Metatyöt jäävät aina naisten tehtäväksi

Miehet kasvatetaan edelleenkin tähän yhteiskuntaan elämään omaa elämää ja toteuttamaan sitä omaa juttua. Nyt trendaava uuskonservatismi ruokkii tätä ajatusta, miehellä pitää olla se oma, itsekäs missio tässä elämässä.

Naiset nähdään apujoukkoina tukemassa tätä miehen missiota.

Mutta v*tut, ei olla. Olkaa naiset itsekkäämpiä, olette syntyneet tänne tekemään omaa juttuanne, toteuttamaan itseänne, ette avustamaan miehiä, mitä tämä metatyökin on. Toisille mahdollistamista. Älkää tehkö enää yhtään myöskään sitä tunnetyötä miesten puolesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

METATYÖT = junttien käyttämä nimitys KOTITÖISTÄ, koDIN piiriin kuuluvista perhettä koskevista töistä.

Ei. Kotityöt ovat ne konkreettiset työt, kuten ruoanlaitto, kaupassa käynti ja siivoaminen ja vaikkapa lapsen päiväkotirepun pakkaaminen.

Metatyöksi kutsutaan näkymätöntä suunnittelu- ja ennakointityötä, jota noiden sujuva suorittaminen edellyttää. Jotta reppu voidaan pakata päiväkotiin, jonkun on jo kauan aiemmin pitänyt varmistaa, että lapsella on oikean kokoisia ja kauteen sopivia vaatteita. Jotta ruokaa voidaan laittaa, jonkun pitää kaupasa käynnin lisäksi suunnitella, mitä syödään ja paljonko aineksia tarvitaan eli esimerkiksi montako henkeä perheestä sinä päivänä on syömässä.

Metatyöt ja kotityöt ovat määritelmällisesti eri asioita.

Aika vaivattomia asioita.

Suihkussa käynnin suunnittelu on kodin koneen puhdistamiseen kuuluva metatyö!

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä miten joku ruokareseptin päättäminen voi olla työtä.

A. Siihen menee noin 10 sekuntia.

B. Se on normaalia elämää perheessä, ei mitään työntekoa.

Jos ruoan päättäminen perheessä on työtä, perhettä ei olisi koskaan kannattanut hankkia.

Mikä sana sitten olisi arvon kirjoittajalle kelvollinen? Askare? Suunnittelu? Sanaa 'työ' käytetään nykyään aika väljästi, ja nythän on nimenomaan kyse METAtyöstä, ei varsinaisesta työstä.

Naiset ovat erinomaisia kehittämään ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen päikkyä ajataan Prismaan saapasostoksille ja siitä myöhässä töihin. Voi sen noinkin hoitaa, paitsi ne ei voi, joilla ei ole liukuva työaika.

Syksyllä loman jälkeen syyskauden vaateostoksille, alusvaatteet, sukat, t-paidat, sukkahousut, puserot, kumisaappaat ja syyskengät ja kaikki muutkin tarvittavat. Toisen kerran vielä ennen talvea hakemaan talvivaatteet. Keväällä ostosreissu kevät- ja kesäkauden vaatteiden hakuun. Joka vuosi sama rutiini, kunnes teini osaa itse hoitaa. Suunnittelua sen verran, että 7-8 puhdasta vaatekertaa sisävaatetta ja ulkovaatteita joka säälle. Tämän viestin kirjoitus vei enemmän aikaa kuin suunnittelu 😂

Noinhan se just toimii, kun metatyöt on tehty. Eikä tosiaan ole iso vaiva. Siksi onkin niin kummallista, että tämä kasaantuu niin usein vain toiselle vanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen päikkyä ajataan Prismaan saapasostoksille ja siitä myöhässä töihin. Voi sen noinkin hoitaa, paitsi ne ei voi, joilla ei ole liukuva työaika.

