Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mikä avuksi lapsen itsetuhoisuuteen?
21.09.2025 |
Asuu omillaan, opiskelee ja näennäisesti pärjää, mutta itsetuhoiset puheet ja ahdistus ovat toistuvasti läsnä. Takana osastojakso, lääkitys, käyntejä nuorisopsykiatrisella, terapiaa, mutta mikään ei auta. Aina vaan on itsetuhoinen ja ahdistunut.
Alan äitinä olemaan ihan loppu minäkin. Joudun arvioimaan koko ajan lapsen vointia ja sitä, että onko nyt "tosi kyseessä" ja täytyy toimia vai jääkö itsetuhoisuus puheen tasolle. Jos puutun liikaa, tiedän, että lapsi ei enää puhu mulle, mutta jos jätän puuttumatta, niin onko joku kerta kohtalokas? Itsellenikin on tullut itsetuhoisia ajatuksia.
Kommentit (50)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi asuu omillaan? Lasun paikka.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi asuu omillaan? Lasun paikka.
Hän on aikuinen, että kenestä se lasu tässä tapuksessa tehdään?
Itsetuhoisuudella huomion hakeminen on juuri tuollaista epävakaiden teinityttöjen puuhaa. Tullaan sanomaan, että yritettiin itsemurhaa juomalla kuusi siideriä ja ottamalla 3 opamoxia, vaikka toleranssi on sitä tasoa, että askel ei horju.
-pöpilälääkäri
Samantapaista huolta olen omastakin lapsesta kokenut, on raskasta ja toivon sinulle voimia. Onko mahdollista koettaa saada lapsi yksityisesti tai julkisen kautta fysioakustiseen hoitoon? Tai sähköhoitoon, jos muut keinot eivät auta? Noita selvittelin oman aikuisen lapsen kohdalla, mutta hänellä psykoterapia on auttanut sillä tavoin, ettei ainakaan vielä ole ollut tarpeen nuo muut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä se woketus aiheuttaa. Ahdistaa. Miksi meitä Alfoja kunnon ihmisiä ei koskaan ahdista? 😄M35
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen nuori nyt kotona ja just tänään tuntui, että en jaksa. Ei saa hyviä päiviä itselleen ikinä, kun lapsella on paha olla ja kaikki oma energia menee rauhoitteluun ja tukena olemiseen. Jos itsellä on tosiaan joku hetki kun nauttii elämästä ja hyvä flow päällä, niin kohta on ahdistunut teini siinä imemässä elinvoimani
Mutta parhaani teen. Tänään oli vaikeaa. En meinannut saada omaa itkua pidettyä piilossa. Jos minulla on liian vaikea tunne, niin lapsi satuttaa itseään.
No, huomenna pääsee pakoon töihin. Jaksaa taas sitten eteenpäin.
Hyvin tutun kuuloista. En saa itsekään oikein enää iloa mistään. Monta vuotta on mennyt tsempatessa ahdistunutta nuorta ja pakko vain yrittää uskotella sekä itselleen, että nuorelle, että jokin apu vielä löytyy, vaikka olo on oikeasti lähinnä toivoton.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itsetuhoisuudella huomion hakeminen on juuri tuollaista epävakaiden teinityttöjen puuhaa. Tullaan sanomaan, että yritettiin itsemurhaa juomalla kuusi siideriä ja ottamalla 3 opamoxia, vaikka toleranssi on sitä tasoa, että askel ei horju.
-pöpilälääkäri
Hän ei käytä päihteitä, eikä tällä hetkellä edes lääkkeitä. Epävakaa sen sijaan on.
