HS: Rekrytoija ihmettelee: Miksi työnhakijat eivät valmistaudu työhaastatteluihin?

Voisi kuvitella että rekrytoijalla olisi jonkinlaista pätevyyttä omaan työhönsä, mutta hyvin harvoin näin on. Ammattitaitoinen rekrytoija näkee suoraan CV:stä, onko hakija pätevä vai ei.

Valmistautuvat suurin osa, mutta sitten puskista kysytään ns. epäoleellisia kysymyksiä työpaikan suhteen rekrytoijan puolesta, että miten niihin kysymyksiin varaudutaan?

Vierailija kirjoitti:

Voisi kuvitella että rekrytoijalla olisi jonkinlaista pätevyyttä omaan työhönsä, mutta hyvin harvoin näin on. Ammattitaitoinen rekrytoija näkee suoraan CV:stä, onko hakija pätevä vai ei.

Kuka tahansa voi kirjoittaa pätevän oloisen CV:n ja siihen nykyään voi käyttää chatgpt:tä. Hakijan pätevyys ja esimerkiksi sopiva persoona tulee esille vasta haastattelussa usein.

Vierailija kirjoitti:

Voisi kuvitella että rekrytoijalla olisi jonkinlaista pätevyyttä omaan työhönsä, mutta hyvin harvoin näin on. Ammattitaitoinen rekrytoija näkee suoraan CV:stä, onko hakija pätevä vai ei.

En ole rekrytoija mutta et voisi olla enempää väärässä. Haastattelun tarkoitus on selvittää onko henkilö sopiva tehtävään, onko hänellä ne taidot mitä CV:ssä väittää olevan ja ennen kaikkea onko motivaatiota haettavaan tehtävään.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Valmistautuvat suurin osa, mutta sitten puskista kysytään ns. epäoleellisia kysymyksiä työpaikan suhteen rekrytoijan puolesta, että miten niihin kysymyksiin varaudutaan?

Niillä hahmotetaan persoonaa, motivaatiota jne. Riippuu mitä työtä olet tulossa tekemään.

Pari blondattua HR/rekrytointikanaa avautumassa ja kertomassa, ettei kannat käyttää ammattisanoja, kun rekrytoija ei ymmärrä. Huomattu on-- täysiä kanoja.

Vierailija kirjoitti:

Voisi kuvitella että rekrytoijalla olisi jonkinlaista pätevyyttä omaan työhönsä, mutta hyvin harvoin näin on. Ammattitaitoinen rekrytoija näkee suoraan CV:stä, onko hakija pätevä vai ei.

Tottakai ensin katsotaan pätevyydet ja sitten vasta kutsutaan sopivat haastatteluun. Siellä haastattelussa pitäisi erottautua edukseen. Kaikki eivät osaa ja nykyään on valitettavasti myös päteviä pakkohakijoita.

Jos ei kyseinen työ edes kiinnosta, miksi sitten edes yrittäisi haastattelussa.

Mitäpä sitä turhaan valmistautumaan, kun ei niistä sadoista hakijoista pääse haastatteluun koskaan.

Koska ainakin itellä on se, että jännitän sosiaalisia tilanteita todella paljon. Olen hyvä työntekijä, olen saanut paljon kiitosta, ja nykyisen työpaikan sain vain siksi, että oli etähaastattelu. Tässä työssä onneksi en tarvitse sosiaalisuutta.

Olen käynyt monissa työhaastatteluissa, eikä jännitys katoa mihinkään. Takeltelen ja annan itsestäni varmasti tyhmän kuvan ääni väristen. Olen aina valmistautunut, mutta menee penkin alle silti. 

Jos haen myyjän työtä miksi pitäisi leikkiä johtajaa ? Ja vaikka käy näitä yleisiä haastattelu kysymyksiä läpi, näiltä tulee sitten jotain outoja kysymyksiä joilla ei ole mitään tekemistä koko työn kanssa. Niin kauan kuin rekrytoijat eivät pysy asiassa en pysy minäkään

Ei nuo kaikki rekrytoijatkaan mitään ammattilaisia ole. Niihinkin hommiin haetaan aika useinkin palkattomia harjoittelijoita.

Varmaan siksi, että on valmistautunut aivan johonkin muuhun kuin mitä on edessä. Kun viimeksi hain töitä, oli pöydällä termoskannu ja muutaman käytetty kahvikuppi sekä keksinmuruja. Haastattelija kysyi, haluanko kahvia ja vastasin, että kiitos ei miettien, onko todella tarkoitus, että kaikki haastateltavat juovat samasta jo huulipunalla merkitystä kupista, siihen kun haastattelija aikoi kahvia kaataa.