Syksyllä loman jälkeen syyskauden vaateostoksille, alusvaatteet, sukat, t-paidat, sukkahousut, puserot, kumisaappaat ja syyskengät ja kaikki muutkin tarvittavat. Toisen kerran vielä ennen talvea hakemaan talvivaatteet. Keväällä ostosreissu kevät- ja kesäkauden vaatteiden hakuun. Joka vuosi sama rutiini, kunnes teini osaa itse hoitaa. Suunnittelua sen verran, että 7-8 puhdasta vaatekertaa sisävaatetta ja ulkovaatteita joka säälle. Tämän viestin kirjoitus vei enemmän aikaa kuin suunnittelu 😂

Tuossa ei tarvitse miettiä ollenkaan rahaa, ostaa vaan mitä näkee. Minustakin oli kiva mennä lastenvaateliikkeeseen ja sanoa myyjälle mitä tarvitaan. Myyjä etsi sopivat ja lapsi sanoi oliko väri mieleinen. Sääliksi kävi niitä, jotka etsi lapsille vaatteita kirppareilta ja edellisen sesongin alennusmyynneistä. Minä maksoin yhdestä talvihaalarista enemmän mitä he kaikista koko talven vaatteista.

Naisia tukasta kiinni ja turpaan! Se on itseasiassa tekemätöntä meta-työtäolenkin sopivasti meta-työtön

"Kas kummaa kun moni saat nämä kokonaisuudet hoidettua ilman mitään typerää ja lapsellista termiä kuin metatyö eivätkä ulise täällä kun yksin joudun kaiken tekemään ja mies ei tee mitään uli uli uli. Metatöiden luetteleminen on vain merkki uhriutumisesta, laiskuudesta, elämänhallinnan puutteesta ja laiskuudesta."

Itse sinä siinä uliset.

Saan minäkin puettua itseni vaikka en ikinä käyttäisi termejä 'housut' tai 'sukat'. Miksi vastustat termiä 'metatyö' niin kovasti? Mikä siinä risoo niin että loukkaannut henkilökohtaisesti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko mamman mielestä liian raskasta päättää pistääkö Iipo-Aunekki punaiset vai vihreät sukat jalkaan?

Raskaampi osuus on varmistaa, ettei sekä punaiset että vihreät olekin yhtäkkiä pienet tai reikäiset, ja että uudet punaiset ja vihreät seuraavaa kokoa olisivat mieluiten silloin jo kaapissa odottamassa. :)

Sen saa lipo-Aunekki mun puolestani itse päättää, kumman väriset pistää jalkaan.

Kymmenen sukkaparin paketti joka syksy pitää kyllä puhtaissa sukissa, jos pyykkiä pestään joka viikko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse en ymmärrä miten joku ruokareseptin päättäminen voi olla työtä.

A. Siihen menee noin 10 sekuntia.

B. Se on normaalia elämää perheessä, ei mitään työntekoa.

Jos ruoan päättäminen perheessä on työtä, perhettä ei olisi koskaan kannattanut hankkia.

Pitäähän niitä päättää enemmän kuin yksi kerralla. Joka päivä pitää syödä. Vai käytkö aina yhdet ainekset kerrallaan kaupasta?

Etkö osaa tehdä isoja määriä ruokaa niin, että sitä ruokaa riittää seuraavalle päivälle. Miksi joka päivä pitäisi tehdä uusi ruoka?

Niin, tuohan on juuri sitä suunnittelua. Tuossa kysyttiin, että miten homma sujuu jos ruokailuja ei suunnittele koskaan yhtä ateriaa pitemälle.

Suunnittelua eli metatyötä.

-eri

Vierailija kirjoitti:

Herranjestas kun on vaikeaa. Meillä on lapsella reseptilääke ja kun haen lääkkeet, laitan muistutuksen kalenteriin koska haen seuraavan. Yksinkertaisille huomio! Laitan muistutuksen niin että lääkkeet eivät ole vielä loppu. 

