Miksi niin moni vanhempi ihminen ei voi myöntää, että he saivat joitakin asioita helpommalla kuin nykyajan nuoret?
Vakituiset työpaikat monesti jopa ilman koulutusta, jatkuva nousukausi ja vaurastuminen, yhteiskunnan palvelut paranivat, vakaus ja ennustettavuus oli selviö..
Näihin verrattuna nykyaikana mennään ihan toiseen suuntaan. Mutta koskaan en ole kuullut iäkkäämpien tätä myöntävän. He alkavat aina siilipuolustukseen.
Mitä se on heiltä pois jos joskus myöntäisivät että kävipä meillä tuuri? Ei heiltä niitä eläkkeitä viedä pois jos ne sitä pelkää.
Kommentit (375)
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jotkut asiat ovat tulleet helpommalla, mutta onhan nykynuorten elintaso paljon korkeampi kuin ennen. Yksi esimerkki: aloittaessani opintoni yliopistossa n. 35 v sitten olisi ollut luksusta saada ihan oma huone opiskelujasolussa, vaan sen sijaan jaoin huoneen toisen aloittavan opiskelijan kanssa opiskelija-asuntolassa. Soluasuminen, tuo itselleni luksusasumismuoto - siis olisi ollut, jos olisi ollut oma huone solussa - on muutama vuosikymmen myöhemmin asumismuoto, jota halveksutaan opiskelijoiden keskuudessa. Ei, ei riitä oma huone, vaan oma kämppä se olla pitää, ja hyvällä sijainnillakin. Muutenkin materiassa mitattuna elämä vaikuttaa opiskelijoilla selvästi vauraammalta, vaikka ei olisi mitään hyvätuloisia vanhempia, tms.
Olet siis kateellinen nuoremmille elintason noususta ja siitä, että et päässyt sitä itse nuorena kokemaan. Tämä selittääkin paljon teidän sukupolvesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiesitkö, että sotu-tunnus tuli voimaan vasta 1964-vuonna? Vanhempani käytännössä rakensivat nykyisen hyvinvointiyhteiskunnan, jonka Orpo nyt romuttaa. Ennen sitä et syönyt, jos et tehnyt mitä tahansa riistotyötä. Olen kiitollinen nyt tällä "kestävyysvajeelle" ja "ongelmajätteelle" - ja pyydän nöyrästi anteeksi itsekkyyttämme hoitaa teidät kunnialla hautaan.
Sinä se jaksat uhriutua.
Oletko siis sitä mieltä, että nykyaikana nuorilla on kaikki helpompaa? Että 2020-luku on esim työelämän vaatimusten ja yhteiskunnallisen kehityksen kannalta helpompaa kuin esim 1980-luku? Ei todellakaan ole. Kaikki menee päin honkia. Nuorilla ei ole töitä, jos on, ne on pätkätöitä. Omaa asuntoa ei meinaa saada ostettua millään, jatkuvat vaatimukset töissä lisääntyy jne. 80-luvulla kaiken maailman ruuvinpyörittäjätkin sai duuneja, nykyään ne on jossakin työkokei
Kyllä ne olivat pätkätöitä ennenkin. Raksalla tuötnkestivät sen aikaa, kun talo oli valmis. Nykyään tulee tukkakin enemmän kuin aikanaan palkkaa. Oma asunto ostettiin, kun oli säästetty. Naimattomaksi ammatti-ihmisetkin asuivat usein alivuokralaisena ja opiskelijat soluissa, joissa oli 1980-luvun loppupuolelle asti kaksi asukasta huoneessa. Ainoa, mikä pitää paikkansa on se, että vajaakykyisillekin saattoi löytyä avustavia töitä, mutta palkka oli nykyisen työkokeilun luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
Hyvin harvat pääsi eläkkeelle alle kuuskymppisenä. Itse jäin 66-vuotiaana eläkkeelle ja jatkoin mieheni omaishoitajana hänen kuolemaansa asti ja usein näkyy lehdissä juttuja vielä pidemmistä työurista.
Kannattaa pysyä totuudessa.
