Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi niin monet suomalaiset (varsinkin naiset) ovat masentuneita, ahdistuneita tai uupuneita?
24.09.2025 |
Hyvä on, uupumus on ymmärrettävää ruuhkavuosissa, mutta ei näillä uupuneilla monella ole lapsiakaan. Toki voi myös tuntua, että kaikki ovat noita asioita, koska he pääsevät netissä ääneen.
Miksi ihmiset, jotka ovat elämänsä energisimmässä vaiheessa, ovat niin hirvittävän masentuneita ja ahdistuneita, eikä edes vuosien hoidot ja terapiat tunnu heitä auttavan?
Jokaisella on yksilöllinen elämänpolkunsa ja ymmärrän, jos on epäoikeudenmukainen lapsuus, mistä on vaikeaa jopa mahdotonta ponnistaa. Ei kai sentään kaikilla masentuneilla ole.
Onko masennus osa suomalaisuutta?
Yhteiskunnallinen ongelma on sitten siinä, kun nuoret aikuiset jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle masennuksen takia tai ovat jatkuvasti sairauslomalla.
Uskon, että moni voisi toipua masennuksesta ja ahdistuksesta, kun vain pureutuisivat intensiivisesti sen syihin ja muuttaisivat elämäänsä niiltä osin.
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivät saa tarpeeksi kullia kun eivät ymmärrä antaa.
Miehet saisivat enemmän kuin jaksavat suorittaa, jos tajuaisivat saada naiset nauttimaan siitä.
Miksi se miesten vastuulla on nauttiiko nainen? Mikäli mies saa orgasmin ja nainen ei niin vika ei varmaankaan ole miehessä eikä suorituksessa koska siinä todistettavasti pystyy saamaan.
Naisten ongelma on muka kullittomuus, mutta miehen vastuulla ei ole nauttiiko nainen sitten siitä k ullista ja ei sillä niin väliäkään nauttiiko? Tämä on taas niin miesten logiikkaa.
Naiset ottavat ihan ilomielin vastuun omasta nautinnostaan, ihan ilman miestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma näkemys: raudanpuute, vaihdevuodet ja muut "naisten vaivat", joihin ei saa oikeaa hoitoa.
Vaatimukset: opiskella ahkerasti, luoda uraa (joka saattaa olla todella vaikeaa nykyaikana) ja painaa niska limassa töitä jotta saa pitää työpaikkansa ja ehkä edetä urallaan, jos on valinnut siis jonkun muun polun kuin hoitotyön. Yleensä tytöille tuputelätaan ja ohjataan hoiva-alalle välittämättä oikeista kyvyistä tai kiinnostuksen kohteista.
Jossain kohtaa pitäisi löytyä parisuhde ja tehä lapsia. Miehistä voi valita sit sen vähiten paskimman. Kun lapset on tehty, yleensä nainen ne myös hoitaa, metatyö, kotityöt (koska mies putsaa rännit ja vaihtaa renkaat). Koko ajan tietty käyt töissä ettet vaan ole loinen miehen rahoilla, plus eläkkeen kertyminen. Käy jumpassa ettei perse leviä, muuten mies voi löytää paremman. Tee naamajumppaa ja käytä ryppyvoiteita. Hymyile ja pukeudu nätisti. Pidä huolta sosiaalisista suhteista (myös
Tässä on paljon itseluotuja ongelmia. Tätä juuri tarkoitan oikealla asennoitumisella, että ei tarvitse olla kuten muut. Tee itsellesi tärkeitä asioita. Älä välitä sukulaisten mielipiteistä.
Hoitoa pitää joskus vaatia ja hakea pitkään, se on harmi.
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan "jakanut pillua", mutta miehiä on riittänyt kunnes tajusin, että mä en tee niillä yhtään mitään. Seksihän on kivaa kun mies on viitseliäs ja opetettavissa, mutta aivan helvetin turhaa kun se mies laiskistuu eikä viitsi enää kiihottaa naista ollenkaan.
Väitän, että pornon kuluttaminen on tehnyt miehistä tunnevammaisia ja seksissä osaamattomia ja laiskoja. Ne kuvittelevat olevansa hyviä kun osaavat runkata itseään pornolle. Haloo, marakattikin osaa nyppiä penistään.
itse olet varmasti täysin läpipaska joka ei osaa mitään sängyssä . Edes vuosien koulutus ei saa sinusta minkäänlaista panokaveria. Naisilla kovat luulot itsestään muttei itse osata koskaan mitään .