Laitoit muistutuksen, eli teit metatöitä. Ihan fiksua toimia noin, ei kalenteita ole ihan syyttä.

Naisille tuntuu olevan katastrofi, kun lapselle ei löydykään puhtaita sukkia.

Täytyy sanoa että monessa perheessä nainen HALUAA pitää kaikki langat käsissään. Lopulta uhriuditaan sitten kun mies ei tee tai tekee eri tavalla. Tämä on todella yleistä.

Tää on hankala juttu, koska lasten takia ei useinkaan voi lopettaa metatyön tekemistä. Pieni lapsi oppii kyllä hoitamaan ja huolehtimaan asioista, kuten he oppivat esimerkiksi alkoholistiperheissä, mutta kun se asioista huolehtiminen ei ole pienen lapsen tehvävä eikä edistä hänen hyvinvointiaan. 

Tunnetyötä en aio enää miesten puolesta tehdä ja sitten kun joskus lapset lähtevät kotoa, aion huolehtia vain omista ruokailuistani yms ja mies saa ihan itse huolehtia omistaan. 

Olisi kiva kuulla näiltä jotka eivät muka tee metatöitä millaista on heidän arkensa johon ei kuuluu lainkaan asioiden suunnittelua ja organisointia?

Itselläni on voimakkaasti oireileva ADHD ja elämäni oli todellista kaaosta ennen kuin sain lääkityksen ja sen myötä arkeni hallintaan. Oleellisempana muutoksena oli se, että pystyin alkamaan suunnittelemaan arkeani, enkä vain siirtymään impulssien viemänä asiasta toiseen ja ratkomaan sitä pahinta tulipaloa mikä milloinkin syttyi.

Ja minä sentään elin yksin, eli miten noin elävät onnistuvat pyörittämään lapsiperhettä?

Metatyö on sellaista että sitä ei tehdä ääneen eikä pidetä pöytäkirjaa. Joten vaikea lähteä vertailemaan kuka sitä tekee enemmän ja kuka vähemmän

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranjestas kun on vaikeaa. Meillä on lapsella reseptilääke ja kun haen lääkkeet, laitan muistutuksen kalenteriin koska haen seuraavan. Yksinkertaisille huomio! Laitan muistutuksen niin että lääkkeet eivät ole vielä loppu. 

Laitoit muistutuksen, eli teit metatöitä. Ihan fiksua toimia noin, ei kalenteita ole ihan syyttä.

Ei kai herranjestas kaikkea kalenterimerkintöjä voi lukea töiksi ja uhriutua sitten toiselle!! Ei ihme jos perheet hajoaa! Olen aivan hämmentynyt kuinka saamattomia ihmiset on jos tämä on jotain työtä.

Tästä keskustelusta tulee mieleen se tamperelainen Ensitreffit alttarilla - sankari Janne, joka on sisustanut kotinsa kuin teinipoika jääkiekkojoukkueiden lipuilla. Siellä hän sitten onnellisena makaa sohvalla toinen käsi munissa ja toinen kaukosäätimellä. Tulevaisuuden suunnitelmat on mallia "kattotaan si". Lapsiakin on tehty, mutta ei sitten kuitenkaan huolehdittu niistä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en kokenut, että mun elämässä edes oli metatyötä, ennen kuin oli lapsia. Tai paremmin sanottuna sitä oli niin vähän, että se tosiaan hoitui omalla painollaan kuin itsestään.

Varmaankin lähemmäs sitä tilannetta taas palataan, kun lapset ovat isoja teinejä, lakkaavat kasvamasta ja hoitavat itse 99% omista asioistaan ilmoittautumisia ja vaatteiden ostoa myöten.