Jotenkin minua suututtaa että te saatte palkata itsenne toisen omaishoitajaksi hyvällä palkalla. Anteeksi mutta merkiilistä että aviopuoliso voi saada täyden palkan.
Jep vajaat 500€/kk ja siitäkin verot.
Vierailija kirjoitti:
Nuorille sen verran että. Meidän perheessä 5 Lasta. Kukaan ei saanut lapsilisää.
Lauantai oli Koulu/Työpäivä. Auto oli työläisillä harvinaisuus.
Me viisi Lasta asuttiin samassa huoneessa...
Minulla lapsena ei ole muistikuvaa lapsilisästä olisiko sitä 50-luvulla ollut. Meitä olisi ollut 3 alle 15 v, muut 6 olivat jo osa aikuisiakin.
Mutta sen muistan että 50-luvulla oli " perhelisä." Se anottiin kerran vuodessa kunnalta, jollekin kunnansihteerille vietiin vaatimattomaan virastoon hakemus. Hän kirjoitti ostositoumuksen. Yksi vuosi sillä ostettiin olkipatjojen sijaan "lokkipatjat." Yksi vuosi pakka lakanakangasta. Kerran kai ihan lasten vaatteisiin. Hetekakin muistikuvani mukaan. Jokainen nähnyt kai semmosen vihtmreän kaksosaisen kaaapin, se ennen muistikuviani oli myös perhelisäkaappi.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen myöntänyt, että minulla kävi tuuri, kun synnyin 60-luvun alussa. Ehdin vakituisiin töihin ennen 90-luvun lamaa ja vaikka olin silloin jonkin aikaa työttömänä, niin työkokemusta oli ehtinyt kertyä ja uuden työpaikan sai laman hellittäessä.
Paljon huonommin meni niillä nuoremmilla, jotka valmistuivat laman alkuun. Laman hellittäessä muutaman vuoden päästä heillä ei ollut työkokemusta ja koulutuksen katsottiin vanhentuneen.
Valmistuin insinööriksi 1991, onneksi pääsi yhteen projektiin määräaikaiseksi ennen inttiin lähtöä. Sen projektin johdosta asiakas palkkasi minut intin jälkeen ja sillä tiellä ollaan edelleen. Pelkkää tuuria ja kovaa yritystä. Toisaalta olin päässyt siinä intin jälkeen Polillekin, mutta sinne lähtö ei ollut taloudellisesti oikein mahdollista niin valitsin työelämän. Joskus on käynyt mielessä, missä nyt olisin jos olisin Polille lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jotkut asiat ovat tulleet helpommalla, mutta onhan nykynuorten elintaso paljon korkeampi kuin ennen. Yksi esimerkki: aloittaessani opintoni yliopistossa n. 35 v sitten olisi ollut luksusta saada ihan oma huone opiskelujasolussa, vaan sen sijaan jaoin huoneen toisen aloittavan opiskelijan kanssa opiskelija-asuntolassa. Soluasuminen, tuo itselleni luksusasumismuoto - siis olisi ollut, jos olisi ollut oma huone solussa - on muutama vuosikymmen myöhemmin asumismuoto, jota halveksutaan opiskelijoiden keskuudessa. Ei, ei riitä oma huone, vaan oma kämppä se olla pitää, ja hyvällä sijainnillakin. Muutenkin materiassa mitattuna elämä vaikuttaa opiskelijoilla selvästi vauraammalta, vaikka ei olisi mitään hyvätuloisia vanhempia, tms.
Olet siis kateellinen nuoremmille elintason noususta ja siitä, että et päässyt sitä itse nuorena kokemaan. Tämä selittääkin paljon teidän sukup
Loistavaa logiikkaa teikäläisellä (huom. sarkasmi). Kyse ei ole kateudesta, vaan odottaisin noilta osin hieman kiitollisuutta siitä, miten hyvästä elintasosta ja yhteiskunnasta saatte nauttia. Koskee myös omia lapsiani. Ennen oli elämä vaativampaa ja elintaso on noussut koko ajan. Toki toivon Suomen nykyisille ja tuleville nuorille hyvää elämää ja luottamusta tulevaan. Maailmantilanne voi aiheuttaa huolta ja levottomuutta, epävarmuutta tulevasta, mutta Suomessa on silti asiat yleisesti ottaen erittäin hyvin ja niistä on syytä olla kiitollinen.