Jos vaatii itseltään paljon ja vanhemmilla on ollut vaikeuksia, niin onko mahdollisesti jäänyt huomaamatta esim. läheisriippuvuus? En ehdota tätä vitsillä, vaan lapsi/nuori saattaa ottaa kannettavakseen aivan liikaa kuormaa jos vanhemmilla on haasteita ja sitten aikuisenakin vaativat itseltään aivan liikoja. Syntyy herkästi läheisriippuvainen dynamiikka tai jopa aika tyypillinen dysfunktionaalisen perheen dynamiikka, jollainen syntyy esim lapsille joiden vanhemmat ovat alkoholisteja tai voimakkaan traumatisoituneita. Apua tähän tarjoaa ilmaiseksi esim. ACA, mutta varmasti ehkä jopa paremmin myös asiaan perehtynyt terapeutti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samantapaista huolta olen omastakin lapsesta kokenut, on raskasta ja toivon sinulle voimia. Onko mahdollista koettaa saada lapsi yksityisesti tai julkisen kautta fysioakustiseen hoitoon? Tai sähköhoitoon, jos muut keinot eivät auta? Noita selvittelin oman aikuisen lapsen kohdalla, mutta hänellä psykoterapia on auttanut sillä tavoin, ettei ainakaan vielä ole ollut tarpeen nuo muut.
Sähköhoito on vielä tosiaan kokeilematta ja täällä kai saa jotain ihme magneettihoitoakin (kai sillä joku nimikin on, en vain muista mikä). Kiitos vinkistä, olen jotenkin itsekin niin henkisesti umpikujassa, etten näe mitään vaihtoehtoja enää.
Vierailija kirjoitti:
Tätä se woketus aiheuttaa. Ahdistaa. Miksi meitä Alfoja kunnon ihmisiä ei koskaan ahdista? 😄M35
Juu, moni on femiwoken hedelmiä. Kaikki eivät kestä valheeseen perustuvaa ihannetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaatii itseltään paljon ja vanhemmilla on ollut vaikeuksia, niin onko mahdollisesti jäänyt huomaamatta esim. läheisriippuvuus? En ehdota tätä vitsillä, vaan lapsi/nuori saattaa ottaa kannettavakseen aivan liikaa kuormaa jos vanhemmilla on haasteita ja sitten aikuisenakin vaativat itseltään aivan liikoja. Syntyy herkästi läheisriippuvainen dynamiikka tai jopa aika tyypillinen dysfunktionaalisen perheen dynamiikka, jollainen syntyy esim lapsille joiden vanhemmat ovat alkoholisteja tai voimakkaan traumatisoituneita. Apua tähän tarjoaa ilmaiseksi esim. ACA, mutta varmasti ehkä jopa paremmin myös asiaan perehtynyt terapeutti
Varmaankin meidän dynamiikassa on jotain pielessä. Lapsi on ollut hyvin riippuvainen minusta aina ja aikuistumista ei ehkä ole tapahtunut ikätasoon nähden. Traumatausta hänellä on ja siihen ei ehkä ole kiinnitetty huomiota tarpeeksi terapiassa. Omat ongelmansa aiheuttaa autismi, joka on lievä, mutta näyttäytyy tietynlaisena ehdottomuutena ja jumiutumisena, sekä ajattelun erilaisuutena.
Rankkaahan se on. Oma nuoreni oireilee myös, mutta hyviäkin päiviä on. Jotain vikaa on tässä ajassa: some, koronavuodet jne. jättivät todella syvät jäljet nuoriin. Olisi pitänyt suojella lapsia ja nuoria eikä vanhoja kääkkiä. Nyt on monella nuorella haastavaa ja itsellänikin joskus tuntuu, että voimat ovat vähissä. Onneksi voin tukea nuortani ml.taloudellisesti, mutta entä ne nuoret, joilla ei ole tukea ja ovat yksin?
Nuoria syytetään ja haukutaan yhteiskunnassa viikoittain, heidän palvelut ja tuet ovat leikattu. Osa ei pääse opintoihin, vastavalmistuneet maisteritkin päätyvät suoraan kortistoon. Ei täällä ole nuorilla hyvä olla.
Yhteiskunta, joka ei panosta lapsiin ja nuoriin, on tuhon oma. Tämä kaikki on alkusoittoa. Toivottavasti mahdollisimman moni nuori löytää paremman tulevaisuuden jostain muualta. Suomen pimeyteen ei kannata jäädä masentumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tätä se woketus aiheuttaa. Ahdistaa. Miksi meitä Alfoja kunnon ihmisiä ei koskaan ahdista? 😄M35
Ja tässä tyypillinen esimerkki suomalaisesta empatiasta.