Vierailija kirjoitti:
Naiset sanovat että heidän on vaikea löytää hyvää parisuhdetta. Miehenä samat sanat. Luovutin sellaisen etsinnän. Tinderistä ei löydä ollenkaan naista sellaiseen. Olen korkeakoulutettu, päihteetön, käyn lenkillä muutaman kerran viikossa, ei ylipainoa, eikä rumaa naamaa vaan ihan miellyttävä normaali ulkonäkö, mutta ei mallin naama. Kaikki kiinnostavat tuntuvat olevan varattuja tai sitten eivät kiinnostu minusta. Ja ei, en etsi mitään instabeibeä vaan etsin vakavaa parisuhdetta. Olen vuosien jälkeen opetellut elämään yksin.
Ei vain löytynyt sopivaa. Eikä missään vaiheessa ole ollut naisia tunkemassa luokseni. Netissä naiset eivät edes käyneet katsomassa profiilia. Eivät edes lukeneet. Paitsi paljon vanhemmat lihavat naiset joista en ollut kiinnostunut.
Tinderissä ja muissakin sovelluksissa on paljon vähemmän naisia kuin miehiä. Naiset saavat älyttömän määrän nolla-arvon viestejä tyypeiltä jotka eivät edes vaivaudu lukemaan profiilia. Koska miehiä on paljon, karsintaa on pakko tehdä ja se alkaa kuvista ja profiilista, sitten viesteistä. Nuo sovellukset ovat pelkkää arpomista. Kuinka todennäköisesti moisella hakuammunnalla voisikaan löytää itselleen oikeasti sopivan puolison?
Todennäköisempää on löytää sopiva tyyppi esimerkiksi jostain harrastuksesta koska silloin on jo alkuun jotain yhteistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset olivat ennen feminismiä paljon vähemmän vihaisia, mt-ongelmaisia ja sanalla sanoen myrkyllisiä. Ja parisuhteet kestivät.
Naiset alistettiin hiljaiseksi.
Niin tehdään nykyäänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen nähnyt kommentteja tyyliin "en haluaisi tytärtä koska siitä tulisi kuitenkin h*ora", tyypeiltä jotka itse tumputtavat kyseisille "h*orille" ja näin ylläpitävät kyseistä kulttuuria."
Puhut nyt roskasakista tai max 15-vuotiaista.
99,99 % miehistä on ros ka sak kia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on traumatausta, sellanen että en viitsi edes nimettömänä kertoa mitä mulle on tehty koska kuulijat eivät yleensä sitä kestä. Olen koko ikäni sairastanut masennusta ja mulle on diagnosoitu kaksisuuntainen mielialahäiriö. Työkyvyttömänä olen ollut about puolet työiästäni, nyt taas reilut kolme vuotta työelämässä tehden 50-100% normaalista työajasta. Olen käynyt läpi kolmevuotisen kuntoutuspsykoterapian ja syönyt lääkkeitä käytännössä nuoresta lähtien. Tälläkin hetkellä mun masennus on tasolla vaikea, silti käyn töissä koska mulle on tärkeää pitää yllä rytmiä ja nähdö muita ihmisiä, tuntea olevani osa yhteisöä ja tehdä tarkoituksellista työtä. Tähän ei tietenkään kaikki pysty, ajoittain en itsekään. Mä en tule koskaan paranemaan tästä, olen jo melkein viisikymppinen. Kaikille ei vaan parannusta löydy.
Tämänkin tilanteen ymmärrän täysin. Olet kokeillut kaikkea ja sairautesi ovat vakavia. Ymmärrän, että traumataustalla ei noin vain parannuta. Kuten kirjoitin, kaikilla tuskin on sellaista... Kiitos näkemyksestäsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, kerro miksi olet työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen vuoksi, mikä sen aiheutti, etkö itse kyennyt tekemään mitään paremmin ?
En ole työkyvyttömyyseläkkeellä, vaan käynyt kuntoutuspsykoterapian masennuksen takia. Olen tehnyt töitä muuttaakseni itseäni ja ajatteluani. Olen toki onnekas, kun ei ole mitään traumataustaa. Onko muuta kysyttävää?
Vierailija kirjoitti:
Oma näkemys: raudanpuute, vaihdevuodet ja muut "naisten vaivat", joihin ei saa oikeaa hoitoa.
