Lue keskustelun säännöt.
Metatyöt jäävät aina naisten tehtäväksi
Kommentit (1407)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä miten joku ruokareseptin päättäminen voi olla työtä.
A. Siihen menee noin 10 sekuntia.
B. Se on normaalia elämää perheessä, ei mitään työntekoa.
Jos ruoan päättäminen perheessä on työtä, perhettä ei olisi koskaan kannattanut hankkia.
Pitäähän niitä päättää enemmän kuin yksi kerralla. Joka päivä pitää syödä. Vai käytkö aina yhdet ainekset kerrallaan kaupasta?
Etkö osaa tehdä isoja määriä ruokaa niin, että sitä ruokaa riittää seuraavalle päivälle. Miksi joka päivä pitäisi tehdä uusi ruoka?
Niin, tuohan on juuri sitä suunnittelua. Tuossa kysyttiin, että miten homma sujuu jos ruokailuja ei suunnittele koskaan yhtä ateriaa pitemälle.
Ja siihen menee ehkä se 15sek.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä muuten johtuu, että yksin asuessa "metatyötä" on viisi kertaa vähemmän kuin naisen kanssa asuessa?
Kaiken järjen mukaan kun on kaksi tekemässä sitä metatyötä, niin sen pitäisi vähentyä? Etenkin jos nainen hoitaa sen metatyön puolestani?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tein varmaan metatyötkin väärin kun koululainen huolehti itse että on uintikerrallakin välineet mukana. Tietysti kysyin että mitäs tarvitaan jne ja lapsi itse laittoi tavarat mukaan.
Tuo on ihan vaan lapsen kasvattamista. Meta työtä oli sen kun luit wilmasta että kas, heillä on tiistaina uintia, kirjoitit sen kenties kalenteriin ja edellisenä päivänä muistutit lasta että on uintia etsipä sopiva uikkari valmiiksi ja lopulta tarkoitit että lapsi on oikeasti pakannut sen uikkarin. Ellei kyse ole jo teinistä, silloin en tarkistaisi, oma moka jos jää.
Voi onpa rankkaa metatyötä.
Kannattaa jutella puolison kanssa ja jakaa sitä tasaisemmin niin ei ole sinulle niin rankkaa.
"Hitaammilla näyttää menevän melko kauan ja joutuu vielä kirjoittamaan muistilapulle asiat..."
Kyllä mun asiantuntijatyötä tekevä mies ainakin kirjoittaa ylös. Joko lapulle tai kalenteriin. Ei työmuisti riitä pitämään sataa asiaa päässä, ei vaan riitä.
Meidän lapsella on kaksi pitkäaikaissairautta ja niihin liittyen koko ajan jotakin hoidettavaa tai muistettavaa, aikoja kalenteriin ja sitten pitää vielä muistaa se lapsi hakea ja viedä esim. lääkäriin...
Kyllä jossain kohtaa päivittäinen rumba lääkkeistä yms hoidettavista asioista alkaa käydä raskaaksi... Jos pitäis yksin hoitaa. Onneksi mies tekee yhtälailla myös ja hänkin myöntää, että se on rankkaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä miten joku ruokareseptin päättäminen voi olla työtä.
A. Siihen menee noin 10 sekuntia.
B. Se on normaalia elämää perheessä, ei mitään työntekoa.
Jos ruoan päättäminen perheessä on työtä, perhettä ei olisi koskaan kannattanut hankkia.
Pitäähän niitä päättää enemmän kuin yksi kerralla. Joka päivä pitää syödä. Vai käytkö aina yhdet ainekset kerrallaan kaupasta?
Etkö osaa tehdä isoja määriä ruokaa niin, että sitä ruokaa riittää seuraavalle päivälle. Miksi joka päivä pitäisi tehdä uusi ruoka?
Niin, tuohan on juuri sitä suunnittelua. Tuossa kysyttiin, että miten homma sujuu jos ruokailuja ei suunnittele koskaan
15sek suunnitella koko viikon ruuat ja kirjoittaa kauppalistaan tarvittavat kun on ensin katsonut mitä kaapeissa jo on? No on kyllä nopeaa, useampi minuutti minulta menee, Jopa puolituntia voi mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä miten joku ruokareseptin päättäminen voi olla työtä.
