IS: "Lapset tekevät naisten välille sellaisen railon, jota on vaikea korjata äidit ja lapsettomat avautuvat sanoja säästämättä

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. 

Lapseton ihminen on sukunsa lastenhoitaja.

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Lasten hankkiminen on luonnollista ja hauskaa ja se kuuluu elämään. 

Lapsettomuus on merkki itsekkyydestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Juu, on lapsettomana vaikea käsittää miksi sen lapsen hoitovastuu on vain sillä äidillä, eikä isä voi tehdä osaansa sen aikaa että äiti pääsee välillä ulos. Kai nää on näitä juttuja mitkä vain vanhemmat tajuu...

Muistathan syyllistää siitä asiasta suoraan sitä äitiä, ilman että sanot koskaan isälle mitään :)

Perheissä on erilaisia työnjakoja ja ei niihin muut voi mennä puuttumaan. On erittäin raskasta yhdistää pieni lapsi ja työ. Jos isällä on työ, jonka palkalla eletään niin se työnjako määrittää tuon perheen arkea. Moni mies ei muuten hankkisi lapsia ollenkaan, jos joutuisi pois työstään. Elämä on epäreilua, eikä sille voi aina mitään. Lapsettoman on mahdoton ymmärtää lapsen sitovuutta. Lapsiperhe-elämä on tiukkaa suorittamista ainakin ensimmäiset 15 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Lapsettomat naiset ovat luonnonvastaisia, räkäisy luontoäidin silmille, kansan perikato.

Sydänmummiko siellä kirjoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Juu, on lapsettomana vaikea käsittää miksi sen lapsen hoitovastuu on vain sillä äidillä, eikä isä voi tehdä osaansa sen aikaa että äiti pääsee välillä ulos. Kai nää on näitä juttuja mitkä vain vanhemmat tajuu...

Tämä. Kumpikin vanhempi halusi lasta, miksi äiti hoitaa 98% lapsen asioista? Tämä lienee asia minkä tajuaa vasta kun on omia lapsia.

NIin suurin osa miehistä saa lapsia pitkän maanittelun jälkeen. Miehellä kun ei ole samanlaista biologista kelloa kuin naisella. Lapset jäävät kokonaan hankkimatta, jos nainen ei ole aktiivinen.

Jos perheellisen arki on 15 vuotta suorittamista, niin eihän siihen edes ystävät mahdu. 

Miksi aina puhutaan lapsellisista niinkuin he hoitaisivat vauvoja lopun elämän. Lapsi elää kotona noin 20v kyllä siihen mahtuu monenlaista vaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Ainoa vika on se, että ihmiset eivät ymmärrä kaverisuhteiden olevan väliaikaisia, ja kun elämä menee eri vaiheisiin, kaverisuhteet luonnollisesti katkeavat. Niitä voi ehkä joskus halutessaan vuosikymmenten jälkeen lämmitellä, jos sattuu haluamaan, mikään pakko tähän ei ole. 

Eli jos mielenkiinnonaiheet eivät enää perheellistymisen jälkeen kohtaa, on aika siirtyä eteenpäin uusiin kavereihin. Se siitä, nou hätä, et ole kaverin kanssa naimisissa.

Minulla on lukuisia kavereita, mutta vain 4 ystävää. Olen tuntenut nämä ystävät jo 10-20 vuotta, enkä näe että kyseiset ystävyyssuhteet olisivat väliaikaisia.

Vierailija kirjoitti:

'Olen lapseton ja jo yli 50, koskaan ei ole tullut mitään skismaa ja ongelmia ystävien/tuttujen kanssa joilla lapsia. En aina tai yleensä koskaan ymmärrä näitä kuiluja ja välirikkoja lasten takia ja puhetta riittää vaikka mistä, maailman asioita myöten. Ehkä minulla sitten on ollut onni tavata vain fiksuja ihmisiä.'

Hyvä kommentti.

Minunkin parhaat ystäväni kaikki ovat perheenäitejä/isiä. Ei minkäänlaista kuilua yhteisymmärryksen suhteen. Kuuntelen hyvin mielelläni lasten koulujutut ja kuulumiset. Jollakin vanhin muksu jo parikymmentä, juuri pois kotoa muuttanut. Tästäkin aiheesta riittää hedelmällistä puimista.

 

Paras velakaverini oli tätini, joka on jo edesmennyt. Hän oli uskomattoman hyvä keskustelija ja henkinen tuki minulle vuosikymmenten ajan.