Vaatimukset: opiskella ahkerasti, luoda uraa (joka saattaa olla todella vaikeaa nykyaikana) ja painaa niska limassa töitä jotta saa pitää työpaikkansa ja ehkä edetä urallaan, jos on valinnut siis jonkun muun polun kuin hoitotyön. Yleensä tytöille tuputelätaan ja ohjataan hoiva-alalle välittämättä oikeista kyvyistä tai kiinnostuksen kohteista.
Jossain kohtaa pitäisi löytyä parisuhde ja tehä lapsia. Miehistä voi valita sit sen vähiten paskimman. Kun lapset on tehty, yleensä nainen ne myös hoitaa, metatyö, kotityöt (koska mies putsaa rännit ja vaihtaa renkaat). Koko ajan tietty käyt töissä ettet vaan ole loinen miehen rahoilla, plus eläkkeen kertyminen. Käy jumpassa ettei perse leviä, muuten mies voi löytää paremman. Tee naamajumppaa ja käytä ryppyvoiteita. Hymyile ja pukeudu nätisti. Pidä huolta sosiaalisista suhteista (myös
Toi on tuollaista nykyajan stressipaskaa. Jostain sosiaalisesta mediasta katsottu minkälainen pitäisi olla, eikä olla ymmärretty että se ei ole totta. Ennen moni ei kuntoillut juuri ollenkaan, piti vain huolen että ei lihonut syömällä liikaa ja kaikenlaista karkkia ja muuta herkkua oli paljon vähemmän, joka auttoi siinä.
Mutta eihän tuollainen ole edes elämää. Olen tuollaisten itsekin yrittänyt suorittaa kunnes hyppäsin pois. Nykyään ampuisin ennemmin itseni kuin menisin takaisin siihen. Silti pidän itsestäni huolta ja tavoittelen hyvää elämää, mutta en enää tuollaisella väkinäiselle suorittamisella missä päätyy parhaimmillaankin vain näennäisesti menestyjäksi, eli yhdeksi kasvoksi lisää sosiaaliseen mediaan hehkuttamaan "täydellistä" elämää, joka on oikeasti onttoa ja sielutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehetkö sitten voivat hyvin? Huomattava enemmistö vangeista, päihdeongelmaisista, ilkivaltaa tekevistä, itsemurhan tehneistä ja muuten syrjäytyneistä on miehiä. Naiset sentään yrittävät käsitellä ongelmiaan.
Vierailija kirjoitti:
Naisena on koko ajan ristiriitaisten vaatimusten ristitulessa.
Naisille monet mahdollisuudet ovat joko tai.
Esimerkiksi joutuu valitsemaan, haluaako lapsia vai uran. Ja lapsethan pitäs tehdä nuorena tietenkin nuorena, samaan aikaan koulujen ja urastartin kanssa.
Sitte ei sais kuitenkaa heti pamahtaa paksuksi.
Suomessahan autetaan hyvin monessa asiassa. Ei ehkä yhtä hyvin kuin Ruotsissa, mutta kuitenkin.
Mitä vikaa on opiskella ja saada lapsia? Lapset on päiväkodissa, kun opiskelet. Voihan sitä käydä koulua hitaammalla tahdilla. Mitä vikaa on saada lapset kun olet valmistunut? Haet töitä sitten vähän ajan päästä tai saat lapset kun olet hetken ollut töissä.
Terveisin aloittaja, joka on kahden lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tyttöjä kannustetaan kouluttautumaan ja luomaan uraa, sinusta voi tyttöseni tulla mitä vaan!
Mutta kuka kertoisi pojille, että kun tytöstä voi tulla mitä vaan, se tietää sitä että tulevassa parisuhteessa kotona vaimo ei ehkä ylläpidäkään viiden tähden hotellia?
Vierailija kirjoitti:
Miehetkö sitten voivat hyvin? Huomattava enemmistö vangeista, päihdeongelmaisista, ilkivaltaa tekevistä, itsemurhan tehneistä ja muuten syrjäytyneistä on miehiä. Naiset sentään yrittävät käsitellä ongelmiaan.
Ei se ole kilpailu. Sukupuolet ovat erilaisia. Tyhmää tämä jatkuva vertailu ja kilpailu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karnivoori dieetti voisi olla monelle kokeilemisen arvoinen. Aivot tykkäävät ketoneista kai paljon enemmän kuin glukoosista?