Ei ihme, että täällä junttien persulandiassa normaalit ihmiset voivat huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vaatii itseltään paljon ja vanhemmilla on ollut vaikeuksia, niin onko mahdollisesti jäänyt huomaamatta esim. läheisriippuvuus? En ehdota tätä vitsillä, vaan lapsi/nuori saattaa ottaa kannettavakseen aivan liikaa kuormaa jos vanhemmilla on haasteita ja sitten aikuisenakin vaativat itseltään aivan liikoja. Syntyy herkästi läheisriippuvainen dynamiikka tai jopa aika tyypillinen dysfunktionaalisen perheen dynamiikka, jollainen syntyy esim lapsille joiden vanhemmat ovat alkoholisteja tai voimakkaan traumatisoituneita. Apua tähän tarjoaa ilmaiseksi esim. ACA, mutta varmasti ehkä jopa paremmin myös asiaan perehtynyt terapeutti
Varmaankin meidän dynamiikassa on jotain pielessä. Lapsi on ollut hyvin riippuvainen minusta aina ja aikuistumista ei ehkä ole tapahtunut ikätasoon nähden. Traumatausta hänellä on ja siihen ei ehkä ole kiinnitetty huomiota tarpeeksi terapiassa. Omat ongelmansa aih
Kuulostaa perus vieraannutukselta ja lopputulos on varsin normaali.
Lapsi on aina vanhemmalleen lapsi, oli kuinka vanha tahansa. Ja on luonnollista olla huolissaan ja yrittää auttaa. Mutta täytyy muistaa, että kyseessä on kuitenkin aikuinen ihminen, joka tekee lopulta itse omat päätöksensä. Sinä äitinä toimit ja jaksat parhaiten, kun pidät omasta terveydestäsi ja hyvinvoinnistasi huolta. Et pysty auttamaan tytärtäsi sitäkään vähää, jos et ensin huolehdi itsestäsi.
Samassa tilanteessa olevana, minäkin suosittelen Finfamia.
Muista tehdä selväksi, että olet saatavilla aina. Älä tuomitse tai arvostele. Sano, että saa tulla luoksesi, ja halutessaan voi ihan vain olla. Ei tarvitse osata sanoa tai tehdä mitään erityistä.
Hae apua omaan jaksamiseesi. Lapsi ei halua kokea olevansa sinulle taakka.
Vertaistuki autismin kirjolla olevien parissa voisi helpottaa.
Paljon voimia teille molemmille.
Lapset ovat saaneet tavata nykyään tuetusti asuvaa isäänsä ihan niin paljon kuin tahtovat. Isä on käynyt eromme jälkeen luonamme, lapset eivät ole halunneet mennä isäänsä tapaamaan, joten olen pyytänyt isää meille, jotta näkisivät edes joskus. Nykyään sopivat tapaamisensa ihan itse, aikuisia kun ovat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tällainen nuori nyt kotona ja just tänään tuntui, että en jaksa. Ei saa hyviä päiviä itselleen ikinä, kun lapsella on paha olla ja kaikki oma energia menee rauhoitteluun ja tukena olemiseen. Jos itsellä on tosiaan joku hetki kun nauttii elämästä ja hyvä flow päällä, niin kohta on ahdistunut teini siinä imemässä elinvoimani
Mutta parhaani teen. Tänään oli vaikeaa. En meinannut saada omaa itkua pidettyä piilossa. Jos minulla on liian vaikea tunne, niin lapsi satuttaa itseään.
No, huomenna pääsee pakoon töihin. Jaksaa taas sitten eteenpäin.
Olisko sun lapsen parempi asua muualla kuin sun luona? Jos sinun tunteilun takia lapsi satuttaa itseään!!!
Alue: Aihe vapaa
Hän on aikuinen, joten jos ei halua yksityiselle psykiatrille, niin paha viedä. Hän on jo menettänyt toivonsa, kun mikään ei auta. Sairaala auttaa sen hetken, mutta ei poista kroonista ahdistusta. Lääkkeet eivät myöskään ole auttaneet, eikä terapia.