 

Hyvää viikonloppua. 🌿🎀👋

Vierailija kirjoitti:

"Äidit ne täällä on selittelemässä miksi ei voi jättää hetkeksikään lastaan kenenkään muun hoivaan. Onko kyse siitä että isä ei halua hoitaa lastaan, vai ei osaa (tai ei _äidin mielestä_ osaa) ja äiti ei uskalla jättää lasta yksin isän kanssa? Jaa, no jos ne isät on vapaita lähtemään ulos milloin huvittaa niin kaipa voisi niitä pyytää kahville ja kaveerata niiden kanssa, sitten voi selvitä mikä on kuvio kotona ja voi alkaa syyllistää äijää. Mutta niin kauan kun se äiti on se läheisempi kaveri, niin kyselen häneltä."

Olen lapseton. Luen vain näitä viestejä kaveruuden/ystävyyden näkökulmasta. Väsyneenä äitinä, jolla on se hoitovastuu, on varmasti kiva kuunnella syyllistämistä asiasta, jos mies osoittautuu sellaiseksi ettei ota vastuuta. Onko kukaan muu, kuin se äiti, koskaan sanonut suoraan isälle, että hänenkin pitää ottaa vastuuta lapsen hoidosta? Ei, kun haukutaan sitä naista, miten on huono ystävä kun on tuoss

Minun mies osoittautui kaikista lupauksistaan huolimatta sellaiseksi, että hän ei suostunut hoitamaan lasta ennen kuin lapsi oli neljä. Sukulaiset ja ystävät kauhisteli asiaa minulle, jopa miehen äiti aina kauhisteli asiaa minulle. Mutta kukaan, edes miehen oma äiti, ei koskaan sanonut miehelle sanaakaan asiasta. Neuvola syyllisti minua asiasta siten, että neuvolan mielestä en saisi olla ärsyyntynyt asiasta vaan minun pitäisi vain iloisesti ja kärsivällisesti odottaa, että mies kasvaa omassa tahdissaan isyyteen. Kukaan ei koskaan suostunut auttamaan minua asiassa mitenkään. Ahdisti kuunnella sitä kauhistelua, kun minkä minä asialle voin ja kärsin siitä jo valmiiksi itse niin paljon. Miehen äidille hänen kauhisteluihinsa tokaisin, että jospa puhuisit asiasta poikasi kanssa, mutta anopin vastaus oli, että en minä kun se on niin sellainen. Aha, joo, kiitos tästäkin avusta anoppi.

Vierailija kirjoitti:

"Äidit ne täällä on selittelemässä miksi ei voi jättää hetkeksikään lastaan kenenkään muun hoivaan. Onko kyse siitä että isä ei halua hoitaa lastaan, vai ei osaa (tai ei _äidin mielestä_ osaa) ja äiti ei uskalla jättää lasta yksin isän kanssa? Jaa, no jos ne isät on vapaita lähtemään ulos milloin huvittaa niin kaipa voisi niitä pyytää kahville ja kaveerata niiden kanssa, sitten voi selvitä mikä on kuvio kotona ja voi alkaa syyllistää äijää. Mutta niin kauan kun se äiti on se läheisempi kaveri, niin kyselen häneltä."

Olen lapseton. Luen vain näitä viestejä kaveruuden/ystävyyden näkökulmasta. Väsyneenä äitinä, jolla on se hoitovastuu, on varmasti kiva kuunnella syyllistämistä asiasta, jos mies osoittautuu sellaiseksi ettei ota vastuuta. Onko kukaan muu, kuin se äiti, koskaan sanonut suoraan isälle, että hänenkin pitää ottaa vastuuta lapsen hoidosta? Ei, kun haukutaan sitä naista, miten on huono ystävä kun on tuoss

Ilmeisesti sinun mielestäsi:

Kun joku kysyy äideiltä "Miksi isät ei hoida lasta välillä?"

Äidit "ÄLÄ SYYLLISTÄ MUAAAA!"

Lapsettomien olisi hyvä sisäistää, että lapset ovat ykkönen.

-lapseton

Vierailija kirjoitti:

Oma kokemukseni on ollut, että joillakin lapsettomilla on vaikea ymmärtää, miksi äidin kuulumiset liittyvät niin paljon vauvaan/taaperoon. Siksi, ettei kotona vanhempainvapaalla/hoitovapaalla olevalla ole juuri muuta elämää, kun lapsi on 24/7 mukana (jos tukiverkkoja ei ole). Meillä oli allerginen koliikkilapsi, joten olin todella kiinni vauvassa ja arki oli raskasta. Ei puhettakaan, että olisin jaksanut käydä missään vauvan kanssa.