Muutama kommentti googlen suomennoksena, valitettavasti yhteen pötköön pakkautuneina:
Uusi naapurini on 63-vuotias ja kasvissyöjä. Olen vähän alle 80 ja lihansyöjä. Hän ihaili inspiroivaa voimaani, kuntoani, energiaani jne. ystävälleen ja sanoi luulevansa minua suunnilleen hänen ikäisensä. 🤣😂🤣 101 Vastaa 1 vastaus @CalmCowBell 1 päivä sitten Söimme kasvipohjaisia puhtaita ruokia, joita kasvatimme ilman torjunta-aineita: tuloksena - minun piti poistaa osa suolistostani, koska söin kaikkia noita "terveellisiä" kasveja. Olen ollut lihansyöjä yli 2 ja puoli vuotta ja voin nyt upeasti. Olen kasvanut viisi tuumaa pidemmäksi 66-vuotiaana, koska vino selkärankani suoristui syömällä vain lihaa, kananmunia ja raakamaitotuotteita. Liha paransi niveltulehduksen ja monia muita ongelmia. 275 Vastaa Kent Carnivore 93 vastausta @robertl2227 1 päivä sitten Juin pinaattismoothieita vuosia. Minulla kesti 7 vuotta lihapohjaista ruokavaliota poistaa suurin osa oksalaateista elimistöstä. Oksalaattimyrkytys ei ole vitsi. 97 Vastaa 17 vastausta @derekwilde4032 21 tuntia sitten Tänään juhlin 1-vuotista lihansyöjätaipaustani ja olen pudottanut 102 paunaa. Voin mahtavasti! 47 Vastaa 2 vastausta @JL-st1jf 22 tuntia sitten Välitin useimpien vihannesten syömistä lapsena, ja nyt 50-vuotiaana olen terveempi kuin kaikki ystäväni ja perheenjäseneni, jotka söivät niitä. 27 Vastaa 6 vastausta @DsRideserviceAZ 1 päivä sitten Kämppäkaverini pääsi juuri lauantaina sairaalasta haavaisen paksusuolitulehduksen vuoksi. Luulen, että lihansyöjä auttaisi häntä, mutta ihmiset eivät halua kuunnella 👂🏾. 113 Vastaa 16 vastausta @PerthMetroFishing 1 päivä sitten Tämä on paras selitys, jonka olen nähnyt. Mikä legenda 32 Vastaa @andreimaxwell4455 1 päivä sitten (muokattu) 2 viikkoa ilman minkäänlaista tärkkelystä, ei perunoita, ei leipää, vain lihaa ja munia, ja hampaat alkoivat puhdistaa itsestään, tunsin plakin kirjaimellisesti putoavan 34 Vastaa 1 vastaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisena on koko ajan ristiriitaisten vaatimusten ristitulessa.
Naisille monet mahdollisuudet ovat joko tai.
Esimerkiksi joutuu valitsemaan, haluaako lapsia vai uran. Ja lapsethan pitäs tehdä nuorena tietenkin nuorena, samaan aikaan koulujen ja urastartin kanssa.
Sitte ei sais kuitenkaa heti pamahtaa paksuksi.
Suomessahan autetaan hyvin monessa asiassa. Ei ehkä yhtä hyvin kuin Ruotsissa, mutta kuitenkin.
Mitä vikaa on opiskella ja saada lapsia? Lapset on päiväkodissa, kun opiskelet. Voihan sitä käydä koulua hitaammalla tahdilla. Mitä vikaa on saada lapset kun olet valmistunut? Haet töitä sitten vähän ajan päästä tai saat lapset kun olet hetken ollut töissä.
Terveisin aloittaja, joka on kahden lapsen äiti.
Niin. Luonto on tarkoittanut että lapset tehdään suhteellisen nuorena, ei vasta siinä vaiheessa kun alkaa viimeiset munasolut kuolemaan. Siihen alkuvaiheen elämään kuuluu se että opiskelee tai ei ole vielä luonut pitkää uraa ja maksanut asuntoa sekä kerännyt isoa omaisuutta varmuuden varaksi. On melkein mahdotonta odottaa että elämä olisi valmis ennen kuin alkaa tekemään lapsia.
"Uskon, että moni voisi toipua masennuksesta ja ahdistuksesta, kun vain pureutuisivat intensiivisesti sen syihin ja muuttaisivat elämäänsä niiltä osin."
