoja ja tietoja tarvittaisiin.

Englannin kertaamiseen olen ainakin päässyt vauhtiin kansalaisopistolla ja olen huomannut, että käännöskorttien käyttäminen (ottanut haasteeksi suomesta englanniksi), sanaston kertaaminen peittäen englanninkieliset sanat kääntäen suomesta englanniksi auttavat painamaan mieleen uusia sanoja ja tunnistan ja ymmärrän, mitä ovat modaaliset apuverbit, aikamuodot, futuurit, used to be- ja there are/is-lauseet. Ironista tästä tekee sen, kuinka ennen kolmatta luokkaa kiinnostuin ko. kielestä ja se taisi sujuakin kivasti isossa ryhmässä kunnes muut jutut (tietokone) veivät mennessään ja sain opettajalta palautetta kuinka uppouduin omiin ajatuksiini. Yläasteellakin niin kiven kovaan väitin, etten osaa ja pyysin englannista mukautusta. Olikohan se huijarisyndrooma? Olen kuitenkin päässyt B1-tasolle kansalaisopistolla ja B2:sta kohti mennään. Soveltaminen (puhetilanteissa tuntuu kiusalliselta, mutta niinhän se meille suomalaisille tuppaa olemaan) on tietysti toinen juttu, mutta se että ymmärtää ja tunnistaa mitä tietyillä kielioppirakenteilla tarkoitetaan on jo hyvä alku.