Minulla oli esimerkiksi yksi lapseton ystävä, joka kielsi minua puhumasta mitään lapsesta, kun kysyi kuulumisiani. Saatoin ainoastaan sanoa, että tänään söin nakkikeittoa. Kaikki muu liittyi jollain lailla vauvan hoitamiseen.

En osaa samaistua tähän vaikka mulla on kaksi lasta. Kyllä mä vauva-aikoinakin seurasin maailmanmenoa siinä määrin että pystyin hyvin juttelemaan enimmäkseen muusta kuin vauvasta, ja tosiaan kysymään ystävän elämänpiirin liittyvistä asioista myös.

Vaikka kuinka huolella olisi hoitanut ystävyyttään niin se oma status muuttuu heikommaksi kun ystävä perustaa perheen ja saa lapsia. Siitä voi tehdä surutyötä jotta pääsee suuntautumaan muualle. 

Itse taas en lapsen saatuani olisi halunnut puhua mistään lapsiin liittyvästä silloin harvoin kun pääsin jonnekin ilman lasta. Halusin nimittäin silloin tauon arkeen. Ja ärsytti kun kaikki tutut niinä hetkinä vain kyseli lapseen liittyvistä asioista.

Justiinsa tyypillinen tämän maailman ajan keskustelu. Arvostellaan,haukutaan, lauotaan mielipiteitä asiasta,josta ei kokemusta sen sijaan, että sallittaisiin elämän eri vaiheet ja ihmisten ja heidän tilanteidensa erilaisuus. Tämäkin keskustelu luo paineita olla tietynlainen tai muuten et ole hyvä tai onnistunut.

Lasten saaminen on kuitenkin luonnollisin asia, mitä keksiä voi. Ja se muuttaa ihmistä ja elämää tottakai. 

Vierailija kirjoitti:

Olen lapseton ja jo yli 50, koskaan ei ole tullut mitään skismaa ja ongelmia ystävien/tuttujen kanssa joilla lapsia. En aina tai yleensä koskaan ymmärrä näitä kuiluja ja välirikkoja lasten takia ja puhetta riittää vaikka mistä, maailman asioita myöten. Ehkä minulla sitten on ollut onni tavata vain fiksuja ihmisiä.

On ihmisiä joiden koko elämän se lapsi possessoi. Jotka yrittävät orjuuttaa toisia tuohon samaan possessioon. Sitten on äitejä, jotka hädin tuskin huomaavat lapsiaan ja janoavat aikuista keskusteluseuraa, ettei tarvitse edes miettiä lapsia. 

Kaikenlaista mahtuu maailmaan.

Itse en lapsellisten juttuja jaksa. Lapsenkaltaisuus tarttuu heihin tavalla, joka ei enää resonoi itselleni. Kiihkeys, halukkuus, lapsellisuus. Joku voi näitä piirteitä katsoa aikuisessakin hyvällä, itseä ei kiinnosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. 

Lapseton ihminen on sukunsa lastenhoitaja.

Millä logiikalla juuri se ihminen, joka ei ole halunnut lapsia laisinkaan olisi hyvä lastenhoitaja? Onko tarkoitus rangaista  sitä lapsetonta vai suvun lapsia?

Aika harvoin näkee niitä ystäviä, joilla on alle kouluikäisiä lapsia. Kutsun aina mukaan, jos on jotain mukavaa tapahtumaa, mutta harvemmin tulevat. Yksi ei välttämättä nykyään edes vastaa. En jaksa olla enää se, joka ottaa aina yhteyttä, joten aion lopettaa kutsumisen. Eli en ihmettele sinänsä, että ystävyys loppuu, jos ei viitsi edes viestiä silloin tällöin laittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapseton ei aina käsitä, miksi pitää mennä sen lapsen aikataulun mukaan. Ei se oli ilkeyttä, vaan vauvoilla ja pienillä lapsilla on rutiininsa ja rytminsä. Eikä äiti voi jättää vauvaa/lasta kotiin yksin, jos lapseton ystävä haluaisi lähteä kahville/lasilliselle, kun lapsi on jo yöunilla.

Itse pyrin tähtäämään siihen, että tapaamisaika oli sellainen, ettei juuri kyseisellä kellonlyömällä tarvinnut syöttää/nukuttaa lasta. 

Lapsettomuus on luonnotonta ja merkki epäkypsyydestä. 

Lapseton ihminen on sukunsa lastenhoitaja.

Miksi lapset annettaisi hoitoon epäkypsälle ihmiselle?