Tämä on totta. Mutta terapia on kallista. Itse olen käynyt kolmen vuoden terapian ja syyt on selvitetty, mutta ei se selvitys masennusta tai ahdistusta poistanut, tarvitsen yhä lääkkeet.
Vierailija kirjoitti:
Oma näkemys: raudanpuute, vaihdevuodet ja muut "naisten vaivat", joihin ei saa oikeaa hoitoa.
Vaatimukset: opiskella ahkerasti, luoda uraa (joka saattaa olla todella vaikeaa nykyaikana) ja painaa niska limassa töitä jotta saa pitää työpaikkansa ja ehkä edetä urallaan, jos on valinnut siis jonkun muun polun kuin hoitotyön. Yleensä tytöille tuputelätaan ja ohjataan hoiva-alalle välittämättä oikeista kyvyistä tai kiinnostuksen kohteista.
Jossain kohtaa pitäisi löytyä parisuhde ja tehä lapsia. Miehistä voi valita sit sen vähiten paskimman. Kun lapset on tehty, yleensä nainen ne myös hoitaa, metatyö, kotityöt (koska mies putsaa rännit ja vaihtaa renkaat). Koko ajan tietty käyt töissä ettet vaan ole loinen miehen rahoilla, plus eläkkeen kertyminen. Käy jumpassa ettei perse leviä, muuten mies voi löytää paremman. Tee naamajumppaa ja käytä ryppyvoiteita. Hymyile ja pukeudu nätisti. Pidä huolta sosiaalisista suhteista (myös
Ei tuossa ehdi kukaan masentua. Ei yksinkertaisesti ole aikaa. Sitten kun lapset lentää pesästä, niin siinä saattaa lentää myös ukko, ja ah, ihana oma elämä alkaa! Sen jälkeen varsinkaan ei ole tarvetta masentua!
Ei niitä oikeasti mikään vaivaa. Esittävät vain masentunutta, kun sillä voi saada sääliä ja saikkua.
Vierailija kirjoitti:
Syyttelevä ilmapiiri ja koskee kaikkia yhteiskuntaluokkia. Työssäkäyviltä verotetaan kuiviin kaikki ja mikään ei riitä, silti haukutaan aina ja etsitään uusia ja uusia tapoja kyniä vielä enemmän. Se saa kyynistymään. Köyhiä taas ahdistaa se köyhyys.
Työttömyys. Alanvaihto on tehty mahdottomaksi ensikertalaisuuskiintiöillä ja tukisysteemillä. Koulutus ei enää takaa töitä.
Lasten kanssa ei saa mitään apua ruuhkavuosiin. Isovanhemmat kyllä hoidattivat lapsensa loma-ajat vanhemmillaan, mutta ovat nyt kiireisiä omissa harrastuksissaan. Perheet jää ilman tukiverkkoja.
Jatkuva kyttäys ja suorittaminen, suoriutumisen valvonta ja syyllistäminen. Neuvola, varhaiskasvatus, koulu, muut vanhemmat... jokaisella on mielipide miten täydellinen äiti toimii ja miten tulee suoriutua, että on hyväksyttävää ja hyvä äiti.
Wilma, vanhempainillat, vanhempainvartit, arviointikeskustelut, rahankeruut, harrastuksissakin osalli
Hyvä kirjoitus. Allekirjoitan kaiken.
Alue: Aihe vapaa
Osaan asettua toisten asemaan ja olen itsekin nuorena kärsinyt masennuksesta ja ahdistuksesta. Olen tehnyt paljon töitä muuttaakseni itseäni ja ajatteluani.
Ymmärrän, jos jollain on aivan hirvittäviä kokemuksia lapsuudessa ja nuoruudessa, ovat menettäneet lapsen, menettäneet jotain hyvin olennaista ja tärkeää. En toipuisi itsekään ja suru sekä masennus olisivat aina läsnä.
Lähinnä tässä ihmettelen heitä, joilla voisi olla mahdollisuuksia kohentaa elämäänsä. Minusta on tärkeää pyrkiä elämään omien arvojen mukaista elämää ja pyrkiä toteuttamaan haaveitaan tullakseen tyytyväiseksi. Liika märehtiminen omissa ongelmissa ei ole hyväksi, vaan asioita pitäisi pyrkiä ratkaisemaan.