Yksi kaveri oli niitä ihmisiä, joilla ei tehdä metatyötä ollenkaan. Hän saattoi ihan tyytyväisenä olla töissä siihen aikaan kun lasta olisi pitänyt olla jo viemässä harrastuksiin, mutta siellä se oli kotona ja ilman ruokaa. Tai hammaslääkäri ja parturi oli varattuna samalle päivälle, mökille lähdettiin ilman juomavesiastiaa, allergisen lapsen ruoat jätettiin ostamatta. Arki oli muiden silmissä pelkkää kaaosta, mutta hänelle kaikki oli ok koska mi

" Jotkut taas suunnittelee niin automaattisesti ettei edes tunnista koko käsitettä.."

Tämä. Jos suunnittelee automaattisesti, voi ihmetellä miksi tällainen edes pitää nimetä ja miksi asia on ongelma.

Suunnitteluun menee silti aikaa ja energiaa, ja ihmisillä on tapana nimetä asioita.

Sitä en ymmärrä, miksi juuri tuota käsitettä vastustetaan niin vahvasti. Ihan kuin se olisi henkilökohtainen loukkaus.

1. Käsitteen kokema uhka identiteetille

Monille miehille työ on perinteisesti konkreettista tekemistä ja tuloksen tuottamista.

Metatyö, joka on usein näkymätöntä, organisointia tai tunne- ja ajattelutyötä, voi tuntua ei oikealta työtä tai naisten hommalta.

Tämä voi tuntua omalta miehiseltä identiteetiltä pois vievältä tai sen kyseenalaistamiselta.

2. Tuntemattomuuden ja uuden termin pelko

Uudet käsitteet vaativat, että pitää oppia uusi tapa ajatella ja tunnistaa oma työ uudessa valossa.

Se voi aiheuttaa epävarmuutta: En olekaan tehnyt niin vähän kuin ajattelin tai Miksi pitäisi korostaa tätä, kun pärjäsin aina ennenkin?

3. Pelko leimaantumisesta uhriutujana

Kun joku puhuu metatyöstä, se saattaa viestiä kuormituksesta ja rajojen venymisestä.

Toiset saattavat kokea tämän valittamisena tai uhriutumisen yrittäen puolustaa omaa tilannettaan tai miehistä rooliaan, jossa ei ole tapana näyttää haavoittuvuutta.

4. Sukupuoliroolien ja kulttuurin vaikutus

Perinteiset sukupuoliroolit ovat juurtuneet syvälle: mies on se joka hoitaa, korjaa ja tuottaa konkreettista jälkeä.

Metatyön, joka on usein näkymätöntä, koetaan ei miehekkääksi tai naisten tekemäksi tunteiden pyörittelyksi.

Näin ollen metatyön korostaminen voi herättää vastareaktion.

5. Kilpailullisuus ja kontrollin tarve

Jos mies kokee, että hänen työtään arvioidaan tai sen arvostus kyseenalaistetaan, hän saattaa kokea sen uhkana asemalleen tai kontrollilleen.

Solvaaminen on keino torjua koettua uhkaa ja puolustaa omaa asemaa.

6. Puheenaiheen väärinkäsitys tai liiallinen yleistys

Jos metatyön käsite liitetään liikaa valittamiseen tai tekosyihin, sen käyttäjät saatetaan nähdä uhriutujina.

Tämä väärinkäsitys estää asian rakentavaa käsittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Tää on hankala juttu, koska lasten takia ei useinkaan voi lopettaa metatyön tekemistä. Pieni lapsi oppii kyllä hoitamaan ja huolehtimaan asioista, kuten he oppivat esimerkiksi alkoholistiperheissä, mutta kun se asioista huolehtiminen ei ole pienen lapsen tehvävä eikä edistä hänen hyvinvointiaan. 

Tunnetyötä en aio enää miesten puolesta tehdä ja sitten kun joskus lapset lähtevät kotoa, aion huolehtia vain omista ruokailuistani yms ja mies saa ihan itse huolehtia omistaan. 

Lasten poismuutto oli ihan parasta, kun samaan aikaan pystyin luopumaan monesta asiasta. Oma elämä on helpottunut, kun ei tarvitse huolehtia kuin omista asioista. Mies marisee, mutta ei haittaa.