Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on lapsia mutta silti vanhenen täysin yksin eikä lapseni tule koskaan minua mitenkään auttamaan vanhuudessani
23.09.2025 |
Eli, ei se lastenteko ole mikään turva vanhuudelle.
Kommentit (80)
Lasten varaan ei kannata laskea mitään. Vaikka juuri nyt olisi ok välit, tilanne voi muuttua hetkessä ja oletkin paska vanhempi, johon katkaistaan välit. Myös lasten elämänkumppanit tulkintoineen ja mielipiteineen voivat sotkea hyvänkin suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloitus toi taas minulla tunteet pintaan, ei ole minun lapsistani auttajiksi kun onnistuin saamaan kaksi nepsyä. Eli minä autan tässä vanhoja vanhempiani ja nuoria aikuisia lapsiani. On inhimillistä joskus surren todeta että kuka auttaisi minua.
ja tiedän jo mitkä tyypilliset av-vastaukset saan mutta olkoon
Nepsykortti on tosi väsynyt. Isäni oli nepsy, minäkin olen ja lapseni (1). Autoin isää kun hän sairastui Alzheimeriin. Lapseni on fiksu poika ja hänestä on varmasti paljon apua läheisilleen, jos hän haluaa auttaa. Sehän on valintakysymys.
Jos sulla on nepsylapsia, niin joko sinä tai puolisosi olette todennäköisesti myös.
Tuohon auttaa kun kuuntelee bomfunk mc freestyler
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n aloitus toi taas minulla tunteet pintaan, ei ole minun lapsistani auttajiksi kun onnistuin saamaan kaksi nepsyä. Eli minä autan tässä vanhoja vanhempiani ja nuoria aikuisia lapsiani. On inhimillistä joskus surren todeta että kuka auttaisi minua.
ja tiedän jo mitkä tyypilliset av-vastaukset saan mutta olkoon
Nepsykortti on tosi väsynyt. Isäni oli nepsy, minäkin olen ja lapseni (1). Autoin isää kun hän sairastui Alzheimeriin. Lapseni on fiksu poika ja hänestä on varmasti paljon apua läheisilleen, jos hän haluaa auttaa. Sehän on valintakysymys.
Jos sulla on nepsylapsia, niin joko sinä tai puolisosi olette todennäköisesti myös.
Tyypillinen av-vastaus on myös tosi väsynyt: sinun nepsysi on tosi fiksu > kaikki nepsyt ovat fiksuja.
en palaa enää tähän ketjuun
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tekeminen siksi että saa niistä ilmaiset kotipiiat ja -rengit... se on väärin.
Ilmaiseksi saa hoitaa lapset ja lapsenlapset mutta sitten kun itse tarvitsee apua niin ihan kaikesta saa maksaa.
On nähty lähipiirissä ja aikuiset lapsenlapsetkaan eivät tule mitään tekemään ilman kunnon korvausta ja rahastavat kalliita lahjoja. Ei tule halvaksi ne.
Lapsettomalle ostopalvelutkin tulevat paljon halvemmaksi.
Sinä olet itse ne lapsesi tehnyt, eli ei pidä valittaa että ne pitää ihan ilmaiseksi hoitaakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 62-vuotias, tällä hetkellä todella hyvässä kunnossa mutta toi digitekniikka ei oikein onnistu. Joudun vaivaamaan poikaani (32v) esim.telkkarin asentamisella, puhelimen ostoissa tai tietokoneen ongelmissa. Ja joka kerta hävettää, kun olen vaivaksi. Poika tulee kyllä heti kun kerkiää, eikä narise kun joutuu auttamaan. Silti tunnen häpeää avuttomuudesta.
Tuon ikäisillä on oma kiireinen elämä. Töissä tekee pitkää päivää, vaimon kanssa eletään sitä omaa elämää.
Olen tehnyt kiellon elvyttämisestä ja mulla on laatikossa paketti sellaisia lääkkeitä, joista lähtee kyllä henki jos alan olemaan täysin autettava. Taakaksi en aio lapselleni olla.
Ilmoita olevasi epävarma siitä kuka lapsistasi olisi pääperillisesi. Takaan, että tulevat oikein ruuhkaksi asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saman perheen jälkikasvusta voi vaikka 3 olla täysin välinpitämättömiä ikääntyneiden vanhempien pärjäämisen ja avun tarpeen suhteen ja kaikki saattaa jäädä yhden velvollisuudentuntoisen lapsen harteille. Minun itse osalleni kaatui tämä ikääntyneestä vanhemmasta huolehtiminen, muut eivät välittäneet ja se juonsi juurensa varmaan jo lapsuudesta, kun äiti suojeli nuorempia sisaruksia kaikilta ikäviltä velvollisuuksilta, mutta minua vanhinta lasta hän ei kyllä niiltä suojellut vaan jouduin jo silloinkin tekemään asioita muiden puolesta ja muiden eteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maailman meno
(Kansantarina)Sivutuulessa poikaansa retuuttaa kantaa
varis lahden poikki päin vastarantaa.Sitä varia, huh, ihan väsyttää alkaa,
varis sanoo, jo vanhaa siipeä, jalkaa.Kun vanhenen pian, alan kangistua,
kai kannat sa mua, kuin minä nyt sua?En, vastaa poika, sun jäädä annan.