A. Siihen menee noin 10 sekuntia.
B. Se on normaalia elämää perheessä, ei mitään työntekoa.
Jos ruoan päättäminen perheessä on työtä, perhettä ei olisi koskaan kannattanut hankkia.
Pitäähän niitä päättää enemmän kuin yksi kerralla. Joka päivä pitää syödä. Vai käytkö aina yhdet ainekset kerrallaan kaupasta?
Teen yleensä ruokaa pariksi päiväksi kerrallaan, joten 10 sekunnin päätös täytyy tehdä 3-4 kertaa viikossa. En tukahdu tuohon työmäärään.
Vierailija kirjoitti:
Mistä muuten johtuu, että yksin asuessa "metatyötä" on viisi kertaa vähemmän kuin naisen kanssa asuessa?
Kaiken järjen mukaan kun on kaksi tekemässä sitä metatyötä, niin sen pitäisi vähentyä? Etenkin jos nainen hoitaa sen metatyön puolestani?
Meillä lisääntyi, koska lapsi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen soopaa tämä nyt oikein on? Ei ole mitään kuormittavia metatöitä, on vain asioita jotka pitää hoitaa, jotta arki pyörii. Asioiden suunnittelu on ihan perussettiä. Ja miten niin muka vain naiset huolehtii suunnittelusta?
Silloin kun meillä oli vielä lapset pieniä, minä huolehdin lasten harrastusrumban kuljetuksineen ja varusteineen. Minä huolehdin renkaanvaihtojen ajoitukset, autojen huollot, matkailuauton huollot ja tarkistukset jne. Minä tsekkaan että vesikiertoisen lattialämmityksen paineet on kohdillaan ja säädä tarvitatessa - ja sama juttu maalämmön keruupiirin kanssa. Huolehdin iv-konteen puhdistukset ja suodattimien vaihdot ajallaan, samoin kuin ilmalämpöpumpun. Huolehdin että rännit tulee puhdistettua pari kertaa vuodessa ja seuraan koko katon tilannetta. Nuohouksen tilauksenkin huolehtin ajallaan.
Entäs sitten ruohonleikkurin, raivaussahan ja moottorisahan öljynvaihdot, tulpan vaihdot ja terän teroitukset. Teräke
Se on hyvä, että säkin suunnittelet ja teet metatöitä. Ei olekaan väitetty ettei yksikään mies niin tekisi. Yleensä perheissä se on vaan juuri se nainen, joka joutuu kaiken suunnittelemaan ja pitämään langat käsissään ja mies on se vapaamatkustaja. Jossain perheissä mies tekee kaiken metatyön, jossain molemmat tekee osuutensa. Varmasti suakin ärsyttäisi, jos puolisosi ei osallistuisi.
Onko joku sanonut, että juuri metatyöt kuormittaa jotenkin erityisesti? On sanottu, että ärsyttää, jos vain toinen puolisoista joutuu ne hoitamaan, koska ne vie aikaa ihan kuten tavalliset työt ja askareet. Eritoten ärsyttää, jos toinen ei suostu hyväksymään metatöiden olemassaoloa (mistä muuten se nimikin tulee, metatyöt, koska kaikki ei hyväksy niitä oikeiksi töiksi).
Metatyöt ovat ihan oikeasti tehtävää työtä, joka ei välttämättä näy ulospäin muille. Ne nyt vaan on nimetty noin. Sanot itsekin tekeväsi paljon metatöitä ja hahmotat ne tärkeiksi, vaikka et jostain syystä suostu tuota sanaa käyttämään.
Onko sulla vaikeuksia muidenkin käsitteiden kanssa? Et koskaan esim ota päiväunia vaan nukut?
Vierailija kirjoitti:
"Hitaammilla näyttää menevän melko kauan ja joutuu vielä kirjoittamaan muistilapulle asiat..."
Kyllä mun asiantuntijatyötä tekevä mies ainakin kirjoittaa ylös. Joko lapulle tai kalenteriin. Ei työmuisti riitä pitämään sataa asiaa päässä, ei vaan riitä.
Meidän lapsella on kaksi pitkäaikaissairautta ja niihin liittyen koko ajan jotakin hoidettavaa tai muistettavaa, aikoja kalenteriin ja sitten pitää vielä muistaa se lapsi hakea ja viedä esim. lääkäriin...