Lisäksi tuli tunne, että minä ja osaamiseni emme olleet olennaisia. Osaan hissipuheeni, osaan kertoa osaamiseni - ja yllätyn, kun haastattelija kysyy, olenko koiraihmisiä ja kertoo 5 min ajan siitä, millaista oli koirapuistossa viikonloppuna. En oikein tiedä, miten se liittyy hakemaani työpaikkaan, joten tyydyin hymyilemään ja nyökyttelemään.

Kun lopuksi rutiinikysymykseen "onko sinulla jotain kysyttävää meiltä" esitin aitoja kysymyksiä kyseisestä työpaikasta, tiimin työntekijämäärästä ja tekijöiden kielitaidosta, firman asiakashankinnasta jne., ei näihin osattu vastata. Kuulemma tuollaiset asiat eivät kuulu haastatteluun, ne selviävät sitten, kun on valittu töihin. Miksi minulta siis edellytettiin englannin osaamista, jos asiakkaat ovat suomalaisia yrityksiä eikä ole tietoa, mitä kieltä tiimissäni puhutaan?

'Kannattaa siis välttää ammattisanastoa'

??? luulis, että sitä pätevyyttä haetaan eikä mitään kaunopuheita.

Vierailija kirjoitti:

Koska ainakin itellä on se, että jännitän sosiaalisia tilanteita todella paljon. Olen hyvä työntekijä, olen saanut paljon kiitosta, ja nykyisen työpaikan sain vain siksi, että oli etähaastattelu. Tässä työssä onneksi en tarvitse sosiaalisuutta.

Olen käynyt monissa työhaastatteluissa, eikä jännitys katoa mihinkään. Takeltelen ja annan itsestäni varmasti tyhmän kuvan ääni väristen. Olen aina valmistautunut, mutta menee penkin alle silti. 

No se kannattaa sanoa. Toki rekrytoija yleensä jännityksen huomaakin ja osaa tehdä tarkentavia kysymyksiä.  Äänen värinä ei haittaa,  mutta on ikävää, jos sanomatta jää jotakin olennaista. Haetusta tehtävästä sitten riippuu tarvitaanko esiintymistaitoja kuitenkin.  

Menkööt omilla rahoillaan teatteriin jos haluavat nähdä ja nauttia teatteriesityksestä, johon on valmistauduttu 1000%.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisi kuvitella että rekrytoijalla olisi jonkinlaista pätevyyttä omaan työhönsä, mutta hyvin harvoin näin on. Ammattitaitoinen rekrytoija näkee suoraan CV:stä, onko hakija pätevä vai ei.

 

Kuka tahansa voi kirjoittaa pätevän oloisen CV:n ja siihen nykyään voi käyttää chatgpt:tä. Hakijan pätevyys ja esimerkiksi sopiva persoona tulee esille vasta haastattelussa usein.

Ei mihinkään perus paskaduuniin tarvitse mitään sopivaa persoonaa.

Jos sitä pääsee haastatteluun kerran 5 vuodessa ja työ on jotain mitä ei todellakaan halua tehdä, niin ei se nyt ihan hirveästi motivoi peilin edessä harjoitella jotain Oscar-tason suorituksia.

ps jännä muutoinkin, että kaikki pitää olla aina sellaista keinotekoista näytelmää, työpaikat on ihan kuin joku some, pitää väkisin antaa vähintään 5 kertaa todellisuutta parempi kuva ja pinnallisuudella on 70% vaikutus paikan saantiin

Ettem joudu töihin.

Vierailija kirjoitti:

Lisäksi tuli tunne, että minä ja osaamiseni emme olleet olennaisia. Osaan hissipuheeni, osaan kertoa osaamiseni - ja yllätyn, kun haastattelija kysyy, olenko koiraihmisiä ja kertoo 5 min ajan siitä, millaista oli koirapuistossa viikonloppuna. En oikein tiedä, miten se liittyy hakemaani työpaikkaan, joten tyydyin hymyilemään ja nyökyttelemään.

 

Jos haastattelija on vaikkapa tuleva esimiehesi ja on kaksi saman tasoista hakijaa niin arvaapa valitseeko hän sen joka harrastaa koiria vai sen joka vihaa eläimiä?