Ketä kannat sitten? Ma poikaani kannan.Varis huokaa harmaille aatoksille:
Se on maailman meno, minkäs sille.- Lauri Pohjanpää
Tätä vastaan on sen sijaan tarina pojasta, joka vuoli lusikkaa isälleen ajatellen että isänsä vuorostaan joutuu lattialle syömään vanhuksena, kuten isoisä.
Eli tarina siitä, että vanhempia pitää kunnioittaa ja auttaa.
Ok, voin antaa samanlaist hoivaa, kun itse sain lapsena. Kuulua tai näkyä ei saa, mitään ei saa tarvita tai tulee hirveä raivokohtaus ja marttyyrimarinaa. Välillä annetaan selkään ilman kunnon syytä, kun itsellä sattuu vaan olemaan huono päivä ja se pitää purkaa johonkin. Ruokaa saa, muuta ei huolehdita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen 62-vuotias, tällä hetkellä todella hyvässä kunnossa mutta toi digitekniikka ei oikein onnistu. Joudun vaivaamaan poikaani (32v) esim.telkkarin asentamisella, puhelimen ostoissa tai tietokoneen ongelmissa. Ja joka kerta hävettää, kun olen vaivaksi. Poika tulee kyllä heti kun kerkiää, eikä narise kun joutuu auttamaan. Silti tunnen häpeää avuttomuudesta.
Tuon ikäisillä on oma kiireinen elämä. Töissä tekee pitkää päivää, vaimon kanssa eletään sitä omaa elämää.
Olen tehnyt kiellon elvyttämisestä ja mulla on laatikossa paketti sellaisia lääkkeitä, joista lähtee kyllä henki jos alan olemaan täysin autettava. Taakaksi en aio lapselleni olla.
Rakas ihminen. Tekniikan käytön voi oppia. Ei ole haastavaa, mutta vaatii vaivaa.
Minun lapseni tulevat hoitamaan minua. Meidän perheessä on aina ollut tiukka kuri, eikä lapset lepsuile. Tytär nyt 16v ja poika 14v. He tietävät etteivät tule saamaan minulta rahaa, ellei tee hommia / hoida minua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä ihmisillä ei ole koskaan mitään muuta näkökulmaa kuin se oma suppea kohtalo, jota sitten käytetään todisteena siitä miten asiat yleisesti ovat.
Vierailija kirjoitti:
Olen 62-vuotias, tällä hetkellä todella hyvässä kunnossa mutta toi digitekniikka ei oikein onnistu. Joudun vaivaamaan poikaani (32v) esim.telkkarin asentamisella, puhelimen ostoissa tai tietokoneen ongelmissa. Ja joka kerta hävettää, kun olen vaivaksi. Poika tulee kyllä heti kun kerkiää, eikä narise kun joutuu auttamaan. Silti tunnen häpeää avuttomuudesta.
Tuon ikäisillä on oma kiireinen elämä. Töissä tekee pitkää päivää, vaimon kanssa eletään sitä omaa elämää.
Olen tehnyt kiellon elvyttämisestä ja mulla on laatikossa paketti sellaisia lääkkeitä, joista lähtee kyllä henki jos alan olemaan täysin autettava. Taakaksi en aio lapselleni olla.
Voi sinua. Oletko tullut ajatelleeksi, että poikasi voi auttaa sinua ihan mielellään, olethan sentään hänen vanhempansa. Digiasioissa auttaminen on todellisuutta varmaan lähes jokaisessa perheessä, et ole poikkeus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä kävin tänään imuroimassa ja lattiat pyyhkimässä sekä muita pikkuaskareita tekemässä äitini 89 v luona. Hoidan myös kaupassa käynnit ym, jos äiti itse ei jaksa/pysty.
Meidän äiti onneksi tilaa siivoojan ja kaupasta ruuat toimituksella. Toki ensin meitä yritti hyppyyttää, mutta aina oli just silloin kiire niin ymmärsi saavansa asiat joutuisammin kun vähän maksaa.
No mä asun 300 metrin päässä, niin ei niin vaivaksi ole. Lapsetkin jo aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tekeminen siksi että saa niistä ilmaiset kotipiiat ja -rengit... se on väärin.