-Se aiempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisäksi se kun toinen vanhempi kuoli, niin toinen halusi jäädä asumaan leskenoikeudella taloon, torpaten kaikki myyntiehdotukset. Nyt on laiminlyönyt kiinteistöä niin että se on purkukuntoinen hometalo. Kiva periä sitten tällainen pommi.
vm77
Kieltäydy perinnöstä. Helppoa.
Se oli silloin kunnossa, kun toinen vanhemmista kuoli eli tuli jo perintönä. Tuo asumisoikeus on syvältä.
-ohis
Se asumisoikeus turvaa puolison elämän niin, että hän ei joudu kodittomaksi lasten toimesta. Ennen talo oli usein vain miehen nimissä vaikka vaimo teki sen ja perheen eteen yhtä paljon töitä.
Vierailija kirjoitti:
Helpompaahan nykynuorilla on, jos ei töitä saa voi jättäytyä tukien varaan (jonka suuret ikäluokat on teille mahdollistaneet) tai perustaa Onlyfansin ja tehdä rahaa perseen esittelyllä.
Kyllä siellä on kysyntää senioriperseellekin, joten mukaan vaan tienaamaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan jotkut asiat ovat tulleet helpommalla, mutta onhan nykynuorten elintaso paljon korkeampi kuin ennen. Yksi esimerkki: aloittaessani opintoni yliopistossa n. 35 v sitten olisi ollut luksusta saada ihan oma huone opiskelujasolussa, vaan sen sijaan jaoin huoneen toisen aloittavan opiskelijan kanssa opiskelija-asuntolassa. Soluasuminen, tuo itselleni luksusasumismuoto - siis olisi ollut, jos olisi ollut oma huone solussa - on muutama vuosikymmen myöhemmin asumismuoto, jota halveksutaan opiskelijoiden keskuudessa. Ei, ei riitä oma huone, vaan oma kämppä se olla pitää, ja hyvällä sijainnillakin. Muutenkin materiassa mitattuna elämä vaikuttaa opiskelijoilla selvästi vauraammalta, vaikka ei olisi mitään hyvätuloisia vanhempia, tms.
Olet siis kateellinen nuoremmille elintason noususta ja siitä, että et päässyt sitä itse nuorena kokemaan. Tämä selittääkin paljon teidän sukup
Oot kumma kitisijä kun et tahdo kuulla vanhemmista ajoista. Kyllä vaatimustaso on muuttunut ja solutalot remontoitu yksiöiksi.
Lapseni juuri muisteluvat kun jokainen opiskeli solussa, tietokonejutut koulun atk-luikissa, ei omia laitteita. 90-luvulla ja 2000 -luvun alkupuolella. Nyt heidän lapsensa siirtyneet opiskelukaupunkeihin, yksiö vähimmäisvaatimus, yksi asuu yksin kaksiossa. Aikoo ennemmin ottaa velkaa kuin mitään kurjaa asumista.
Vierailija kirjoitti:
Solussa ja kimppakämpissä kyllä asuttiin ihan tyytyväisenä ainakin ysärillä.
Juuri kukaan opiskelukavereistani ei asunut yksiössä.
Minä asuin neljän solussa viisi vuotta ja- vuoden pelastusarmeijan asuntolassa. Vaikkei ollut rahaa, kunnon asuntoa, ja vähät safkat, niin jaksettiin iloisina käydä opiskelujen ohella vielä kaikensorttisissa hanttihommissakin. Ei ollut puhelimia, ei tietsikoita, ei skuutteja.. No polkupyörä jollain oli. Voi sentään, olisko nykynuorista samaan? -tässä samanlainen ajatus, kuin: miksi eläkeläiset ovat ahneita....kukin on aikansa kasvatti.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin pääsivät todella helposti töihin, tällaista kauheaa massatyöttömyyttä ei ollut! Ja eläke kertyi mukavasti. Ja pääsi eläkkeelle jo alle 60-vuotiaina!