Kyllä jossain kohtaa päivittäinen rumba lääkkeistä yms hoidettavista asioista alkaa käydä raskaaksi... Jos pitäis yksin hoitaa. Onneksi mies tekee yhtälailla myös ja hänkin myöntää, että se on rankkaa...
Siis tähän päälle sitten tietysti kaikki normaalit jutut, pieneksi jääneet vaatteet, koulujutut, harrastukset yms..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä muuten johtuu, että yksin asuessa "metatyötä" on viisi kertaa vähemmän kuin naisen kanssa asuessa?
Kaiken järjen mukaan kun on kaksi tekemässä sitä metatyötä, niin sen pitäisi vähentyä? Etenkin jos nainen hoitaa sen metatyön puolestani?Meillä lisääntyi, koska lapsi...
Ja varmaan, kun vuokrayksiön sijaan asutaankin isommassa kämpässä ja ollaan muutenkin enemmän aikuisia, joilla on enemmän velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kokenut, että mun elämässä edes oli metatyötä, ennen kuin oli lapsia. Tai paremmin sanottuna sitä oli niin vähän, että se tosiaan hoitui omalla painollaan kuin itsestään.
Varmaankin lähemmäs sitä tilannetta taas palataan, kun lapset ovat isoja teinejä, lakkaavat kasvamasta ja hoitavat itse 99% omista asioistaan ilmoittautumisia ja vaatteiden ostoa myöten.
Yksi kaveri oli niitä ihmisiä, joilla ei tehdä metatyötä ollenkaan. Hän saattoi ihan tyytyväisenä olla töissä siihen aikaan kun lasta olisi pitänyt olla jo viemässä harrastuksiin, mutta siellä se oli kotona ja ilman ruokaa. Tai hammaslääkäri ja parturi oli varattuna samalle päivälle, mökille lähdettiin ilman juomavesiastiaa, allergisen lapsen ruoat jätettiin ostamatta. Arki oli muiden silmissä pelkkää kaaosta, mutta hänelle kaikki oli ok koska mikään ei haitannut ja mitään ei suunniteltu. Jotkut taas suunnittelee niin automaattisesti ettei edes tunnista koko käsitettä. Meitä on moneen junaan.
" Jotkut taas suunnittelee niin automaattisesti ettei edes tunnista koko käsitettä.."
Tämä. Jos suunnittelee automaattisesti, voi ihmetellä miksi tällainen edes pitää nimetä ja miksi asia on ongelma.
Suunnitteluun menee silti aikaa ja energiaa, ja ihmisillä on tapana nimetä asioita.
Sitä en ymmärrä, miksi juuri tuota käsitettä vastustetaan niin vahvasti. Ihan kuin se olisi henkilökohtainen loukkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies ajattelee aina ensin itseään, mitä hyötyä tai haittaa jostain tilanteesta on hänelle itselleen. Nainen on kehittyneempi ja miettii asioita kokonaisuuden ja yhteisön näkökulmista.
Emme koskaan kuule isien puhetta riittämättömyydestä, että olisi pahoilla mielen, kun ei pysty antamaan töissä parastaan koska perhe-elämä verottaa tai olisivat huonona siitä, että lapsi jäänyt vaille jotain oman uran takia.
Mies valittaa OMASTA väsymyksestään tai vaille jäämisestä ruuhkavuosissa. Miestä kiinnostaa OMAT tuntemukset, ei muiden.
Siinä ei paljon metatöitä mietitä. Mitä hyötyä siitä olisi miehelle itselleen.
Haluatko nainen yhdistää helposti perheen ja työelämän? Alappa elää kuin mies!
Tämä ketju saa kyllä miettimään, haluanko enää koskaan parisuhdetta miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä metatyöt ovat olemassa vain niille, joiden aivokapasiteetti ei riitä siihen että ne hoituu muiden asioiden ohessa.
Jos metatyöt kuormittaa, silloin tulisi tarkastella omia prioriteettejä, esim paljon aikaa menee someen tai sen puolison kyttäämiseen ja kaikkeen turhaan. Metatöistä uupuva vanhempi on priorisoinut omat voimavarat väärin.