No ei kai kukaan nyt sillä ajatuksella lapsia tee? Mutta kyllä minusta on kohtuullista olettaa että vanhana jotain apua saa, vaikkei nyt omaishoitajuutta vaadikaan omiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 62-vuotias, tällä hetkellä todella hyvässä kunnossa mutta toi digitekniikka ei oikein onnistu. Joudun vaivaamaan poikaani (32v) esim.telkkarin asentamisella, puhelimen ostoissa tai tietokoneen ongelmissa. Ja joka kerta hävettää, kun olen vaivaksi. Poika tulee kyllä heti kun kerkiää, eikä narise kun joutuu auttamaan. Silti tunnen häpeää avuttomuudesta.
Tuon ikäisillä on oma kiireinen elämä. Töissä tekee pitkää päivää, vaimon kanssa eletään sitä omaa elämää.
Olen tehnyt kiellon elvyttämisestä ja mulla on laatikossa paketti sellaisia lääkkeitä, joista lähtee kyllä henki jos alan olemaan täysin autettava. Taakaksi en aio lapselleni olla.
Voi sinua. Oletko tullut ajatelleeksi, että poikasi voi auttaa sinua ihan mielellään, olethan sentään hänen vanhempansa. Digiasioissa auttaminen on todellisuutta varmaan lähes jokaisessa perhees
Oma äitini 57v vaivaa siskoani jatkuvasti digiasioilla. Ongelma ei ole itse auttamisessa, vaan äidin asenteessa. Ei viitsi edes yrittää, vaikka sisko opettaisi. Tekniikka on paskaa, ennen oli kaikki paremmin, hänen ei tarvitse opetella. Muutenkin negatiivinen suhtautuminen ihan kaikkeen. Onneksi asun itse useamman sadan kilometrin päässä. Tuossa edeltävässä kommentissa sentään on halua osata käyttää digilaitteita itse ja opetella. Siinä mielellään auttaisi ja opettaisi. Mutta asennevammaisen, ei edes lähelläkään eläkeikää olevan aikuisen ihmisen puolesta en todellakaan mitään laitteita asentaisi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen 62-vuotias, tällä hetkellä todella hyvässä kunnossa mutta toi digitekniikka ei oikein onnistu. Joudun vaivaamaan poikaani (32v) esim.telkkarin asentamisella, puhelimen ostoissa tai tietokoneen ongelmissa. Ja joka kerta hävettää, kun olen vaivaksi. Poika tulee kyllä heti kun kerkiää, eikä narise kun joutuu auttamaan. Silti tunnen häpeää avuttomuudesta.
Tuon ikäisillä on oma kiireinen elämä. Töissä tekee pitkää päivää, vaimon kanssa eletään sitä omaa elämää.
Olen tehnyt kiellon elvyttämisestä ja mulla on laatikossa paketti sellaisia lääkkeitä, joista lähtee kyllä henki jos alan olemaan täysin autettava. Taakaksi en aio lapselleni olla.
Voi sinua. Oletko tullut ajatelleeksi, että poikasi voi auttaa sinua ihan mielellään, olethan sentään hänen vanhempansa. Digiasioissa auttaminen on todellisuutta varmaan lähes jokaisessa perhees
Minua digiasioissa auttaa Google ja keskustelupalstat. En kehtaa myöskään vaivata poikaani joka uupuu jo nyt töiden ja kotiasioiden alla. En ole edellinen kommentoija.
Taas kerran puhkean kiitollisuuteen. Olen 80 ja olen se joka vielä autan lapsiani. Katson lomilla lemmikit, menen teinien kanssa työmatkojen ajoiksi läsnäolemaan, lainaan autoa ( periaatteesta) autottomalle , selviän laitteiden kanssa, laskujen maksusta verkossa, kauppa-asioista, ikkunanpesun olen nyt ostanut joitakin vuosia.
Toivottavasti näin niin kauan kuin elinpäiviä piisaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen tekeminen siksi että saa niistä ilmaiset kotipiiat ja -rengit... se on väärin.
No ei kai kukaan nyt sillä ajatuksella lapsia tee? Mutta kyllä minusta on kohtuullista olettaa että vanhana jotain apua saa, vaikkei nyt omaishoitajuutta vaadikaan omiltaan.
Ei ole kohtuullista olettaa, koska lapset voi asua toisella puolen maata tai ulkomailla. Tai lapset ovat voineet kuolla ennen kuin itse kuolee. Elämästä ei tiedä.
Lasten varaan ei voi laittaa omaa elämää, koska heillä on myös oma elämä.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on lapsi, asuu samassa kaupungissa ja auttaisi varmaankin mielellään, mutta toivon ettei minun tarvitse pyytää, eikä minusta tule taakkaa hänelle. Olisi hirveää olla riesana ja taakkana toisen ihmisen elämässä.