Käsittämättömän helposti pääsikin töihin 90-luvun alussa. Itse asiassa en edes hakenut, koska niitä ei olisi kuitenkaan saanut. Otin sitten tähän ongelmaan vähän globaalimman lähestymistavan, jota voisi moni ö-sukupolvestakin kokeilla.
Vierailija kirjoitti:
Ettekö te nuijat tajua, kuka masinoi näitä vihapuheita. Älkää osallistuko näihin. Mille taholla on tärkeää, että Suomessa saadaan epäsopua aikaseksi? Mietikääpä!
Joo, pitkään on jo masinoitu sukupuolien tappelua, nyt sitten vielä sukupolvet vastakkain. Tehokasta toimintaa kieltämättä.
En ikimaailmassa usko, että yksikään nuori ihminen jaksaisi jauhaa tuollaista täällä jatkuvasti, ellei saa siitä joltakin taholta maksua. Kyllä nuorilla on ihan muuta ajateltavaa. Paljonko yhteiskuntarauhan rikkomisen yrittämisestä maksetaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
*Vakituiset työpaikat monesti jopa ilman koulutusta, jatkuva nousukausi ja vaurastuminen, yhteiskunnan palvelut paranivat.*
Turhaanpa kadehdit. Ne vakituiset työpaikat olivat mitä olivat ja palkka murto-osan nykyisestä, vaikka miten suhteutettaisiin. Se jatkuva nousukausi katkesi monesti lamaan, pahin 1990-luvun alkupuolella. Mikään vakaus ei ollut selviö. Itse olet nauttinut niistä yhteiskunnan palveluista, jotka vanhempi sukupolvi on saanut aikaan.
Miksi vaadit, mariset, valitat ja kadehdit. Ei vanhempiesi sukupolvi voinut heittäytyä yhteiskunnan tukien varaan koko elämän ajaksi aikomattakaan käydä esim. töissä.
Mikä tahansa työ on parempi kuin työttömyys. Harva haluaa "heittäytyä" tukien varaan. Ymmärrätkö? Nuoret haluavat töitä ja paremman elintason!!!! Nuoret E I V Ä T halua elää 595/kk TE-toimiston kyykytettävänä. On älyllisesti ep
Miten on? Menisikö nyky-Nelli makkaratehtaalle pakkaamaan nakkeja 8h/p, kolmivuorotyö, lauantait hihnalla, pieni palkka..?
Niin, mutta miksi on reilua, että eläkeläinen kävelee suoraan yksityiselle jonottamatta, halpaan hintaan, kun taas lapsi joutuu istumaan ruuhkaisessa päivystyksessä tuntikausia, ja samalla vanhempi joutuu olemaan pois töistä?
Jokaisella keskiluokkaisella perheellä on lapsille sairaskuluvakuutukset juuri tuon takia. Katso syyttävästi vanhempiisi, mikäli eivät ole hoitaneet asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta miksi on reilua, että eläkeläinen kävelee suoraan yksityiselle jonottamatta, halpaan hintaan, kun taas lapsi joutuu istumaan ruuhkaisessa päivystyksessä tuntikausia, ja samalla vanhempi joutuu olemaan pois töistä?
Jokaisella keskiluokkaisella perheellä on lapsille sairaskuluvakuutukset juuri tuon takia. Katso syyttävästi vanhempiisi, mikäli eivät ole hoitaneet asiaa.
Eli siis on mielestäsi ihan oikein, että keskiluokkainen perhe maksaa verojen lisäksi vielä yksityistä sairasvakuutusta omavastuineen, samaan aikaan kuin myös hyvätuloiset eläkeläiset pääsevät jatkossa halvalla yksityiselle?
Tässä on nyt kyse oikeudenmukaisuudesta, tai oikeastaan sen puutteesta tässä yhteiskunnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, mutta miksi on reilua, että eläkeläinen kävelee suoraan yksityiselle jonottamatta, halpaan hintaan, kun taas lapsi joutuu istumaan ruuhkaisessa päivystyksessä tuntikausia, ja samalla vanhempi joutuu olemaan pois töistä?
Jokaisella keskiluokkaisella perheellä on lapsille sairaskuluvakuutukset juuri tuon takia. Katso syyttävästi vanhempiisi, mikäli eivät ole hoitaneet asiaa.