Tiedän että tämä kirjoitus aiheuttaa taas paskamyrskyn, mutta kyllä monen tulisi tarkastella niitä omia tehottomia toimintatapoja ensiksi ennen kuin hajottaa lasten perheen syytöksillään ja uhriutumisellaan.
Metatyöt kuormittaa samalla tavalla kuin tavallisetkin työt. Ennen eroa yritetään kertoa, että toinen tekee paljon enemmän perheen eteen kuin toinen.
Säkin teet metatöitä. Miksi aivokapasiteettisi vastustaa tuota sanaa? Toki sitä voi kutsua suunnitteluksi tai organisoinniksi tai lankojen käsissä pitämiseksi, mutta miksi ei metatyöksi? Se on työtä, joka ei varsinaisesti näy ulospäin, siksi etuliite. Miksi vastustat tuota sanaa?
Vierailija kirjoitti:
Näissä metatyökeskusteluissa huomaa hyvin, että porukka joka vähättelee tai kieltää koko metatöiden olemassa olon tuntuvat olevan poikkeuksellisesti niitä joiden puolesta joku muu hoitaa metatyöt tai sitten he eivät ymmärrä koko käsitettä.
Näinpä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen päikkyä ajataan Prismaan saapasostoksille ja siitä myöhässä töihin. Voi sen noinkin hoitaa, paitsi ne ei voi, joilla ei ole liukuva työaika.
Syksyllä loman jälkeen syyskauden vaateostoksille, alusvaatteet, sukat, t-paidat, sukkahousut, puserot, kumisaappaat ja syyskengät ja kaikki muutkin tarvittavat. Toisen kerran vielä ennen talvea hakemaan talvivaatteet. Keväällä ostosreissu kevät- ja kesäkauden vaatteiden hakuun. Joka vuosi sama rutiini, kunnes teini osaa itse hoitaa. Suunnittelua sen verran, että 7-8 puhdasta vaatekertaa sisävaatetta ja ulkovaatteita joka säälle. Tämän viestin kirjoitus vei enemmän aikaa kuin suunnittelu 😂
Yksi minun entinen työkaveri ei tehnyt mitään metatyötä juuri minkään suhteen, hän tykkäsi elää spontaanisti. He kävi puolison kanssa kaupassa perjantaisin, ostivat mitä mieleen tuli, mutta sitten viikonloppuna ei huvittanutkaan kokata, niin iso osa ruokatarvikkeista meni vanhaksi ja joutui roskiin. Laskuja ei muistanut aukaista ja maksoi ne sitten, kun perintöyhtiö laittoi kirjeen tai luottokortin maksuraja tuli täyteen. Vaatteitakin saattoi epähuomiossa ostaa sellaisia, mitä jo kaapissa oli. Ihan samalla tavalla unohti lapsen asiat, unohti lääkäriajatkin. Itse siis kertoi näistä.
Kyllähän noinkin voi elää, mutta siihen tarvitaan ihan hirveän paljon ylimääräistä rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En yhtään ihmettele että metatyöt ahdistaa kun lukee mitä porukka tunkee metatöiksi :D
Se on just sitä ennakointia ja suunnittelua, mitä teillä ei tehdä. Ei se mitään, asiat voi tehdä spontaanistikin, mutta sitten pitää vaan tottua siihen että välttämättä ei ole oikeita vaatteita puhtaana eikä synttärilahjaa hankittuna.
Tehdään, siihen menee aikaa ehkä minuutti ja se siitä.
Minuutti aikaa niiden saappaiden tai synttärilahjan hankintaan?? Stadilaisia?
Siihen metatyöhön jonka jälkeen se muuttuu ihan vain suoritettavaksi tehtäväksi.
Kauanko sinulla menee ajatella, että ai niin, resepti pitää uusia ja lääkkeet hakea, onnistuu kauppareissun yhteydessä?
Siis vain ajatella tämä, se on se metatyön osuus.
Itse kyllä kutsuisin tuota ihan oikeaksi työksi enkä vähän halventavasti metatyöksi. Ei suunnittelutyö ole minusta mitenkään alempiarvoista hommaa.
Onko kotona olevalla vanhemmalla oikeutta valittaa mistään metatöistä? Minusta ei.N