Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä avuksi lapsen itsetuhoisuuteen?
21.09.2025 |
Asuu omillaan, opiskelee ja näennäisesti pärjää, mutta itsetuhoiset puheet ja ahdistus ovat toistuvasti läsnä. Takana osastojakso, lääkitys, käyntejä nuorisopsykiatrisella, terapiaa, mutta mikään ei auta. Aina vaan on itsetuhoinen ja ahdistunut.
Alan äitinä olemaan ihan loppu minäkin. Joudun arvioimaan koko ajan lapsen vointia ja sitä, että onko nyt "tosi kyseessä" ja täytyy toimia vai jääkö itsetuhoisuus puheen tasolle. Jos puutun liikaa, tiedän, että lapsi ei enää puhu mulle, mutta jos jätän puuttumatta, niin onko joku kerta kohtalokas? Itsellenikin on tullut itsetuhoisia ajatuksia.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuudella huomion hakeminen on juuri tuollaista epävakaiden teinityttöjen puuhaa. Tullaan sanomaan, että yritettiin itsemurhaa juomalla kuusi siideriä ja ottamalla 3 opamoxia, vaikka toleranssi on sitä tasoa, että askel ei horju.
-pöpilälääkäri
Tää oli aika karu kommentti, mutta pakko myöntää että varmaankin näitä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se woketus aiheuttaa. Ahdistaa. Miksi meitä Alfoja kunnon ihmisiä ei koskaan ahdista? 😄M35
Ja tässä tyypillinen esimerkki suomalaisesta empatiasta.
Ei ihme, että täällä junttien persulandiassa normaalit ihmiset voivat huonosti.
Muuta Irakiin niin olosi paranee.
Miksi puuttua luonnon valintaan? Noin niistä heikoimmista yksilöistä päästään.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen nuori nyt kotona ja just tänään tuntui, että en jaksa. Ei saa hyviä päiviä itselleen ikinä, kun lapsella on paha olla ja kaikki oma energia menee rauhoitteluun ja tukena olemiseen. Jos itsellä on tosiaan joku hetki kun nauttii elämästä ja hyvä flow päällä, niin kohta on ahdistunut teini siinä imemässä elinvoimani
Mutta parhaani teen. Tänään oli vaikeaa. En meinannut saada omaa itkua pidettyä piilossa. Jos minulla on liian vaikea tunne, niin lapsi satuttaa itseään.
No, huomenna pääsee pakoon töihin. Jaksaa taas sitten eteenpäin.
Ei millään pahalla, mutta tämä kuulostaa lapsen kannalta todella huonolta. Mitä tuo vaikea tunteet tarkoittaa? Kun raivoat tai pidät mykkäkoulua lapselle, hän reagoi satuttamalla itseään? Katkerana kirjoitat, ettet saa ikinä hyviä päiviä ja ajattelet, että lapsi vie sinulta hyviä hetkiä olemalla ahdistunut? Väitä tekeväsi parhaasi, mutta puhut vain ympäripyöreästi rauhoittelusta ja tukena olemisesta etkä mainitse ollenkaan miten lapsi kokee suhtautumisesi. Mitä tuo parhaasi tekeminen edes on? Sehän on vain tapa sanoa, ettei muka voisi toimia toisin. Haaveilet töihin pakoon pääsystä, koska siellä saat tuntea itsesi päteväksi toisenlaisessa roolissa? Tässä on rivien välissä niin paljon sellaisia asioita, joista voi hyvin ymmärtää, miksi lapsi voi huonosti. Kunpa lapsen äiti vain ymmärtäisi oman roolinsa siinä.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se woketus aiheuttaa. Ahdistaa. Miksi meitä Alfoja kunnon ihmisiä ei koskaan ahdista? 😄M35
Jokaista ahdistaa elämässä välillä, jos jotain kykenee tuntemaan. Ihan sairasta höpöttää jostain woketuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä elin vuosia tuossa limbossa. Onneksi sain hänet tuetun asumisen piiriin. Mikään muu siinä ei tosin muuttunut kuin se, ettei vastuu on jollain toisella, eikö koko perhe sairastu ja avioliitto hajoa.
Raskasta on. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokavaliosta pois lisätty sokeri ja alkoholi. Tilalle kasviksia, juureksia, kanaa, kalaa. Raskausajan multitabs, Omega-3, ubiquinol 300mg 3kk, folaatti. Noista voisi alkaa. Rauta joka toinen päivä esim ramavit.
Ja tämän keksin kokeiltuani lääkkeet ja terapiat. Mikään ei auttanut. Meinasin kuo lla vakavaan masennukseen kärsittyäni siitä vuosia. Apu tuli nopeasti vitamiineista ja hivenaineista.
B2-vitamiini auttaa masennukseen, sitä on mm. sahramivalmisteissa, kuten Depremin jota saa marketeista. Moni kertonut päässeensä eroon masennuksesta, aluksi tullut suorastaan hypomania joka sitten tasoittunut.
Ashwagandha vahvistaa hermostoa ja poistaa ahdistusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä se woketus aiheuttaa. Ahdistaa. Miksi meitä Alfoja kunnon ihmisiä ei koskaan ahdista? 😄M35
Jokaista ahdistaa elämässä välillä, jos jotain kykenee tuntemaan. Ihan sairasta höpöttää jostain woketuksesta.
Woketus on saanut jotkut nuoret niin pahasti aivopestyä, että ahdistuvat jo olemassaolostaan, ilmanmuutospropagandasta, kokevat syyllisyyttä väestönkasvusta.
Paljon hyvääkin on ap:n nuoren elämässä jos kommentteja oikein ymmärsin.
Jossain opinnäytetyössä, en nyt muista missä, oli selitetty nuoren itsenäistymisprosessi mikä traumatisoituneella on usein jäänyt puutteelliseksi. Löytyy varmaan muistakin lähteistä mutta siinä oli hyvin tiivistetty. Ja vaikka julmaa onkin niin kun pahoinvoinnista puhutaan koko ajan niin se tarttuu, nuoret alkavat itsekin uskoa voivansa huonosti ja tulee tämä kuusi siideriä ja kolme Opamoxia -syndrooma. Ja en tarkoita ap että tämä koskee suoraan sinun lastasi.
Terapeuteissakin on monenlaista sukankuluttajaa, tälläkin palstalla on ollut oikeasti hyviä ja uskoakseni rehellisiä kirjoituksia aiheesta. Mullekin on vuosikaudet sanottu että en ole terapiakelpoinen, toisin sanoen liian epävakaa terapiaan, mutta nyt kun on kiire saada vanha potilas ulos erikoissairaanhoidosta niin se onkin yhtäkkiä muuttunut ainoaksi ja oikeaksi hoitomuodoksi, lääkkeiden lisäksi. Ja siis itse olen ollut halukas toipumaan työkykyiseksi mihin on suhtauduttu epäilevästi että katsotaan.
Kiitos vielä sille joka kirjoitti vitamiineista ja hivenaineista. Silläkin puolella voi läikkyä yli, ei kymmenet lisäravinteet ketään saa toipumaan, mutta eipä ole vuosien kuluessa yksikään hoitaja tai lääkäri ottanut asiakseen hoitaa ruokailuja kuntoon. Tämäkin vaikka syömishäiriö on tiedossa mutta kun ei ole tarpeeksi alipainoinen niin se sivuutetaan.
Alue: Aihe vapaa
Anna luonnon korjata incel pois.