Eli siis on mielestäsi ihan oikein, että keskiluokkainen perhe maksaa verojen lisäksi vielä yksityistä sairasvakuutusta omavastuineen, samaan aikaan kuin myös hyvätuloiset eläkeläiset pääsevät jatkossa halvalla yksityiselle?
Tässä on nyt kyse oikeudenmukaisuudesta, tai oikeastaan sen puutteesta tässä yhteiskunnassa.
Nuoremmilla aikuisilla on YTHS:t ja työterveydenhoito. Julkinen systeemi ei kerta kaikkiaan jaksa jauhaa eläkeläisten loputonta kitinää. Parempi, että yksityinen sektori hoitaa sieltä edes osan jumittamasta julkista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi nuoret katsovat taaksepäin ja valittavat menneistä. Eikö tulevaisuus kiinnosta?
Eipä oikein kiinnosta. Ainoa prioriteetti yhteiskunnalla kun tuntuu olevan van eläkeläisen rahoittaminen.
Taitaa olla tekosyy tuokin. Jokaisella sukupolvella on edellinen sukupolvi. Työttömyyttä ja h:tin vaikeita aikoja oli myös 90-luvulla, muttei tällaista ruikutusta. Aina on ollut rikkaita ja köyhiä. Oletko huomannut, että osa nuorista ihmisistä ON töissä tai opiskelee ja elää ihan tyytyväisenä elämäänsä. Mieti ennemmin mitä he tekevät oikein ja ota oppia. Saatat saada elämäsi paremmaksi. Muita syyttelemällä sinun elämäsi ei tule paremmaksi.
Ei varmasti tule, mutta ei se tervaa nielemälläkään mihinkään parane. Jos et ole huomannut, niin kumartelemalla tämä kura on saatukin osaksemme. Ei mitään mellakointia tms, esimerkiksi silloin kun sähköverkot myytiin, vaikka siinä vaiheessa olisi ne palavat autot olleet paikallaan.
Ja pitkään aikaan se yksilöiden järjetön varallisuus, mitä ei toki nykyisessä mittakaavassa ole sotien jälkeen ollutkaan aiemmin, niin se ei ollut yhtä suuri uhka, kun valtioilla oli oikeasti jotain varallisuutta, eikä yrityksillä ollut samanlaisia mahdollisuuksia kiristää kuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei sitä sukupolvea suotta kutsuta ahneeksi sukupolveksi.
Olen "sitä" sukupolvea. Opiskelin opintolainalla ja hanttihommia vapaa-ajoilla tehden kuusi vuotta. Asuin kampuksella soluasunnossa kolmen muun kanssa. Valmistuin, tulin valituksi. Tein alallani pitkän uran, jolloin maksoin opintolainaani pois. Postissa tuli eläkepäätös. Mitä olen ahnehtinut?
No paljonko maksoit eläkettä ? Paljon suuret ikäluokat itselleen etuja keksivät. Moni huutaa isoon ääneen että 100 tuhatta on eläkettä maksanut itselleen niin on kuule ansainnut, tonnin eläkkeellä se tekee noin kahdeksan vuotta, sen jälkeen ollaan muiden taskuilla.
Tavalliset töissä käyneet ihmiset ja perheet eivät ole keksineet itselleen mitään etuja sen enempää kuin nykyäänkään ihminen voisi itselleen yhteiskunnan etuja keksiä. Ei heillä ole ollut tietoa siitä kuinka paljon on oikea eläkemaksu. Mutta töitä ovat tehneet ja veroja maksaneet, toisin kuin nykyajan valittajapummit.
Minä olen myöntänyt, että minulla kävi tuuri, kun synnyin 60-luvun alussa. Ehdin vakituisiin töihin ennen 90-luvun lamaa ja vaikka olin silloin jonkin aikaa työttömänä, niin työkokemusta oli ehtinyt kertyä ja uuden työpaikan sai laman hellittäessä.
Paljon huonommin meni niillä nuoremmilla, jotka valmistuivat laman alkuun. Laman hellittäessä muutaman vuoden päästä heillä ei ollut työkokemusta ja koulutuksen katsottiin vanhentuneen.